Kysyisin nyt suomalaisille varsin herkästä aiheesta, nimittäin kansainvälistä adoptiota toivovan perheen taloudellisesta tilanteesta. Toivoisin vastauksia sellaisilta, joilla on oikeata kokemusta kansainvälisestä adoptioprosessista. Olen kuullut, että adoptioperheen asiat tutkitaan perinpohjin. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? Monesti, kun lukee lehdistä adoptioperheistä, saa huomata, että varsin varakkaasta väestä on kyse. Nykyään kuitenkin esim. pätkätyöt ovat yleistyneet eikä meillä korkeasti koulutetuillakaan ole pysyviä työpaikkoja/tuloja, velkaa vain tosi paljon. Joudummeko siis heittämään hyvästit ulkomaiselle adoptiolapselle. Olen haaveillut adoptiolapsesta koko ikäni.
Perheen taloudellinen tilanne
Poika Andeilta
122681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa asennoitua niin että kaikki asiat tulee esille.
Joudutte viemään sinne verotiedot, lääkärnotodistukset, rikosrekisterit, yms.
Perheen pitää tulla toimeen ja pystyä vielä maksamaan lapsen elämä.
Ja adoptio itsessäänkin maksaa.
Ilmeisesti sinulla on aviovaimo?
Olisi hyvä jos teistä toinen olisi ns vakinaisessa työssä ja olisi säännölliset tulot. Ehkä mieluummin kummatkin, mutta se ei ole välttämätöntä.
(Joillakin maille on tärkeää että perheen mies on elättäjä!)
Kyllä tavallisetkin perheet adoptoi, mutta ne ei vaan yleensä ylitä julkisuuskynnystä!
Soita rohkeasti:PELA:lle, Interpedialle tai paikkakuntasi sosiaalitoimeen ja kysele tietoja. Voit samalla kysyä mieltäsi askarruttavista asioista.
Olemme naimisissa ja meistä toisella on säännöllinen työ. Toinen on yrittäjä. Olen kyllä selvittänyt asiaa varsin paljon ja olen vakuuttunut siitä, että olemme oikealla motivaatiolla liikenteessä. Silti minua suoraan sanoen raivostuttaa todella paljon se, että kaikki asiat tongitaan pohjia myöten. Kuka tahansahan voi periaatteessa 'pukata biologisen lapsen', mutta annas olla, kun yrität adoptoida jonkun, niin johan ovat vaatimukset huipussaan! Olen kuullut sellaisiakin tarinoita, että adoptiojärjestön henkilöt tulevat kotiin ottamaan kuvia ja sitten meillä pitää kaikilla olla kengät jalassa, jotta näyttäisimme mahdollisimman varakkailta..Vaikea mennä sanomaan, missä se totuus piilee..Kunnon ihmisiähän tässä ollaan, virheinemme kaikkineen. Luulisi sen riittävän.
Adoptioneuvontaan kannattaa lähteä avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja. Ja netistä löytyy paljon linkkejä, joista saat asianmukaista ja luotettavaa tietoa eri maiden prosesseista.
..kun melkein kuka tahansa voi saada bilogisen lapsen. Ja lapsia kohdellaan huonosti joissakin perheissä ja sitten heille etsitään: sijas-, tuki- ja kriisiperheitä.
Mutta minkäs teet?
Toisaalta ymmärrän hyvin miksi adoptiossa pitää olla niin tiukka ja selvittää kaikki. Adoptiolpaset ovat jo kerran kokeneet menetyksen.
On oikeus ja kohtuus että he saavat mahdollisimman hyvät vanhemmat.
Mutta rankka adoptio on.
Ehkä se unohtuu jos jonain päivänä saa oman lapsen. :)
Ja vielä teistä: minusta kuulostaa siltä että ei teillä ole taloudellisia esteitä alkaa adoptioon, mutta soitto varmistaa monta asiaa.
Ja adoptioprosessi voi tuntua hassulle kuvineen ja kaikkineen, mutta kun maat joista lapsia adoptoidaan on ihan erilaisia kuin Suomi ja siellä arvostetaan eri asioita kuin meillä.
Valokuvat ja paperit on ainoa asia jonka avulla adoptoiva maa yrittää muodostaa kuvaa adoptoivasta maasta. Hekin haluavat tietää teidän olevan kunnollinen perhe.
Eli kaikella on tarkoituksensa.
Tervetuloa mukaan adoptioprosessiin!
Toi kengät jalassa kuulostaa loogiselta, ei sen vuoksi että näyttäisi "mahdollisemman varakkaalta", vaan siksi, että monissa maissa kengätön näyttää jotenkin alastomalta. Näin ainakin keski-Euroopassa. Ei tulisi mieleenkään riisua kenkiä vierailulle mentäessä, siis se olis suorastaan epäkohteliasta kaivaa hikiset jalat näkösälle.
Juuri Pelan neuvonnan läpikäyneenä ja kotiselvityksen lukeneena voin kertoa ihan faktana, etteivät adoptiojärjestöjen ihmiset tule kotiisi ottamaan valokuvia! Neuvonnassa yksi käynti on kotikäynti, eikä silloinkaan sossiaalityöntekijä syynää kaappeja vaan käynti sujuu keskustelun merkeissä kuten muutkin neuvontakäynnit. Valokuvia (itse otettuja, tai voihan tietysti käydä vaikka valokuvaamossa jos haluaa...) laitetaan sitten hakemuksen liiteeksi, jotta lapsen kotimaassa nähdään millainen perhe hakijana on. Tuo kengät jalassa kuvissa -juttu on niinkuin tuossa joku jo vastasikin eli joissakin maissa sukkasillaan oloa sisällä kotona ihmetellään, vaikka se Suomessa on "maan tapa".
Hei,
olen käynyt läpi adoptioneuvonnan eikä kyseessä ollut mitään 'tonkimista', täysin asiallista ja rehellistä keskustelua, jossa olivat pääosassa muut asiat kuin raha.
Meillä kummatkin töissä mutta aika pienillä tuloilla - mitään ongelmaa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Ilman muuta mukaan vaan.
kyselet varakkuutesta. Kyllä adoptio on kallista.
rahaa pitää ollaa jos halua adoptoita lapse ulkomailta. see on fakta. Mutta jos on se vaadittava raha niin tärkeintä on kuitenkin se lapsi eikä raha.
Haluat siis ostaa lapsen ulkomailta, mutta sinulla ei ole edes varaa? Ja sitten tuskastut, kun sinuan ns "syynätään" Köyhät älkööt edes vaivautuko;=)
Olipa ala-arvoista huumoria ja oikeastaan sinulle ei oli kannattanut edes vaivautua vastaamaan!
Adoptio on toki kallis prosessi mutta se on niin pitkäkestoinen, että rahat ehtii hyvin säästämään ei tarvitse ottaa pankkilainaa. Tehkää itsellenne säästötavoite, jos olette 3-4 vuotta prosessissa ehditte hyvin säästämään isommankin summan. Tsemmpiä adoptioon, ei kannata miettiä vaan toimia pitkien jonojen takia ja Interpediaan.
Aika tarkkaan perheen asiat syynätään, se on totta : terveydentila, tulot, omaisuus, velat, koulutus, ammatit, harrastukset jne.....
Itse otatte kodistanne kuvia, mahdollisimman edustavia kengät jalassa ihmisillä (koska köyhissä maissa ihmisillä ei aina ole varaa kenkiin, joten silläkin mitataan varakkuutta ), suvun ihmissuhteet ovat joillekin tärkeitä, jotkut maat vaativat vanhempien kuulumisen ev.lut seurakuntaan jne. Kaikenlaisia vaatimuksia on mailla joista voi adoptoida ja kaikenlaista vaatii Suomen laki. Mutta mitä siitä, se on pikku juttu sen rinnalla että saa vihdoinkin oman lapsen. Eikä muuten tarvitse olla biologisesti kykenemätön (anteeksi huono sana) saamaan lapsia, aate riittää. Ja rahaa ehtii prosessin aikana säästää. Onnea jo hyvälle ajatukselle! Minun mielestäni maailmassa on riittävästi kotia ja vanhempia vailla olevia lapsia, joten keinohedelmöityksiä ei tarvittaisi.