"masennustani" on kestänyt jo jonkin aikaa ja elämän halu on loppumassa. olen miettiny et pitäiskö tehä itsari että helpottais oloa, mutta se kuullosta kauheen hyvältä ajatukselta loppujen lopuks. sen sentään oon ite tajunnu. mutta muu onkin pelkkää paskaa koko elämässä. Tuntuu että kukaan ei enään välitä musta oikeesti vaikka moni sanoo niin. Iskä ja äitikin on kysyny että onkos joku hätänä, mutta en oo ikinä kertonu miltä musta oikeesti tuntuu. en haluais tehä oikeestana mitään. haluaisin vaan olla juttelemassa vähäistne kavereitteni kanssa mesessä. Yritän hukuttaa suruan ija vihaani, mikä auttaa masennukseen kun en haluis puhuu kellekkään, mutta kai se olis pakko. tuntuu että koko elämä on pilalla, että oon ihan läski ja sen takii en syö melkein mitään. koulussa joo, mutta kotona ehkä kerran mutta sillonkin ihna vähän. Auttakaa mua. mitä munb pitää tehä ettei mun elämän halu lopu kokonaan ja pääty itsariin. :'(
masennusko??
masentaaaa
3350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Yritä ihmeessä hakea apua!! Vaikutat aika masentuneelta ja olisi ehkä hyvä jos pääsisit puhumaan jollekin aikuiselle tästä asiasta. Itse tänään kävin kouluni terkkarilla ja sain lähetteen lääkärille. Huomenna soitan mielenterveys-toimistoon aikaa psykologille. Kyllä se tästä! :) Ei meidän nuorten ihmisten, eikä kyllä kenenkään, tarkoitus ole olla masentunut vaan iloinen ja nauttia elämästä. Et ole hullu etkä huono jos masennus on valtanut mielen. Joku asia varmaan painaa sinua ja siksi on hyvä jos saat purkaa sitä jollekin fiksulle ihmiselle, ammattiauttajalle. Varmasti saat asiasi kuntoon! :D
Mutta hae apua ennenkuin se on myöhäistä!
Paljon voimia sinulle!!! :)
mulla on ollu kanssa joskus masennusta ja olen ajatellu samanlailla kuin sinäkin.siihen auttaa se kun otat ittees niskasta kiini ja teet selväks että nyt loppu tää rypeminen ja eteenpäin mennään vaikka mikä olis periks ei anneta.toinen on jos pääsisit psykiatrin juttusille siitä on tosi paljon apua autto ainakin mulla.ja siitä se rupes lähteen taas elämän halu palas takasin ja olen taas se reipas oma itseni.kyllä elämä kannattaa usko pois.ja ole onnellinen,kun sulla on vanhemmat jotka kuuntelee ja haluaa auttaa.niile voit puhua mistä vaan sitä ei tarvii hävetä eikä pelätä.toivon sulle hyvää jatkoo ja varmasti selviät ongelmistas.
mulla sama juttu kanssa ku sulla mutta olen saanu apua psykiatrilta ja omat vanhemmat on auttanu niin paljon ku on pystyny ja se auttaa.alussa voi tuntua ettei ole mitään apua,mutta ajan kanssa se tehoo.elä anna periks elämässä on kuitenkin niin paljon hyviä asioita,että niitten takia kannattaa taistella.tulet sinäkin sen huomaamaan masennuksesta on niin moni selvinny joten selviät sinäkin kovaa tahtoa eikä periks yhtään,niin siitä se lähtee.