Heips Harmoninen!
Eli minäkin täällä neuvoja kyselemässä. Olen eronnut nainen. Mies löysi vuosi sitten paremman elämän ja oma vuosi on mennyt surressa ja uuteen elämään totutellessa. Helppoa ei ole ollut. Nyt olo rupeaa ehkä olemaan tasapainoisempi kuin aikoihin. Nyt kuitenkin on lävähtänyt päälle jonkinlainen hälläväliä meininki, joka ei kyllä oikein sovi allekirjoittaneen luonteeseen.
Tahtoisin siis tietää onko tämä elämäni menossa oikeaan suuntaan ja mitä näet/tunnet mahdollisesti olemattomasta rakkauselämästäni? Onko odotettavissa lähiaikoina minkäänlaista muutosta suhdekuvioihin, töihin, yleensäkin elämään? Eniten tietysti nuo suhdekuviot kiinnostavat ja onko sieltä tulossa mitään uusia tuulia tuttujen tai vieraiden miesten taholta.=)
Kiitos jo etukäteen avustasi! Toivottavasti tämä ei kovin sinua rasita!
Eli minäkin täällä neuvoja kyselemässä. Olen eronnut nainen. Mies löysi vuosi sitten paremman elämän ja oma vuosi on mennyt surressa ja uuteen elämään totutellessa. Helppoa ei ole ollut. Nyt olo rupeaa ehkä olemaan tasapainoisempi kuin aikoihin. Nyt kuitenkin on lävähtänyt päälle jonkinlainen hälläväliä meininki, joka ei kyllä oikein sovi allekirjoittaneen luonteeseen.
Tahtoisin siis tietää onko tämä elämäni menossa oikeaan suuntaan ja mitä näet/tunnet mahdollisesti olemattomasta rakkauselämästäni? Onko odotettavissa lähiaikoina minkäänlaista muutosta suhdekuvioihin, töihin, yleensäkin elämään? Eniten tietysti nuo suhdekuviot kiinnostavat ja onko sieltä tulossa mitään uusia tuulia tuttujen tai vieraiden miesten taholta.=)
Kiitos jo etukäteen avustasi! Toivottavasti tämä ei kovin sinua rasita!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ero on pieni kuolema. Ja siinä mielessä pahempi, että kun puoliso kuolee, tiedät missä hän on, tai siis tiedät, missä hän ei ainakaan ole. Eron jälkeen usein miettii, missä se on nyt, mitä tekee, kenen kanssa. Ja hylätyksi tulleella vielä kaksinverroin vaikeampaa. Sitä pohtii omaa arvoaan, miksi en kelvannut, olenko tosiaan niin huono.
Ja sitten tulee ehkä halu näyttää, jotta kylläpäs tässä pärjätään. Ja rellestäen rillutella. Aikansa sekin kestää. Sitten ehkä alat olla oma vahva itsesi. Monta kokemusta rikkaampana. Tämä oli vain tällaista yleistä mutu-tietoa.
Asiaan: Muutosta suhdekuvioihin on tulossa. Pitäisi kuitenkin valita vain yksi, eikä ylläpitää kovin pitkään niitä kaikkia virityksiä.
Suhtaudu kuitenkin tilanteisiin enemmän ajanvietteenä, kuin tosi tarkoituksella. Älä anna hääkellojen kajahdella korvissasi. Niidenkin aika tulee.
Ajattele joka tapauksessa enemmän itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Silla tavalla pystyt psyykkaamaan niitä läheisiäsikin, jotka ovat tottuneet nojaamaan Sinun olkapäähäsi.
Kiitos kauniista sanoistasi Harmoninen!
Rankka on tämä tie ollut. Paljon on tullut analysoitua ja itkettyä, mutta parempi niin kuin että asiat pullottaisi eikä käsittelisi. Kaikki sanomasi erosta on totta. Kaikkia niitä asioita mitä itsekin on tullut mietittyä.
Kiva tietää että suhdekuvioihin on tulossa muutoksia. Ei kuitenkaan ilmeisesti mitään vakavampaa vielä, jos oikein sanojasi tulkitsin? Kysymyshän siis kuuluukin että mistä tietää kun se oikea kohdalle osuu? Sinänsä hassua, ettei näitä mainitsemiasi virityksiä ole vielä kohdalle sattunut (oman tulkintani mukaan), mutta voinen kuitenkin ymmärtää ettei useampaa kannata samaan aikaan ylläpitää, vaan päättää mihin sitoutuu. Mutta siitä sitten pääseekin siihen edelliseen kysymykseen että mistä sen oikean sitten tunnistaa?=)
Yritän kuitenkin nyt toistaiseksi keskittyä itseeni ja hyvinvointiini, että pystyn olemaan täällä myös ystävieni tukena. Kirkon kellot on hyvin kaukana tällä hetkellä ajatuksissani. Enemmän toivoisin vain pystyväni tekemään oikein tässä elämässä ja uskomaan että se onni vielä minutkin löytää.
Kiitos vielä kerran!