Kysyisin alkoholismista seuraavia kys.....? Periytyykö se..? Johtuuko se heikosta luonteesta vai ympäristötekijöistä.. kaveripiiristä ? Viinan himosta, koska se on niin hyvää ? Vai onkohan se niin yleinen tapa että on pakko ottaa? Niin ,,miksi jeppe juokaan ???
Kysymys ?
numero x
9702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
suurin syy on ympäristötekijä, kaveripiiri jne...
Miksi heikko ihminen(kin) pääsee irti kierteestä ja vahva ihmnen jää kierteeseen? Kyse on asenteesta! Itselle p i t ä ä tehdä selväksi, että vaikka ''viina on viisasten juoma'', on huomattavasti fiksumpaa olla juomatta!
Tässä avaankin gallupin, miten kukin tuon sanonnan purkaa auki ja ymmärtää?
Vanhoissa sanonnoissa viesti on tiivistetyssä muodossa, joten ydin pitää tulkita.
Siis mitä sanonta merkitsee sinulle?
Olen viisas, jätän sen juomatta tai ei hyvä heilu. Olisi typeryyttä juoda koska olen alkoholisti.
Viisas ihminen on kaukaa viisas ja ottaa alkoholisoitumisen vakavasti. Hän kontrolloi viinan juomistaan jo hyvissä ajoin. Mielestäni viisautta olisi mieluummin jättää juomatta kuin juoda humaltuakseen.
Pientä ironiaakin tuossa lauseessa piilee. Moni hyvinkin viisas ihminen tuntee elämän viisaudet, mutta on kuitenkin ongelmajuoja. Alkoholiriippuvuus ei viisauksia kysele.
Olet varmaan hoitaja, sillä tuskin kukaan itseään kunnioittava lääkäri yhtyy moiseen väitteeseen.
Matti hyppäsi Oslon suurmäestä hernerokkasumuun, ja sinä väität että hänellä ei ollut asennetta?
Tai Mika, joka jaksoi juosta päivästä päivään upottavassa suossa hakiessaan kuntoa.
Heistä ja monesta muustakin heidän kaltaisestaan sinä väität, että he olisivat heikkoja ihmisiä.
En oikein usko sinua.
Entäs minä? Kun lopetin juomisen, minne katosi minun heikkouteni tai kaveripiirini vaikutukset?
Miksi minun ei ole tarvinnut enään sen jälkeen juoda, kun minulle kerrottiin mistä alkoholimissa on kysymys.
Alkoholismi on paljon, paljon muutakin kuin vain viinan kaatamista suuhun. Tuo juominen on oikeastaan vaan alkoholismin oire, sillä alkoholi on ainoa toimiva lääke alkoholismi-sairauteen.
(Se toimisi hyvin ellei ajanmittaan tappaisi käyttäjäänsä) Teikäläisten kauppaamat benzot eivät toimi lääkkeenä alkoholistille, sillä hän jää niihinkin koukkuun vaikka hänellä olisi millainen selkäranka ja luonteenlujuus tahansa.
Olen ennenkin huomannut, kuinka keskiaikainen asenne on nimenomaan sairaanhoitajilla sairauteen nimeltä alkoholismi. Heillä tieto tästä taudista perustuu täysin mutuun.
Ellen olisi tätä tiennyt jo ennestään, olisin varmaan hermostunut moisesta asiattomasta viestistä.
henkilö jolla on heikko itsetunto ja elämässä tulee ihmissuhteissa ongelmia, ottaa ongelmiin alkoholia...siitä se holistin ura usein alkaa. Syitä löytyy, mutta holisti löytää aina syyn juomiseensa. Turha ketään on syyllistää ja hoitokeinoja löytyy monenlaisia jos apua haluaa.
Alttius sairastua alkoholismiin on vahvasti perinnöllinen. Oma mieheni, nykyisin raitis alkoholisti, kertoo että alkoholi oli heti ensimmäisestä humalakokemuksesta hänen 'oma juttunsa'. Voi siis sanoa, että sairaus vain odotti puhkeamistaan, kunnes ensimmäinen kunnon ärsyke tuli.
Alkoholismi ei johdu heikosta luonteesta, kuten ei mikään muukaan sairaus.
Ympäristötekijät vaikuttavat, samoin kaveripiiri. Ympäristössä jossa juodaan ja juominen on sosiaalisesti hyväksyttävää, juovat useat ihmiset. Näiden joukossa on silloin aina myös sellaisia, jotka sairastuvat alkoholismiin.
Sosiaalinen paine ja tapa voi vaikuttaa niin, että monet juovat silloinkin kun eivät välttämättä niin kovin itse välittäisi - vain kavereiden vuoksi tai siksi että se 'kuuluu asiaan' (muka).
Useimmat alkoholit eivät maistu niin hyvältä, että niitä juotaisiin vain maun takia. Mikään punaviini ei ainakaan minun mielestäni ole parempi ruokajuoma kuin kotitekoinen karpalo-, karviais- tai aroniamehu.
Isäni on alkoholisti. Isän veljet (2 kpl) ovat kuolleita alkoholisteja. Sisarparveen kuuluu myös sisko, joka ei ole alkoholisti. Perheeseen kuuluu vielä äiti, joka on omilla teoillaan edesauttanut poikien alkoholinkäyttöä sallimalla alkoholinkäytön täysin rajoituksetta.
Isän kierre riistäytyi käsistä 8 vuotta sitten, kun hän erosi äidistäni. Sitä ennen isän alkoholinkulutusta voisi luonnehtia suurkuluttamiseksi, joka ilta pari kaljaa tai pari lasia viiniä.
Mun mielestä geenit ja sukupuoli altistaa alkoholismille. Sen lisäksi kokemukset omien vanhempien juomisesta, sosiaalinen ympäristö, olemassa olevat ihmissuhteet ja kulttuuri joko tukevat tai heikentävät ihmisen altistumisvaikutuksia alkoholismille.
Erilaiset elämänkriisit voivat laukaista juomisen. Kriisi voi laukaista piilossa pysyneen altistuksen alkoholismille. Näin kävi meidän perheen isälle. Alkoholismi pitäisi pystyä pitämään aisoissa ehkäisevillä toimenpiteillä, koska kun alkoholi on päässyt niskan päälle, tilannetta voi olla tosi vaikea palauttaa enää normaaliksi.
Ennen ajattelin, että alkoholismi ei ole sairaus, vaan että se johtuu ihmisen heikosta mielenlaadusta. Mutta nyt täytyy jo pikkuhiljaa myöntää, että kyllä se sairaus(kin) on. Ei kai kukaan juo huvikseen niin paljon, että on ykskaks teholla, niinku meidän isukki viikko sitten. On sanottu, että alkoholistin on pakko juoda. Alkoholistilla on pakonomainen tarve juoda alkoholia. Niin kuin mikä tahansa päihde, alkoholistakin tulee henkisesti ja/tai fyysisesti riippuvaiseksi.
Suomalainen kulttuuri sallii humalajuomisen ja jopa ihannoi sitä. Meidän kulttuurissamme on täysin normaalia ja hyväksyttävää, jos ihminen on joskus perslärvit.
Siinä muutamia mietteitä alkosta.
Tuli oikein hyvä mieli luettuani viestisi.
Itsekin olin aikaisemmin "kollektiivisen järjen" uhri, eli kuten yleinen mielipide kuvittelee vieläkin, minäkin pidin alkoholismia vain itseaiheutettuna "henkilökohtaisena" ongelmana.
Kun sitten olin juonut alas omat talouteni, ihmissuhteeni ja terveyteni, ja hakeuduin lopulta hoitoon, niin vasta silloin ymmärsin miksi minun oli pitänyt juoda kaikki ne vuodet.
Muistan aina erään äidin kirjoituksen tällä palstalla, jossa hän itki nuorimman poikansa alkoholisoitumista, ja lisäsi loppuun, että tämä oli kuitenkin lapsista kaikkein eniten saanut osakseen rakkautta.
(Miltähän tästä äidistä tuntui lukea yleisiä mielipiteitä, joissa häntä syytettiin "huonoksi kasvattajaksi")
Eli kyse ei ole kasvatuksesta (minuakin yritettiin kasvattaa uskonnollisesti), eikä liioin kotona opitusta juomisen mallista.
Se, että alkoholistin lapsi joskus alkaa juomaan, johtuu puhtaasti perinnöllisyydestä. Yleensähän alkoholisti-isän poika ei edes ala juomaan, vaan sekoilee mielummin kemiallisten päihteiden (huumeet, liimat,lääkkeet) puolella, tai sitten hänestä tulee absolutisti.
Avioeroa syytetään usein syyksi juomisen aloittamiselle. Totuushan on päinvastainen, eli jo vuosia jatkunut, koko perheen salaama juominen aiheuttaa eron, ja sen jälkeen juominen muuttuu näkyvämmäksi kun kulissit sortuvat.
Sama kaava pätee hyvän työpaikan menettämiseen, sekään ei ole yleensä syy vaan seuraus.
Mielenkiintoinen on tuo mietteesi, että alkoholismi täytyisi pitää aisoissa ehkäisevillä toimenpiteillä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, ja ainoa toimiva ennaltaehkäisevä toimenpide on oikean valistuksen jakaminen, jossa selvästi kerrotaan perinnöllisesta sairaudesta nimeltä alkoholismi.
Kaikenlainen puoskarointi "selkärangattomuudella,itsetunnottomuudella, itseaiheutetulla ongelmalla, kotikasvatuksella jne." vain pahentaa tilannetta.
Nimim. kaiken nähnyt kirjoitti selkeästi näkemyksiään. Ennakointi ja sivullisena puuttuminen kenenkään juomiskierteeseen on melkoisen mahdotonta. Jos holistilta puuttuu kokonaan raitistumisen halu, ei kierrettä voi katkaista toinen ihminen ja lopputuloksena on hauta. Monta tuttuani ja sukulaistani on kuollut ja tie hautaan on samansuuntainen. Ongelmien kieltäminen ja rankkaa juomista. Minulle toipuminen lähti Päihdehoitolasta ja uskon ettei kohdallani mikään muunlainen hoito olisi auttanut. Päivä kerrallaan Tänään...