Osa 2
Harry heräsi äkkinäiseen kipuun korvalehdessään. Hetkeen hän ei tajunnut, mistä oikein oli kyse, mutta sitten hänen onnistui haparoida silmälasit päähänsä ja yöpöydän lamppu päälle. Hedwig istui hänen tyynyllään ja ojensi jalkaansa, johon oli sidottu pergamenttikäärö.
Harry kohottautui kyynärpäidensä varaan ja irrotti kirjeen pöllön koivesta. Itseensä tyytyväisenä se lennähti häkkiinsä juomaan vettä ja kävi sitten nukkumaan pää siiven alla. Harry nousi istumaan ja rullasi kirjeen auki. Hän tunnisti heti ystävänsä Ronin hieman suttuisen käsialan.
Hei Harry,
luulit varmaan, että me ollaan unohdettu sinun syntymäpäiväsi. Ei me kuitenkaan oikeesti unohdettu sitä… Me haluttiin vaan juhlia sitä päivää myöhemmin, että Nuuskukin pääsisi juhliin.
Harry keskeytti lukemisensa ihmetellen, miksi Ron kutsui kirjeessä Siriusta Nuuskuksi. He olivat sopineet kutsuvansa tätä sillä nimellä keskustellessaan tästä julkisesti, mutta pöllöpostista ei ollut ollut mitään puhetta. Aikansa mietittyään hän kohautti olkiaan (kai Ronilla oli syynsä) ja jatkoi lukemista.
Dumbledorella ja Nuuskulla oli eilen jotain tärkeää tehtävää liittyen Tiedät-kai-keneen, joten Nuusku ei olisi päässyt juhliin. Pidämme ne kuitenkin tänään Kotikolossa. Isä tulee hakemaan sinut heti aamusta. Hän lupasi tällä kertaa ilmiintyä paikalle, ettei niiden jästien takka mene taas rikki. Pakkaa arkkusi valmiiksi.
Terveisin,
Ron
Harry huomasi hymyilevänsä kirje kädessä. Hän luki sen vielä uudestaan ja pomppasi sitten sängystä välittämättä siitä, että Dursleyt saattaisivat herätä, jos hän koluaisi keskellä yötä. Hän nosti syliinsä kaikki kirjoituspöydällään olevat koulukirjat ja asetteli ne huolellisesti matka-arkkuunsa. Viimeiseksi hän laittoi arkkuun vielä mustepullonsa ja kotkansulkakynänsä. Sitten hän painoi kannen kiinni tyytyväisenä. Kello oli viisi aamuyöllä. Muutaman tunnin kuluttua Weasleyn isä ilmiintyisi Dursleylle ja veisi hänet ja Hedwigin Kotikoloon. Harryn mieli täyttyi hyvästä olosta. Hänen ystävänsä eivät sittenkään olleet unohtaneet häntä.
Eniten Harrya kuitenkin ilahdutti se, että hän näkisi taas Siriuksen (he olivat nähneet viimeksi Tylypahkassa Kolmivelhoturnauksen jälkeen). Hänellä oli ollut tätä ikävä koko kesän ja hän oli ollut kamalan huolissaan, vaikka tältä olikin tullut lähes joka viikko postia. Harryn luona oli vieraillut kaikenlaisia lintuja ylipainoisesta kyyhkysestä aina synkän mustaan korppiin asti.
Harry istahti takaisin sängylleen ja kaivoi tyynyn alta lempikirjansa Lennä Kanuunoiden kanssa (hän oli saanut sen Ronilta lahjaksi). Sen kannessa suhahtelivat edes takaisin Ronin huispaussankarit (Huispaus oli suosituin velhourheilulaji, jossa oli neljä palloa: kaksi ryhmyä, jotka yrittivät vahingoittaa pelaajia, yksi kaato, joka oli tarkoitus lyödä maalisalon läpi ja pieni kultainen sieppi). Harry arveli, ettei kuitenkaan enää saisi unta, joten hän päätti syventyä jälleen kerran huispauksen saloihin odotellessaan Weasleyn isää.
Harry heräsi äkkinäiseen kipuun korvalehdessään. Hetkeen hän ei tajunnut, mistä oikein oli kyse, mutta sitten hänen onnistui haparoida silmälasit päähänsä ja yöpöydän lamppu päälle. Hedwig istui hänen tyynyllään ja ojensi jalkaansa, johon oli sidottu pergamenttikäärö.
Harry kohottautui kyynärpäidensä varaan ja irrotti kirjeen pöllön koivesta. Itseensä tyytyväisenä se lennähti häkkiinsä juomaan vettä ja kävi sitten nukkumaan pää siiven alla. Harry nousi istumaan ja rullasi kirjeen auki. Hän tunnisti heti ystävänsä Ronin hieman suttuisen käsialan.
Hei Harry,
luulit varmaan, että me ollaan unohdettu sinun syntymäpäiväsi. Ei me kuitenkaan oikeesti unohdettu sitä… Me haluttiin vaan juhlia sitä päivää myöhemmin, että Nuuskukin pääsisi juhliin.
Harry keskeytti lukemisensa ihmetellen, miksi Ron kutsui kirjeessä Siriusta Nuuskuksi. He olivat sopineet kutsuvansa tätä sillä nimellä keskustellessaan tästä julkisesti, mutta pöllöpostista ei ollut ollut mitään puhetta. Aikansa mietittyään hän kohautti olkiaan (kai Ronilla oli syynsä) ja jatkoi lukemista.
Dumbledorella ja Nuuskulla oli eilen jotain tärkeää tehtävää liittyen Tiedät-kai-keneen, joten Nuusku ei olisi päässyt juhliin. Pidämme ne kuitenkin tänään Kotikolossa. Isä tulee hakemaan sinut heti aamusta. Hän lupasi tällä kertaa ilmiintyä paikalle, ettei niiden jästien takka mene taas rikki. Pakkaa arkkusi valmiiksi.
Terveisin,
Ron
Harry huomasi hymyilevänsä kirje kädessä. Hän luki sen vielä uudestaan ja pomppasi sitten sängystä välittämättä siitä, että Dursleyt saattaisivat herätä, jos hän koluaisi keskellä yötä. Hän nosti syliinsä kaikki kirjoituspöydällään olevat koulukirjat ja asetteli ne huolellisesti matka-arkkuunsa. Viimeiseksi hän laittoi arkkuun vielä mustepullonsa ja kotkansulkakynänsä. Sitten hän painoi kannen kiinni tyytyväisenä. Kello oli viisi aamuyöllä. Muutaman tunnin kuluttua Weasleyn isä ilmiintyisi Dursleylle ja veisi hänet ja Hedwigin Kotikoloon. Harryn mieli täyttyi hyvästä olosta. Hänen ystävänsä eivät sittenkään olleet unohtaneet häntä.
Eniten Harrya kuitenkin ilahdutti se, että hän näkisi taas Siriuksen (he olivat nähneet viimeksi Tylypahkassa Kolmivelhoturnauksen jälkeen). Hänellä oli ollut tätä ikävä koko kesän ja hän oli ollut kamalan huolissaan, vaikka tältä olikin tullut lähes joka viikko postia. Harryn luona oli vieraillut kaikenlaisia lintuja ylipainoisesta kyyhkysestä aina synkän mustaan korppiin asti.
Harry istahti takaisin sängylleen ja kaivoi tyynyn alta lempikirjansa Lennä Kanuunoiden kanssa (hän oli saanut sen Ronilta lahjaksi). Sen kannessa suhahtelivat edes takaisin Ronin huispaussankarit (Huispaus oli suosituin velhourheilulaji, jossa oli neljä palloa: kaksi ryhmyä, jotka yrittivät vahingoittaa pelaajia, yksi kaato, joka oli tarkoitus lyödä maalisalon läpi ja pieni kultainen sieppi). Harry arveli, ettei kuitenkaan enää saisi unta, joten hän päätti syventyä jälleen kerran huispauksen saloihin odotellessaan Weasleyn isää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvältä tarinalta vaikuttaa... tosin tuossa on aika paljon vanhaa asiaa, mutta uskoisin että se vähenee sitten loppua kohden (?) :) Muuten, jos olet kiinnostunut ficcien kirjoittamisesta, niin suosittelisin osoitetta http://pub33.ezboard.com/bfinfanfun :D
Joo, mä tykkäsin kanssa. Tosi Rowling-tyyppistä, ehkä vähän liikaa sulkuja, mutta kiva lukea hyvää tarinaa. Oo kiltti ja jatka!