Taas eilen sain kokea sen. Sydän särkyi. Kerroin pojalle johon oon ihastunut, että tykkään siitä. Se tavallaan antoi pakit, mutta se teki sen todella kiltillä tavalla ja pyysi anteeksikin. Se ois voinu sanoa sen ilkeesti, mutta onneks ei sanonut. Se sanoi että me ollaan samankaltaisia, mutta jotain puuttuu..
Oon muutenki tässä välillä ollu vähä alakuloinen ja masentunut. Eräs hyvä ystäväni on huomannu sen,ja sanoi että en ole enää se sama kiva ja iloinen ihminen mikä joskus olin, nykyään oon tylsä ja valittava.Nyt tajusin tuon kunnolla,mutta ei tuo ystävä kunnolla eilenkään lohduttanut kun kerroin mitä tapahtui..mietin että millainen ystävä se sitten on. Tänään meidän välille melkeen puhkesi riita, mutta sanoin suoraan etten jaksa,enkä halua riidellä nyt kenenkään kans. En yleensä muutenkaan uskalla sanoa sille suoraan mitä ajattelen,koska pelkään että se suuttuu ja en kestä olla riidoissa. Se tuntuu niin pahalta. Ja yleensä mä oon ollut se jonka "täytyy" pyytää anteeks.
Koulussa mä yleensä oon normaali oma itteni, hymyilen, nauran jne. Siirrän murheet taka-alalle. Mutta kotona masennus ottaa vallan ja helposti valitan(?) ystäville mesessä. Kukaan muu ei ainakaan oo sanonu että valitan liikaa nykyään, tms. Tuntuu että tuo äsken mainitsemani ystävä ei jaksa enää kuunnella,siis että hän ei halua, häntä ei kiinnosta.
En oo seurustellu kuin pari kertaa (viime kerrastaki on jo aikaa), mutta mun sydän on särkyny niin monta kertaa etten jaksa ees laskea.
Onko kenelläkään muulla samanlaista nyt? Olis kiva keskustella asioista.
Oon muutenki tässä välillä ollu vähä alakuloinen ja masentunut. Eräs hyvä ystäväni on huomannu sen,ja sanoi että en ole enää se sama kiva ja iloinen ihminen mikä joskus olin, nykyään oon tylsä ja valittava.Nyt tajusin tuon kunnolla,mutta ei tuo ystävä kunnolla eilenkään lohduttanut kun kerroin mitä tapahtui..mietin että millainen ystävä se sitten on. Tänään meidän välille melkeen puhkesi riita, mutta sanoin suoraan etten jaksa,enkä halua riidellä nyt kenenkään kans. En yleensä muutenkaan uskalla sanoa sille suoraan mitä ajattelen,koska pelkään että se suuttuu ja en kestä olla riidoissa. Se tuntuu niin pahalta. Ja yleensä mä oon ollut se jonka "täytyy" pyytää anteeks.
Koulussa mä yleensä oon normaali oma itteni, hymyilen, nauran jne. Siirrän murheet taka-alalle. Mutta kotona masennus ottaa vallan ja helposti valitan(?) ystäville mesessä. Kukaan muu ei ainakaan oo sanonu että valitan liikaa nykyään, tms. Tuntuu että tuo äsken mainitsemani ystävä ei jaksa enää kuunnella,siis että hän ei halua, häntä ei kiinnosta.
En oo seurustellu kuin pari kertaa (viime kerrastaki on jo aikaa), mutta mun sydän on särkyny niin monta kertaa etten jaksa ees laskea.
Onko kenelläkään muulla samanlaista nyt? Olis kiva keskustella asioista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia löytyy täältä :P jotenkin semmonen elämäntilanne menossa :o
Itse jouduin kokemaan saman eilen.kyl tässä kohta hulluksi tulee.