tuosta prometheus leiristä

Itse kävin Protun vuonna 2005. Sen jälkeen olen ollut toiminnassa mukana muutenkin: töissä, ja paikallisryhmässä, missä keskustelu jatkuu ja saa peräti omanpaikkakuntalaisia kavereita. Se on hienoa.

Protu oli minulle todella avartava kokemus. Viikko oli upea: Hauskaa tietysti oli ja uusia kavereita sai, mutta ne keskustelut! Ah, ne vain olivat niin upeita. Oli kerrankin mahdollisuus keskustella asioista, joista ei muuten tulisi keskusteltua. Tapasi ihmisiä, joiden kanssa on jotain yhteistä.... En varsinaisesti koe aikuistuneeni itse leirillä, mutta kyllä leiri ns. "käynnisti ajatteluprosesseja" ja sillä tavoin sai minut vähitellen aikuistumaan. Protun muu toiminta on antanut haasteita ja vastuuta ja koen olevani paljon itsevarmempi, miellyttävämpi ja sosiaalisempi kuin ennen leiriäni.

Mainitsenpa, että ennen Protua minua kiusattiin koulussa, enkä uskaltanut tehdä asialle mitään. Mutta uusi itsevarmuus auttoi olemaan välittämättä siitä, ja protukavereistani sain tukea sen vuoden ajan, joka minun täytyi siinä koulussa vielä kestää ennen uutta koulua.

Tosiaan, tähän mennessä minulla on aina ollut protussa hauskaa, suosittelen todella lämpimästi.

mä en ite oo protua vielä käynyt, mutta ens kesänä oon menossa. siskolta oon ainakin kuullut että leiriviikko oli ehkä sille sen elämän paras viikko. mä tykkään niin paljon olla muiden ihmisten kaa ja muutenki keskustella ja leikkiä, mitä nyt protulla tehdään... ite ainaki odotan aivan sairaasti ens kesän leiriä, siel ihan varmaan on hauskaa kellä vaan! :)

Olin tosiaan tuolla protulla, joka pidettiin Estelle-nimisellä purjepaatilla. Hiukan yli viikon ajan seikkailtiin Turun saaristossa (rantauduttiinkin pari kertaa) ja meno oli ikimuistoinen.

Nukuttiin laivan ruumassa söpösti siskonpedillä, käytiin keskusteluja kannella ja mikä tärkeintä, meillä oli mahtava keittiöporukka, eli masu tuli täytettyä mitä mainioimmilla sapuskoilla. Ja ei kapukaan ihan surkee ollu, kun kurssissa pysyttiin (:

Porukka tuolla leirillä oli oikeastaan just sellanen, kuin olin kuvitellutkin: avoin, suvaitsevainen ja sellanen, ettei mun tarvinnut tuntea itseäni mitenkään yksinäiseksi, vaikka olin tullut yksin ja muistaakseni kaikilla muilla oli entuudestaan tuttu ellei pari.

Tuntuu, että noissa riparipiireissä meno on hiukan toista. Ihmiset ovat "lajittelevia": jos joku menis leirille yksin, niin vois viedä kauankin löytää porukka, mikäli ei itse ole aktiivinen.

Kaikin puolin oli oikein mieluisa kokemus. Harmi, ettei asuinseudullani ole protutoimintaa.