Sain kuulla ettei ystäväni parane syövästään. Tai hän elää niin kauan kuin hoitoja jatketaan, mutta keuhkosyöpä ei parane.
Hän oli 16v kun hänellä todettiin imusolmukesyöpä. Myöhemmin hänelle tuli kova yskä johon määrättiin antibiootteja tai jotain, ei auttanut. Lopulta todettiin että keuhkoissa on etäpesäkkeitä. Imusolmukesyöpä vaihtui keuhkosyöväksi.
Oli hirveää katsella ihan vasta koulussa, kun ystäväni (nykyään 19v) yski verta. Hänellä oli jonkin aikaa peruukki kun oma tukka lähti solunsalpaajien vuoksi. Nyt hänellä on oma tukka, mikä kyllä lähtee pian kun solunsalpaajat ovat taas aloitettu. Ystäväni ei kyllä oikeastaan haluaisi niitä, tulee niin huono olo.
Viime yönä näin taas unta missä olin ystäväni haudalla.
Onko normaalia, että syöpää sairastava muuttuu pessimistiseksi ja negatiiviseksi? Ennen ystäväni oli iloinen ja pirteä sairaudestaan huolimatta, mutta nyt kun on tullut tieto siitä että hän ei parane, hänen maailmankuvansa on muuttunut. No jaa, mitäpä tällaisia kyselen, tietenkin syöpä vaikuttaa ajatuksiin ym.
Minua pelottaa hirveästi. Pakko purkaa ahdistusta tänne, kun en oikein viitsi ystäväni nähden itkeä ja purkaa pahaa oloani ja puhua hänen kuolemastaan.
Miten voisin olla hänen tukenaan? Mitä jos hän päättää lopettaa hoidot kokonaan? Huoh, taas hän joutuu sairaalajaksolle ensi viikolla. :(
Hän oli 16v kun hänellä todettiin imusolmukesyöpä. Myöhemmin hänelle tuli kova yskä johon määrättiin antibiootteja tai jotain, ei auttanut. Lopulta todettiin että keuhkoissa on etäpesäkkeitä. Imusolmukesyöpä vaihtui keuhkosyöväksi.
Oli hirveää katsella ihan vasta koulussa, kun ystäväni (nykyään 19v) yski verta. Hänellä oli jonkin aikaa peruukki kun oma tukka lähti solunsalpaajien vuoksi. Nyt hänellä on oma tukka, mikä kyllä lähtee pian kun solunsalpaajat ovat taas aloitettu. Ystäväni ei kyllä oikeastaan haluaisi niitä, tulee niin huono olo.
Viime yönä näin taas unta missä olin ystäväni haudalla.
Onko normaalia, että syöpää sairastava muuttuu pessimistiseksi ja negatiiviseksi? Ennen ystäväni oli iloinen ja pirteä sairaudestaan huolimatta, mutta nyt kun on tullut tieto siitä että hän ei parane, hänen maailmankuvansa on muuttunut. No jaa, mitäpä tällaisia kyselen, tietenkin syöpä vaikuttaa ajatuksiin ym.
Minua pelottaa hirveästi. Pakko purkaa ahdistusta tänne, kun en oikein viitsi ystäväni nähden itkeä ja purkaa pahaa oloani ja puhua hänen kuolemastaan.
Miten voisin olla hänen tukenaan? Mitä jos hän päättää lopettaa hoidot kokonaan? Huoh, taas hän joutuu sairaalajaksolle ensi viikolla. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
mikään syöpä ei muutu toiseksi. Ystävälläsi ei ole keuhkosyöpä vaan keuhkoihin levinnyt imusolmukesyöpä.
Itse olen sekä sairastanut syövän, että menettänyt syövälle sisareni.
Ystäväsi reagtiot ovat normaaleja. Etkö sinä masentuisi, jos saisit tietää kuolevasi.
Ole hänen rinnallaan silloin kun hän sitä tuntuu kaipaavan, anna yksityisyyttä silloin kun hän kaipaa rauhaa.
Läheisen osa on vaikea, mutta ajattele ystävääsi. Ette te enää kauaa saa olla yhdessä!
Mikä ihmeen lääkäri se sellainen on, joka tuollaisen potilaalle sanoo!!!??? Että ei parane. Sen lääkärin pitäisi laittaa uudestaan koulunpenkille ja lukemaan psykologiaa!! Onpa typerä!
Kyllä aina pitäisi pitää toivoa yllä! Solutkin toimii sen mukaan. Ja ihmisen elimistö toimii aivan eri tavalla, kun hän on toiveikas, eikä kaikkea toivoa viedä, niin että hän masentuu.
Mielestäni ei ole tavallista, että muuttuu pessimistiseksi ja masentuu. Ne on nuo lääkärin sanat, jotka sen ovat tehneet!
Olisiko paras vaihtaa solunsalpaajat johonkin muuhun. Kerran täällä joku kirjoitti, että kun muut hoidot eivät tehonneet, niin ottivat yhteyttä
Kaarlo Jaakkolan antioksidanttiklinikkaan JA HÄN TEKI SEN, MIHIN LÄÄKÄRIT EIVÄT PYSTYNEET. PARANSI POTILAAN!
Ja vielä, jos hän haluaa lopettaa raskaat hoidot, niin tämä olisi yksi vaihtoehto. Kerro hänelle ja toimikaa pian!
Mielestäni voit olla ystäväsi tukena parhaiten siten, että näytät tunteesi (itket, jos itkettää) ja keskustelette kaikista asioista. Ei ole asioita, joita tulisi välttää. Kyllä kuolemastakin voi puhua, jos hän esim. ottaa sen puheeksi. Yhdessä pohditte kuolemankysymyksiä. Se voi antaa hänelle lohtua ja kuolemanpelko vähenee.
Ja pääasia on, että olet hänen tukenaan, voimiesi ja ymmärryksesi mukaan. Ei siinä mitään erikoisuuksia tarvita. Se on sinulle hyvin raskasta, jos hän esim. kuolee, mutta voit ainakin ajatella, että annoit hänelle lohtua ja myötäelit hänen kanssaan.
Toivotan teille molemmille voimia!