Joo tota

Muuten , AC/DCn komppikitarointi ei ole helppoa miltä se näyttää ja kuulostaa. Sitä ei soiteta kuin "heviä" vaan helvetinmoisella ja tiukalla asenteella ja ne soinnut ei välttämättä soiteta "barreilla" , vaan niillä vittumaisemmilla versioilla. Usein näkee ja kuulee kuinka yritetään soittaa Higway To Helliä sillä surkeammalla otteella jne. Monet enemmän AC/DCtä kitaraa soittaneet varmaan ymmärtänee...

kalvotaiteilija kirjoitti:

Muuten , AC/DCn komppikitarointi ei ole helppoa miltä se näyttää ja kuulostaa. Sitä ei soiteta kuin "heviä" vaan helvetinmoisella ja tiukalla asenteella ja ne soinnut ei välttämättä soiteta "barreilla" , vaan niillä vittumaisemmilla versioilla. Usein näkee ja kuulee kuinka yritetään soittaa Higway To Helliä sillä surkeammalla otteella jne. Monet enemmän AC/DCtä kitaraa soittaneet varmaan ymmärtänee...

Puhut asiaa! Sen verran on tullut skittaa rämpättyä, että tiedän mistä puhut.
AC/DC:n musa on jotenkin "mittatilaustavaraa", että sitä ei toiset pysty kopioimaan kuin korkeintaan huonosti.

kalvotaiteilija kirjoitti:

Muuten , AC/DCn komppikitarointi ei ole helppoa miltä se näyttää ja kuulostaa. Sitä ei soiteta kuin "heviä" vaan helvetinmoisella ja tiukalla asenteella ja ne soinnut ei välttämättä soiteta "barreilla" , vaan niillä vittumaisemmilla versioilla. Usein näkee ja kuulee kuinka yritetään soittaa Higway To Helliä sillä surkeammalla otteella jne. Monet enemmän AC/DCtä kitaraa soittaneet varmaan ymmärtänee...

Juuri näin :-) Itse olen erityisesti kuunnellut, ihastellut ja "opiskellut" Malcolmin komppikitaran soittoa jossa "vispiläkäsi" korostuu huomattavan paljon. Kun kuuntelee Malcolmin soittoa, huomaa kuinka tiukkaa, tarkkaa ja nerokasta se on! Myös tapa kuinka hän soittaa monesti esim. D-soinnussa mukana myös A-kielen, jolloin sointu kuulostaa paljon täyteläisemmältä ja "isommalta" kuin tavallisesti soitettuna (neljä ylintä kieltä). Tykkään myös Malcolmin Gretschin puhtaasta ja aika kuivasta soundista joka kaikilla levyillä ei kuitenkaan valitettavasti kuulu mielestäni tarpeeksi pinnassa. Sama vika myös vanhemmilla livetallenteilla. Uusista levyistä tuo soundi tulee hyvin esiin esim. Ballbreakerilla. Ja jos haluaa kuvan kanssa seurata maailman parasta komppikitaristia, toimii hyvänä esimerkkinä vaikkapa SUL-live dvd:n "Shoot to thrill" tai "Problem child" (kuuntele pelkästään Malcolmin kitaraa vas.kaiuttimesta / 5.1 myös vas.taka kaiutin!)

problem child kirjoitti:

Juuri näin :-) Itse olen erityisesti kuunnellut, ihastellut ja "opiskellut" Malcolmin komppikitaran soittoa jossa "vispiläkäsi" korostuu huomattavan paljon. Kun kuuntelee Malcolmin soittoa, huomaa kuinka tiukkaa, tarkkaa ja nerokasta se on! Myös tapa kuinka hän soittaa monesti esim. D-soinnussa mukana myös A-kielen, jolloin sointu kuulostaa paljon täyteläisemmältä ja "isommalta" kuin tavallisesti soitettuna (neljä ylintä kieltä). Tykkään myös Malcolmin Gretschin puhtaasta ja aika kuivasta soundista joka kaikilla levyillä ei kuitenkaan valitettavasti kuulu mielestäni tarpeeksi pinnassa. Sama vika myös vanhemmilla livetallenteilla. Uusista levyistä tuo soundi tulee hyvin esiin esim. Ballbreakerilla. Ja jos haluaa kuvan kanssa seurata maailman parasta komppikitaristia, toimii hyvänä esimerkkinä vaikkapa SUL-live dvd:n "Shoot to thrill" tai "Problem child" (kuuntele pelkästään Malcolmin kitaraa vas.kaiuttimesta / 5.1 myös vas.taka kaiutin!)

Hui ! Luit mun ajatuksen! Kyllä, ei Malcolm paljoo tartte säröä kun potkua löytyy ihan soittotyylillä. Ja se ylimääräisen kieli kun lyödään juuri A;n ja D;n kanssa luo helkkarinmoisen rouheen ja tanakan soundin .
Gretsch on joo soundiltaan erilainen. AC/DCn Bonfiren 1977-livessä ( Se New Yorkin radiossa )on makea soundi, suorastaan selkäpiitä kirvelee kun kuuntelee Malcolmin komppausta !

kalvotaiteilija kirjoitti:

Hui ! Luit mun ajatuksen! Kyllä, ei Malcolm paljoo tartte säröä kun potkua löytyy ihan soittotyylillä. Ja se ylimääräisen kieli kun lyödään juuri A;n ja D;n kanssa luo helkkarinmoisen rouheen ja tanakan soundin .
Gretsch on joo soundiltaan erilainen. AC/DCn Bonfiren 1977-livessä ( Se New Yorkin radiossa )on makea soundi, suorastaan selkäpiitä kirvelee kun kuuntelee Malcolmin komppausta !

Ite olen tässä soitellut hiukan yli puol vuotta ja hyvin menee acdc riffit. Kunhan vaan ekaksi opettelee ne oikeat otteet eikä ala ite päästä keksimään niitä. Niitten kitaran soittohan perustuu ihan muutamaan perus otteeseen jotka oppii hetkessä. Eli ei siihen mitään muuta tarvita kun vaan halua soitella niitä.

TheRiffiman92 kirjoitti:

Ite olen tässä soitellut hiukan yli puol vuotta ja hyvin menee acdc riffit. Kunhan vaan ekaksi opettelee ne oikeat otteet eikä ala ite päästä keksimään niitä. Niitten kitaran soittohan perustuu ihan muutamaan perus otteeseen jotka oppii hetkessä. Eli ei siihen mitään muuta tarvita kun vaan halua soitella niitä.

Niin ja G-sointu pitää soittaa sillai sähäkästi

TheRiffiman92 kirjoitti:

Ite olen tässä soitellut hiukan yli puol vuotta ja hyvin menee acdc riffit. Kunhan vaan ekaksi opettelee ne oikeat otteet eikä ala ite päästä keksimään niitä. Niitten kitaran soittohan perustuu ihan muutamaan perus otteeseen jotka oppii hetkessä. Eli ei siihen mitään muuta tarvita kun vaan halua soitella niitä.

Juu, kyllähän ne soinnut oppii ja sitämyötä biisitkin; simppelit sointukulut (monet biisit kolmen soinnun blueskaavalla joissain vähän enemmän sointuja) mutta se tyyli ja tapa miten ne soitetaan onkin eri juttu ;-)

problem child kirjoitti:

Juu, kyllähän ne soinnut oppii ja sitämyötä biisitkin; simppelit sointukulut (monet biisit kolmen soinnun blueskaavalla joissain vähän enemmän sointuja) mutta se tyyli ja tapa miten ne soitetaan onkin eri juttu ;-)

Ku se soitto tyylihän riippuu ihan siitä pelkästä plekun käytöstä.

problem child kirjoitti:

Juu, kyllähän ne soinnut oppii ja sitämyötä biisitkin; simppelit sointukulut (monet biisit kolmen soinnun blueskaavalla joissain vähän enemmän sointuja) mutta se tyyli ja tapa miten ne soitetaan onkin eri juttu ;-)

Just tossa monet kompastuu kun kyse AC/DC;stä.