Beetasalpaaja?

En ottaisi luonnonrohtoja, ainakaan luontaistuotekaupasta. Voivat olla tehokkaita tai tehottomia, voivat olla vaarallisia tai turvallisia.
Betasalpaaja ei vie muistia, mutta tehokas annostus voi viedä parhaan tsempin ja läsnäolon. Ehkä siinä voi joku nuottikin unohtua. lääkärin määräämä annostus lienee turvallinen ja toimiva.
Esiintymiseen rutinoituu, ja esiintymisvalmennusta kannattaa ainakin kokeilla ennenkuin tekee itsensä henkisesti riippuvaiseksi mistään rohdosta.

Minäkin soitin Tohmajärven torvisoittokunnassa..

luontaistuotekaupan luonnonrohdot ovat meilläpäin tutkittuja ja joita olen käyttänyt vuosikausia sekä piristymiseen että rauhoittumieen ja antioksidantiksi eiväöäsisällä mitään synteettisiä vaikuttavia aineita, vaan ovat luonnostaperäisin olevia biologisia ja uein vesiliukoisia luonontuotteita ja animohappojen yhdistelmiä, kuten karnosiini

"Olen myös pois opetellut esiintymisjännitykseen johtavia ajatus ratoja, ja tuonut uusia nautintoon tähtääviä ajatuksia tilalle"

kuulostaa mielenkiintoiselta? oletko käynyt hypnotisoijalla jne? kirjoja?

päivää ennen esiintymistä tulen todella hermostuneeksi ja pahalle tuulelle, tuntuu että kaikki karkaa käsistä :( olen älyttömän epävarma, jotenkin aina saanut huodettua kuitenkin hommat kotiin :0

toiii kirjoitti:

"Olen myös pois opetellut esiintymisjännitykseen johtavia ajatus ratoja, ja tuonut uusia nautintoon tähtääviä ajatuksia tilalle"

kuulostaa mielenkiintoiselta? oletko käynyt hypnotisoijalla jne? kirjoja?

päivää ennen esiintymistä tulen todella hermostuneeksi ja pahalle tuulelle, tuntuu että kaikki karkaa käsistä :( olen älyttömän epävarma, jotenkin aina saanut huodettua kuitenkin hommat kotiin :0

Lue lisää

En ole käynyt "tohtoreilla", vaan ajatus lähti siitä, että haluan laulaa ja nauttia siitä laulettavasta musiikista. Inhottavaksi esteeksi muodostui mm. juuri tämä jännittäminen joka esim. koelaulutilanteissa tuli ikävästi eteen. Toisin sanoen, kysyin itsltäni : Mitä minun täytyy tehdä, jotta pääsen tavoitteeseeni.

Selvitin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani (HUOM. tämä täytyy oppia tekemään väheksymättä.
tai liioittelematta omia tietoja ja taitoja)ja jos oppii itsensä objektiiviseen analysointiin, ei silloin tarvi muilta kysellä "mitä tunnen, mitä olen" vaan voi itse oppia hallitsemaan omia tuntemuksiaan.

Mulla on ihan samanlainen edellisen päivän ärripurri minkä kuvasit itselläsi, mutta se ei (ainakaan vielä) ollut minulle NIIN pahajuttu että olisin siitä huolissani. Päinvastoin jos olen jumissa päivää ennen, niin yleensä itse esiintyminen on ollut OK. Mutta pahin on ollut se, joka pakkaa päälle tilanteessa, koska se on mielestäni huomattavasti hankalampi hallittava.

Tämä kaikki tarvitsee ajatustyötä, mikään opus ei tee sitä työtä itsesi puolesta. Niistä vain voi löytää parhaimmillaan jotain työkaluja. Olen vahvasti sitä mieltä, että asiassa kuin asiassa me olemme kuitenkin oman itsemme parhaita asiantuntioita. Vain minä tiedän miten minun jännitykseni toimii ja vain sinä tiedät minkälainen tunne sinun jännityksesi on ja mitkä ajatukset vaikuttavat häiritsevästi toimintaasi ja mitkä taas vahvistavat sinua.

Niin kuin jo ed. viestissä viittasin urheilupsygologiaan, sitä voi vähän tarkastella, koska se on hyvään suoritukseen tähtäävää psygologiaa. Konsertissa soittamisen/laulamisen toimintamalli on kuiten täsmälleen sama kuin urheilijan suoritus kilpailuissa.

Hyvänä pohja ajatuksena on kuitenkin keskeneräisyyden, virheiden hyväksyminen ja ajatus kerrallaan!

Miksi kiusata itseään turhalla jännittämisellä. olen käyttänyt pahoissa tilanteissa (myös mm. esitelmöidessä jne) niitä satunnaisesti jo vuosikymmenet.Aivan loistava aine. parantaa mun elämänlaatua merkittävästi. sen avulla alan uskaltaa nauttia esiintymisestä, jonka jälkeen tulos paranee heti huomattavasti. ei todellakaan vie muistia. liika jännittäminen kylläkin vie.
kokemusta on.

Beetasalpaaja on ihan jees, mutta yksi varjopuoli siinä on. Nimittäin se, että silloin hoidat jännityksesi oiretta, et sen syytä.

Kaikesta huolimatta, suosittelen. Mutta vain jos työstät muutenkin sitä mistä jännityksesi juontaa juurensa. Muista, ettet koko uraasi voi perustaa kemian varaan. Jos sinulla on hyvä opettaja, sinun pitäisi pystyä puhumaa hänen kanssaan näistä ongelmista.

Lindane kirjoitti:

Beetasalpaaja on ihan jees, mutta yksi varjopuoli siinä on. Nimittäin se, että silloin hoidat jännityksesi oiretta, et sen syytä.

Kaikesta huolimatta, suosittelen. Mutta vain jos työstät muutenkin sitä mistä jännityksesi juontaa juurensa. Muista, ettet koko uraasi voi perustaa kemian varaan. Jos sinulla on hyvä opettaja, sinun pitäisi pystyä puhumaa hänen kanssaan näistä ongelmista.

Lue lisää

Lueskelin näitä kirjoituksia taalla (vaikka keskustelusta onkin nahtavasti jo aikaa), tuntuu todella etta jotkut eivat ymmarra kuinka paha jannitys voi olla, ja etta siina tilanteessa ei yleensa auta paljoakaan hengitysharjoitukset tai hyva itsetunto. Itse olen nyt harkitsemassa laakarille menoa, oma jannitys hairitsee talla hetkella pahiten kitaransoittoa, en pysty olemaan edes kitaratunnilla rauhallinen, vaan jaykistyn taysin ja tarisen kauttaaltani eika silloin soitosta luonnollisesti tule mitaan, vaikka kyseessa olisi maailman helpoin kappale. Voin vain kuvitella mita tapahtuisi jos yrittaisin soittaa yleison edessa, jos jo pelkan opettajan lasnaollessa oireet on niin pahat kun on. Menin kerran neurologille monta vuotta sitten, siella he vain suosittelivat jotain rauhoittavia yrttijuomia. Olen myos koittanut valeriaanakapseleitajoiden pitaisi auttaa jannitykseen ja hermoiluun, mutta en havainnut niiden auttavan yhtaan millaan tavalla, olo oli yhta paha kuin ilmankin yrttikapselia. Nyt jos varaan ajan laakarille, varaanko ajan suoraan neurologille vai ns tavalliselle laakarille? Kokemuksia?! Pelottaa menna tavallaan laakarillekin, hirvittaa ajatus ettajos ne eivat otakaan tosissaan, tai ymmarra ongelman vakavuutta.

villapallero kirjoitti:

Lueskelin näitä kirjoituksia taalla (vaikka keskustelusta onkin nahtavasti jo aikaa), tuntuu todella etta jotkut eivat ymmarra kuinka paha jannitys voi olla, ja etta siina tilanteessa ei yleensa auta paljoakaan hengitysharjoitukset tai hyva itsetunto. Itse olen nyt harkitsemassa laakarille menoa, oma jannitys hairitsee talla hetkella pahiten kitaransoittoa, en pysty olemaan edes kitaratunnilla rauhallinen, vaan jaykistyn taysin ja tarisen kauttaaltani eika silloin soitosta luonnollisesti tule mitaan, vaikka kyseessa olisi maailman helpoin kappale. Voin vain kuvitella mita tapahtuisi jos yrittaisin soittaa yleison edessa, jos jo pelkan opettajan lasnaollessa oireet on niin pahat kun on. Menin kerran neurologille monta vuotta sitten, siella he vain suosittelivat jotain rauhoittavia yrttijuomia. Olen myos koittanut valeriaanakapseleitajoiden pitaisi auttaa jannitykseen ja hermoiluun, mutta en havainnut niiden auttavan yhtaan millaan tavalla, olo oli yhta paha kuin ilmankin yrttikapselia. Nyt jos varaan ajan laakarille, varaanko ajan suoraan neurologille vai ns tavalliselle laakarille? Kokemuksia?! Pelottaa menna tavallaan laakarillekin, hirvittaa ajatus ettajos ne eivat otakaan tosissaan, tai ymmarra ongelman vakavuutta.

Lue lisää

Minä jännitän aina esiintymistilanteissa ja se on ihan normaalia, mutta jos pulssi kiihtyy ja henkästyy kun joutuu/pääsee yleisön eteen - niin silloin esiintyminen on hankalaa ja epämiellyttävää. Psyykkaus saattaa auttaa, mutta itse varasin ajan lääkärille ja kerroin esiintymisjännityksestä jolloinka sain reseptin Propral -lääkkeelle (40 mg / 90 kg miehelle). Lääke toimii hyvin - enää ei pulssi kiihdy ja esiintyminen on helpompaa. Toinen beetasalpaaja Ranoprin (40 mg) on myös toimiva..

villapallero kirjoitti:

Lueskelin näitä kirjoituksia taalla (vaikka keskustelusta onkin nahtavasti jo aikaa), tuntuu todella etta jotkut eivat ymmarra kuinka paha jannitys voi olla, ja etta siina tilanteessa ei yleensa auta paljoakaan hengitysharjoitukset tai hyva itsetunto. Itse olen nyt harkitsemassa laakarille menoa, oma jannitys hairitsee talla hetkella pahiten kitaransoittoa, en pysty olemaan edes kitaratunnilla rauhallinen, vaan jaykistyn taysin ja tarisen kauttaaltani eika silloin soitosta luonnollisesti tule mitaan, vaikka kyseessa olisi maailman helpoin kappale. Voin vain kuvitella mita tapahtuisi jos yrittaisin soittaa yleison edessa, jos jo pelkan opettajan lasnaollessa oireet on niin pahat kun on. Menin kerran neurologille monta vuotta sitten, siella he vain suosittelivat jotain rauhoittavia yrttijuomia. Olen myos koittanut valeriaanakapseleitajoiden pitaisi auttaa jannitykseen ja hermoiluun, mutta en havainnut niiden auttavan yhtaan millaan tavalla, olo oli yhta paha kuin ilmankin yrttikapselia. Nyt jos varaan ajan laakarille, varaanko ajan suoraan neurologille vai ns tavalliselle laakarille? Kokemuksia?! Pelottaa menna tavallaan laakarillekin, hirvittaa ajatus ettajos ne eivat otakaan tosissaan, tai ymmarra ongelman vakavuutta.

Lue lisää

Jos jännitysoireet ovat niin pahoja että ne häiritsevät ja estävät "normaalia" elämää, niin beetasalpaajat ovat yksi hyvä vaihtoehto. Tämä tietysti poistaa vain näkyvät oireet, mutta salpaajien avulla voi saada onnistumisen kokemuksia jotka auttavat jatkossa eteenpäin. Kyllä ihan yleislääkäriltä saa reseptin ja nykyään tämä on tosi yleinen ongelma ihmisillä...en tiedä perimmäistä syytä, onko kyse sitten tästä suoritus-yhteiskunnasta ja menestymis-täydellisyys-ihanteesta vai mistä? Mutta jos koet lääkkeitä tarvitsevasi, niin rohkeasti vaan lääkärille, itse sain sieltä hyvin apua...

villapallero kirjoitti:

Lueskelin näitä kirjoituksia taalla (vaikka keskustelusta onkin nahtavasti jo aikaa), tuntuu todella etta jotkut eivat ymmarra kuinka paha jannitys voi olla, ja etta siina tilanteessa ei yleensa auta paljoakaan hengitysharjoitukset tai hyva itsetunto. Itse olen nyt harkitsemassa laakarille menoa, oma jannitys hairitsee talla hetkella pahiten kitaransoittoa, en pysty olemaan edes kitaratunnilla rauhallinen, vaan jaykistyn taysin ja tarisen kauttaaltani eika silloin soitosta luonnollisesti tule mitaan, vaikka kyseessa olisi maailman helpoin kappale. Voin vain kuvitella mita tapahtuisi jos yrittaisin soittaa yleison edessa, jos jo pelkan opettajan lasnaollessa oireet on niin pahat kun on. Menin kerran neurologille monta vuotta sitten, siella he vain suosittelivat jotain rauhoittavia yrttijuomia. Olen myos koittanut valeriaanakapseleitajoiden pitaisi auttaa jannitykseen ja hermoiluun, mutta en havainnut niiden auttavan yhtaan millaan tavalla, olo oli yhta paha kuin ilmankin yrttikapselia. Nyt jos varaan ajan laakarille, varaanko ajan suoraan neurologille vai ns tavalliselle laakarille? Kokemuksia?! Pelottaa menna tavallaan laakarillekin, hirvittaa ajatus ettajos ne eivat otakaan tosissaan, tai ymmarra ongelman vakavuutta.

Lue lisää

Olen huomannut saman asian, että ihmiset eivät tunnu ottavan tosissaan sitä, jos sanoo että jännittää esiintymistä. Ei se ainakaan minulla ole vain sitä, että jännittää ennen. Minua oikeasti pelottaa ja olen moneen kertaan harkinnut itsemurhaakin, ettei tarvitsisi esiintyä. Sellaisessa tapauksessa ei paljon halua kuunnella niitä neuvoja, että jos perehtyy aiheeseen hyvin ja harjoittelee, niin se auttaa. Tai että etsii yleisöstä jonkun tutun ihmisen ja kuvittelee puhuvansa vain hänelle. Ei toimi, ei todellakaan. En edes pysty katsomaan yleisöön päin. Yleensä esitelmät meneekin siinä, että maha on sekaisin viikon ennen, punastelen, puhe on yhtä mössöä, kädet tärisee ja vaan tuijotan paperia. En edes vilkaise yleisöön, koska se ahdistaa. Kai sitä yrittää rauhoittaa itseään ajattelemalla, että ei siellä olekaan ketään. Jo ala-asteella pelkästään luokassa ääneen lukeminen oli ihan ylitsepääsemätöntä tuskaa.

Tosin en ole vielä ongelmani kanssa päässyt lääkärille asti, koska sekin pelottaa. Pelkään tavata uusia ihmisiä ja puhua uusille ihmisille. Ja varsinkin kertoa ongelmistani muille. En tykkää siitä, että ihmiset huomioivat minua, joten inhoan juuri tuollaisia tilanteita, jossa on jonkun kanssa kahdestaan. Kaupassa ja joka paikassa on pakko olla aina jonkun kanssa.

Opinnäytetyön esittämisestäkin selvisin juuri ja juuri niin, että yksinkertaisesti kieltäydyin esittämästä. Opettaja ymmärsi kai ongelmani vasta siinä vaiheessa, kun aloin itkemään ja sanoin etten pysty. Sain sitten esittää sen vain opettajille, mutta se oli yhtä vaikeaa. (Ja arvosana tietenkin laski.)
Esitystilanne on aina sama, oli yleisönä yksi tai sata ihmistä.

... kirjoitti:

Olen huomannut saman asian, että ihmiset eivät tunnu ottavan tosissaan sitä, jos sanoo että jännittää esiintymistä. Ei se ainakaan minulla ole vain sitä, että jännittää ennen. Minua oikeasti pelottaa ja olen moneen kertaan harkinnut itsemurhaakin, ettei tarvitsisi esiintyä. Sellaisessa tapauksessa ei paljon halua kuunnella niitä neuvoja, että jos perehtyy aiheeseen hyvin ja harjoittelee, niin se auttaa. Tai että etsii yleisöstä jonkun tutun ihmisen ja kuvittelee puhuvansa vain hänelle. Ei toimi, ei todellakaan. En edes pysty katsomaan yleisöön päin. Yleensä esitelmät meneekin siinä, että maha on sekaisin viikon ennen, punastelen, puhe on yhtä mössöä, kädet tärisee ja vaan tuijotan paperia. En edes vilkaise yleisöön, koska se ahdistaa. Kai sitä yrittää rauhoittaa itseään ajattelemalla, että ei siellä olekaan ketään. Jo ala-asteella pelkästään luokassa ääneen lukeminen oli ihan ylitsepääsemätöntä tuskaa.

Tosin en ole vielä ongelmani kanssa päässyt lääkärille asti, koska sekin pelottaa. Pelkään tavata uusia ihmisiä ja puhua uusille ihmisille. Ja varsinkin kertoa ongelmistani muille. En tykkää siitä, että ihmiset huomioivat minua, joten inhoan juuri tuollaisia tilanteita, jossa on jonkun kanssa kahdestaan. Kaupassa ja joka paikassa on pakko olla aina jonkun kanssa.

Opinnäytetyön esittämisestäkin selvisin juuri ja juuri niin, että yksinkertaisesti kieltäydyin esittämästä. Opettaja ymmärsi kai ongelmani vasta siinä vaiheessa, kun aloin itkemään ja sanoin etten pysty. Sain sitten esittää sen vain opettajille, mutta se oli yhtä vaikeaa. (Ja arvosana tietenkin laski.)
Esitystilanne on aina sama, oli yleisönä yksi tai sata ihmistä.

Lue lisää

Kuivailit juuri itse tuntemani ajatukset ja fyysiset reaktiot, joita tunnen kun joudun esiintymään. Olen ajatellut ottaa vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja puhua ammattilaiselle ongelmastani vaikka jo pelkkä lääkärille soittaminen kammoksuttaa =( Tuntuu väärältä että tällainen asia rajottaa elämää niin paljon. Olen itse pohtinut syytä tähän ja olen huomannut että lapsuudessani kokemani koulukiusaaminen on suuri vaikuttaja vaikka en asiaa olekaan itse tiedostanut. Toivottavasti saisimme kumpikin rohkeutta hakea apua ammattilaiselta.

Parhaan avun olen saanut tentti- ja esiintymisjännitykseen juomalla aitoa vihreätä teetä ja satunnaisesti käyttämällä antistress valmistetta. Rentouttaa nopeasti,keskittyminen lisääntyy ja jännitys poistuu.Toimii tosi hyvin!!!Ei oo aiheuttanut sivuvaikutuksia kuten beetasalpaajat!!!
Luonnossa vara parempi, vai miten se nyt oli...

no stress kirjoitti:

Parhaan avun olen saanut tentti- ja esiintymisjännitykseen juomalla aitoa vihreätä teetä ja satunnaisesti käyttämällä antistress valmistetta. Rentouttaa nopeasti,keskittyminen lisääntyy ja jännitys poistuu.Toimii tosi hyvin!!!Ei oo aiheuttanut sivuvaikutuksia kuten beetasalpaajat!!!
Luonnossa vara parempi, vai miten se nyt oli...

Lue lisää

Tähän nyt voi taas todeta sen että ihmisillä jännitys voi johtua eri syistä.
Minä juon päivittäin vihreää teetä, käyn taideterapiassa, teen rentoutumisharjoituksia, olen kokeillut luotaistuotteita ym.ym.
Sen ansiosta en ole stressaantunut ja esityksen valmistelu sujuu ihan ok sen kummempia miettimättä ja saatan mielessäni nähdä kuinka hienolta kaikki näyttää yleisöstä käsin, miten lavalla toimitaan jne. MUTTA:

Kuten jo lapsena, kehoni oli ristiriidassa mieleni kanssa; HALUAN esiintyä mutta en pysty.
Treeneissä lavalla tepasteleminen on ihan ok, mutta kun "oikeasti" sinne pitää mennä, jalkani ja käteni tärisevät niin etteivät tavarat pysy kädessä, verenpaine nousee, hikoilen ja tulee FYYSISESTI paha olo.
Koetan olla välittämättä siitä että päässäni vain suhisee vaikka tuntuu että näkö lähtee, yhtäkkiä en hahmotakaan lavaa enkä ole ihan satavarma mitä siellä tapahtuu.
Yhtäkkiä esitys on ohi enkä ole yhtään varma kauan se kesti, menikö se hyvin vai huonosti jne. En välillä muista kaikkea mitä lavalla tapahtuu.
Hämmentävää on että kohtaus loppuu heti kun esitys loppuu, voin keskustella yleisön kanssa ja saada jopa positiivisia kommentteja suorituksesta vaikken muista siitä juurikaan mitään. (miten tein, miten olin jne)

Ei ole siis tähän auttanut mitkään yrtit eikä treenaamiset, harjoitukset eikä se terapiakaan. Terapeutti vinkkasi minulle että kannattaisi tosiaan kysellä beetasalpaajaa ihan TK-lääkäriltä kun mulla on muutenkin korkeahko verenpaine sukuvikana :) En ole vielä mennyt kyselemään vaikka tosin olisi jo ihan aiheellista.
Esiintynyt olen 6 vuotta (plus tietenkin koulut ym.harjoitukset) mutta tilanne on aivan sama eikä sillä terapeutin mukaan ole tekemistä itseluottamukseni tms.kanssa vaan että korkea verenpaine joka on herkkä heittelemään saattaisi olla pääsyynä "lava-kohtauksiin" kun siihen yhdistää kevyen jännityksen, kahvin tai energiajuoman juominen ennen esitystä sekä jännityksen purkautumisen lavalla. Ja kun verenpaine paukkaa kattoon, tulee fyysiset oireet jotka sitten mulla lähinnä aiheuttaa huolta ja harmia siitä että tietää tekevänsä oman osuutensa huonommin kuin treeneissä.

B-salpaajia aion kyllä kysellä, olisi nimittäin hienoa jos se auttaisi tähän.
Mutta siis tällainen "jännitys"-ongelma minulla, toisilla taas on toiset syyt :)

stressitön jännittäjä kirjoitti:

Tähän nyt voi taas todeta sen että ihmisillä jännitys voi johtua eri syistä.
Minä juon päivittäin vihreää teetä, käyn taideterapiassa, teen rentoutumisharjoituksia, olen kokeillut luotaistuotteita ym.ym.
Sen ansiosta en ole stressaantunut ja esityksen valmistelu sujuu ihan ok sen kummempia miettimättä ja saatan mielessäni nähdä kuinka hienolta kaikki näyttää yleisöstä käsin, miten lavalla toimitaan jne. MUTTA:

Kuten jo lapsena, kehoni oli ristiriidassa mieleni kanssa; HALUAN esiintyä mutta en pysty.
Treeneissä lavalla tepasteleminen on ihan ok, mutta kun "oikeasti" sinne pitää mennä, jalkani ja käteni tärisevät niin etteivät tavarat pysy kädessä, verenpaine nousee, hikoilen ja tulee FYYSISESTI paha olo.
Koetan olla välittämättä siitä että päässäni vain suhisee vaikka tuntuu että näkö lähtee, yhtäkkiä en hahmotakaan lavaa enkä ole ihan satavarma mitä siellä tapahtuu.
Yhtäkkiä esitys on ohi enkä ole yhtään varma kauan se kesti, menikö se hyvin vai huonosti jne. En välillä muista kaikkea mitä lavalla tapahtuu.
Hämmentävää on että kohtaus loppuu heti kun esitys loppuu, voin keskustella yleisön kanssa ja saada jopa positiivisia kommentteja suorituksesta vaikken muista siitä juurikaan mitään. (miten tein, miten olin jne)

Ei ole siis tähän auttanut mitkään yrtit eikä treenaamiset, harjoitukset eikä se terapiakaan. Terapeutti vinkkasi minulle että kannattaisi tosiaan kysellä beetasalpaajaa ihan TK-lääkäriltä kun mulla on muutenkin korkeahko verenpaine sukuvikana :) En ole vielä mennyt kyselemään vaikka tosin olisi jo ihan aiheellista.
Esiintynyt olen 6 vuotta (plus tietenkin koulut ym.harjoitukset) mutta tilanne on aivan sama eikä sillä terapeutin mukaan ole tekemistä itseluottamukseni tms.kanssa vaan että korkea verenpaine joka on herkkä heittelemään saattaisi olla pääsyynä "lava-kohtauksiin" kun siihen yhdistää kevyen jännityksen, kahvin tai energiajuoman juominen ennen esitystä sekä jännityksen purkautumisen lavalla. Ja kun verenpaine paukkaa kattoon, tulee fyysiset oireet jotka sitten mulla lähinnä aiheuttaa huolta ja harmia siitä että tietää tekevänsä oman osuutensa huonommin kuin treeneissä.

B-salpaajia aion kyllä kysellä, olisi nimittäin hienoa jos se auttaisi tähän.
Mutta siis tällainen "jännitys"-ongelma minulla, toisilla taas on toiset syyt :)

Lue lisää

olet liikaa kiinni itsessäsi, omissa tuntemuksissasi ja omassa persoonassasi. Ei musiikki sinun ongelmaista egoasi tarvitse halutessaan esiin. Se haluaa sellaisen esittäjän, joka antaa sen vapaasti puhua vapaana pikkuvirtasen henk. koht. pätemisen tarpeesta...

Lääkkeet ovat vain käsittelemättömän alemmuudentunteen tai itsekritiikin puutteen nukuttamista...

Mene itseesi ja mieti asiat uusiksi. Ketä kiinnostaa jännittämisesi? Ihmiset tulevat kuuntelemaan musiikkia, eivät sinun ongelmiasi!

on että kirjoitti:

olet liikaa kiinni itsessäsi, omissa tuntemuksissasi ja omassa persoonassasi. Ei musiikki sinun ongelmaista egoasi tarvitse halutessaan esiin. Se haluaa sellaisen esittäjän, joka antaa sen vapaasti puhua vapaana pikkuvirtasen henk. koht. pätemisen tarpeesta...

Lääkkeet ovat vain käsittelemättömän alemmuudentunteen tai itsekritiikin puutteen nukuttamista...

Mene itseesi ja mieti asiat uusiksi. Ketä kiinnostaa jännittämisesi? Ihmiset tulevat kuuntelemaan musiikkia, eivät sinun ongelmiasi!

Lue lisää

Itse käytän propralia esiintymistilanteissa. Jännittäessä laulajan hengitys nousee ja "tuki" katoaa, mikä on varsin fataalia suorituksen kannalta. Lisäksi saan tärisevät kädet ja jalat ja naama ja rinta ovat voimakkaan punalaikkuiset - ei mikään kaunis näky avoimessa iltapuvussa. Tosin laikut kai saa piiloon Blascon punastusta ehkäisevällä meikkivoiteella. Esiintyessä otan vain puolikkaan tabletin (40mg), jolla pääsen pahimmista näkyvistä oireista, itse jännitystähän propral ei kuitenkaan vie, joten sen kanssa pitää tulla toimeen.
Esiintymisjännitys ei ainakaan itselläni ole lähtenyt sillä, että ymmärrän mistä jännitys johtuu tai että joku käskee olemaan vähemmän itsekeskeinen. Olen kokeillut myös hypnoosia, mutta se ei ainakaan yhtenä kertana auttanut, joillakin voi auttaa ja kannattaa kokeilla muutaman kerran satsina. Olen käynyt myös terapian läpi, mutta jännityksestä en ole päässyt ja siksi otan nykyään suosiolla lääkettä niin voin edes jossain määrin nauttia esiintymisestä. Myös tiheä esiintymisfrekvenssi luo jonkin verran rutiinia ja helpottaa. Voi olla, että jokin päivä vielä pääsen jännityksestä eroon!

chanteur kirjoitti:

Itse käytän propralia esiintymistilanteissa. Jännittäessä laulajan hengitys nousee ja "tuki" katoaa, mikä on varsin fataalia suorituksen kannalta. Lisäksi saan tärisevät kädet ja jalat ja naama ja rinta ovat voimakkaan punalaikkuiset - ei mikään kaunis näky avoimessa iltapuvussa. Tosin laikut kai saa piiloon Blascon punastusta ehkäisevällä meikkivoiteella. Esiintyessä otan vain puolikkaan tabletin (40mg), jolla pääsen pahimmista näkyvistä oireista, itse jännitystähän propral ei kuitenkaan vie, joten sen kanssa pitää tulla toimeen.
Esiintymisjännitys ei ainakaan itselläni ole lähtenyt sillä, että ymmärrän mistä jännitys johtuu tai että joku käskee olemaan vähemmän itsekeskeinen. Olen kokeillut myös hypnoosia, mutta se ei ainakaan yhtenä kertana auttanut, joillakin voi auttaa ja kannattaa kokeilla muutaman kerran satsina. Olen käynyt myös terapian läpi, mutta jännityksestä en ole päässyt ja siksi otan nykyään suosiolla lääkettä niin voin edes jossain määrin nauttia esiintymisestä. Myös tiheä esiintymisfrekvenssi luo jonkin verran rutiinia ja helpottaa. Voi olla, että jokin päivä vielä pääsen jännityksestä eroon!

Lue lisää

Propral esiintymisjännitykseen ja olen todella onnellinen, että sain jännittämiseeni viimeinkin apua. Muuten en tarvitse ko. lääkettä, joten en ole huomannut mitään erikoisempia sivuvaikutuksia ilmenneen. Kannatan ehdottomasti kokeilemaan, jos sinulla on verenpainettakin. Onnea esiintymisiin!

chanteur kirjoitti:

Itse käytän propralia esiintymistilanteissa. Jännittäessä laulajan hengitys nousee ja "tuki" katoaa, mikä on varsin fataalia suorituksen kannalta. Lisäksi saan tärisevät kädet ja jalat ja naama ja rinta ovat voimakkaan punalaikkuiset - ei mikään kaunis näky avoimessa iltapuvussa. Tosin laikut kai saa piiloon Blascon punastusta ehkäisevällä meikkivoiteella. Esiintyessä otan vain puolikkaan tabletin (40mg), jolla pääsen pahimmista näkyvistä oireista, itse jännitystähän propral ei kuitenkaan vie, joten sen kanssa pitää tulla toimeen.
Esiintymisjännitys ei ainakaan itselläni ole lähtenyt sillä, että ymmärrän mistä jännitys johtuu tai että joku käskee olemaan vähemmän itsekeskeinen. Olen kokeillut myös hypnoosia, mutta se ei ainakaan yhtenä kertana auttanut, joillakin voi auttaa ja kannattaa kokeilla muutaman kerran satsina. Olen käynyt myös terapian läpi, mutta jännityksestä en ole päässyt ja siksi otan nykyään suosiolla lääkettä niin voin edes jossain määrin nauttia esiintymisestä. Myös tiheä esiintymisfrekvenssi luo jonkin verran rutiinia ja helpottaa. Voi olla, että jokin päivä vielä pääsen jännityksestä eroon!

Lue lisää

mihinkään (pelkäät että se katoaa) ja kun lämmittelet kunnolla kaikki sujuu riittävän hyvin. Anna niitten käsien ja jalkojen täristä rauhassa, aikansa tärisevät ja sitten rauhoittuvat kun et jatkuvasti niitä tarkkaile. Jos ne tärisevät loppuun asti, sittenhän tärisevät. Ymmärrätkö? Konserttilavalle ei ole kukaan vielä kuollut jännityksen takia.

Laikut saa piiloon tai pukeudut peittävämpään jos se todella niin kauheasti sinua häiritsee. Varmaan ymmärrät ettei yleisö edes kiinnitä asiaan paljoa huomiota?

Kohtaa se heikkoutesi siellä lavalla ilman että peität sitä tunnetta rauhoittavilla, toisin sanoen menet sinne lavalle ja sanot mielessäsi: "Tällainen olen, ottakaa tai jättäkää. En ole täällä itseäni tuomassa esiin vaan laulamani musiikin välittämää sanomaa."

Vedät syvään ja rauhassa henkeä ja teet sen tietoisesti niinkuin olet sen harjoitellut tietoisesti vaikka päässä pyörisi ja sydän hakkaisi kuin hullu.

Mokailet varmaan joissain asioissa, mutta se hyvä puoli on mokissa että harvoin kahta kertaa mokaat samalla tavalla. Kaiken sen virheitten ja jännityksen tarkkailun sijaan muista aina välillä todeta itseironisesti että tässä olisi nyt syytä miettiä enemmänkin niitä asioita, joita musiikki yrittää sanoa. Eläytyminen laulun tai instrumenttikappaleen sanomaan, ts. itsesi unohtaminen musiikkiin on esittämisen koko idea.

MUTTA huomaa, että et "unohda" itseäsi musiikkiin, JOTTA jännityksesi vähenisi, vaan teet sen unohtamisen VAIN musiikin itsensä takia. Musiikki on sen verran suuri asia ja paljon suurempi kuin itse tulet koskaan olemaan. Olet siinä virrassa vain "mokaileva" väline, mutta se riittää jos sinulla on oikeasti jotain sanottavaa.

Lopuksi: Ryhdyhän tutkailemaan mitä ajatuksia päässäsi pyörii JO harjoitellessasi. Millainen on suhteesi musiikin tekemiseen harjoitushuoneessa? Ettei vain harjoittelukin olisi sinulle jonkinlaista minän pönkittämistä? Pystytkö uppoutumaan harjoitellessasi musiikkiin niin että unohdat itsesi? Kun siihen pystyt, olet oikealla tiellä.

Oikeanlainen asenne harjoitushuoneessa tulee takuuvarmasti heijastumaan tekemiseesi ja olemiseesi myös lavalla.

katoa kirjoitti:

mihinkään (pelkäät että se katoaa) ja kun lämmittelet kunnolla kaikki sujuu riittävän hyvin. Anna niitten käsien ja jalkojen täristä rauhassa, aikansa tärisevät ja sitten rauhoittuvat kun et jatkuvasti niitä tarkkaile. Jos ne tärisevät loppuun asti, sittenhän tärisevät. Ymmärrätkö? Konserttilavalle ei ole kukaan vielä kuollut jännityksen takia.

Laikut saa piiloon tai pukeudut peittävämpään jos se todella niin kauheasti sinua häiritsee. Varmaan ymmärrät ettei yleisö edes kiinnitä asiaan paljoa huomiota?

Kohtaa se heikkoutesi siellä lavalla ilman että peität sitä tunnetta rauhoittavilla, toisin sanoen menet sinne lavalle ja sanot mielessäsi: "Tällainen olen, ottakaa tai jättäkää. En ole täällä itseäni tuomassa esiin vaan laulamani musiikin välittämää sanomaa."

Vedät syvään ja rauhassa henkeä ja teet sen tietoisesti niinkuin olet sen harjoitellut tietoisesti vaikka päässä pyörisi ja sydän hakkaisi kuin hullu.

Mokailet varmaan joissain asioissa, mutta se hyvä puoli on mokissa että harvoin kahta kertaa mokaat samalla tavalla. Kaiken sen virheitten ja jännityksen tarkkailun sijaan muista aina välillä todeta itseironisesti että tässä olisi nyt syytä miettiä enemmänkin niitä asioita, joita musiikki yrittää sanoa. Eläytyminen laulun tai instrumenttikappaleen sanomaan, ts. itsesi unohtaminen musiikkiin on esittämisen koko idea.

MUTTA huomaa, että et "unohda" itseäsi musiikkiin, JOTTA jännityksesi vähenisi, vaan teet sen unohtamisen VAIN musiikin itsensä takia. Musiikki on sen verran suuri asia ja paljon suurempi kuin itse tulet koskaan olemaan. Olet siinä virrassa vain "mokaileva" väline, mutta se riittää jos sinulla on oikeasti jotain sanottavaa.

Lopuksi: Ryhdyhän tutkailemaan mitä ajatuksia päässäsi pyörii JO harjoitellessasi. Millainen on suhteesi musiikin tekemiseen harjoitushuoneessa? Ettei vain harjoittelukin olisi sinulle jonkinlaista minän pönkittämistä? Pystytkö uppoutumaan harjoitellessasi musiikkiin niin että unohdat itsesi? Kun siihen pystyt, olet oikealla tiellä.

Oikeanlainen asenne harjoitushuoneessa tulee takuuvarmasti heijastumaan tekemiseesi ja olemiseesi myös lavalla.

Lue lisää

Tällainen vastaus tulee juuri tyypillisesti henkilöiltä, jotka eivät ollenkaan puhu todellisesta pahasta jännittämisestä, eivätkä tiedä, mitä se onkaan.

Vihreä tee ja syvään hengittäminen ja pohdiskelu on kaikki hyvää ja tärkeää, mutta ei tippaakaan auta tosijännittäjiä.

Beetasalpaaja on pelastanut niin monta esiintymistäni, että en pysty edes laskemaan. ja miten ihanaa esiintyä, kun voi keskittyä oireiden sijaan todellisiin asioihin!
Jokainen lääkäri määrää näitä aineita ihan rutiinisti,joten lääkärille puhumista ei kannata arastella.

mutta tällainen vastaus kirjoitti:

Tällainen vastaus tulee juuri tyypillisesti henkilöiltä, jotka eivät ollenkaan puhu todellisesta pahasta jännittämisestä, eivätkä tiedä, mitä se onkaan.

Vihreä tee ja syvään hengittäminen ja pohdiskelu on kaikki hyvää ja tärkeää, mutta ei tippaakaan auta tosijännittäjiä.

Beetasalpaaja on pelastanut niin monta esiintymistäni, että en pysty edes laskemaan. ja miten ihanaa esiintyä, kun voi keskittyä oireiden sijaan todellisiin asioihin!
Jokainen lääkäri määrää näitä aineita ihan rutiinisti,joten lääkärille puhumista ei kannata arastella.

Lue lisää

Olet varma että oma jännittämisesi on jotain enemmän kuin "normaalin" jännittäjän. Mistä tiedät että näin on? Oletko käväissyt "normaalin" jännittäjän päässä?

Lääkäri määrää sinulle vain ensiavun oireitten poistoon, koska tietää ettei hänellä ole resursseja muuhun. Beetasalpaaja ei ole hoitomuoto.

Vielä on kysyttävä, miltä beetasalpaaja on pelastanut ne esiintymisesi? Mitä olisi tapahtunut ellet olisi sitä ottanut?

myös odotettu kirjoitti:

Olet varma että oma jännittämisesi on jotain enemmän kuin "normaalin" jännittäjän. Mistä tiedät että näin on? Oletko käväissyt "normaalin" jännittäjän päässä?

Lääkäri määrää sinulle vain ensiavun oireitten poistoon, koska tietää ettei hänellä ole resursseja muuhun. Beetasalpaaja ei ole hoitomuoto.

Vielä on kysyttävä, miltä beetasalpaaja on pelastanut ne esiintymisesi? Mitä olisi tapahtunut ellet olisi sitä ottanut?

Lue lisää

morkataan "lääkkeiden"käytöstä.Tämä kiihkoton keskustelu osoittaa että klassisella puolella se on jo hyväksytty normeihin.

poppareita kirjoitti:

morkataan "lääkkeiden"käytöstä.Tämä kiihkoton keskustelu osoittaa että klassisella puolella se on jo hyväksytty normeihin.

pypyläärimusiikin parissa todellinen ongelma. Sen tietää kaikki, ja siitä asiasta pitäisi puhua joka puolella suureen ääneen. Huumeisiin sortuneitten lista on loputon, tuoreimpina esimerkkeinä Michael Jackson, Whitney Houston ja Amy Winehouse.

Klassisella puolella ongelmaa ei ole, veikkaisin syystä että musiikki ja musiikintekokulttuuri ovat ammattimaisella, kurinalaisella ja siten terveemmällä pohjalla.

myös odotettu kirjoitti:

Olet varma että oma jännittämisesi on jotain enemmän kuin "normaalin" jännittäjän. Mistä tiedät että näin on? Oletko käväissyt "normaalin" jännittäjän päässä?

Lääkäri määrää sinulle vain ensiavun oireitten poistoon, koska tietää ettei hänellä ole resursseja muuhun. Beetasalpaaja ei ole hoitomuoto.

Vielä on kysyttävä, miltä beetasalpaaja on pelastanut ne esiintymisesi? Mitä olisi tapahtunut ellet olisi sitä ottanut?

Lue lisää

Lääke pelasti minut esiintymään lainkaan. Ilman sitä en soittaisi ollenkaan. maailma ei olisi yhtään kulttuuriköyhempi siinä tapauksessa, mutta oma elämäni olisi vain puolikas ilman soittamista.

ja se pelasti minut kirjoitti:

Lääke pelasti minut esiintymään lainkaan. Ilman sitä en soittaisi ollenkaan. maailma ei olisi yhtään kulttuuriköyhempi siinä tapauksessa, mutta oma elämäni olisi vain puolikas ilman soittamista.

Lue lisää

muun ihmisen jännittämisen määrän? Miten siis voit tietää ettei oma jännittämisesi olisi normaalia?

Ja millainen on se katastrofi, jonka kuvittelisit tapahtuvan jos menisit sinne lavalle ilman beetasalpaajaa?

ovat kirjoitti:

pypyläärimusiikin parissa todellinen ongelma. Sen tietää kaikki, ja siitä asiasta pitäisi puhua joka puolella suureen ääneen. Huumeisiin sortuneitten lista on loputon, tuoreimpina esimerkkeinä Michael Jackson, Whitney Houston ja Amy Winehouse.

Klassisella puolella ongelmaa ei ole, veikkaisin syystä että musiikki ja musiikintekokulttuuri ovat ammattimaisella, kurinalaisella ja siten terveemmällä pohjalla.

Lue lisää

asiaa.Vai" kurinalaisella ja terveemmällä pohjalla".Tuo popparien aineiden käyttö on tietysti surullista jo esimerkkinsä vuoksi.Mutta kun beetasalpaajien käyttö on kielletty urheilissakin.Entä sitten musiikki kilpailut,opinnäytteet,koesoitot?Kaikista ei näytä olevan muusikoiksi.

ymmätää kirjoitti:

asiaa.Vai" kurinalaisella ja terveemmällä pohjalla".Tuo popparien aineiden käyttö on tietysti surullista jo esimerkkinsä vuoksi.Mutta kun beetasalpaajien käyttö on kielletty urheilissakin.Entä sitten musiikki kilpailut,opinnäytteet,koesoitot?Kaikista ei näytä olevan muusikoiksi.

Lue lisää

ja sen tekeminen on toki terveellä pohjalla verrattuna pypyläärimusiikin touhuihin, joissa aineet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Mitä uutta tässä tiedossa on?

klassinen musa kirjoitti:

ja sen tekeminen on toki terveellä pohjalla verrattuna pypyläärimusiikin touhuihin, joissa aineet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Mitä uutta tässä tiedossa on?

Lue lisää

Siksi ajattelen mitä lahjakkaan soitto-oppilaan vanhemmat ajattelevat tästä keskusteluketjusta.Valmistuuko heidän ehkä ujohko nuorensa ammattiin,jossa jo toimivat kannustavat toisiaan käyttämään sydän ja verisuonisairauksissa käytettäviä lääkkeitä voidakseen hoitaa jokapäiväisen työnsä.

kiinnostaa. kirjoitti:

Siksi ajattelen mitä lahjakkaan soitto-oppilaan vanhemmat ajattelevat tästä keskusteluketjusta.Valmistuuko heidän ehkä ujohko nuorensa ammattiin,jossa jo toimivat kannustavat toisiaan käyttämään sydän ja verisuonisairauksissa käytettäviä lääkkeitä voidakseen hoitaa jokapäiväisen työnsä.

Lue lisää

keikutukseen, siksi keksit täällä tällaisia juttuja.

Katohan, stimulanttien, rauhoittavien jne. käyttö ei yksinkertaisesti onnistu klassisen parissa, siinä määrin vaativaa hienomotoriikkaa edellyttää alan musiikin esittäminen.

Yrität lapsellisesti saada hyvitystä sille kuinka huonossa maineessa pypyläärimusiikin porukka mielenterveydeltään on: Viina, huumeet, kakki mahdolliset perversiot lähtien alushousujen keräilystä, lavalla ja yksityiselämässä sekoilu jne. jne. Mieti vaikka Michael Jacksonia.

Pyllynkeikuttajien mielenterveysongelmat johtuvat juuri pypyläärimusiikin ja sen teon ympärillä leijuvasta kaikki-käy ja millään-ei-ole-väliä mentaliteetista. Mitä sekopäisempää, sitä kiehtovampaa. Ei ole rajoja eikä sääntöjä.

Mitä muuta voi odottaa tällaisen touhun seurauksena kuin että vintti pimenee ennen pitkää.

Vanha sanonta "kun pylly riittävästi keikkuu, alkaa pian yläpäässäkin heittämään" pitää traagisella tavalla paikkansa.

pyllyn kirjoitti:

keikutukseen, siksi keksit täällä tällaisia juttuja.

Katohan, stimulanttien, rauhoittavien jne. käyttö ei yksinkertaisesti onnistu klassisen parissa, siinä määrin vaativaa hienomotoriikkaa edellyttää alan musiikin esittäminen.

Yrität lapsellisesti saada hyvitystä sille kuinka huonossa maineessa pypyläärimusiikin porukka mielenterveydeltään on: Viina, huumeet, kakki mahdolliset perversiot lähtien alushousujen keräilystä, lavalla ja yksityiselämässä sekoilu jne. jne. Mieti vaikka Michael Jacksonia.

Pyllynkeikuttajien mielenterveysongelmat johtuvat juuri pypyläärimusiikin ja sen teon ympärillä leijuvasta kaikki-käy ja millään-ei-ole-väliä mentaliteetista. Mitä sekopäisempää, sitä kiehtovampaa. Ei ole rajoja eikä sääntöjä.

Mitä muuta voi odottaa tällaisen touhun seurauksena kuin että vintti pimenee ennen pitkää.

Vanha sanonta "kun pylly riittävästi keikkuu, alkaa pian yläpäässäkin heittämään" pitää traagisella tavalla paikkansa.

Lue lisää

yllätettiin housut kintuissa.Korvasi oikein punottavat kun yrität viedä huomion pois beetasalpaajasta!Hus takaisin youtubeen etsimään uusia pyppyjä!Jos haluat rauhoittua ,tiedät mikä on paras lääke!

Pyppyläinen kirjoitti:

yllätettiin housut kintuissa.Korvasi oikein punottavat kun yrität viedä huomion pois beetasalpaajasta!Hus takaisin youtubeen etsimään uusia pyppyjä!Jos haluat rauhoittua ,tiedät mikä on paras lääke!

Lue lisää

on nimenomaan ja pelkästään kehotettu olemaan käyttämättä lääkkeitä.

Olet jälleen kerran uusi todiste siitä että kun pylly oikein hervottomasti keikkuu, järki ja havaintokyky sumenevat. Kun takapuoli oikein vatkaa, pian alkaa vintissäkin pimetä.

katoa kirjoitti:

mihinkään (pelkäät että se katoaa) ja kun lämmittelet kunnolla kaikki sujuu riittävän hyvin. Anna niitten käsien ja jalkojen täristä rauhassa, aikansa tärisevät ja sitten rauhoittuvat kun et jatkuvasti niitä tarkkaile. Jos ne tärisevät loppuun asti, sittenhän tärisevät. Ymmärrätkö? Konserttilavalle ei ole kukaan vielä kuollut jännityksen takia.

Laikut saa piiloon tai pukeudut peittävämpään jos se todella niin kauheasti sinua häiritsee. Varmaan ymmärrät ettei yleisö edes kiinnitä asiaan paljoa huomiota?

Kohtaa se heikkoutesi siellä lavalla ilman että peität sitä tunnetta rauhoittavilla, toisin sanoen menet sinne lavalle ja sanot mielessäsi: "Tällainen olen, ottakaa tai jättäkää. En ole täällä itseäni tuomassa esiin vaan laulamani musiikin välittämää sanomaa."

Vedät syvään ja rauhassa henkeä ja teet sen tietoisesti niinkuin olet sen harjoitellut tietoisesti vaikka päässä pyörisi ja sydän hakkaisi kuin hullu.

Mokailet varmaan joissain asioissa, mutta se hyvä puoli on mokissa että harvoin kahta kertaa mokaat samalla tavalla. Kaiken sen virheitten ja jännityksen tarkkailun sijaan muista aina välillä todeta itseironisesti että tässä olisi nyt syytä miettiä enemmänkin niitä asioita, joita musiikki yrittää sanoa. Eläytyminen laulun tai instrumenttikappaleen sanomaan, ts. itsesi unohtaminen musiikkiin on esittämisen koko idea.

MUTTA huomaa, että et "unohda" itseäsi musiikkiin, JOTTA jännityksesi vähenisi, vaan teet sen unohtamisen VAIN musiikin itsensä takia. Musiikki on sen verran suuri asia ja paljon suurempi kuin itse tulet koskaan olemaan. Olet siinä virrassa vain "mokaileva" väline, mutta se riittää jos sinulla on oikeasti jotain sanottavaa.

Lopuksi: Ryhdyhän tutkailemaan mitä ajatuksia päässäsi pyörii JO harjoitellessasi. Millainen on suhteesi musiikin tekemiseen harjoitushuoneessa? Ettei vain harjoittelukin olisi sinulle jonkinlaista minän pönkittämistä? Pystytkö uppoutumaan harjoitellessasi musiikkiin niin että unohdat itsesi? Kun siihen pystyt, olet oikealla tiellä.

Oikeanlainen asenne harjoitushuoneessa tulee takuuvarmasti heijastumaan tekemiseesi ja olemiseesi myös lavalla.

Lue lisää

vaan katoaa kun jännitys on tarpeeksi paha. Kurkunpää kiristyy, sydän hakkaa ja mainitsemasi musiikkiin uppoutuminen muuttuu mahdottomaksi. Kirjoituksesi vaikuttaa ylimieliseltä ja ymmärtämättömältä, tuokin lause "Ettei vain harjoittelukin olisi sinulle jonkinlaista minän pönkittämistä?" Puhumattakaan seuraavasta: "Musiikki on sen verran suuri asia ja paljon suurempi kuin itse tulet koskaan olemaan. Olet siinä virrassa vain "mokaileva" väline, mutta se riittää jos sinulla on oikeasti jotain sanottavaa."

Puhut oikeanlaisesta asenteesta ja toivosinkin, että kunnioittaisit musiikkia harrastavien tai ammatikseen tekevien omistautumista ja intohimoa, sekä halua kamppailla esiintymiseen liittyviä, luonnollisia pelkoja vastaan. Musiikin esittäjä ei ole musiikin virrassa mokaileva väline, kuten väität. Ilman musiikin esittäjää ei ole musiikkia. Musiikki elää ja värähtelee laulajan/soittajan kehossa ja kehosta. Yksikään soitin ei soi ilman soittajaansa.

Oppiakseen minkä tahansa instrumentin hallitsemisen vaaditaan valtava määrä sitkeätä harjoittelua. Musiikki totta kai tukee minän kehitystä, mutta en usko, että kukaan soittaja tekee tuota valtavaa työmäärää pelkästään mainitsemasi, pinnallisuuteen viittavan minän pönkittämisen takia.

Esiintymisjännitystä on turha vähätellä. Se on biologiassamme, se liittyy ihmisen alkukantaisiin suojelumekanismeihin, moralisointi ei auta siihen, vaan jokaisen esiintyjän on löydettävä oma tapansa käsitellä sitä.

Teatterilainen kirjoitti:

vaan katoaa kun jännitys on tarpeeksi paha. Kurkunpää kiristyy, sydän hakkaa ja mainitsemasi musiikkiin uppoutuminen muuttuu mahdottomaksi. Kirjoituksesi vaikuttaa ylimieliseltä ja ymmärtämättömältä, tuokin lause "Ettei vain harjoittelukin olisi sinulle jonkinlaista minän pönkittämistä?" Puhumattakaan seuraavasta: "Musiikki on sen verran suuri asia ja paljon suurempi kuin itse tulet koskaan olemaan. Olet siinä virrassa vain "mokaileva" väline, mutta se riittää jos sinulla on oikeasti jotain sanottavaa."

Puhut oikeanlaisesta asenteesta ja toivosinkin, että kunnioittaisit musiikkia harrastavien tai ammatikseen tekevien omistautumista ja intohimoa, sekä halua kamppailla esiintymiseen liittyviä, luonnollisia pelkoja vastaan. Musiikin esittäjä ei ole musiikin virrassa mokaileva väline, kuten väität. Ilman musiikin esittäjää ei ole musiikkia. Musiikki elää ja värähtelee laulajan/soittajan kehossa ja kehosta. Yksikään soitin ei soi ilman soittajaansa.

Oppiakseen minkä tahansa instrumentin hallitsemisen vaaditaan valtava määrä sitkeätä harjoittelua. Musiikki totta kai tukee minän kehitystä, mutta en usko, että kukaan soittaja tekee tuota valtavaa työmäärää pelkästään mainitsemasi, pinnallisuuteen viittavan minän pönkittämisen takia.

Esiintymisjännitystä on turha vähätellä. Se on biologiassamme, se liittyy ihmisen alkukantaisiin suojelumekanismeihin, moralisointi ei auta siihen, vaan jokaisen esiintyjän on löydettävä oma tapansa käsitellä sitä.

Lue lisää

on aivan turha tehdä isommaksi asiaksi kuin se on. Ilman esiintymisjännitystä ei synny kunnollisia tuloksia, siinä määrin tärkeä asia se on.

Musiikin esittäjä todellakin on parhaimmillaan virrassa mukana oleva mokaileva väline. Jopa sen jälkeen kun on tuntitolkulla hikoillut virheettömyyden perään.

Älä viitsi selittää täällä sellaisia, ettei joku neuvoja antava kunnioittaisi jonkun musiikkia tosissaan tekevän asennetta. Jokainen musiikkia tosissaan tekevä on arvokas tapaus, mutta jos tämä henkilö ei pysty näkemään asenneongelmaansa, josta viimekädessä liika jännittäminen aina johtuu, silloin ko. henkilö on väärällä alalla. Jännitys ei koskaan synny ulkoapäin vaan aina henkilön omasta psyykestä.

On naurettavaa esittää sellaista, että kova jännitys olisi asia, jolle ei voi mitään. Pahimmat jännittäjät tekevät musiikkia vain itseään pönkittääkseen. Valitan.

Silloin kun ymmärrät olevasi vain väline, koet erilaisen vapauden tunteen ja tajuat että oma henkilökohtainen suorituksesi on pelkästään kanava sanoman perille saattamisessa. Et saa tällöin minkäänlaista tilaisuutta päteä. Mutta musiikki saavuttaa silti kuulijansa, ja näin on tarkoituskin tapahtua.

Joudut siis antamaan, ilman että omaan käteesi jää mitään konkereettista tästä tapahtumasta. Onnistumista ja kiitosta odottavalle pätemiseen taipuvaiselle tällainen on taatusti liikaa. Ja tässä persoonasi ja kykysi välittää eli toimia kanavana sitten punnitaan.

Ei se tuki siis mihinkään katoa, ellet välttämättä halua sen katoavan...

jännitystä kirjoitti:

on aivan turha tehdä isommaksi asiaksi kuin se on. Ilman esiintymisjännitystä ei synny kunnollisia tuloksia, siinä määrin tärkeä asia se on.

Musiikin esittäjä todellakin on parhaimmillaan virrassa mukana oleva mokaileva väline. Jopa sen jälkeen kun on tuntitolkulla hikoillut virheettömyyden perään.

Älä viitsi selittää täällä sellaisia, ettei joku neuvoja antava kunnioittaisi jonkun musiikkia tosissaan tekevän asennetta. Jokainen musiikkia tosissaan tekevä on arvokas tapaus, mutta jos tämä henkilö ei pysty näkemään asenneongelmaansa, josta viimekädessä liika jännittäminen aina johtuu, silloin ko. henkilö on väärällä alalla. Jännitys ei koskaan synny ulkoapäin vaan aina henkilön omasta psyykestä.

On naurettavaa esittää sellaista, että kova jännitys olisi asia, jolle ei voi mitään. Pahimmat jännittäjät tekevät musiikkia vain itseään pönkittääkseen. Valitan.

Silloin kun ymmärrät olevasi vain väline, koet erilaisen vapauden tunteen ja tajuat että oma henkilökohtainen suorituksesi on pelkästään kanava sanoman perille saattamisessa. Et saa tällöin minkäänlaista tilaisuutta päteä. Mutta musiikki saavuttaa silti kuulijansa, ja näin on tarkoituskin tapahtua.

Joudut siis antamaan, ilman että omaan käteesi jää mitään konkereettista tästä tapahtumasta. Onnistumista ja kiitosta odottavalle pätemiseen taipuvaiselle tällainen on taatusti liikaa. Ja tässä persoonasi ja kykysi välittää eli toimia kanavana sitten punnitaan.

Ei se tuki siis mihinkään katoa, ellet välttämättä halua sen katoavan...

Lue lisää

... kun on vaikeaa lukea ja ymmärtää toisten kirjoittamaa tekstiä. En ole vielä nähnyt että joku muu kuin sinä väittäisit täällä, että esiintymisjännitykselle ei voi tehdä mitään (kirjoituksesi implikoi, että pahasti jännittävien on syytä lopettaa, koska ovat joka tapauksessa asenneongelmaisia luusereita ja alalla vain pönkittääkseen omaa egoaan). Etkö sattumalta huomannut, että koko viestiketjussa on nimenomaan kyse siitä, MITÄ asialle voi tehdä?

Edellinen viestini kommentoi ainoastaan vähättelevää sävyäsi kyseiseen aiheeseen. Koin tyylisi ja asenteesi loukkaavana, koska olen itse ollut todella paha jännittäjä ja joutunut käymään pitkän tien esiintymisjänityksen hallinnassa. Lisäksi tiedän erittäin hyvin, että olen alalla sisäisestä pakosta toimia välittäjänä, (huom. välittäjä on eri asia kuin VÄLINE), sitä mistä sinäkin itse asiassa puhut.
Ammatti, jonka ihminen VAPAAEHTOISESTI valitsee, on vastaus hänen sisäiseen tarpeeseensa olla maailmassa jollain tavalla. Joskus se on niin tärkeä, että sen edestä kärsii pahojakin vaikeuksia, kuten useimmat taiteilijat tietävät.

Sinun mukaasi "pahimmat jännittäjät tekevät musiikkia vain pönkittääkseen itseään". Sitä oikein valittelet. Miksiköhän sinulla mahtaa olla moinen nihilistinen suhtautuminen aiheeseen? Etkö tiedä, että monet nerokkaat esiintyvät taiteilijat kärsivät pahasta ramppikuumeesta?

Ja totta, kehomme on "väline" jolla musiikin maailmaan saatamme, mutta me emme ole välineitä tuossa merkityksessä kuin viesteissäsi esität, vaan me olemme VÄLITTÄJIÄ. Ja jokaiselle esiintyjälle jää paljonkin käteen esitystapahtumasta, minkä tiedät, jos olet itse esiintynyt joskus. Kun antaa, niin saa.

Kirjoitat flow-tilasta, jossa esiintyjän tietoisuus egoistisista intresseistä katoaa ja hän heittäytyy musiikin, tarinan, asiansa välittäjäksi. Sitä kaikki taide parhaimmillaan juuri on, siinä tilassa syntyvät upeimmat tulkinnat ja teokset. Paradoksaalista kyllä, kyky heittäytyä kyseiseen tilaan on samalla on juuri se mahdollisuus "päteä", kuten asian ilmaiset, osoittaa osaamisensa ja saada osakseen huomiota ja ihailua.

Ihmisessä on monenlaisia tarpeita ja tasoja mukana esiintymistilanteessa, ihminen meissä ei kuole, kun astuu lavalle. Kaikki meistä haluavat hyväksyntää, joillekin se vain voi olla ylivoimaista tai jopa nöyryyttävää myöntää.

Jännittämisen määrä oletettavasti liittyy tuon hyväksynnän tarpeen määrään, mutta siinä tarpeessa ei ole mitään hävettävää. Hyväksynnän tarpeella itsessään ei ole tekemistä lahjakkuuden kanssa, ellei sitä sitten ajatella yhtenä buusterina, joka saa ihmisen tekemään ja kehittämään itseään ja kykyjään. Halu näyttää voi olla positiivisesti tai negatiivisesti suuntautunutta, kuten esiintymisjännityksen kanavointikin.

Teatterilainen kirjoitti:

... kun on vaikeaa lukea ja ymmärtää toisten kirjoittamaa tekstiä. En ole vielä nähnyt että joku muu kuin sinä väittäisit täällä, että esiintymisjännitykselle ei voi tehdä mitään (kirjoituksesi implikoi, että pahasti jännittävien on syytä lopettaa, koska ovat joka tapauksessa asenneongelmaisia luusereita ja alalla vain pönkittääkseen omaa egoaan). Etkö sattumalta huomannut, että koko viestiketjussa on nimenomaan kyse siitä, MITÄ asialle voi tehdä?

Edellinen viestini kommentoi ainoastaan vähättelevää sävyäsi kyseiseen aiheeseen. Koin tyylisi ja asenteesi loukkaavana, koska olen itse ollut todella paha jännittäjä ja joutunut käymään pitkän tien esiintymisjänityksen hallinnassa. Lisäksi tiedän erittäin hyvin, että olen alalla sisäisestä pakosta toimia välittäjänä, (huom. välittäjä on eri asia kuin VÄLINE), sitä mistä sinäkin itse asiassa puhut.
Ammatti, jonka ihminen VAPAAEHTOISESTI valitsee, on vastaus hänen sisäiseen tarpeeseensa olla maailmassa jollain tavalla. Joskus se on niin tärkeä, että sen edestä kärsii pahojakin vaikeuksia, kuten useimmat taiteilijat tietävät.

Sinun mukaasi "pahimmat jännittäjät tekevät musiikkia vain pönkittääkseen itseään". Sitä oikein valittelet. Miksiköhän sinulla mahtaa olla moinen nihilistinen suhtautuminen aiheeseen? Etkö tiedä, että monet nerokkaat esiintyvät taiteilijat kärsivät pahasta ramppikuumeesta?

Ja totta, kehomme on "väline" jolla musiikin maailmaan saatamme, mutta me emme ole välineitä tuossa merkityksessä kuin viesteissäsi esität, vaan me olemme VÄLITTÄJIÄ. Ja jokaiselle esiintyjälle jää paljonkin käteen esitystapahtumasta, minkä tiedät, jos olet itse esiintynyt joskus. Kun antaa, niin saa.

Kirjoitat flow-tilasta, jossa esiintyjän tietoisuus egoistisista intresseistä katoaa ja hän heittäytyy musiikin, tarinan, asiansa välittäjäksi. Sitä kaikki taide parhaimmillaan juuri on, siinä tilassa syntyvät upeimmat tulkinnat ja teokset. Paradoksaalista kyllä, kyky heittäytyä kyseiseen tilaan on samalla on juuri se mahdollisuus "päteä", kuten asian ilmaiset, osoittaa osaamisensa ja saada osakseen huomiota ja ihailua.

Ihmisessä on monenlaisia tarpeita ja tasoja mukana esiintymistilanteessa, ihminen meissä ei kuole, kun astuu lavalle. Kaikki meistä haluavat hyväksyntää, joillekin se vain voi olla ylivoimaista tai jopa nöyryyttävää myöntää.

Jännittämisen määrä oletettavasti liittyy tuon hyväksynnän tarpeen määrään, mutta siinä tarpeessa ei ole mitään hävettävää. Hyväksynnän tarpeella itsessään ei ole tekemistä lahjakkuuden kanssa, ellei sitä sitten ajatella yhtenä buusterina, joka saa ihmisen tekemään ja kehittämään itseään ja kykyjään. Halu näyttää voi olla positiivisesti tai negatiivisesti suuntautunutta, kuten esiintymisjännityksen kanavointikin.

Lue lisää

Mutta lääkkeet eivät ole vastaus ongelmiin.

Suurin osa esiintyjistä kärsii ramppikuumeesta ja suurin osa hyväksyy asian. Tämä on se erottava tekijä niihin, jotka eivät sitä hyväksy ja ottavat mieluummin kemiallista stimulanttia.

Sillä hetkellä kun musiikki syntyy ei ole mitään tekemistä pätemisen kanssa. Se hetki kun laulat tai soitat on jonkinlaista ainutlaatuista synnyttämistä, mutta oman persoonasi arvottaminen tässä prosessissa on täysin epäolennainen juttu, eikä se siihen kuulu. Välttämättä tapahtuman jälkeenkään.

"Pahimmat jännittäjät tekevät musiikkia vain pönkittääkseen itseään".

Sellaiset jännittäjät, jotka kokevat jännittämisen kohtuuttoman suurena, menevät lavalle esittämään omaa itseään ja omaa suoritustaan mieluummin kuin itse asiaa, eli musiikkia.

Väline tai välittäjä kuvaavat roolia lavalla, mutta sana väline antaa tietoisesti vähemmän merkitystä esittäjälle. Musiikissa olet lopulta kuitenkin eniten vain suunnitelman toteuttaja. Muu on turhamaisuutta. Jos tämä ei riitä sinulle, on jälleen kerran itsearvioinnin paikka.

"kyky heittäytyä kyseiseen tilaan on juuri se mahdollisuus "päteä", osoittaa osaamisensa ja saada osakseen huomiota ja ihailua."

Musiikin tekeminen lavalla ei ole pätemistä, eikä sinne mennä saamaan huomiota ja ihailua. Mukavaa jos joku pitää, mutta egotrippailu ainakaan klassisen musiikin avulla ei yksinkertaisesti onnistu lavalla niin että se jotenkin palvelisi tapahtumaa.

"Kaikki meistä haluavat hyväksyntää, joillekin se vain voi olla ylivoimaista tai jopa nöyryyttävää myöntää."

Voit todellakin mennä sinne lavalle aivan muut motiivit mielessä, kuin hyväksynnän haku. Tämä on erittäin oleellista siinä tapauksessa, että kokee jännittämisensä niin voimakkaaksi että se haittaa tekemistä.

"Halu näyttää voi olla positiivisesti tai negatiivisesti suuntautunutta, kuten esiintymisjännityksen kanavointikin."

Halulla esittää musiikkia ei tarvitse olla mitään tekemistä persoonasi kanssa. Persoonasi eli persoonallisten tarpeitten ja toiveitten erottaminen tästä prosessista on pelkästään eduksi.

tehdä jotakin. kirjoitti:

Mutta lääkkeet eivät ole vastaus ongelmiin.

Suurin osa esiintyjistä kärsii ramppikuumeesta ja suurin osa hyväksyy asian. Tämä on se erottava tekijä niihin, jotka eivät sitä hyväksy ja ottavat mieluummin kemiallista stimulanttia.

Sillä hetkellä kun musiikki syntyy ei ole mitään tekemistä pätemisen kanssa. Se hetki kun laulat tai soitat on jonkinlaista ainutlaatuista synnyttämistä, mutta oman persoonasi arvottaminen tässä prosessissa on täysin epäolennainen juttu, eikä se siihen kuulu. Välttämättä tapahtuman jälkeenkään.

"Pahimmat jännittäjät tekevät musiikkia vain pönkittääkseen itseään".

Sellaiset jännittäjät, jotka kokevat jännittämisen kohtuuttoman suurena, menevät lavalle esittämään omaa itseään ja omaa suoritustaan mieluummin kuin itse asiaa, eli musiikkia.

Väline tai välittäjä kuvaavat roolia lavalla, mutta sana väline antaa tietoisesti vähemmän merkitystä esittäjälle. Musiikissa olet lopulta kuitenkin eniten vain suunnitelman toteuttaja. Muu on turhamaisuutta. Jos tämä ei riitä sinulle, on jälleen kerran itsearvioinnin paikka.

"kyky heittäytyä kyseiseen tilaan on juuri se mahdollisuus "päteä", osoittaa osaamisensa ja saada osakseen huomiota ja ihailua."

Musiikin tekeminen lavalla ei ole pätemistä, eikä sinne mennä saamaan huomiota ja ihailua. Mukavaa jos joku pitää, mutta egotrippailu ainakaan klassisen musiikin avulla ei yksinkertaisesti onnistu lavalla niin että se jotenkin palvelisi tapahtumaa.

"Kaikki meistä haluavat hyväksyntää, joillekin se vain voi olla ylivoimaista tai jopa nöyryyttävää myöntää."

Voit todellakin mennä sinne lavalle aivan muut motiivit mielessä, kuin hyväksynnän haku. Tämä on erittäin oleellista siinä tapauksessa, että kokee jännittämisensä niin voimakkaaksi että se haittaa tekemistä.

"Halu näyttää voi olla positiivisesti tai negatiivisesti suuntautunutta, kuten esiintymisjännityksen kanavointikin."

Halulla esittää musiikkia ei tarvitse olla mitään tekemistä persoonasi kanssa. Persoonasi eli persoonallisten tarpeitten ja toiveitten erottaminen tästä prosessista on pelkästään eduksi.

Lue lisää

En tiedä onko tämä viestiini vastaaja sama henkilö, jonka kahta aiempaa viestiä kommentoin. Teen selväksi vielä kerran yhden asian:

En ole kummassakaan viestissäni väittänyt, että musiikin esittämisen motiivina on hyväksynnän hakeminen tai päteminen, vaan nimenomaan päinvastoin: Huolimatta jännityksestä ihmiset kapuavat lavalle ja laittavat itsensä alttiiksi, koska haluavat nimenomaan esittää musiikkia.

Sinä puolestasi väität, että ihminen, joka kokee pahaa esiintymisjännitystä, on joku hemmetin itsensä pönkittäjä. Moinen yksisilmäisyys ja besserwisser-meininki on täysin hedelmätöntä.

Itsensä pönkittäjät todennäköisesti löytyvät catwalkeilta tai Iltiksen kannesta, tuskin heillä on sen suurempaa intresssiä istua tuntikausia nysväämässä yksin skaaloja kenenkään heitä huomaamatta. Koska ymmärrät/tulkitset systemaattisesti väärin sen mitä olen viestissäni sanonut, laitan osaltani pisteen tälle "keskustelulle". Hyvää kesää.

jonkun kirjoitti:

muun ihmisen jännittämisen määrän? Miten siis voit tietää ettei oma jännittämisesi olisi normaalia?

Ja millainen on se katastrofi, jonka kuvittelisit tapahtuvan jos menisit sinne lavalle ilman beetasalpaajaa?

Lue lisää

katastrofi olisi se, että en soittaisi lainkaan. Ei olisi katastrofi maailmalle, mutta minulle kylläkin..

katastrofi olisi kirjoitti:

katastrofi olisi se, että en soittaisi lainkaan. Ei olisi katastrofi maailmalle, mutta minulle kylläkin..

selvään kysymykseen. Tähän mennessä et ole antanut itsestäsi millään tavoin vakavaa tai vakavasti otettavaa kuvaa. Miksi tulet klassiselle foorumille höpöttämään lääkkeitten käytöstä jos et pysty asiasta keskustelemaan kuten täysi-ikäinen?

Teatterilainen kirjoitti:

En tiedä onko tämä viestiini vastaaja sama henkilö, jonka kahta aiempaa viestiä kommentoin. Teen selväksi vielä kerran yhden asian:

En ole kummassakaan viestissäni väittänyt, että musiikin esittämisen motiivina on hyväksynnän hakeminen tai päteminen, vaan nimenomaan päinvastoin: Huolimatta jännityksestä ihmiset kapuavat lavalle ja laittavat itsensä alttiiksi, koska haluavat nimenomaan esittää musiikkia.

Sinä puolestasi väität, että ihminen, joka kokee pahaa esiintymisjännitystä, on joku hemmetin itsensä pönkittäjä. Moinen yksisilmäisyys ja besserwisser-meininki on täysin hedelmätöntä.

Itsensä pönkittäjät todennäköisesti löytyvät catwalkeilta tai Iltiksen kannesta, tuskin heillä on sen suurempaa intresssiä istua tuntikausia nysväämässä yksin skaaloja kenenkään heitä huomaamatta. Koska ymmärrät/tulkitset systemaattisesti väärin sen mitä olen viestissäni sanonut, laitan osaltani pisteen tälle "keskustelulle". Hyvää kesää.

Lue lisää

Haluaisin vielä lisätä, että jännittäessä verenpaine ja syke todellakin nousevat joillakin ihmisillä niin korkeaksi, että lääkitys on paikallaan. En tiedä onko kukaan kuollut lavalle, mutta jännittäjällä esiintyminen vastaa sykkeen ja verenpaineen osalta huippusuoritusta urheilussa ja heikompi pumppu on todella koetuksella. Beetat eivät ole pieninä annoksina ja harvakseltaan käytettynä millään tavoin vaarallisia mutta psyykkistä riippuvuutta ne voivat luoda. Paras konsti jännittämisen voittamiseen on jatkuva tiheä esiintyminen, riittävä soitto- tai laulutekniikka, onnistumisen kokemukset ja armeliaisuus omaa epätäydellisyyttä kohtaan. Itse olin juuri viikon soittoleirillä ja siellä jouduin esiintymään joka päivä kun tunnit olivat mestariluokkatyöskentelyä. Ensin ajattelin, että en ikinä selviä viikosta, mutta jo loppuviikosta oireet helpottivat kun tilanteeseen tottui.

myös jännittäjä kirjoitti:

Haluaisin vielä lisätä, että jännittäessä verenpaine ja syke todellakin nousevat joillakin ihmisillä niin korkeaksi, että lääkitys on paikallaan. En tiedä onko kukaan kuollut lavalle, mutta jännittäjällä esiintyminen vastaa sykkeen ja verenpaineen osalta huippusuoritusta urheilussa ja heikompi pumppu on todella koetuksella. Beetat eivät ole pieninä annoksina ja harvakseltaan käytettynä millään tavoin vaarallisia mutta psyykkistä riippuvuutta ne voivat luoda. Paras konsti jännittämisen voittamiseen on jatkuva tiheä esiintyminen, riittävä soitto- tai laulutekniikka, onnistumisen kokemukset ja armeliaisuus omaa epätäydellisyyttä kohtaan. Itse olin juuri viikon soittoleirillä ja siellä jouduin esiintymään joka päivä kun tunnit olivat mestariluokkatyöskentelyä. Ensin ajattelin, että en ikinä selviä viikosta, mutta jo loppuviikosta oireet helpottivat kun tilanteeseen tottui.

Lue lisää

kaikilla jännittäessä korkealle, mutta vasta silloin kun kyse on verenpainetaudista eli jatkuvasta kroonisesti korkeasta tai matalasta paineesta, on lääkitys paikallaan mikäli lääkäri niin toteaa.

Korkea verenpaine konsertin alussa on pelkästään normaalia ja sen kokevat kaikki, eikä se edellytä mitään lääkitystä. Paras tapa käsitellä esiintymisjännitystä on todellakin käydä se tilanne niin monta kertaa läpi että siihen tottuu.

nousevat kirjoitti:

kaikilla jännittäessä korkealle, mutta vasta silloin kun kyse on verenpainetaudista eli jatkuvasta kroonisesti korkeasta tai matalasta paineesta, on lääkitys paikallaan mikäli lääkäri niin toteaa.

Korkea verenpaine konsertin alussa on pelkästään normaalia ja sen kokevat kaikki, eikä se edellytä mitään lääkitystä. Paras tapa käsitellä esiintymisjännitystä on todellakin käydä se tilanne niin monta kertaa läpi että siihen tottuu.

Lue lisää

lenkki pari tuntia ennen esitystä.Onko kokemuksia?

tyyneksi kunnon kirjoitti:

lenkki pari tuntia ennen esitystä.Onko kokemuksia?

Kannattaa ottaa epaa ja karnosiinia. Auttaa minulla ja olo on hyvä. Ja tietty magnesium myös mukana auttaa.
Ei mitään ongelmia enää pariin kuukauteen.

nousevat kirjoitti:

kaikilla jännittäessä korkealle, mutta vasta silloin kun kyse on verenpainetaudista eli jatkuvasta kroonisesti korkeasta tai matalasta paineesta, on lääkitys paikallaan mikäli lääkäri niin toteaa.

Korkea verenpaine konsertin alussa on pelkästään normaalia ja sen kokevat kaikki, eikä se edellytä mitään lääkitystä. Paras tapa käsitellä esiintymisjännitystä on todellakin käydä se tilanne niin monta kertaa läpi että siihen tottuu.

Lue lisää

"Paras tapa käsitellä esiintymisjännitystä on todellakin käydä se tilanne niin monta kertaa läpi että siihen tottuu."

No kyllä. Minä en lääkkeitä lähtisi suosittelemaan. Ammatinvalinta, pälä pälä jne.

Kommentti "Älä käytä beetasalpaajaa! En ole kyllä itse kokeillu. Kannattaa vaan uskoa itteensä niin kyllä se siitä." on mielestäni aika erikoinen. Kyseinen henkilö ei ilmeisesti tiedä jännityksestä, jonka vuoksi on lähellä pyörtyä ja oksentaa ennen ja esiintymisen aikana... Itseensä uskominen ei siinä vaiheessa pahemmin auta. Omaan hyvän itsetunnon, uskon itseeni ja osaamiseeni, mutta esiintymisjännitystä en silti ole toistaiseksi taltuttanut.

Mielestäni beetasalpaajien käyttö on ihan ok jos jännitys on niin pahaa, että se vie keskittymisen olennaiseen eli esiintymiseen. Itse kärsin paniikkihäiriön mukanaan tuomasta esiintymisjännityksestä useita vuosia. Paniikkihäiriö parani terapialla, mutta esiintymisjännitys jäi. Yritin rauhallista hengittelyä, luontaistuotteita, juoksulenkkejä, lähestulkoon kaikkea hypnoosia lukuunottamatta. Jokainen esiintyminen oli tuskaa edellisestä päivästä alkaen.

Sitten lääkärituttavani kysyi olenko kokeillut beetasalpaajia. Kokeilin pientä annosta ennen erästä esiintymistä ja esiintyminen oli aivan kuin aikana ennen paniikkihäiriötä. Totta kai edelleen jännitti, mutta tavalla, mitä pidin ja pidän edelleen "normaalina", ei silmittömänä pakokauhuna ja sydämen hakkaamisena ulos rintakehästä. Olen käyttänyt beetasalpaajia ennen tärkeitä esiintymisiä nyt n. 8 vuoden ajan, enkä ole menettänyt muistiani tai saanut muitakaan sivuoireita.

Minulle henkilökohtaisesti beetasalpaajat olivat pelastus. Jos joku ajattelee, etten ole käsitellyt ongelmani syytä tai että olen liian itseeni kääntynyt tai että olen tämän vuoksi jotenkin huonompi ihminen - aivan sama. Itselleni on tärkeintä se, että pystyn taas esiintymään ilolla ja keskittymään yleisöön enkä tunteeseen, että jännitys tappaa minut kohta. Se taas tekee minusta paremman esiintyjän, josta uskon myös yleisön pitävän...

Onnellinen! kirjoitti:

Kommentti "Älä käytä beetasalpaajaa! En ole kyllä itse kokeillu. Kannattaa vaan uskoa itteensä niin kyllä se siitä." on mielestäni aika erikoinen. Kyseinen henkilö ei ilmeisesti tiedä jännityksestä, jonka vuoksi on lähellä pyörtyä ja oksentaa ennen ja esiintymisen aikana... Itseensä uskominen ei siinä vaiheessa pahemmin auta. Omaan hyvän itsetunnon, uskon itseeni ja osaamiseeni, mutta esiintymisjännitystä en silti ole toistaiseksi taltuttanut.

Mielestäni beetasalpaajien käyttö on ihan ok jos jännitys on niin pahaa, että se vie keskittymisen olennaiseen eli esiintymiseen. Itse kärsin paniikkihäiriön mukanaan tuomasta esiintymisjännityksestä useita vuosia. Paniikkihäiriö parani terapialla, mutta esiintymisjännitys jäi. Yritin rauhallista hengittelyä, luontaistuotteita, juoksulenkkejä, lähestulkoon kaikkea hypnoosia lukuunottamatta. Jokainen esiintyminen oli tuskaa edellisestä päivästä alkaen.

Sitten lääkärituttavani kysyi olenko kokeillut beetasalpaajia. Kokeilin pientä annosta ennen erästä esiintymistä ja esiintyminen oli aivan kuin aikana ennen paniikkihäiriötä. Totta kai edelleen jännitti, mutta tavalla, mitä pidin ja pidän edelleen "normaalina", ei silmittömänä pakokauhuna ja sydämen hakkaamisena ulos rintakehästä. Olen käyttänyt beetasalpaajia ennen tärkeitä esiintymisiä nyt n. 8 vuoden ajan, enkä ole menettänyt muistiani tai saanut muitakaan sivuoireita.

Minulle henkilökohtaisesti beetasalpaajat olivat pelastus. Jos joku ajattelee, etten ole käsitellyt ongelmani syytä tai että olen liian itseeni kääntynyt tai että olen tämän vuoksi jotenkin huonompi ihminen - aivan sama. Itselleni on tärkeintä se, että pystyn taas esiintymään ilolla ja keskittymään yleisöön enkä tunteeseen, että jännitys tappaa minut kohta. Se taas tekee minusta paremman esiintyjän, josta uskon myös yleisön pitävän...

Lue lisää

missään tapauksessa. Etenkään ne, jotka kärsivät esiintymisjännityksestä. Oli se jännitys sitten kovaa tai ei.

Aloittaja EI PUHU paniikkihäiriöstä vaan esiintymisjännityksestä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ja sinun itsesi tapauksessasi on ilmeisesti kyse juuri paniikkihäiriöstä.

Beetasalpaajat EIVÄT POISTA jännittämistä tai ahdistusta, ne pelkästään poistavat oireita. Jännittämisellä on välttämättömiä fysiologisia vaikutuksia - kaikkien epämiellyttävien oireiden keskellä - eikä jännittämisen luonnollista kemiallista dynamiikkaa saa mennä sotkemaan. Jännitystä tarvitaan esiintymistilanteessa välttämättä eri syistä. Näitä on esim. keskittymiskyvyn laatu, herkistyminen ja toimintaa syventävä ja automatisoiva vaikutus. Toimit myös kanavana paremmin kun saat itsesi pois tieltä. Se mitä saat aikaan jännittäessäsi on jotain paljon enemmän kuin "selväpäisenä" hetkenä tehty asia.

>Omaan hyvän itsetunnon, uskon itseeni ja osaamiseeni, mutta esiintymisjännitystä en silti ole toistaiseksi taltuttanut.

Olet sitä tyyppiä, joka kuvittelee, että esiintymisjännitys on asia jolle pitää voida jotain. Jännitys todella kuuluu JOKAISEN esiintyjän arkeen, oli se sitten kovaa tai lievää. Iän ja kokemuksen karttuessa jännitys vähenee takuuvarmasti riippumatta lähtökohdista. Mutta se ei vähene, mikäli hoidat sitä lääkkeillä. Totut esiintymään vain tai pääasiassa lääkkeen avulla, etkä koskaan tule esiintymään ilman. Näinollen et myöskään koskaan tule etenemään ongelman ytimen selvittämisessä eikä sitä tee puolestasi alitajuntasikaan: Jännittämisen dynamiikan pitää antaa hoitaa itse itseään.

Esiintymisjännitykseen (lievään tai voimakkaasen) ei kuulu kuoleman pelko, vaan sellainen voi kuulua mielialahäiriöön kuten ahdistukseen tai paniikkihäiriöön. Nyt siis ei puhuta mielialahäiriöistä eikä niillä ole mitään tekemistä esiintymisen tai musiikin esittämisen kanssa. Mielenterveysongelmista kannattta mennä keskustelemaan asiaan kuuluvalle palstalle.

Lääkkeitten syöjien kummallinen mantra: "Se joka kieltää lääkkeet ei tiedä mitä on tosijännitys... Minä jännitän enemmän kuin muut jne..."

Mistä sinä VOISIT TIETÄÄ että jännität enemmän kuin joku muu? Vaikka tämä selviääkin ilman lääkkeitä ja näyttääkin ulospäin rauhallisemmalta, ei kerro vielä mitään.

Jännitys on periaatteessa vakioreaktio ja ratkaiseva ero on vasta siinä, miten asiaan itse suhtaudut sen yllättäessä ja mihin suuntaan tilannetta sitten itse lietsot.

Maailmankuulu edesmennyt espanjalaispianisti Alicia de Larrocha sanoi kerran: "Jos yritän puhua itseni rauhalliseksi ennen esiintymistä, hermostun entistä enemmän."

Jos koet jännittämisen ylivoimaiseksi, ainoa järkevä tapa lähteä hoitamaan sitä on elämänasenteen ja omakuvan riisumisella. Persoonasi ei pääse eroon taipumuksestaan kokea itsensä kaikkien (arkipäivänkin) tilanteitten keskiössä. Oman merkityksen tärkeyden realistinen suhteuttaminen elämään ympärillä on asia, joka auttaa. Aloita kuvittelemalla mielessäsi tilanteita, joissa et itse ole pääosassa vaan sivustakatsojan tai mukana eläjän roolissa. Musiikissa sinä et ole soihtu vaan soihdun kantaja.

Tämä vastaus siis on kirjoitettu esiintymisjännityksestä kärsiville, ei sellaiselle joka kuvittelee mielialahäiriön olevan esiintymisjännitystä tai toisinpäin.

===== kirjoitti:

missään tapauksessa. Etenkään ne, jotka kärsivät esiintymisjännityksestä. Oli se jännitys sitten kovaa tai ei.

Aloittaja EI PUHU paniikkihäiriöstä vaan esiintymisjännityksestä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ja sinun itsesi tapauksessasi on ilmeisesti kyse juuri paniikkihäiriöstä.

Beetasalpaajat EIVÄT POISTA jännittämistä tai ahdistusta, ne pelkästään poistavat oireita. Jännittämisellä on välttämättömiä fysiologisia vaikutuksia - kaikkien epämiellyttävien oireiden keskellä - eikä jännittämisen luonnollista kemiallista dynamiikkaa saa mennä sotkemaan. Jännitystä tarvitaan esiintymistilanteessa välttämättä eri syistä. Näitä on esim. keskittymiskyvyn laatu, herkistyminen ja toimintaa syventävä ja automatisoiva vaikutus. Toimit myös kanavana paremmin kun saat itsesi pois tieltä. Se mitä saat aikaan jännittäessäsi on jotain paljon enemmän kuin "selväpäisenä" hetkenä tehty asia.

>Omaan hyvän itsetunnon, uskon itseeni ja osaamiseeni, mutta esiintymisjännitystä en silti ole toistaiseksi taltuttanut.

Olet sitä tyyppiä, joka kuvittelee, että esiintymisjännitys on asia jolle pitää voida jotain. Jännitys todella kuuluu JOKAISEN esiintyjän arkeen, oli se sitten kovaa tai lievää. Iän ja kokemuksen karttuessa jännitys vähenee takuuvarmasti riippumatta lähtökohdista. Mutta se ei vähene, mikäli hoidat sitä lääkkeillä. Totut esiintymään vain tai pääasiassa lääkkeen avulla, etkä koskaan tule esiintymään ilman. Näinollen et myöskään koskaan tule etenemään ongelman ytimen selvittämisessä eikä sitä tee puolestasi alitajuntasikaan: Jännittämisen dynamiikan pitää antaa hoitaa itse itseään.

Esiintymisjännitykseen (lievään tai voimakkaasen) ei kuulu kuoleman pelko, vaan sellainen voi kuulua mielialahäiriöön kuten ahdistukseen tai paniikkihäiriöön. Nyt siis ei puhuta mielialahäiriöistä eikä niillä ole mitään tekemistä esiintymisen tai musiikin esittämisen kanssa. Mielenterveysongelmista kannattta mennä keskustelemaan asiaan kuuluvalle palstalle.

Lääkkeitten syöjien kummallinen mantra: "Se joka kieltää lääkkeet ei tiedä mitä on tosijännitys... Minä jännitän enemmän kuin muut jne..."

Mistä sinä VOISIT TIETÄÄ että jännität enemmän kuin joku muu? Vaikka tämä selviääkin ilman lääkkeitä ja näyttääkin ulospäin rauhallisemmalta, ei kerro vielä mitään.

Jännitys on periaatteessa vakioreaktio ja ratkaiseva ero on vasta siinä, miten asiaan itse suhtaudut sen yllättäessä ja mihin suuntaan tilannetta sitten itse lietsot.

Maailmankuulu edesmennyt espanjalaispianisti Alicia de Larrocha sanoi kerran: "Jos yritän puhua itseni rauhalliseksi ennen esiintymistä, hermostun entistä enemmän."

Jos koet jännittämisen ylivoimaiseksi, ainoa järkevä tapa lähteä hoitamaan sitä on elämänasenteen ja omakuvan riisumisella. Persoonasi ei pääse eroon taipumuksestaan kokea itsensä kaikkien (arkipäivänkin) tilanteitten keskiössä. Oman merkityksen tärkeyden realistinen suhteuttaminen elämään ympärillä on asia, joka auttaa. Aloita kuvittelemalla mielessäsi tilanteita, joissa et itse ole pääosassa vaan sivustakatsojan tai mukana eläjän roolissa. Musiikissa sinä et ole soihtu vaan soihdun kantaja.

Tämä vastaus siis on kirjoitettu esiintymisjännityksestä kärsiville, ei sellaiselle joka kuvittelee mielialahäiriön olevan esiintymisjännitystä tai toisinpäin.

Lue lisää

Koska me olemme erilaisia ihmisiä, koemme myös jännittämisen eri tavalla. Minä olen tehnyt todella paljon työtä soittoni eteen ja aina "tärkeissä" esitystilanteessa mennyt niin lukkoon, että en ole pystynyt soittamaan ollenkaan omalla tasollani. Olen yrittänyt kääntää esiintymisjännityksen positiiviseksi energiaksi, mutta lopulta viime syksynä hain lääkäriltä reseptin beetasalpaajia varten, enkä ole katunut. En ole tullut riippuvaiseksi ja pystyn edelleen esiintymään ilman beetasalpaajia. Minun kohdallani totuus on se, että soitan paremmin silloin kun olen beetasalpaajan ottanut. Minulla on oikeus soittaa niin hyvin kuin osaan, myös esiintyessäni.

höpsö kirjoitti:

Koska me olemme erilaisia ihmisiä, koemme myös jännittämisen eri tavalla. Minä olen tehnyt todella paljon työtä soittoni eteen ja aina "tärkeissä" esitystilanteessa mennyt niin lukkoon, että en ole pystynyt soittamaan ollenkaan omalla tasollani. Olen yrittänyt kääntää esiintymisjännityksen positiiviseksi energiaksi, mutta lopulta viime syksynä hain lääkäriltä reseptin beetasalpaajia varten, enkä ole katunut. En ole tullut riippuvaiseksi ja pystyn edelleen esiintymään ilman beetasalpaajia. Minun kohdallani totuus on se, että soitan paremmin silloin kun olen beetasalpaajan ottanut. Minulla on oikeus soittaa niin hyvin kuin osaan, myös esiintyessäni.

Lue lisää

esiintymisjännitystä hoitaa. Diagnosoiduista mielialahäiriöistä taas voi keskustella näille tarkoitetuilla palstoilla.

Asiat todella koetaan hyvin eri tavoin. Esimerkiksi voi ottaa kaksi ihmistä joista toinen on jännittäjä ja toinen ns. hyvän olon tavoittelija. Jännittäjä voi jännittää jopa enemmän kuin hyvän olon tavoittelija, mutta hyväksyy sen ja ymmärtää että se kuuluu oleellisena osana esiintymisprosessiin.

Hyvän olon tavoittelija puolestaan nappaa asperiinin lieväänkin päänsäryn yllättäessä, juoksee lääkäriin heti kun kuume nousee yli 38 asteeseen ja kun vähän ahdistaa pitää saada mielialalääkkeitä. Kun ei nukuta, pitää apua hakea lääkäriltä. Kun on tulossa esiintyminen, rauhoittavat ovat valmiina pöydällä odottamassa.

Jälkimmäinen henkilö on hyvinvointiyhteisön tuote, jonka luontainen resistanssi epätoivottujen tilanteitten ja tunteitten suhteen ei ole kehittynyt.

Itse jännitys on ihmisillä vakio ja ratkaiseva ero on siinä, miten asiaan itse suhtautuu ja miten sitä vie eteenpäin. Hyvän olon tavoittelijan vakioselitys sille, ettei olla vireessä tai tyytyväisiä, on tyyliä "päänsärky haittasi". Kun esitettävää teosta ei hallita niin hyvin kuin pitäisi, vakioselitys on että "jännitys haittasi liikaa". Jännittämistä käytetään yleisesti takaporttina sille tuntemattomalle muuttujalle, ettei menestys tai tietty haluttu tunne tai olotila ole koskaan taattu missään tilanteessa: Hyvän olon tavoittelijan luonnekuvaan kuuluu syitten ja seurauksien vastuun siirtäminen pois itsestä ja realismista.

Ihminen on täysin sitä, millaiseksi todellisuutensa muokkaa mielikuvituksensa avulla.

Lause "minä olen tehnyt työtä joten minulla on oikeus soittaa hyvin" kertoo takuuvarmasti asenteestasi paitsi esiintymistilanteeseen, myös musiikin tekoon. Lauseessa on pähkinänkuoressa sekin kummallisuus, että uskot että saat "oikeuden soittaa hyvin" vasta rauhallisena. Hirveän mustavalkoista, idealistista, lapsellista ja epärealistista ajattelua.

Jos et itse pysty antamaan oikeutta itsellesi soittaa rauhattomana, kannattaa kysyä itseltään "minkä vuoksi minä sitten yleensä teen tätä"?

===== kirjoitti:

esiintymisjännitystä hoitaa. Diagnosoiduista mielialahäiriöistä taas voi keskustella näille tarkoitetuilla palstoilla.

Asiat todella koetaan hyvin eri tavoin. Esimerkiksi voi ottaa kaksi ihmistä joista toinen on jännittäjä ja toinen ns. hyvän olon tavoittelija. Jännittäjä voi jännittää jopa enemmän kuin hyvän olon tavoittelija, mutta hyväksyy sen ja ymmärtää että se kuuluu oleellisena osana esiintymisprosessiin.

Hyvän olon tavoittelija puolestaan nappaa asperiinin lieväänkin päänsäryn yllättäessä, juoksee lääkäriin heti kun kuume nousee yli 38 asteeseen ja kun vähän ahdistaa pitää saada mielialalääkkeitä. Kun ei nukuta, pitää apua hakea lääkäriltä. Kun on tulossa esiintyminen, rauhoittavat ovat valmiina pöydällä odottamassa.

Jälkimmäinen henkilö on hyvinvointiyhteisön tuote, jonka luontainen resistanssi epätoivottujen tilanteitten ja tunteitten suhteen ei ole kehittynyt.

Itse jännitys on ihmisillä vakio ja ratkaiseva ero on siinä, miten asiaan itse suhtautuu ja miten sitä vie eteenpäin. Hyvän olon tavoittelijan vakioselitys sille, ettei olla vireessä tai tyytyväisiä, on tyyliä "päänsärky haittasi". Kun esitettävää teosta ei hallita niin hyvin kuin pitäisi, vakioselitys on että "jännitys haittasi liikaa". Jännittämistä käytetään yleisesti takaporttina sille tuntemattomalle muuttujalle, ettei menestys tai tietty haluttu tunne tai olotila ole koskaan taattu missään tilanteessa: Hyvän olon tavoittelijan luonnekuvaan kuuluu syitten ja seurauksien vastuun siirtäminen pois itsestä ja realismista.

Ihminen on täysin sitä, millaiseksi todellisuutensa muokkaa mielikuvituksensa avulla.

Lause "minä olen tehnyt työtä joten minulla on oikeus soittaa hyvin" kertoo takuuvarmasti asenteestasi paitsi esiintymistilanteeseen, myös musiikin tekoon. Lauseessa on pähkinänkuoressa sekin kummallisuus, että uskot että saat "oikeuden soittaa hyvin" vasta rauhallisena. Hirveän mustavalkoista, idealistista, lapsellista ja epärealistista ajattelua.

Jos et itse pysty antamaan oikeutta itsellesi soittaa rauhattomana, kannattaa kysyä itseltään "minkä vuoksi minä sitten yleensä teen tätä"?

Lue lisää

heh...
Olet analysoinut minun ihmisenä sen perusteella, että tiedät minun käyttävän beetasalpaajia. Onnea vain elämäsi varrelle.
Meinasin jo provosoitua kunnes tajusin, että ei kannata vaivautua.

Helsingissä olisi aivan uusi apu studaamiseen ja skagaamiseen.Afrikan pojat tuovat ja tuottavat kotimaistaan kat-lehtiä jotka pureskeltuina kuulemma poistavat jännityksen,rauhoittavat ja valaisevat sisäisesti.Lehtien pureskelija tarvitsee tosin sylkykupin,joten en halua edes ajatella kat-lehtien pureskelua esimerkiksi suurissa konserteissa.

Huono yritys. Sibelius-Akatemian klassisella osastolla ei syödä antipsykoottisia ryynejä koska niitä syövä ei yksinkertaisesti pysty selviytymään vaativan taidemusiikkiteoksen esittämisestä kunnialla.

Kuten media on jo kertonut vuosikausia, antipsykoottisia lääkkeitä sitävastoin käytetään erittäin paljon pypyläärimusiikin tekijöitten keskuudessa.

Surullinen totuus on, että vähemmistössä ovat ne poopparit, jotka eivät käytä kemiallisia stimulantteja pystyäkseen keikuttamaan peräpäätään yleisölle maksusta.

Ei ihmekään miksi näin on.