Täällä palstalla varmaan pyörii kotiäiti poikineen, ja varmasti myös muitakin.
Minua ihmetyttää, ärsyttää ja otaa aivoon, kun näin netin välityksellä, sekä ihan "oikeassa" elämässä korkeintaan parin lapsen uraäidit, ja varsinkin isät ja lapsettomatkin, nälvivät kotiäitejä ja parhaassa tapauksessa jopa väittävät että kotiäiti vetää lonkkaa päivät pitkät ja kotiäitiys ei ole työtä.
Lisäksi on niitä, joiden mielestä kotiäidillä ei ole mitän oikeutta viedä lasta tai osaa lapsista päivähoitoon, ja jos joku vie, hän on heti laiskamato.
Minulla itselläni on ihan sopivan monta lasta, jotka pystymme kaikki elättämään, huolehtimaan ja rakastamaan. Tietoinen päätös oli suurperheemme, mutta silti jotkut, jotka eivät asioista mitään tiedä, kehtaavat väittää ettemme ole vastuuntuntoisia vanhempia kun hankimm niin monta lasta.
Minun päiväni kuluu näin:
klo. n.
5.30: Herään
5.45: puen ja menen peseytymään
6.15: Haen koiran ulkoa häkistä
6.45: Vien koiran lyhyelle kävelylle
7.15: Herätän lapset (2v. 4v. 5v. 8v. 11v. 13v. 16v.)
7.20: Nuorimmainen pukeisiin
7.35: lapsille aamupala
8.00: hampaiden pesu nuorimmilta
8.15: Puen kolme nuorinta ulkovaatteisiin
8.30: Lähdemme saattamaan 8v. poikaa kouluun
9.00: Koulta leikkipuistoon/kirjastoon/kävelylle
10.00: Kauppaan
11.00: Kotona
Lapset leikkii keskenään ja pidän päivän ensimmäisen tauon
12.00: Lounaantekoon
12.30: Pyykit koneeseen, vanhat pois kuivausrummusta, viikkaan, lajittelen ja pesen
Siivoan ruokapöydän, tyhjennän tiskarin, imuroin
13.30: Lasten kanssa touhuilua
14.30: Lapset pukeisiin ja hakemaan 8v. poikaa koulusta, koiran ulkoilutus samalla
15.00: Lapset tulee koulusta ja laittavat joskus päivällisen, joskus minä
16.00: Nuorimmaiset autoon ja lähden viemään 13v. 16v. tai 11v. tyttöä tanssiin/voimisteluun/lentopalloon/koripalloon
16.30: isä tullut kotiin, katsoo hetken nuorimmaisia kun siivoan nuorimpien huoneen
17.00: Syömme lounaan
Illalla onkin sitten isä apuna askareissa ja lastenhoidossa, joten siitä en kirjoita.
Kysyn vain, missä välissä sinä tuolla aikataululla vetäisit lonkkaa, niinkuin jotkut väittävät.
Minua ihmetyttää, ärsyttää ja otaa aivoon, kun näin netin välityksellä, sekä ihan "oikeassa" elämässä korkeintaan parin lapsen uraäidit, ja varsinkin isät ja lapsettomatkin, nälvivät kotiäitejä ja parhaassa tapauksessa jopa väittävät että kotiäiti vetää lonkkaa päivät pitkät ja kotiäitiys ei ole työtä.
Lisäksi on niitä, joiden mielestä kotiäidillä ei ole mitän oikeutta viedä lasta tai osaa lapsista päivähoitoon, ja jos joku vie, hän on heti laiskamato.
Minulla itselläni on ihan sopivan monta lasta, jotka pystymme kaikki elättämään, huolehtimaan ja rakastamaan. Tietoinen päätös oli suurperheemme, mutta silti jotkut, jotka eivät asioista mitään tiedä, kehtaavat väittää ettemme ole vastuuntuntoisia vanhempia kun hankimm niin monta lasta.
Minun päiväni kuluu näin:
klo. n.
5.30: Herään
5.45: puen ja menen peseytymään
6.15: Haen koiran ulkoa häkistä
6.45: Vien koiran lyhyelle kävelylle
7.15: Herätän lapset (2v. 4v. 5v. 8v. 11v. 13v. 16v.)
7.20: Nuorimmainen pukeisiin
7.35: lapsille aamupala
8.00: hampaiden pesu nuorimmilta
8.15: Puen kolme nuorinta ulkovaatteisiin
8.30: Lähdemme saattamaan 8v. poikaa kouluun
9.00: Koulta leikkipuistoon/kirjastoon/kävelylle
10.00: Kauppaan
11.00: Kotona
Lapset leikkii keskenään ja pidän päivän ensimmäisen tauon
12.00: Lounaantekoon
12.30: Pyykit koneeseen, vanhat pois kuivausrummusta, viikkaan, lajittelen ja pesen
Siivoan ruokapöydän, tyhjennän tiskarin, imuroin
13.30: Lasten kanssa touhuilua
14.30: Lapset pukeisiin ja hakemaan 8v. poikaa koulusta, koiran ulkoilutus samalla
15.00: Lapset tulee koulusta ja laittavat joskus päivällisen, joskus minä
16.00: Nuorimmaiset autoon ja lähden viemään 13v. 16v. tai 11v. tyttöä tanssiin/voimisteluun/lentopalloon/koripalloon
16.30: isä tullut kotiin, katsoo hetken nuorimmaisia kun siivoan nuorimpien huoneen
17.00: Syömme lounaan
Illalla onkin sitten isä apuna askareissa ja lastenhoidossa, joten siitä en kirjoita.
Kysyn vain, missä välissä sinä tuolla aikataululla vetäisit lonkkaa, niinkuin jotkut väittävät.
Vastaukset 65
Vanhimmat
ensimmäinen tauko jo 6:20, eli kun olet hakenut koiran häkistä ja ennen kuin viet sen lenkille.
No, oikeesti olet ihan oikeassa. Ei kotona kauheesti ehdi lorvimaan, vaikka lapsia olisi paljon vähemmänkin.
koira talvena ulkona häkissä? Toivottavasti ei lyhyt karvainen rotu? Eikös toi koiran ulkona pitäminen 24/7 talvellakin oo vanhan aikaista touhua? Ei kannata ottaa koiraa jollei siittä pysty huolehtimaan!
rotuja, jotka viihtyvät ulkona.
Husky, samojedi ja estrelan vuoristokoira ainakin näin aluksi tulee mieleen.
Meidän estrela ei edes suostu menemään lämmitettyyn koppiin, vaikka olisi 30 astetta pakkasta. Eikä vedä edes tassuja vatsan alle, vaan makaa kuin kesällä koivet suorana.
On muuten hauskan näköistä kun lumi sataa koiran päälle ja vain kuono on näkyvissä.
Ei kannata alkaa neuvomaan jollei ole tietoa!
Meillä on semmoinen 2-vuotias sekarotuinen samojedi/??, joka myös asustelee vanhempieni luona häkissä aina (ei ole lämmitettyä koppia). Sisällä käy syömässä, mutta ei kauaa viihdy. No viime talvena yhtenä hirveän kylmänä pakkasyönä isäni oli ajatellut, että jäätyy se koiraraukka sinne ja menny hakemaan keskellä yötä sisälle. Koira oli ollut kopista tullessaan tosi hämmästyneen näköinen, kun isäntä keskellä yötä herättelee.. oli haukotellut vaan ja alkanut uudelleen pihalla (ei edes mennyt koppiinsa, jossa kuitenkin heinää ja mattoja ja ovensuussa tuulensuoja)nukkumaan, ei ollut suostunut tulemaan häkistä ulos :)
Että kandee ottaa asioita selvää, ennenkuin läppää tulee tänne heittämään! Voihan ap:llä olla vaikka millanen karvaturriulkokoira!
laiska töitään luettelee.
ensinnäkin tuo sinun uurastuksesi päivän mittaan on suurimmaksi osaksi sitä, mitä työssäkäyvät äidit tekevät illalla ja aamulla kotona ollessaan.
minäkin
Herään, puen ja menen peseytymään, vien koirankin lenkille mutta en häkistä (sisäkoira), Herätän lapset (2v. 5v. 7v. 9v.) laitan aamupalat, puen nuorimman, hampaiden pesut ym, vien nuorimmaiset hoitoon, 7 ja 9 vuotiaat kouluun ja pääsen itse töihin, kello noin 8.45, onneksi on liukuva työaika.
klo 16.30 lapset hoidosta, isommat tulleet n puoli tuntia sitten, menneet koulusta iltapäiväkerhoon, missä tehneet läksyt, syöneet välipalat ja pelanneet.
ruuan tekoon. Syömme lounaan, vien 2 vanhinta harjoituksiin ja kotiin kaupan kautta. nuorimpien kanssa pihalle koiran kera. isä hakee vanhemmat harkoista.
iltapalat, läksyjentarkistukset, pesut ym, klo 21.15 koko sakki sängyssä. pienin meni jo klo 20.00.
klo 21.30 alan ne normaalit pyykinpesut, siivoukset ym, mistä sinä jaksoit tehdä ison numeron. itse huilaan ekaa kertaa klo 23.00 jolloin luen lehdet ja menen klo 24 nukkumaan. ja aamulla ylos klo 6.
kehtaatkin!
Faktahan on että TE työssä käyvät vanhemmat PÄÄSETTE todellakin helpommalla!Ainaki henkisesti...ei tartte kuunnella joka päivä koko päivää lasten vinkumista ja mankumista...ja sitäpaitsi töissä on ruoka-,juoma-,vessa- ja höpöttelytauot.Mulla 5 lasta,joista vanhin erityislapsi että kyllä työsarkaa riittää!!!
tekee lasten kanssa samoja asioita kuin perhepäivähoitaja eli ulkoilee lapsineen, käy lapset mukanaan asioilla, tekee kotitöitä, lukee satuja lapsille ja askartelee yhdessä heidän kanssansa. Välillä käydään uimahallissa, välillä kirjastossa. Isompien lasten harrrastuksiin kuljettaminen kuuluu myös monen kotiäidin tehtäviin, vaikka onhan niillä lapsilla isäkin olemassa.
Lisäksi kotonaoleva äiti valmistaa kaksi ateriaa päivässä ja tiskaa kaksi kertaa päivässä. Sinä vain yhden kerran. Kotiäiti luultavasti myös siivoaa enemmän kuin sinä ehdit arkisin.
Jos sinä et pidä kotiäidin tai perhepäivähoitajan työtä työnä, niin minkäs sille voi. Muut kuitenkin pitävät.
Lounas muuten syödään puolilta päivin eikä työpäivän päätteeksi, jolloin syödään päivällinen. Kuinka usein sinä mahdat turvautua eineksiin, kun tarjoat tuota myöhäistä "lounasta" perheellesi?
ettei kotiäidin työ olisi yhtä arvokasta kuin esim minunkin. en vain pidä tuommoisista listauksista, joista tosiaan tulee mieleen, että laiska töitään luettelee. Eikö tämä aloittaja oikein itse arvostanut itseään, kun piti tuommoien paasaus laittaa tänne? harvoin "uraäideiltä" tuommoista näkee. ja aloittaja vielä morkkasi nämä tämmöiset "yhden tai kahden lapsen perheet", ihan kuin iso lapsiluku olisi jotenkin erikoisen hieno itseisarvo. tai kuin hän olisi puolustellut sitä.
molemmissa on puolensa. minäkin olin kotiäitinä 3 vuotta. miehen sairaseläkkeen myötä alkoi valuutta loppumaan, joten töihin menoni oli vähän pakon sanelemaa. nyt kun olen tottunut, niin... no minun mielestäni minä pääsin helpommalla kotona, koska sain päivisin hoitaa ne ruuanlaitot ja siivoukset, mitkä nyt välillä jäävät yömyöhään tehtäviksi. samoin lasten harrastuksiin vieminen oli mutkattomampaa, kun iltaisin ei tarvinnut kuin olla lasten kanssa. mutta me olemme erilaisia.
olet varmaan kokeillut sitä työelämää, kun tiedät, että siellä pääsee helpommalla. faktahan on, että sinä voit aina lähteä sinne töihin.
vaikka kotona ollessani tunsinkin pääseäväni helpommalla ja että aikaa jäi väliin jopa itselle, olen kuitenkin nyt ihan tyytyväinen työhönikin. mutta minulla onkin ihana työ ja ihanat lapset ;)
kovin katkeralta elämääsi kuulostat. olisi ehkä parempi lastesikin kannalta, että palaisit sinne töihin saamaan ne ruoka-, juoma-, vessa- ja höpöttelytauot. muuten, sinäkö pinnaat kotona koko päivän ilman ruokaa, juomaa ja vessakäyntiä...? ja sitten töitten jälkeen kuuntelet siivousten ja ruuanlaiton lomassa sitä vinkumista ja mankumista.
parempaa ja jatkoa. sinulle ja erityisesti lapsillesi. he ehkä ansaitsisivat huoltajan, joka ei ole ihan noin katkera ja elämäänsä kyllästynyt.
kun siellä kerran mielestäsi helpommalla pääsee. Minä en menisi. Ja nostan hattua kaikille äideille, jotka niin tekevät, koska myös he mahdollistavat meidän kotiäitien kotonaolon. Minusta ei luultavasti edes olisi viemään lapsia aamulla hoitoon ja kouluun ja sitten itse töihin ja sama meno iltapäivällä takaisin päin ja ruuat ja harrastukset ja yhdessäolo hoitaa lyhyen illan aikana. Niin ja ne kotihommat.
Luepa viestini tuolta alempaa. Teet tuollaisella katkeruudella (kuten aloittajakin) hallaa todellisille kotiäideille, jotka ovat sitä aidosti omasta halustaan kokematta kotona oloa työksi. Hyvänen aika, työhän on jotakin, mistä saa palkkaa ja mitä tehdään toisen lukuun. Ei kotiäitys ole sellaista. Sitä tehdään lasten ehdoilla, hoivaten ja hoitaen heitä.
SINÄ mollaat toisia? Täytyy olla todella pipi päästään jos pitää toisten arkea mollata ja laiskaksi haukkua! hoitoon joutaisit!
mitähän tuo äskeinenkin haukkui? laiskaksi ei ainakaan. eli ei yhtään mitään haukkunut, tosin se, kenelle vastasi, kuulosti todella elämäänsä kyllästyneeltä.
jos lapsia pitää haamuta yli omien voimavarojen, voisi sitä apua hakea, eikä täällä valittaa.
aloittajalle pitkä miinus. ei tuommoisella töitten listaamisella ja valittamisella saa sympatiaa ja kehuskelua, mitä selvästi halusi.
surhperheiden arki tulee jostain muusta, kuten joku sanoi tässäkin ketjussa: ei omien lasten hoitaminen voi olla työtä.
naapurin lasten hoitaminen voi olla työtä.
(Täytyy olla yksinkertaista sakkia).
pääseekin melko helpolla. Toista se on monilapsisilla äideillä. Monen äidin olen kyllä kuullut sanovan, että he käyvät töissä lepäämässä. Päivähoitomaksut ovat monen pienen lapsen äideillä niin suuret, ettei työssäkäyminen kannata, vaikka pitäisikin työstään ja kävisi mieluummin töissä kuin olisi kotiäitinä.
Useimmissa työssäkäyvien äitien perheissä kotityöt puolitetaan, ja mies tekee niistä yhtä paljon kuin vaimokin. Se on mielestäni oikein.
mutta ei palkkatyötä.
kotiäidit pääsevät helpommalla. mutta jos suurperheiden kotiäideillä on niin kovaa, miksi haluta suurperhe? lienee omavalintainen juttu, montako lasta haluaa. jos ei jaksa tai pitää täällä valittaa, niin piuhat poikki neljännen jälkeen.
mutta itse kummatkin elämäntyylit myöskin kokeneena sanon, että kotona on henkisesti rankempaa.
Kyllä moni myöntää, että töihin mennään kun siellä pääsee helpommalla.
Illalla töiden jälkeen myös on enemmän virtaa tehdä niitä kotitöitäkin. Silloin voi myös valmistella seuraavan päivän ateriaa.
Itse olen tällä hetkellä kotona, koska mieheni "on aina töissä". Tämä sopii meille, varsinkin kun se taloudellisesti on mahdollista. Itse en saa mitään yhteiskunnan tukia kotona olemisestani.
Väitän kyllä, että teen paljon sellaista 5n lapseni kanssa mitä sinä työssäkäyvänä et ehdi/jaksa lastesi kanssa tehdä. Se on ihan matemaattinen tosi-asia.
Kerropa mitä sellaista sinä teet lastesi kanssa, mitä me "uraäidit" emme tee? Ihan mielenkiinnolla kuulen?
olemme tehneet havukransseja ja -palloja ystäville ja sukulaisille annettaviksi. Jäkälästä taas muita kivoja koristeita. Aineet haimme itse metsästä. Muutenkin askartelemme lähes päivittäin. Teemme kortteja ja koristeita, niillä kun saa mukavasti vuodenajan vaihtumaan myös sisällä. Harvoin ostan korttia kaupasta, vaan meiltä ystävät saavat itse tehtyjä mm.onnittelu- ja joulukortteja.
Pidämme päiväkirjaa, johon kaikki lapset kirjoittavat ja kuvittavat sitä. Kaikki eivät päivittäin, mutta kuitenkin lähes joka päivä joku kirjoittaa.
Leivomme vähintään pari kertaa viikossa. Samaten ruokaa on mukava tehdä lasten kanssa ilman kiirettä. Silloin kun olin töissä niin tuli itse tehtyä ruoka, koska tottakai sen itse teki nopeammin. Ja tulipa tyydyttyä joskus eineksiinkin... :o(
Kyläilemme jonkun verran iltaisin, varsinkin silloin kun isä ei ole kotona. Meillä on paljon sukulaisia ja ystäviä, ettemme toki ketään viikolla häiritse liian usein.
Tällä viikolla olemme käyneet yhtä iltaa lukuun ottamatta luistelemassa. Joka reissulla on vierähtänyt yli 2 tuntia matkoineen.
Se ilta, kun emme käyneet luistelemassa, olimme lasten serkun synttäreillä.
Viikonloppuisin taas voimme käydä jossain kauempana sukulaisilla, koska ei ole niitä "viikolla jääneitä rästitöitä".
Aika usein auttelen kyläpaikassa ystäviäni, ura-äitejä, kotitöissä.
Toki en sano, etteikö ura-äiditkin ehdi olemaan lastensa kanssa. Minunkin (ura-äiti-)sisareni askartelee lastensa kanssa todella paljon, vaikka käykin töissä. Kuitenkin tuo askarteleminen on monen mielestä "turhaa hommaa". Arvaapa, keneltä tuo sisko tilaa havut yms. mitä metsästä voi hakea? Niin, minulta ja lapsiltani. Ihan mielellämme haemmekin, koska sisareni ei ehdi. Mainitsinko, että hän on ura-äiti? Usein siellä käydessäni muuten auttelen siivoamisessa.
Tiedän kuitenkin, että olen ihan eri lailla illalla läsnä kun en ole töissä. Eihän tarvitse kuin katsoa kelloa ja todeta, että kaikilla on yhtä monta tuntia elettävänään/pvä, oli töissä tai ei.
Osaan kyllä arvostaa tätä, että voin olla kotona, kaikille se ei ole mahdollista.
Kuten jo mainitsinkin, olen ollut tuo ura-äitikin, mutta lasten takia jäin kotiin. Täytyy myöntää, etten todellakaan ollut lasteni kanssa silloin riittävästi. Saatoin tehdä töitä vielä kotonakin, vaikkei isäkään ollut kotona!
Silloin leivottiinkin varmaan vain kerran kuussa ja, todellakin, jouduimme viikottain syömään eineksiä. Kotiruuan ystävänä se oli välillä koettelemus! ;o)
En halua aiheesta mitään riitaa, mutta epäilenpä, ettei monikaan ura-äiti pysty "uhraamaan" pelkästään lapsilleen esim. neljää tuntia illassa. Minä pystyn.
Minä olen kai sitten se uraäiti. Käyn siis säännöllisesti töissä, teen periaatteessa täyttä työaikaa. Tällä hetkellä teen pelkkää yötyötä, käytännössä olen töissä keskimäärin 3 yötä viikossa, miehelläni on säännöllinen päivätyö. Minun lapseni ovat jo koulussa, kaksoset ekalla ja esikoinen kolmannella. Tulen aamulla töistä kotiin, herättelen lapset, laitan aamupalan ja katson, että he lähtevät asiallisesti peseytyneinä ja pukeutuneina kouluun. Menen nukkumaan, herään, kun pienimmät tulevat kotiin, jutellaan päivän kuulumiset, syödään välipalaa, tehdään läksyt. Jos koulupäivä on ollut lyhyt (yhtenä päivänä viikossa loppuu jo klo 12), menen vielä tunniksi pariksi unille, tämän aikaa lapset leikkivät omiaan. Viimeistään klo 16 aloitan "normaalit" hommat, eli tehdään ruokaa, harrastetaan (tämän hoitaa lähinnä mies, eli kerran viikossa pienemmillä ja kahdesti viikossa isommalla on urheilutreenit), pelataan pelejä, lämmitetään (ulko)saunaa, käydään kaupassa, uimahallissa, avantouinnilla jne. Illalla, kun lapset menevät nukkumaan, lähden töihin. Tämmöinen "yövuorojen välipäivä" minulla siis on keskimäärin kaksi kertaa viikossa, viimeisen yövuoron jälkeen nukun vain aamupäivällä parikolme tuntia. Ne loput 5 päivää viikossa minä voin pyhittää perheelle ja lapsille, omille harrastuksille, kodille, sukulaisille ja ystäville.
Minäkin muuten leivon kaikki leivät ja leivonnaiset, mitä perheessämme syödään, ruisleipää myöten. Eineksiä meillä joskus syödään, koska tietyt ruuat vain ovat parempia eineksinä kuin itsetehtyinä (lastenkin mielestä, yhtenä esimerkkinä veriletut ja maksalaatikko), mutta pääasiassa ruuat kokataan itse, milloin yksin milloin yhdessä. Vieraiden ei tarvitse autella minua siivouksissa eikä muissakaan kotitöissä, meillä käy siivooja joka toinen viikko tekemässä kunnollisen perussiivouksen, lopusta selviämme hyvin itse.
En osaa sanoa, montako tuntia illassa "uhraan" lapsille, siinähän me olemme molemmat pääasiassa kotona ja peli/juttukaverina koko ajan läsnä. Koulupäivän ja harrastusten lisäksi lapsemme eivät kovin aktiivisia iltoja kaipaakaan,he nauttivat kiireettömästä kotona olosta ja takkatulen tuijottelusta, koiran kanssa leikkimisestä, kävelylenkeistä, palapelien kokoamisesta ja lautapelien pelailusta, legoilla rakentelusta, kirjojen lukemisesta. Toki lapset viettävät jonkin verran aikaa myös kavereittensa kanssa, mutta asumme maalla ja kevereitten luo on matkaa, joten läheskään päivittäin (ehkä pienemmät kerran viikossa ja isompi pari kertaa viikossa) he eivät koulun jälkeen kavereille pääse (tai kaverit meille). Eivät ole kyllä asiasta purnanneet.
Joka kolmas viikonloppu minulla menee keskimäärin töissä, eli silloin perheemme viettää "miesten elämää" äidin nukkuessa. Ovat ulkohommissa, pesevät/siivoavat autot, käyvät elokuvissa, vuokraavat leffoja, pelaavaat pleikkaa, syövät mäkkärissä.. ja heillä on kivaa. Minun vapaat viikonloput vietämme joskus kotona kutsuen vieraita, joskus itse kyläillen tai viettäen kylpyläviikonloppua, joskus vain ollen kotona yöpuvuissa iltapäivälle asti ja tekemättä mitään.
Se on totta, että askartelut jäävät kyllä joulukortteihin, mutta en ole semmoinen, että jaksaisinkaan nyhertää päivästä toiseen.
En minä tiedä, mitä tekisin toisin, jos olisin kotiäiti. No, varmaan joutuisin luopumaan monesta elämän pienestä ylellisyydestä taloudellisista syistä ja uskoisin kyllä olevani täyspäisempi äiti, kun välillä saan heittää äidin viitan hartioiltani ja pukeutua työpukuun. Ehkä se uraäitiyden yksi kriteeri täyttyy siinäkin, että työ tuottaa minulle suurta tyydytystä ja koen työelämän haasteiden tekevän minulle pelkästään hyvää.
Kiinnostaisi tietää, minkäikäisiä lapsesi ovat, he osaavat jo kirjoittaa päiväkirjaa ja silti haluavat askarrella äidin kanssa päivittäin? Eikö heillä ole mitään omia harrastuksia, jos te vain luistelette kaiket iltaa? Eikö miehesi ole mukana kuvioissa vai eikö hän vain osallistu iltaisin perheenne elämään?
Joko hankkii monta lasta ja hoitaa ne tai hankkii "pirruuttaan" vain yhden lapsen tai kaksi ja ne jotka ovat lykänneet päänsä perhehelvettiin niin ovat kateellisia, kun noilla vähemmän lapsia omaavat pääsevät niin "helpolla".
On minulla mieskin, teoriassa. ;o)
Tekee pitkää päivää ja matkustelee lähes päivittäin, joten arki on minulla yksinhuoltajan arkea.
Viikonloppuisin mies on kotona. Paitsi, että "pikkuisen" paperi puhelintöitä silloinkin.
Nuorin lapsista on eskarissa ja muut ala-asteella, meilläkin on kaksoset(2.lk). Lapsia meillä on 5.
Eivät kaikki toki päivittäin askartele, mutta harvoin on päiviä ettei kukaan askartelisi. Lasken askarteluksi myös käsityöt.
Tuo näpertely on tullut minun sukuni puolelta ilmeisesti jo rintamaidossa, jonkinlainen elämäntapa.
Toki lapsilla on harrastuksia. Asumme myös maalla ja lähes joka päivälle on jotain harrastusta. Kävimme luistelemassa kun hain yhden/kaksi lapsista harrastuksestaan. Luistelu on koko meidän perheen harrastus ja sitä tehdään aina kun mahdollista.
Missään tapauksessa en arvostele muiden päätöksiä, olla työ-elämässä tai kotona.
Sinä ehdit olla hyvin lastesi kanssa, mutta kaikki ura-äidit eivät ole yhtä onnekkaita.
Usein se on lapsi, joka kärsii, jos vanhemmat ovat väsyneitä.
Hauskaa joulun odotusta!
Onkin mukavaa kun teidänkin ystävät ja sukulaiset saavat itse tehtyjä joulukortteja!
Meille tulleet itse tehdyt joulukortit saavatkin aina kunniapaikan takan reunalla.
nenuissa. Ota se heti pois!
sitten, kun kotona mielestäsi henkisesti rankempaa ja töissä pääsee helpommalla, miten perustelet seuraavan väitteesi, että teet paljon sellaista lastesi kanssa, mitä me "uraäidit" emme tee? juurihan kotona oli niin rankkaa.
minä pääsin kyllä helpommalla, henkisesti ja ruumiillisesti, kotona ollessani, mutta talous saneli, että töihin piti lähteä.
kiireisiä ja väsyneitä eivätkä edes omasta mielestään ehdi olla tarpeeksi lasten kanssa, eivät todellakaan ehdi käydä keskustelupalstoilla....
En ymmärrä minkä ihmeen takia ihmiset väittelevät tällaisista asoista... Eikö voi arvostaa toisten ratkaisuja ja ymmärtää että kenelläkään perheen äidillä ei ole kamalasti aikaa lorvailla kävi töissä tai ei. Hämmästyttää miten ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan tässäkin asiassa. Töissä käyvällä äidillä on kyllä rankkaa hoitaa työn lisäksi koti ja lapset. Kotiäidillä on rankkaa olla ehkä jopa 24/7 kotona lasten kanssa. Suvaitsevaisuutta.
Ehkäisykin keksitty, jos et tiedä. Ja turha täällä "kehuskella" tekemisiä, oma valinta, niin sinulla, kun minullakin.
Sorry, sääliä ei irtoo !
sääliä haekaan omalle valitulle eläntyylilleen.
Ja on sanomatta selvää että esim. kuuden lapsen hoitaminen on työläämpää kuin esim. kahden ja silloin kotiäitiyskin on hyvin "perusteltu" hoitotapa lapsille, usein moneksi vuodeksi.
Itseäni ärsyttää tämä vastakkaisasettelu.
Jos miehet olisivat asemassamme, tuskin tällaista julkista mestaus-voittoista keskustelua edes kävisivät, sen verran reilumpaa on heidän jengikäyttäytymisensä.
Oppimista olisi monella naisella, näilläkin palstoilla.
Eläköön vaihtoehdot - vive la difference!!!!!!!!!!!!
terv. yli kymmenen vuotta kuutta lastaan kotona hoitanut ja piakkoin työelämaan palaava mamma.
oli oman elämäntyylin kehuskelua ja gloorian tavoittelua. Ja samalla pienempien perheiden mollaamista. Oikein joka riviltä huokui, miten hän on nyt niin hyvä, kun hän on oikein KOTONA ja tekee siellä paljon TYÖTÄ ja miten hänellä on PALJON LAPSIA ja miten muut (ne uraäidit ja pienilapsiset perheet) ovat paljon HUONOMPIA kuin tämmöinen SUURPERHEEN KOTONA OLEVA ÄITI.
Hävetköön, ken tuolla lailla hommiaan listaa - kyllä jokainen äiti, oli sitten lapsia 1 tai 10 tietää, että ruokaa pitää laittaa, pitää pyykätä ja siivota. Ei siitä tuommoista numeoa pidä tehdä. Ja oikein hyökkäävään sävyyn, miten syytetään että kotiäidit ovat laiskoja. No, tuli mieleen, että ovatkin, kun noin pitää tekemisiään mainostaa ja listata.
Se on omien lasten (jos ne olisivat muiden lapsia, se olisi työtä), huoltamista, kasvatusta, yhdessäoloa. Jos joku väittää sitä työksi, hän on kotonaan marttyyriäiti, joka on mielestään uhrannut itsensä kodille ja lapsille. Taisin tästäkin keskustelusta lukea hyvin katkeran 5 lapsen äidin vuodatuksen. Tällaisten äitien olisi syytä tosiaan hankkiutua sinnen työelämään ja jättää lapsensa päiväksi hoitajalle, joka huoltaa ilman velvollisuudentunnetta.
En väitä, että kotiäiti olisi helpolla. En toki. Fyysisesti ja henkisesti on varmasti yhtä kovilla kuin "työäitikin", tietysti työstä ja lapsien lukumäärästä ja ikäjakaumasta riippuen. Mutta jos joku KEHTAA väittää, että se on työtä, niin katsokoon peiliin. Omien lasten hoito ei voi olla työtä!!! Minulle ei ainakaan se sitä ole.
T: 5 lapsen äiti, kotona.
pois kaikki gloorian ja säälin tavoittelu. tämmöiset jutut oikein kerjäävät vastauksia, tyylillä: "tsemppiä sulle", "mä en kyllä samaa jaksais" "no on sulla käsityötä" jne... ja jos niitä ei tulekaan, niin mamma mia. heti kotiäitejä taas päähänpotkitaan.
nykysuomen perussanakirjan mukaan on "tietoisesti jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävä inhimillinen energian käyttö". Eikö muka omien lasten hoito ole tuollaista?
Joka tapauksessa termien kanssa spekulointi on vain saivartelua. Kotiäidin työ, toiminta, oleskelu tai miksi sitä kukin haluaa kutsua, ei ole helppoa. Joku ne lapset joutuu hoitamaan ja jos oma äiti sen tekee, niin sehän on vain hienoa. Itse en jaksanut olla kokopäiväisesti lasten kanssa kotona, vaan menin töihin ja olen tyytyväinen ratkaisuuni omalta kannaltani. Lapset kyllä toivoisivat minun olevan päivät kotona ja usein asian esittävätkin minulle. Hienoa, että joku jaksaa.
Sun lapsethan on ilman ruokaa viisi tuntia; aamupalan ja lounaan välissä. Aika pitkä aika, ei edes välipalaa....
ollenkaan ruokaa.
on jopa isä, joka hoitaa koiran muuten sitä aamulenkkiä lukuunottamatta. Ei kai kaikkien töitä kuulu luetella???
Meillä ei muuten lapset syö mitään aamupalan (noin klo 8) ja lounaan (noin klo 14) välillä. Aikaisemmin tarjosin lounaan jo klo 11 ja kukaan ei suostunut sitä syömään, joten siirrettiin suosiolla myöhemmäksi.
on lasten vastuulla. Siksi ap ei maininnut sitä.
hävittää. Miksi teet ihan turhaa työtä ja pidät koiraa vielä kaiken tuon tohinan keskellä. Saisit hetken huilata, jollei sinulla olisi koiraa. Koiran hoitoon kuluu tuon lisäksi sen ruokkiminen, juottaminen, häkin siivous, kodin siivous karvoista, jos tuot sen sisälle, koiran harjaus ym. hoito, jos nimittäin huolehdit koirasta muutenkin kuin viet sen pari kertaa ulos. Koiralle uusi koti ja sinä saat vähän vapaata.
hävittää. listaa töitänsä ku olis maailman paras marttyyriäiti. lisäksi kersat näkee selvää nälkää (aamupala - lounas). lapset hoitoon ja akka huilimaan jonnekin, ku kerran noin kovilla on mielestään.
Tuohan on ihan normaalia elämää, jos lapsia hankkii. Ruokaa kyllä saisi tehdä ahkerammin :).
ap on elämäänsä kyllästynyt marttyyriäiti, joka ei enää hallitse omaa perhehelvettiään. hoitoon ja äkkiä niin kaikilla on paljon kivempaa.
Luin koko ketjun viestit läpi ja oli varsin pöyristyttävää tekstiä.
OLen itsekin väliin saanut kuulla kotiäitinä ollessani, että mitä oikeastaan teen päivän mittaan,miten saan aikani kulumaan jne..
Samaa tekstiä sai osakseen naapurin äiti, jolla on viisi pientä lasta, ystävätär ihmetteli, mitä ihmettä äiti puuhasteli kotona päivätpitkät????
On kummallista ajattelua, että lapsi, joka on kotihoidossa ei työllistä hoitajaansa samalla tavalla kuin lapsi, jokaviedään esim. päiväkotiin. Hoitohenkilökunnan palkkoja päivitellään ja heidän raskasta työtään ihmetellään ja ihaillaan, mutta äiti tai isä ei saa osakseen samaa ihailua????
Ison perheen äidillä ei ole varaa valittaa, tämän olen itse monesti huomannut. Heti ollaan iskemässä veitseä selkään, että mitäs olet hankkinut niin monta lasta, hoida hommasi. Ja näinhän me suurperheelliset useinmiten tehdäänkin, pienistä ja suuremmistakaan juuri valittamatta.
Kotiäitiys säästää yhteiskunnan rahoja siinämäärin, että sitä kannattaisi arvostaa myös kanssaihmisten keskuudessa.
Onko kahden lapsen hoito raskaampaa kuin esim. viiden lapsen on ehkä tapauskohtainen. ESim. erityislapsen hoitaminen on varmaan raskaampaa kuin ns. normaalilapsen. MOnet muutkin seikat vaikuttavat hoidon ja kotitöiden raskauteen. Esim. lasten luonteet, iät, kuljetukset(esikouluun tms.), asuinpaikan sijainti jne..
Itseolen sitä mieltä, että lasten kanssa tulee raskaita hetkiä, olipa kyseessä kotiäidit/isät tai työssäkäyvätvanhemmat. Kaikille tulisi suoda lohdutusta ja kannustusta arkielämän haasteisiin, olipa kyseessä suurperhe tai pienperhe.
Itse olen äitiyden aikana ollut työssäkäyvä äiti, opiskeleva äiti ja kotiäiti. Kaikissa on puolensa. Raskasta on omalla tavalla joka "lajissa", kotiäitiys eroaa näistä kenties sen vuoksi, että kotiäitinä on vaikeampi järjestää itselleen taukoja, irtiottoja (näitä tarvitsee omaan jaksamiseen). JOs on vähän tukijoukkoja (esim. mummoja tai muita sukulaisia) ja aviopuoliso tekee pitkää työpäivää, tauon ja irtioton järjestäminen on työn takana. Monesti maksullinen apu on kotiäidille liian kallista.
Toivotan kaikille äideille jaksamista, erityisesti kotiäideille, teette hienoa työtä!!!!
Välillä saa myös väsyä ja kyllästyä koko hommaan, myös isojen perheiden äidit (erityisesti he).
Jos olisin miljönääri,kustantaisin tästä paikasta viikon täysihoitoloman kaikille suurperheiden äidille ja palkkaisin hoitoapua kotiin, te olisitte sen ansainneet!!!!
täällä kukaan olisi kummastellut, että miten kotiäiti saa aikansa kulumaan. kyse on siitä, että nämä kotiäidit täällä tuntuvat tuumaavan, että kylläpä töissäkäyvällä äidillä on helppoa. vaikeutensa on itsekullakin ja jokainen voi listata sitä, miten kovaa on. kuitenkin iso perhe ja kotäitiys ovat itse haluttuja juttuja. jos tuntuukin sitten raskaalta, ettei jaksa niin aletaan valittaa ja haukkumaan uraäitejä, joilla, voi kauhistus, on vaan yksi lapsi, miten helpolla ne pääseekään. jokainen voisi muistaa, että itsellä olisi ollut myös mahdollisuus siihen helppoon parin lapsen arjenpyöritykseen.
paremmin kuin minulla!
- ensinnäkin puoliltapäivin PÄIVÄN ENSIMMÄINEN TAUKO ja jopa tunti. Eipä minulla vaan ole!
- toiseksi, "välillä lapset tekevät ruuan, JOSKUS MINÄ...?"
Minä joudun kyllä tekemään ruuan ihan jokaikinen päivä, ja ihan itse!
minun aikatauluni:
- herään 5.30 ja SAMANTIEN ylös !
- pukeutuminen ja aamupala
- 6.00 koiran kanssa lenkille
- 6.30 kuppi kahvia ja "tälläytyminen" eli suihku,eri vaatteet, meikki, hiukset jne.
- 7.30 töihin ( työmatkaa 40 km )
- 8.00 - 16.00 töissä ( mukana eväät )
- 16.30 kotipaikkakunnalla kauppaan
- 17.00 kotona , kuppi kahvia ja sitten koiran kanssa lenkille ( naapuri ulkoiluttanut päivällä )
- 17.45 kotona, päivän postin selaus jne. pyykkikone päälle, puhtaat pyykit kaappeihin, ruuan valmistusta , ruokailu jne.
- 19.30 koiran kanssa lenkille
- 20.30 kotona > seuraavan työpäivän valmistelua, iltapala jne.
- n. klo 22. nukkumaan
HUOMASITKO, MISSÄÄN VÄLISSÄ EI OLLUT LEPOTAUKOA!
Ai niin, mitä sinä teet siitä klo 17 eteenpäin?
Vai mitä kirjoituksesi tekee tällä palstalla?
taukoja töissä ollenkaan? Kukaan ei tuota usko!
joissa ei taukoja ole, mm. parturit, kampaajat sekä kaikki sellaiset yksityisyrittäjät jotka eivät voi laittaa ovelle lappua "suljettu" ruokatunnin ajaksi. Voileipä syödään siinä jossain välissä..
no ei se elämä aina noin hektistä ole....itselläni on viisi lasta kuudes syntyy helmikuussa. lapset 15,14,13,11,6,nyt on jo vähän ns. helpompaa mutta kun nämä neljä vanhinta oli 1,3,4,5 olikin jo kiireenpää jas olin myös yh.eli ei tullut isä kotiin klo.17.ja en ikinä kokenut elämääni vaikeaksi...tai liian raskaaksi.vaikka vedin tuota letkaa perässäni paikassa kuin paikassa.kyllä se on niin että laiska töitään luettelee.........huh huh.
Niin, siis ihan tavallista lapsiperheen elämää kuvasit -ei erityisen rankkaa, muttei mitään makailuakaan. Kaikki mainitsemasi hommat kuuluvat myös työssäkäyvän äidin päivittäiseen repertuaariin. Pikanttina lisänä siinä on huoli aikataulujen suunnittelusta (kuka vie ja kuka hakee) ym. lastenhoitojärjestelyt. Sen lisäksi sitten käydään töissä johonkin aikaan vuorokaudesta. Jos tarkoituksesi oli todistaa, että sinun elämäsi se vasta rankkaa on, niin pieleen meni. Valittaminen ei muutenkaan yleensä auta arjessa jaksamaan -eli sitä en suosittele kenellekään. (Ymmärsin viestisi jonkinlaisena valituksena).
työssä käyvät äidit tekevät kaikki ap:n luettelemat työt. paljon pienemmässä ajassa (olemmeko tehokkaampia vai muuten vaan nopeampia). vai kuvitteeko ap että tilaamme pitsaa joka päivä, pesula hoitaa pyykit ja siivoja siivoukset?
kummallista valitusta näiltä kotimarttyyreiltä. kyllä sinne töihin pääsee lepäämään, jos vaan sitten hyväksyy että koti ei olekaan ihan tip top ja malttaa luopua kauniiden ja rohkeiden katselusta. semmoiseen ei olekaan enää aikaa.
Minä teen kaiken tuon, ja lisäksi käyn kokopäivätyössä (olen suurperheen yksinhuoltaja).
Mutta minä kyllä herään klo 05.
kuinka palkokasvit kierivät jonossa mammojen sieraimiin.
530 herään
545 koira ulos lenkille
600 lapsi hoitoon
700 töissä
1500 pääsen töistä
1550 lapsi hoidosta
1600 kauppaan, postiin, kirjastoon (kerran viikossa) jne asioille
1700 kotona pesukone päälle, ruuan laittoa, koululaisten asioiden hoitoa, lehden luku´, toinen kone päälle ja luivausrumpu päälle, pintasiivous, tiskikone
1800 joku lapsista jonnekkin (harrastus tms..) jonka jälkeen jatkuu edellinen rupeama
1930 lapsen haku sieltä minne se on viety
2030 iltapala ja toiset pyykit rummusta, koiran kanssa lenkille kummankin kunnon takia
2130 lapset menossa maate, vaatteet aamuksi
2200 kaikki muut nukkuu paitsi minä joka vietän nyt sen päivän ensimmäisen lepohetken ja nautin rauhasta. Ne pyykit tosin odottaa viikkaustaan. Takaraivossa pieni ääni käskee nukkumaan koska aamulla on aikainen herätys..
TAI..
700 varmistus, että viimeisinkin unikeko on noussut ylös, koira ulos
800 aamupalaa itselle ja lehti, pyykkikone on päällä, tiskikone päälle
845 eskarilaisen vienti
915 kotihommia; pyykkijuttuja, siistimistä..
1100 töihin
12 töissä
2000 kotiin
2040 kotona ja heti lenkille koiran kanssa
2130 sama kuvio kuin eilenkin..
Noiden päivien ohjelmaan kuuluu lisäksi sähköpostin laittoa tutuille, leipomista, koiran hoitoa, pihan hoitoa, askartelua ja käsitöitä (villasukkia ainakin 8 paria vuodessa ja tumppuja 5..)sekä vaatteiden korjausta. Netissä ehtii käydä monessa välissä aina tovin kerrallaan kun kone on aina auki. Ja paljon muuta joihin on aikaa aika vähän.. Joinakin iltoina on sitten niitä vanhempainiltoja ja vartteja sun muita menoja kruunaamassa ajankäyttöä. Jostain syystä meillä on imuroitavaa kerran päivässä vaikka illalla olisi juuri homma hoidettu ja pesuakin saa harrastaa riittämiin. Kuraeteinen kaipaa pesua joka ikinen päivä ihan kunnolla myös.
Niin mitäs se meidän mies tekee? Se nousee viideltä ja lähtee puoli kuusi töihin ja palaa sieltä illalla ennen kuutta. Illalla se touhuilee omia juttujaan ja lasten kanssa esim läksyjä. Viimesitelee taloa tai rakentaa jotain lisää.. hyvin näyttää senkin aika kuluvan! Nukkumaan se meneekin jo yhdeksältä ja huutelee sieltä viimeiset komennot tullessani kotiin..
On siis ihan kohtuullista, että saat noinkin hyvin aikasi kulumaan kotosalal ja olet vielä mielestäsi ahkera. Itse koin kotona oloajan lähinnä lomana vaikka hoidettavana oli vauva. Kaikille töille oli aikaa koko päivä! Nyt ne samat hommat on tehtävä ja aikaa on huomattavasti vähemmän. Näin on kuitenkin meille hyvä ja itsellenikin vaikka joskus tympii. Vieläpä on aika aja tarmoa opiskella iltaisin.. Sille lonkan vedollekkin jää aikaa jos ihan totta puhutaan joten kyllä sitä jää sinullekkin!
Onpa typerä kirjoitus nykynaiselta! Eikö meille ole annettu aivot siksi, että käyttäisimme niitä ajatteluun?
Ihan ensimmäisenä: hävitä se hurtta! Teitä on jo tarpeeksi monta henkeä siinä taloudessa, joten ylimääräisiä koinpesiä ei tarvita. Lopeta myös liiallinen lastesi höösäys ja palveleminen, he eivät koskaan itsenäisty, jos herättelet, teet aamupalat, saatat kouluun jne. Ajattele ensin heidän parastaan, sitten vasta omaa marttyyriuttasi.
Fixailin vähän aikatauluasi. Kun jätät täysin turhat kuviot pois, päiväsi on aika kevyt:
7.10: Herään
7.15: Herätän lapset (8v. 11v. 13v. 16v.) (Tosin 11, 13 ja 16 v. heräävät jo itsekin kellon soittoon, turhaa itse herätellä heitä)
8.00 Aamukahvi ja lehtien lukua
8.30 Herätän lapset (2, 4, ja 5 v.) aamupalalle
9.00: Leikkipuistoon/kirjastoon/kävelylle
10.00: Kauppaan
11.00: Kotona
Lapset leikkivät keskenään ja minä roikun netissä
12.00: Lounaan tekoon
12.30: Pyykit koneeseen, vanhat pois kuivausrummusta, viikkaan, lajittelen ja pesen
Siivoan ruokapöydän, tyhjennän tiskarin, imuroin
13.30: Lasten kanssa touhuilua
15.00: Lapset tulevat koulusta ja laittavat joskus päivällisen, joskus minä
16.00: Nuorimmaiset autoon ja lähden viemään 13v. 16v. tai 11v. tyttöä tanssiin/voimisteluun/lentopalloon/koripalloon
16.30: isä tullut kotiin, katsoo hetken nuorimmaisia kun siivoan nuorimpien huoneen
17.00: Syömme lounaan
Huomaatko? Aika helppo päivä sinulla. Helpommalla pääset kuin yksikään töissä käyvistä äideistä. Päiväsi on niin kevyt, että voisit iltaisin jakaa esim. ilmaislehtiä tai mainoksia, että saisit vähän liikuntaakin päivän aikana.
Tätä rataa vain niin johan helpottaa!!! :o)
Niinpä, taas saa lukea tätä samaa räpätystä läpi ketjun, eli kotiäidit lojuu kotona kaiket päivät ja työssäkäyvät äidit tekevät kaksinkertaisen työn työssä ja kotona.
Ei voi kuin ihmetellä tätä ajatuksen juoksua. Ennnen ajattelin, että työssäkäyvät kokevat jonkinlaista syyllisyyttä ja purkavat sen noilla asenteillaan kotiäideille mutta enpä oikein sitäkään enää tiedä. Mutta jonkinlaista kotiäitivihaa tämä mitä ilmeisemmin on. Pyssyt esiin vaan-taistellaan!!!!
Sillä aikaa, kun te työäidit teette tärkeää työtänne, me kotiäidit hoidamme lapsiamme eli ne tärkeätpäivätunnit, jolloin teidän lapsenne ovat ilm. hoidossa. Me ulkoilemme, syötämme, nukutamme, siivoamme(koti ei pysykään siistinä, kun siellä aina puuhataan)-samoja asioita tekeväthoitajat teidän kersojen kera.
KOululaisten kanssa teemme läksyjä, syömme välipalaa, haemme koulusta, osallistumme moniin kuolutapahtumiin ja-puuhiin. Meilläkin on syötetty, juotettu monia työäitien pikku koululaisia ja ilman korvauksia. Monesti olen avittanut koulumatkalla, kuunnellut huolia, sitonut kengännauhoja jne... (oma äiti on ollut töissä).
Näistä en ole juuri huudellut, mutta nyt on pakko, kun tälläistä tekstiä alkaa sataa kotiäitien niskaan. Tiedän myös muita kotiäitejä, joiden siipien suojassa nämä yksinäiset koululaiset saavat suojaa. Paljon on aikuisen ikävää ja nälkää...
MYönnän sen, että kotona ollessa kerkeää tekemään rauhassa monia kotitöitä, kaikki ei jää ilta-tai yöaikaan. (riippuen lapsimäärästä ja lasten iästä). Mutta jos lapset ovat kotona, eivätkä kolussa ja hoidossa, suurin osa äidin ajasta menee norm. lasten hoitoon, ulkoiluun, syömiseen ym.. Suuri osa kodin huoltotöistä jää iltaaikaan, myös kotiäidillä(ainakin isommissa perheissä).
Jos kotiäiti katselee kauniita ja rohkeita se hänelle suotakoon, kenties päivän ensimm. tauko (ansaittu sellainen) Näkyvät nuo työssäkäyvät äiditkin esim. lenkkeilevän useamman kerran viikossa ja ilman lapsukaisia, ja uimahallissa tapaan usein näitä uraohjuksia rentoutumassa ilman pesuetta, kun meillä kotiäideillä on kaikki piltit mukana.
Ja kotiäitikin saa valittaa!!! myös useamman lapsen tehnyt. Kuten aiemmin totesin tuntuu olevan lähes synti, jos ison perheen äiti joskus erehtyy sanomaan olevansa väsynyt. Hänellä jos kellä on syytä joskus vähän purnuttaa!!
Valittaa ne yhden lapsen äiditkin ja työssäkäyvät siitäkin edestä- mikäs pakko se heidänkään oli lapsia tehdä jos ei niitä jaksa kotona hoitaa, vaan pitää heti töihin rientää- näinhän me kotiäidit voimme sitten vastavuoroisesti härkkiä.
minun lapsiani et ole syöttänyt etkä juottanut etkä kuunnellut huolia, vaikka töissä käynkin. Minun lapsillani on aina ollut turvallinen huoltaja kotona, vaikka se en itse ole ollutkaan työaikana. Yhtä ainoaa lenkkiä tai uimahallireissua en ole ilman lapsia tehnyt. en yksinkertaisesti raatsi lähteä iltaisin ilman lapsia minnekään, kun olen työpäivän ajan heistä erossa. heidän harrastuksensa ovatkin nykyään myös minun harrastukseni.
mieluummin olisin kotona lasteni kanssa, ja pääsisin helpommalla (tiedän, olin 4 vuotta kotiäiti), mutta töihin oli pakko palata kun mies sairastui ja joutui eläkkeelle, ei talous enää kestänyt (ja ei ole isä, joka niitä lapsia hoitaa minun töissä ollessani - hän ei siihen pysty).
kummallista nyppimistä täällä ja valittamista. alkaa vähän tuntua että tyhjät tynnyrit ne täällä kolisee ja laiskat listaavat töitään.
No kenties viestini ei ihan sinuun kohdentunut.
Tarkoitin höykyyttää työ- ja uraäitejä, jotka ovat ensimmäisinä haukkumassa meitä kotiäitejä loisiksi ja laiskoiksi kansalaisiksi, vaikka teemme pitkää päivää lastemme ja perheemme eteen ja siinä sivussa monesti tulee hoidettua myös naapuruston lapsia ilman mitään korvauksia.
Ja en minäkään raski mennä uimahalliin ilman lapsia, vaikka olen heidän seurassaan viettänyt koko pitkän päivän, koko pesue vaan autoon ja menoksi. Mutta olen tavannut äitejä, jotka työpäivän jälkeen menevät suoraan harrastuksiin tai oluelle, isä tai isovanhemmat noutaa lapset hoidosta ja huoltavat loppuillan.
Eihän tässäsinänsä mitään pahaa ole, rentotumista tarvitsee niin koti- kuin työssäkäyvä äitikin, mutta sitä taustaa vastaan kun kotiäitejä noin mollattiin tuolla ketjun alkupäässä, halusin valottaa asiaa tältäkin kannalta.
Ja kotiäidit monesti kyllä raahaa lapsensa joka ikiseen paikkaan mukanaan, vaikka ovat heitä jo päivän vahtineet, mistä tämä sitten johtunee.
Se pääseekö kotona helpommalla, riippuu perheen koosta ja lasten iästä (vähän luonteestakin).
Kyllä minä 9-henkisen perheen äitinä väitän, että töissä pääsisin helpommalla ja saisin kenties helpommin järjestettyä vapaa-aikaa itselleni.
Mutta nautin kotona olosta, sen aikaa kun sitä vielä kestää(jää nähtäväksi). On mukava kun ei ole kiire päivärytmin kanssa ja voi antaa lapsille aikaa silloin kun he sitä tarvitsevat, olen myös ns. koti-ihminen, pidän kotitöistä, ruuanlaitosta, leipomisesta varsinkin ja tietysti kun olen ollut pitkään koton , olen urautunut kotiäiti eli pienet kotona olemisen pulmat eivät tunnu enää niin raskailta, esim sairaspäivät, samat rutiinit päivästä toiseen jne..
jos olet töissä? ne 9 lastasi silti ovat siellä kotona työpäivän päätteeksi. he haluavat ruokaa, kuten silloin kun olet kotona. he sotkevat, heiltä tulee pyykkiä, eivät he lakkaa olemasta työpäiväsi aikana. voi olla, että koet työssä olon helpommaksi, kuin lastesi kanssa olon, mutta ajattelitko palkata siivoojan siivoamaan ja pyykkäämään ja kokin tekemään ruokaa? ne joudut tekemään, kävit töissä tai et. työäidit vaan siivoat silloin, kun kotiäidit katsovat kauniita ja rohkeita tai ovat pesueineen uimahallissa.
entä se vapaa-aika? miten ihmeessä se työäidille järjestyy paremmin? väittäisin itse päinvastaista. sillä silloin kun sinä olet vapaa-ajallasi (kenties mies vie lapsia johonkin...) niin työäiti siivoaa komeroita.
Meillä vanhemmat ja lapset 4, 7, 12 ja 14.
Lapset ovat päivät koulussa ja päiväkodissa, sotkevat siellä, hoidetaan siellä. Pyykinpesu ei ainakaan meillä ole kummoinen ohjelmanumero, koneen täyttäminen ja aineiden laittaminen vie ehkä kaksi minuuttia ja kuivausrummun täyttäminen saman verran. Kaikki vievät likapyykkinsä kodinhoitohuoneeseen ja isommat hakevat puhtaat sieltä, pienille vien kaappeihin, siinä menee ehkä 5 minuuttia. En silitä kuin pakolliset (juhlamekon, miehen paidan joskus harvoin), mankelia emme edes omista. Pyykinpesu ei siis sido minua mihinkään niin pitkäksi aikaa, että se olisi sen kummemmin jostain pois.
Ruuan teemme usein porukalla, vanhimmat ovat tyttöjä jotka jeesaavat useimmiten vapaaehtoisesti, joskus ikävämmät hommat vaativat lahjontaa ;) Mieheni tekee ruuan suunnilleen 3-4 x viikossa, eikä erityisemmin halua lapsia jeesaamaan, tulee kuulemma nopeammin valmista. Eineksiä ei syödä juuri koskaan, mutta arki-iltojen ruoka on usein simppeliä ja aika nopeaakin, tyyliin perunat ja jauhelihakastike, chili con carne, broilerikastike ja riisi, erilaiset wokit... Kauniita ja rohkeita en edes halua katsoa.
Olen laiska siivoamaan, komerot saattavat hyvin olla hujan hajan vähän väliä. Pistän ne kuntoon kun olen sillä tuulella. Tai maksan korotetun viikkorahan isoille tytöille samasta hommasta. Meillä nämä 2 tulee usein KYSYMÄÄN voisko imuroida huomenna että sais ylimääräistä leffarahaa tms. kun viikkorahat on tullu jo törsättyä.
Itse olen yksinhuoltajaäidin ainokainen. 11-vuotiaasta lähtien tein jo aika paljon kotitöitä. Äiti oli myymälänhoitaja ja tuli usein vasta 20-21 välillä kotiin. Muistan kun kerrankin hain puhdasta lasia kaapista ja äiti tokaisi että jos joka kerta tarttee puhtaan lasin, saat tiskatakin. Otin lasin, rupesin tiskaamaan aina välillä. Ihan oli oma valintani. Lauantaiaamupäivät meni aina niin, että minä imuroin ja äiti siivosi muut ja pesi pyykit. Sillä oli joku iänikuinen pesukone vielä silloin missä ei ollut edes linkoa että ne piti käsin lingota sellaisen telan läpi. Automaattikone tuli pari vuotta myöhemmin. Silloin oli pyykinpesu kovempi homma kuin minulla tänä päivänä.
Vapaata minulla on silloin kun pienemmät on menneet yöpuulle ja katsomme usein mieheni kanssa jonkun sarjan telkkarista sohvalla pötkötellen ja päivän kuulumiset vaihtaen. Viikonloppuna on vapaata tästä rumbasta esim. silloin kun pienemmät ovat mummulassa ja isot omissa menoissaan. En siivoa hulluna niitä kaappeja vaan otan omaa aikaa koska tunnen sitä tarvitsevani. Oma päänuppikin täytyy pitää kunnossa :o) Työstäni pidän, palkka on tervetullut koska ostimme pari vuotta sitten talon. En vaihtaisi kotiäidiksi, kuopus oli 1v 8kk kun lähdin töihin. Ja jokainen tekee omat valintansa ihan sillä mitä mieluummin tekee ja mitkä on taloudellinen tilanne -kaikki kun ei pysty valitsemaan kotiäitiyttä vaikka haluaisivat. Meillä oli periaatteessa 2 vaihtoehtoa, joko jatketaan rivarineliössä tai minä palaan töihin ja ostetaan talo. Tiedät jo kumpi voitti.
Perheeni on 9-henkinen, luen aikuisetkin perheenjäseniksi, joten lapsia 7kpl.(sekä 1-lapsenlapsi).
Tottakai työssäkäyvillä äideillä ja isilläon puuhaa työpäivän jälkeen (pyykit, ruuat ym.), muuta en ole väittänytkään. Mutta päivän monta ateriaa tulee syötyä ja juotua hoitopaikoissa, iltapäivähoidossa ym.. kun kotona hoidettavat lapset syövät ja sotkevat kodeissa koko pitkän päivän.
Tämä asetelma lisää kodissa tehtävän työn määrää. Pienten lasten perushoito vie kotiäidiltä usein niin paljon aikaa, että osa kotitöistä jää heiltäkin iltaaikaan, kun isä tulee avuksi lastenhoitoon. Isoissa perheissä myös yöntunteja tulee käytettyä kotihommiin.
Olen tavannut paljon työssäkäyviä äitejä, jotka ovat menossa heti työpäivän jälkeen oluelle tai harrastuksiin sen sijaan, että hakisivat lapsensa pois hoidosta ja viettäisivät aikaa perheen kanssa, en tiedä kuka heidän kotityönsä tekee, kenties isoäidit tai isät.
Lähipiirissä olevat kotiäidit taas raahaavat lapsensa joka paikkaan mukaan, kävelylenkkikin ilman lapsia on aika harvinaista. Kauniita ja rohkeita katsottaessakin lapset pyörii siinä jaloissa.
ainoatakaan työäitiä, joka kävisi oluella tai harrastuksissa. monet harrastavat silloin mitä pystyvät, kun lapsetkin. eli kun lapsi viedään urheiluharkkaan, mennään itse lenkille tai kirjastoon tai uimaan (ehkä kuvitelmasi johtuu siitä). sen sijaan tiedän monta kotiäitiä, jotka suoraan sanottuna ovat saamattomia. yksikin 5 lapsen äiti. poikani on hänen poikansa kaveri ja kun haen poikaa sieltä, niin voi kauhistus: koti ihmeellinen sekamelska, maidot happanee pöydällä, ostokset kasseissa, vaatteita lojuu lattioilla ja vaikka missä. ja hänen lapsensa eivät varsinaisesti enää edes ole pieniä: 13, 11, 10, 6, 6. Muistan, että siellä on aina ollut samanlaista, vaikka lapsia oli vähemmänkin.
toinen taas; myös viiden lapsen äiti. mies kotona. "joutui" töihin mone kotivuoden jälkeen ja voi sitä valituksen määrää, kun kuulemma aika ei enää riitä mihinkään ja miten lujilla onkaan. lapset: 19, 15, 13, 10, 5. kaikki asuvat kotona.
ja vielä yksi: taas 5 lasta. mies töissä, äiti kotona, lapset 12, 11, 9, 6, 4. Lapset urheilevat ja äidin aika menee täysin siinä kuljettelussa, kun eivät ihan keskustassa asu muutenkin ylihuolehtivainen äiti. hoitaa kyllä kotinsa ja lapsensa mallikkaasi, mutta myös hän aina silloin tällöin "joutuu" töihin ja silloin on perheen päiväjärjestys sekaisin - heillä kun urheillaan vaikka pää kainalossa.
MInä kyllä tunnen oikeasti äitejä, jotka pistäytyvät olusella töiden jälkeen ja ihan suoraan töistä sinne kiitävät, isä hakee piltit hoidosta.
Tätä nyt en niin hirveästi paheksu, meneekö itsekukin sitten olusille tai harrastuksiinsa ja vaikka ilman niitä lapsukaisia, kuten nämä minun tuntemani esimerkit, nämä olivat vaan kontrasteja kotiäitejä teilanneille työssäkäyville äideille.
Minun tuttavapiiriini kuuluvat kotiäidit kun ovat varsin ahkeraa porukkaa, kodit siistinä lapset puhtaina,hyvin hoidettuina, lapsia keskimäärin 3 perheessä, eli olen itse ainoa suurperheellinen joukossa, mutta tunnen kuuluvani porukkaan.
Oma kotini on mielestäni perussiisti, tottakai joskus voi näyttää sotkuiselta kun useampi lapsi pyörii ympärillä kaverit päälle, mutta koti on elämistä varten eikämikään näytelypaikka ja ainakaan meillä käyvät kavereiden vanhemmat eivät ole sotkuisuutta suoraan valittaneet.
Siisteysasioissaon monta koulukuntaa, yhden siisti on toisen sotku jne... Toinen perheenäiti hoitaa hommat lonkalta, on oikea kodinhengetär, toisella ei homma suju ihan samaan malliin,jospa hän puuhaa enemmän lastensa kanssa kuin se joka koko aja puunaa paikkoja. Kummalta tuntuu, että arvostelet lapsesi kaverin kotia näin... toivottavasti et lasten kuullen????
Töihin meno monen kotiäiti vuoden jälkeen ei ole helppo juttu, kenties äiti olisi kaivannut kannustusta ja luuli sitä sinulta saavansa, mutta erehtyi.
Urheilu on hyvä harrastus, mutta liika on liikaa joka asiassa. Itse kuulun koulukuntaan, joka ei pidä hyvänä jos harrastusmäärät kasvavat kovin suuriksi kouluik. lapsilla, varsinkin jos vanhempien on kuljetettava harrastuksiin useampana iltana. Periaatteena koulu ja työ ykkösenä, harrastukset muu ajanviete kakkosena.
Olen ollut kotiäitinä pitkään ja puolustan ammattikuntaani henkeen ja vereen, teemme arvokasta työtä lähesilman palkkaa, saamatta minkäänlaista arvostusta työllemme, useinmiten päinvastoin.
Kenties suuntaan itsekin työelämään tulevina vuosina, tätä odotan innokkaana ja ainakin vielä tuntuu, että olisi viimeinen valittamassa.
Mulla on vaan yksi lapsi.2v ja olen hoitanut häntä kotona.
Syksyllä pitää mennä töihin kun poika täyttää 3.
Olen myös törmännyt tv ssä,lehdissä ym siihen ettei kotiäitejä arvosteta.
Silti suurin osa tuttavistani on hoitanut lapset kotona.
KOTIÄIDIT;OLKAA YLPEITÄ ITSESTÄNNE;TEEMME ARVOKASTA TYÖTÄ!!
Luin mielenkiinnolla tätä viestiketjua,mieltä on yhtä monta kun on kirjoittajaa,sehän on tosi.HYVÄ NIIN.jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä.
Ite olen ollut kotiäitinä sekä työäitinä.Kummassakin hyvät ja huonot puolensa.Kun ite tiiän ne,en voi mollata ketään,jokainen tekee asiat miten haluaa ja ennenkaikkea miten tuntee!!ja KOKEE,sehän on tässä tärkeintä.
mutta sanoisin niin että joka ei ole olllut kotiäitinä ,ei voi tietää mitä silloin tapahtuu,tieten kaikki kai ovat olleet äitiyslomalla! sammoin äiti tai vanhempi ,joka ei ole ollut töissä vaan aina kotona,ei voi tietää miltä tuntuu olla töissä perheellisenä.Kuten sanoin ite olen ollut kumpaakin,arvostan joikaisen omaa mielipidettä.Jokainen tosiaan tuntte asiat miten tuntee.Jollekin voi olla raskasta olla kotona ja jollekin raskasta olla töissä
Sen sanon kuitenkin että teimmepä miten tahansa,KUMMATKIN TEEMME TYÖTÄ! Työssäkäyvä saa vaan enemmän palkkaa siitä!Älkäää turhaa haukkuko vastapuolta...Ne on kummatkin ERILAISTA TYÖTÄ,joita ei voi verrata toisiinsa.
Ite teen työtä tarjoilijana,vuorotyötä.työssä ollessaan saa tavata muita ihmisiä herkemmin kuin kotona ja olla kanssakäymisissä.Kyllä kaipasin kuiten kotona olemsita lasten kanssa monesti.samoin kotona oleva kaipaa muiden aikuisten seuraa samalla keinon....olkaamme ylpeitä omasta valinnasta,ITSE VALITSISIN KOTIÄITIYDEN VIELÄ KUN LAPSET OVAT PIENIÄ,VAIK RAHAT TIUKILLA,YRITETÄÄN PÄRJÄTÄ,SE ON OMILLE LAPSILLE LAATUAIKAA! Vaikka töissäkäyvien lapsia toki hoitavat koulutetut hoitajat,mikään ei voita omia vanhempia.Oletteko aatelleet näin koskaan!
Ite huomaan että lapseni ovat tyytyväisemppiä kun olen kotona,en voi kuitenkaan yleistää.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, näin se juuri on. Olit osannut ilmaista asian hyvin ja ytimekkäästi.
Onnea odotukseesi ja kaikkea hyvää!!!
Näin olen myös itsekin kokenut, pienen lapsen paras paikka on oma koti, vaikka monen kotiäitivuoteni aikana on ollut aineellista puutetta, kaikkea ei ole saanut,mitä olisi mieli halajanut, syyllisyyttä ei ole tarvinnut tuntea ja monia ilon ja onnen hetkiä on saanut kokea lasten kanssa.
On voinut antaa lapselleen parasta eli aikaa oman äidin kanssa, kiirettömyyttä, lukemattomia helliä hetkiä, näitä ei voi rahalla ja tavaralla korvata.