Finasteridi

Mistä tuo tieto on peräisin, että Gefinan vaikutus säilyy 6 kk sen käytön lopettamisen jälkeen?

Mutua vai tutkimustietoa?

yx vaan kirjoitti:

Mistä tuo tieto on peräisin, että Gefinan vaikutus säilyy 6 kk sen käytön lopettamisen jälkeen?

Mutua vai tutkimustietoa?

Ilmeisesti oma tietosi on lähes kuusi vuotta tuoreempaa ja siksi erilaista.

Täh..
Miksi et siinä tapauksessa mielummin hoitaisi tervettä lasta itsekkin terveen näköisenä kun tervettä lasta miestyyppistä kaljuuntumista sairastaen?

Pidä lääkkeen kanssa tauko sen ajaksi kun lapsenteko on ajankohtaista niin asia on sillä selvä. Saat pitää hiukset sekä terveen lapsen.
Tai siis se että saatko terveen lapsen on tietysti aina jumalan käsissä mutta ainakaan silloin lääke ei ole mitään aiheuttanut.

Teppo Tietävä kirjoitti:

Täh..
Miksi et siinä tapauksessa mielummin hoitaisi tervettä lasta itsekkin terveen näköisenä kun tervettä lasta miestyyppistä kaljuuntumista sairastaen?

Pidä lääkkeen kanssa tauko sen ajaksi kun lapsenteko on ajankohtaista niin asia on sillä selvä. Saat pitää hiukset sekä terveen lapsen.
Tai siis se että saatko terveen lapsen on tietysti aina jumalan käsissä mutta ainakaan silloin lääke ei ole mitään aiheuttanut.

Lue lisää

Ensinnä. Itse olen kovasti sitä mieltä että kalju mies on yhtä terveen näköinen kuin hiukselliset. Eli empä oikein osaa pitää miustyyppistä hiustenlähtöä sairautena..
Toiseksi. Onko tuo asia edes miehen yksin päätettävissä? Käsittääkseni jokainen fiksu ja vastuuntuntoinen mies kertoo tällaisessa tapauksessa asiasta tyttöystävälleen ja sitten kenties yhdessä kysyvät asiasta (erikois)lääkäriltä. Ei niin että mies kyselee keskustelupalstoilta mielipiteitä ja tekee omat päätöksensä, salaten tyttöystävältä asian. Asian joka voi vaikuttaa hänen tai syntymättömän lapsen terveyteen.
Täältä löytyy varmaan monenlaista "asiantuntijaa" ja asian laita voi olla ihan miten tahansa. Kuka sen varmasti voi tietää? Erikoislääkäri varmasti omaa kuitenkin parhaimman asiantuntijuuden. Päätös ei ole kuitenkaan yksin miehen. Ethän sinäkään pitäisi siitä että naisesi ei kertoisi käyttävänsä jotain lääkettä, jossa olisi mahdollisuus että se yhdynnän kautta vaikuttaa sinun terveyteesi tai mahdollisen lapsenne terveyteen. Todennäköisesti käyttäisit aika mielelläsi silloin kondomia jos tällaista vaaraa olisi.

Kollikki kirjoitti:

Ensinnä. Itse olen kovasti sitä mieltä että kalju mies on yhtä terveen näköinen kuin hiukselliset. Eli empä oikein osaa pitää miustyyppistä hiustenlähtöä sairautena..
Toiseksi. Onko tuo asia edes miehen yksin päätettävissä? Käsittääkseni jokainen fiksu ja vastuuntuntoinen mies kertoo tällaisessa tapauksessa asiasta tyttöystävälleen ja sitten kenties yhdessä kysyvät asiasta (erikois)lääkäriltä. Ei niin että mies kyselee keskustelupalstoilta mielipiteitä ja tekee omat päätöksensä, salaten tyttöystävältä asian. Asian joka voi vaikuttaa hänen tai syntymättömän lapsen terveyteen.
Täältä löytyy varmaan monenlaista "asiantuntijaa" ja asian laita voi olla ihan miten tahansa. Kuka sen varmasti voi tietää? Erikoislääkäri varmasti omaa kuitenkin parhaimman asiantuntijuuden. Päätös ei ole kuitenkaan yksin miehen. Ethän sinäkään pitäisi siitä että naisesi ei kertoisi käyttävänsä jotain lääkettä, jossa olisi mahdollisuus että se yhdynnän kautta vaikuttaa sinun terveyteesi tai mahdollisen lapsenne terveyteen. Todennäköisesti käyttäisit aika mielelläsi silloin kondomia jos tällaista vaaraa olisi.

Lue lisää

Omapa on tietysti asiasi ellet pysty sairautta sairautena pitämään. Kyseessä on kuitenkin sairaus joka voi hoitamattomana johtaa elämänlaadun laskuun. Puhumattakaan päänahan sietämättömästä kutiamisesta josta monet miestyypin kaljuuntumisen yhtydessä kärsivät (mutta johon eivät saa hakea apua koska kaljuuntuvien kuuluu kuulemma kaljuuntua ja kärsiä kunnialla)

Toiseksi nyt ei tässä keskustelussa ole ollut edes kyse nyt siitä että kenellä on lupa päättää ja mistä. Eiköhän jokainen määrää omasta kehostaan. Vastuuntuntoinen mies toki minunkin mielestä kertoo naiselleen lääkkeen käytöstä mutta se että missä ajassa lääke poistuu kehosta ei ole fiktiivistä juupas-eipäs väittelyä vaan kylmä kemiallinen fakta joten en näe tarvetta siitä sen enempää edes keskustella. Näin ollen väitän edelleen että jos mies lopettaa lääkkeen käytön tarpeeksi hyvän tovin ennen lapsenteon yrittämistä, niin ei ole missään muotoa tietenkään tarpeellista spekuloida sillä mitä finasteridi mahdollisesti voisi lapselle aiheuttaa.

Teppo Tietävä kirjoitti:

Omapa on tietysti asiasi ellet pysty sairautta sairautena pitämään. Kyseessä on kuitenkin sairaus joka voi hoitamattomana johtaa elämänlaadun laskuun. Puhumattakaan päänahan sietämättömästä kutiamisesta josta monet miestyypin kaljuuntumisen yhtydessä kärsivät (mutta johon eivät saa hakea apua koska kaljuuntuvien kuuluu kuulemma kaljuuntua ja kärsiä kunnialla)

Toiseksi nyt ei tässä keskustelussa ole ollut edes kyse nyt siitä että kenellä on lupa päättää ja mistä. Eiköhän jokainen määrää omasta kehostaan. Vastuuntuntoinen mies toki minunkin mielestä kertoo naiselleen lääkkeen käytöstä mutta se että missä ajassa lääke poistuu kehosta ei ole fiktiivistä juupas-eipäs väittelyä vaan kylmä kemiallinen fakta joten en näe tarvetta siitä sen enempää edes keskustella. Näin ollen väitän edelleen että jos mies lopettaa lääkkeen käytön tarpeeksi hyvän tovin ennen lapsenteon yrittämistä, niin ei ole missään muotoa tietenkään tarpeellista spekuloida sillä mitä finasteridi mahdollisesti voisi lapselle aiheuttaa.

Lue lisää

Ensinnäkin.
Miestyyppisessä kaljuuntumisessa on kysymys perintötekijöiden ohjaamasta ja miessukuhormonien vaikutuksesta tapahtuvasta hiustenlähdöstä. Miehillä kyseessä on perimään ja normaaliin testosteronin eritykseen liittyvä ilmiö, ei sairaus.
Alopecia eli pälvikalju on sairaus, jossa hiukset lähtevät läiskittäin ja jättävät paljaita pälviä. Pälvikaljun arvellaan olevan sisäsyntyinen autoimmuunisairaus, jonka puhkeamisen syytä ei aina tiedetä.

Omapa on tietysti asiasi jos haluat toisin ajatella.

Toiseksi.
Mikäs sinä olet tätä keskustelua rajaamaan. Mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mun mielestä on oikein hyvä keskustella asioista eri näkökulmista. Varsinkin kun liittyvät olennaisesti asiaan.
Jep, jokainen päättää omasta kehostaan. Siksi naiselleen tulisikin kertoa lääkkeestä tämän tyyppisessä asiassa, jotta myös hän voi päättää omasta terveydestään/kehostaan.
Voi toki olla niin, ettei finan käytöstä mitään haittaa ole, ellei raskaaksi tule, mutta kysyisin asiaa kuitenkin ensin lääkäriltä(ottaen huomioon tuoteselosteen) ja infoaisin tyttöstävää. En tiedä mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti lauseella: "..mutta se, että pitäisi käyttää tyttöystäväni (tai ehkä joidenkin muidenkin) kanssa kondomia.." mutta jos tarkoitti irtosuhteita, niin jokainen ymmärtää että niissä on varsin suuri vaara vahinkoraskauksiin. Kondomin käyttö tietenkin on fiksua silloin muistakin syistä. Joten asialla on monia puolia kun hieman ajattelee.

kollikki kirjoitti:

Ensinnäkin.
Miestyyppisessä kaljuuntumisessa on kysymys perintötekijöiden ohjaamasta ja miessukuhormonien vaikutuksesta tapahtuvasta hiustenlähdöstä. Miehillä kyseessä on perimään ja normaaliin testosteronin eritykseen liittyvä ilmiö, ei sairaus.
Alopecia eli pälvikalju on sairaus, jossa hiukset lähtevät läiskittäin ja jättävät paljaita pälviä. Pälvikaljun arvellaan olevan sisäsyntyinen autoimmuunisairaus, jonka puhkeamisen syytä ei aina tiedetä.

Omapa on tietysti asiasi jos haluat toisin ajatella.

Toiseksi.
Mikäs sinä olet tätä keskustelua rajaamaan. Mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mun mielestä on oikein hyvä keskustella asioista eri näkökulmista. Varsinkin kun liittyvät olennaisesti asiaan.
Jep, jokainen päättää omasta kehostaan. Siksi naiselleen tulisikin kertoa lääkkeestä tämän tyyppisessä asiassa, jotta myös hän voi päättää omasta terveydestään/kehostaan.
Voi toki olla niin, ettei finan käytöstä mitään haittaa ole, ellei raskaaksi tule, mutta kysyisin asiaa kuitenkin ensin lääkäriltä(ottaen huomioon tuoteselosteen) ja infoaisin tyttöstävää. En tiedä mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti lauseella: "..mutta se, että pitäisi käyttää tyttöystäväni (tai ehkä joidenkin muidenkin) kanssa kondomia.." mutta jos tarkoitti irtosuhteita, niin jokainen ymmärtää että niissä on varsin suuri vaara vahinkoraskauksiin. Kondomin käyttö tietenkin on fiksua silloin muistakin syistä. Joten asialla on monia puolia kun hieman ajattelee.

Lue lisää

Sen verran tahdon kommentoida että kyse kyllä on sairaudesta joka aiheuttaa fyyssisiä oireita kuten mainittu päähahan arkuus tai kutiaminen.

Se että aiheuttaako taudin bakteeri vai ennaltamäärätty geneettinen toiminta ei ole merkityksellistä sen asian kannalta voidaanko ilmiötä nimittää sairaudeksi vaiko eikö. Esim. Syöpä, Diabetes tai Parkinsonin tauti aiheutuvat toisinaan tarkasti ennaltamäärätystä geneettisestä syystä ja silti näitä kutsutaan mitä suurimmassa määrin sairauksiksi.

Juhana E kirjoitti:

Sen verran tahdon kommentoida että kyse kyllä on sairaudesta joka aiheuttaa fyyssisiä oireita kuten mainittu päähahan arkuus tai kutiaminen.

Se että aiheuttaako taudin bakteeri vai ennaltamäärätty geneettinen toiminta ei ole merkityksellistä sen asian kannalta voidaanko ilmiötä nimittää sairaudeksi vaiko eikö. Esim. Syöpä, Diabetes tai Parkinsonin tauti aiheutuvat toisinaan tarkasti ennaltamäärätystä geneettisestä syystä ja silti näitä kutsutaan mitä suurimmassa määrin sairauksiksi.

Lue lisää

En viitsi tästä sen enempää nyt vastata kuin että laitan mielipiteideni tueksi tuohon pari lainausta turun sanomien jutusta, jossa haastatellaan tyks:n ihotautiklinikan ylilääkäriä, Christer Jansénia.

"Miehinen kaljuuntuminen on normaali perinnöllinen ilmiö. Sen saa aikaan mieshormonin välittämä ajastettu viesti hiusten karvanystyihin, että jo riittää pehmo hiustenkasvu. Mies on nyt aikuinen eikä tarvitse hellyttävän lämpöistä karvapeitettä."

"Viesti kulkee vain miehisillä miehillä. Aina se ei silti johda hiustenkasvun heikkenemiseen: karvanystyjen herkkyys hormoniviesteille on sekin perinnöllinen. Mutta jos mieshormoni puuttuu, hiukset pysyvät päässä hamaan hautaan."

"Jansén korostaa sitä, että miehinen kaljuuntuminen on normaali ilmiö, ei sairaus. Hän puhuu miehisyyden kaljusta, erotukseksi pälvikaljusta, joka on autoimmuunireaktio eli eräänlaista yliherkkyyttä, ja voi onneksi olla ohimenevää."

Koko jutun voi lukea tuolta: http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:1999-02-12,104:10:23356,1:0:0:0:0:0:

Toinen mielenkiintoinen juttu Medikalisaatiosta. pohdintaa mm. siitä kuinka nykyään halutaan kaikki, luonnolliset muutokset ihmisessä käsitellä sairautena. Liittyy aika hyvin aiheeseen ja taitaa siellä jokin viittaus kaljuuteenkin olla. http://www.kantti.net/ohjelmasarjat/terveyssosiologia/artikkelit/a1.shtml

kollikki kirjoitti:

En viitsi tästä sen enempää nyt vastata kuin että laitan mielipiteideni tueksi tuohon pari lainausta turun sanomien jutusta, jossa haastatellaan tyks:n ihotautiklinikan ylilääkäriä, Christer Jansénia.

"Miehinen kaljuuntuminen on normaali perinnöllinen ilmiö. Sen saa aikaan mieshormonin välittämä ajastettu viesti hiusten karvanystyihin, että jo riittää pehmo hiustenkasvu. Mies on nyt aikuinen eikä tarvitse hellyttävän lämpöistä karvapeitettä."

"Viesti kulkee vain miehisillä miehillä. Aina se ei silti johda hiustenkasvun heikkenemiseen: karvanystyjen herkkyys hormoniviesteille on sekin perinnöllinen. Mutta jos mieshormoni puuttuu, hiukset pysyvät päässä hamaan hautaan."

"Jansén korostaa sitä, että miehinen kaljuuntuminen on normaali ilmiö, ei sairaus. Hän puhuu miehisyyden kaljusta, erotukseksi pälvikaljusta, joka on autoimmuunireaktio eli eräänlaista yliherkkyyttä, ja voi onneksi olla ohimenevää."

Koko jutun voi lukea tuolta: http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:1999-02-12,104:10:23356,1:0:0:0:0:0:

Toinen mielenkiintoinen juttu Medikalisaatiosta. pohdintaa mm. siitä kuinka nykyään halutaan kaikki, luonnolliset muutokset ihmisessä käsitellä sairautena. Liittyy aika hyvin aiheeseen ja taitaa siellä jokin viittaus kaljuuteenkin olla. http://www.kantti.net/ohjelmasarjat/terveyssosiologia/artikkelit/a1.shtml

Lue lisää

Minua koskaan tapaamatta tuo mainitsemasi ylilääkäri on vissin myös todennut ettei kaljuunumiseen koskaan liity tulehdusreaktiota ja että jos päänahkani on arka ja kivulias, se johtuukin siitä että kuvittelen koko asian?

Toisin sanoen on samantekevää millä nimityksellä asiaa haluaa kutsua.
Fakta on, että tämä "luonnollinen ilmiö" aihtuttaa ongelmia, kipua ja tulehdusta, jotka pitäisi pystyä hoitamaan. En näe, että vaikka kyse olisikin luonnolliseta ilmiöstä, mitään ongelmaa ei ole olisi olemassakaan lääketieteellisessä valossa.

Juhana E kirjoitti:

Minua koskaan tapaamatta tuo mainitsemasi ylilääkäri on vissin myös todennut ettei kaljuunumiseen koskaan liity tulehdusreaktiota ja että jos päänahkani on arka ja kivulias, se johtuukin siitä että kuvittelen koko asian?

Toisin sanoen on samantekevää millä nimityksellä asiaa haluaa kutsua.
Fakta on, että tämä "luonnollinen ilmiö" aihtuttaa ongelmia, kipua ja tulehdusta, jotka pitäisi pystyä hoitamaan. En näe, että vaikka kyse olisikin luonnolliseta ilmiöstä, mitään ongelmaa ei ole olisi olemassakaan lääketieteellisessä valossa.

Lue lisää

Tuossa sun edellinen viesti. Lue se vielä uudestaan, ennenkuin alat puhumaan sanojen halkomisesta.

"Sen verran tahdon kommentoida että kyse kyllä on sairaudesta joka aiheuttaa fyyssisiä oireita kuten mainittu päähahan arkuus tai kutiaminen.

Se että aiheuttaako taudin bakteeri vai ennaltamäärätty geneettinen toiminta ei ole merkityksellistä sen asian kannalta voidaanko ilmiötä nimittää sairaudeksi vaiko eikö. Esim. Syöpä, Diabetes tai Parkinsonin tauti aiheutuvat toisinaan tarkasti ennaltamäärätystä geneettisestä syystä ja silti näitä kutsutaan mitä suurimmassa määrin sairauksiksi."

Kyse ei ole sanojen halkomisesta, vaan siitä että kun aletaan väittämään jotain asiaa faktatietona, niin kannattaisi tarkastaa onko oikeassa. On paljon muitakin ikääntymiseen, perintötekijöihin, hormooneihin tms. liittyviä ilmiöitä/taipumuksia joita ei luokitella sairaudeksi, vaikka niistä ongelmia olisikin. Sinun ongelmiin mulla ei ole mitään tarvetta puuttua, toivottavasti saat asian kuntoon.

kollikki kirjoitti:

Tuossa sun edellinen viesti. Lue se vielä uudestaan, ennenkuin alat puhumaan sanojen halkomisesta.

"Sen verran tahdon kommentoida että kyse kyllä on sairaudesta joka aiheuttaa fyyssisiä oireita kuten mainittu päähahan arkuus tai kutiaminen.

Se että aiheuttaako taudin bakteeri vai ennaltamäärätty geneettinen toiminta ei ole merkityksellistä sen asian kannalta voidaanko ilmiötä nimittää sairaudeksi vaiko eikö. Esim. Syöpä, Diabetes tai Parkinsonin tauti aiheutuvat toisinaan tarkasti ennaltamäärätystä geneettisestä syystä ja silti näitä kutsutaan mitä suurimmassa määrin sairauksiksi."

Kyse ei ole sanojen halkomisesta, vaan siitä että kun aletaan väittämään jotain asiaa faktatietona, niin kannattaisi tarkastaa onko oikeassa. On paljon muitakin ikääntymiseen, perintötekijöihin, hormooneihin tms. liittyviä ilmiöitä/taipumuksia joita ei luokitella sairaudeksi, vaikka niistä ongelmia olisikin. Sinun ongelmiin mulla ei ole mitään tarvetta puuttua, toivottavasti saat asian kuntoon.

Lue lisää

Vähän tätä ikävä kyllä arvelinkin.

Näet maailman mustavalkoisena kuin shakkilaudan ja väittelet todennäköisesti nyt tästäkin asiasta vain ja ainoastaan väittelemisen vuoksi.
Kun osoitan sinulle konkreettisesti että tämä sinun kutsumasi luonnollinen tila aiheuttaa fyyssisesti voimakkaita oireita, (mielestäni SELKEÄ todiste siitä, että kyse geneettisestä sairaudesta) siirrytkin äkkiä takaisin johonkin edelliseen viestiin ja alatkin kommentoimaan sen sisältöä?
Ihankuin jossain vaiheessa olisit selkeästi kiistattomasti todistanut minulle että alopecia androgenica ei olisi sairaus.
Koska et siihen pysty, vaihdat puheenaihetta.
(luuletko että maailmassa on vain yksi ylilääkäri? .. Lyö hakusanaksi esimerkiksi altavistaan "miestyyppinen kaljuuntuminen" niin löydät läjäpäin todisteita jotka kumoavat sinun esittämän ns. todisteesi siitä että kyseessä ei olisi sairaus)

Väittelytyylistäsi vielä ..
Harrastin itsekkin tuon tyyppistä väittelyä useita vuosia takaperin. Kun tuli kinkkinen paikka eteen, hyppäsin takaisin kirjoittajan aikaisempiin viesteihin, hain sieltä epäjohdonmukaisuuksia, tunteitten aiheuttamia ylilyöntejä (ihmiset eivät hallitse tunteitaan)
tai jopa kirjoitusvirheitä
, kunnes lopulta olin siinä niin taitava että voitin aina ne kaikki - riippumatta siitä olinko edes itse samaa mieltä siitä mitä kirjoitin.
Helpointa elämässä on kuitenkin aina tehdä juuri noin. Käänellä kaikki kivet nurin ja väitellä loputtomiin kaikista yksityiskohdista kunnes "vastapeluri" ei enää jaksa ja antaa periksi.

En todella alennu siihen että lähtisin kanssasi loputtomaan juupas-eipäs kinasteluun vaan totean vain tähän päätteeksi:
Jos et hyväksy sairautena "alopecia androgenicaa", eli miestyyppistä kaljuuntumista, niin älä sitten. En minä sille mitään mahda. Sama se minulle loppupelissä kuitenkin on.
Tällä palastalla ihmiset edelleen tulee keskustelemaan tästä "ilmiöstä" sairautena, niin minäkin, etkä voi jatkossakaan tehdä sille juuri mitään.

Minä aion jatkossakin hoitaa tätä sairautta riippumatta siitä, mitä millä nimikkeellä sinä haluat asiaa kutsua.

Juhana E kirjoitti:

Vähän tätä ikävä kyllä arvelinkin.

Näet maailman mustavalkoisena kuin shakkilaudan ja väittelet todennäköisesti nyt tästäkin asiasta vain ja ainoastaan väittelemisen vuoksi.
Kun osoitan sinulle konkreettisesti että tämä sinun kutsumasi luonnollinen tila aiheuttaa fyyssisesti voimakkaita oireita, (mielestäni SELKEÄ todiste siitä, että kyse geneettisestä sairaudesta) siirrytkin äkkiä takaisin johonkin edelliseen viestiin ja alatkin kommentoimaan sen sisältöä?
Ihankuin jossain vaiheessa olisit selkeästi kiistattomasti todistanut minulle että alopecia androgenica ei olisi sairaus.
Koska et siihen pysty, vaihdat puheenaihetta.
(luuletko että maailmassa on vain yksi ylilääkäri? .. Lyö hakusanaksi esimerkiksi altavistaan "miestyyppinen kaljuuntuminen" niin löydät läjäpäin todisteita jotka kumoavat sinun esittämän ns. todisteesi siitä että kyseessä ei olisi sairaus)

Väittelytyylistäsi vielä ..
Harrastin itsekkin tuon tyyppistä väittelyä useita vuosia takaperin. Kun tuli kinkkinen paikka eteen, hyppäsin takaisin kirjoittajan aikaisempiin viesteihin, hain sieltä epäjohdonmukaisuuksia, tunteitten aiheuttamia ylilyöntejä (ihmiset eivät hallitse tunteitaan)
tai jopa kirjoitusvirheitä
, kunnes lopulta olin siinä niin taitava että voitin aina ne kaikki - riippumatta siitä olinko edes itse samaa mieltä siitä mitä kirjoitin.
Helpointa elämässä on kuitenkin aina tehdä juuri noin. Käänellä kaikki kivet nurin ja väitellä loputtomiin kaikista yksityiskohdista kunnes "vastapeluri" ei enää jaksa ja antaa periksi.

En todella alennu siihen että lähtisin kanssasi loputtomaan juupas-eipäs kinasteluun vaan totean vain tähän päätteeksi:
Jos et hyväksy sairautena "alopecia androgenicaa", eli miestyyppistä kaljuuntumista, niin älä sitten. En minä sille mitään mahda. Sama se minulle loppupelissä kuitenkin on.
Tällä palastalla ihmiset edelleen tulee keskustelemaan tästä "ilmiöstä" sairautena, niin minäkin, etkä voi jatkossakaan tehdä sille juuri mitään.

Minä aion jatkossakin hoitaa tätä sairautta riippumatta siitä, mitä millä nimikkeellä sinä haluat asiaa kutsua.

Lue lisää

Niin, hauska viesti sulla. Sinähän et ole millään lailla konkreettisesti(omat sepustuksesi eivät siihen riitä) esittänyt minulle, että miestyyppinen kaljuuntuminen on sairaus. Oma tapasi on juuri tuo mainitsemasi juupas-eipäs väittely. Itse olen esittänyt sinulle konkreettisen todisteen linkkeineen, mutta et sitä hyväksy. Ylilääkäreitä varmasti on paljon, mutta yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikan ylilääkäreitä ei enää olekaan. Ei haittaa vaikket minun sanaani usko, mutta luulisi sinunkin ymmärtävän että kyseinen ylilääkäri kyllä asian tietää. Hakukoneilla voit etsiä mielin määrin miestyyppisestä kaljuuntumisesta etkä löydä yhtään todistetta että alopecia androgenica olisi sairaus. Itseasiassa kävisi päinvastoin.

Uskon että olet todellakin voittanut monta väittelyä juuri sillä että toinen keskustelija ei enää jaksa todistella sinulle asiaa, kun et yksinkertaisesti koskaan halua myöntää olleesi väärässä.

Minulle on aivan sama millä nimikkeellä ihmiset miestyyppistä kaljuuntumista kutsuvat. Mutta jos joku(kuten sinä) osoittaa vistinsä minulle, esittäen virheellistä tietoa, niin vastaan kyllä siihen. Kestät sinä sitä tai et. Mutta empä minäkään jaksa enää aikaani tähän enempää tuhlata.
Toivon edelleen että saat ongelmasi hoidettua.

kollikki kirjoitti:

Niin, hauska viesti sulla. Sinähän et ole millään lailla konkreettisesti(omat sepustuksesi eivät siihen riitä) esittänyt minulle, että miestyyppinen kaljuuntuminen on sairaus. Oma tapasi on juuri tuo mainitsemasi juupas-eipäs väittely. Itse olen esittänyt sinulle konkreettisen todisteen linkkeineen, mutta et sitä hyväksy. Ylilääkäreitä varmasti on paljon, mutta yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikan ylilääkäreitä ei enää olekaan. Ei haittaa vaikket minun sanaani usko, mutta luulisi sinunkin ymmärtävän että kyseinen ylilääkäri kyllä asian tietää. Hakukoneilla voit etsiä mielin määrin miestyyppisestä kaljuuntumisesta etkä löydä yhtään todistetta että alopecia androgenica olisi sairaus. Itseasiassa kävisi päinvastoin.

Uskon että olet todellakin voittanut monta väittelyä juuri sillä että toinen keskustelija ei enää jaksa todistella sinulle asiaa, kun et yksinkertaisesti koskaan halua myöntää olleesi väärässä.

Minulle on aivan sama millä nimikkeellä ihmiset miestyyppistä kaljuuntumista kutsuvat. Mutta jos joku(kuten sinä) osoittaa vistinsä minulle, esittäen virheellistä tietoa, niin vastaan kyllä siihen. Kestät sinä sitä tai et. Mutta empä minäkään jaksa enää aikaani tähän enempää tuhlata.
Toivon edelleen että saat ongelmasi hoidettua.

Lue lisää

subjektiivinen käsite. Siitä johtuu tämä ristiriita tämän ylilääkärin ja "Juhana E":n näkemyksien välillä.

Totuus on, että mitään selkeää rajanvetoa "normaalien" ja "patologisten" tilojen välille ei ole mahdollista kaikissa tapauksissa tehdä. Omalla kohdallanikin kaljuuntuminen aiheutti hankalan ja kivuliaan päänahan tulehduksen, joka lievittyi vasta finasteridilääkityksen myötä, vaikka esim. antibiootteja ja kortisonia kokeiltiin siihen ensin.

Asiaa voi hiustenlähdön kohdalla miettiä esim. näinkin:

Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?

Onko esim. psyykenlääkkeiden määrääminen perusteltua, jos potilas olisi muuten mieleltään selkeä ja ahdistukselle ei ole mitään muuta syytä kuin kaljuuntuminen? Eikö silloin olisi järkevämpää hoitaa kaljuuntumista, ja tunnustaa että sairauden nimike on miestyypin kaljuuntuminen, ja masennus/ahdistuneisuus on pelkkä oire? Ja vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?

"sairaus" on kirjoitti:

subjektiivinen käsite. Siitä johtuu tämä ristiriita tämän ylilääkärin ja "Juhana E":n näkemyksien välillä.

Totuus on, että mitään selkeää rajanvetoa "normaalien" ja "patologisten" tilojen välille ei ole mahdollista kaikissa tapauksissa tehdä. Omalla kohdallanikin kaljuuntuminen aiheutti hankalan ja kivuliaan päänahan tulehduksen, joka lievittyi vasta finasteridilääkityksen myötä, vaikka esim. antibiootteja ja kortisonia kokeiltiin siihen ensin.

Asiaa voi hiustenlähdön kohdalla miettiä esim. näinkin:

Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?

Onko esim. psyykenlääkkeiden määrääminen perusteltua, jos potilas olisi muuten mieleltään selkeä ja ahdistukselle ei ole mitään muuta syytä kuin kaljuuntuminen? Eikö silloin olisi järkevämpää hoitaa kaljuuntumista, ja tunnustaa että sairauden nimike on miestyypin kaljuuntuminen, ja masennus/ahdistuneisuus on pelkkä oire? Ja vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?

Lue lisää

Haloo! Sanoohan sen nyt järkikin että jos kaljuuntumisesta ahdistuu niin paljon, että tekee itsemurhan, niin kyllä sillon ei voi henkisesti olla kovin terve ja tasapainoinen. Kyllä sillon se mielenterveys on oikea ja ensisijainen hoidon kohde. Voihan sille finaakin määrätä, mutta jos se vain siihen jää niin todennäköisesti kaveri tekee itsemurhan joka tapauksessa kun fina ei heti tehoakkaan tai sitten tappaa itsensä kun tulee jotain muita vastoinkäymisiä elämässä. Kaljuus nääs ei todellakaan ole elämän pahimpia vastoinkäymisiä. Edullisuudesta ei tässä yhteydessä viitti ees puhua.

Ja muuten kyllä niillä lääkkeillä jotkaa hoitaa mielenterveyttä on myös tarkoituksensa. Niiden tarkoitus on lievittää ahdistusta ja ne kyllä toimii, monesti yhdessä terapian kanssa. Ilman niitä täällä olisi aika monta itsemurhan tehnyttä koska pelkkä terapia ei tahdo akuuteissa tilanteissa riittää.

Ja tuossa kaljuus/sairaus jutussa, itse uskon myös enemmän kyseistä ylilääkäriä kuin jotain nettikirjoittelijoita. Tää kirjotus oli taas siitä yks todiste.

-Jellona- kirjoitti:

Haloo! Sanoohan sen nyt järkikin että jos kaljuuntumisesta ahdistuu niin paljon, että tekee itsemurhan, niin kyllä sillon ei voi henkisesti olla kovin terve ja tasapainoinen. Kyllä sillon se mielenterveys on oikea ja ensisijainen hoidon kohde. Voihan sille finaakin määrätä, mutta jos se vain siihen jää niin todennäköisesti kaveri tekee itsemurhan joka tapauksessa kun fina ei heti tehoakkaan tai sitten tappaa itsensä kun tulee jotain muita vastoinkäymisiä elämässä. Kaljuus nääs ei todellakaan ole elämän pahimpia vastoinkäymisiä. Edullisuudesta ei tässä yhteydessä viitti ees puhua.

Ja muuten kyllä niillä lääkkeillä jotkaa hoitaa mielenterveyttä on myös tarkoituksensa. Niiden tarkoitus on lievittää ahdistusta ja ne kyllä toimii, monesti yhdessä terapian kanssa. Ilman niitä täällä olisi aika monta itsemurhan tehnyttä koska pelkkä terapia ei tahdo akuuteissa tilanteissa riittää.

Ja tuossa kaljuus/sairaus jutussa, itse uskon myös enemmän kyseistä ylilääkäriä kuin jotain nettikirjoittelijoita. Tää kirjotus oli taas siitä yks todiste.

Lue lisää

että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista.

"Kaljuus nääs ei todellakaan ole elämän pahimpia vastoinkäymisiä."

Tuo on sinun subjektiivinen arviosi subjektiivisesta asiasta. Et voi mitenkään tietää, mihin tärkeysjärjestykseen yksittäisen ihmisen psyyke laittaa "elämän vastoinkäymiset". Toki on niin, että keskimäärin ihmiset stressaantuvat monista muista asioista enemmän kuin hiustenlähdöstä, mutta yksittäistapauksia ei voi käsitellä keskimääräistysten perusteella.

Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?

"Ilman niitä täällä olisi aika monta itsemurhan tehnyttä koska pelkkä terapia ei tahdo akuuteissa tilanteissa riittää."

Sinulla ei ilmeisesti ole paljoakaan käytännön kokemusta suomalaisesta masennuksen/ahdistuneisuuden hoidosta, koska sanot että "pelkkä terapia" ei tahdo riittää, ikään kuin se olisi ensisijainen hoitomuoto. Pääsääntöisesti nimittäin Suomessa masennuksen/ahdistuksen hoidossa aloitetaan ENSIN lääkitys, ja terapiaa annetaan vain erityistapauksissa (johtunee myös terapian kalliista hinnasta verrattuna reseptilapun tulostamiseen...). En ota kantaa siihen, onko tämä oikein, mutta totean vain että tässä maassa asia ON näin käytännössä.

"Ja tuossa kaljuus/sairaus jutussa, itse uskon myös enemmän kyseistä ylilääkäriä kuin jotain nettikirjoittelijoita."

Noh, minun tapauksessani tuo ko. ylilääkärin kanta tarkoittaa sitä että tulehtunut ja vertavuotava päänahka olisi minulle normaali, täysin terve ja hyväksyttävä tila; että voit ehkä vetää siitä hiukan johtopäätöksiä sen suhteen mitä mieltä minä olen tuon lekurin näkemyksistä...

mielipiteesi on kirjoitti:

että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista.

"Kaljuus nääs ei todellakaan ole elämän pahimpia vastoinkäymisiä."

Tuo on sinun subjektiivinen arviosi subjektiivisesta asiasta. Et voi mitenkään tietää, mihin tärkeysjärjestykseen yksittäisen ihmisen psyyke laittaa "elämän vastoinkäymiset". Toki on niin, että keskimäärin ihmiset stressaantuvat monista muista asioista enemmän kuin hiustenlähdöstä, mutta yksittäistapauksia ei voi käsitellä keskimääräistysten perusteella.

Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?

"Ilman niitä täällä olisi aika monta itsemurhan tehnyttä koska pelkkä terapia ei tahdo akuuteissa tilanteissa riittää."

Sinulla ei ilmeisesti ole paljoakaan käytännön kokemusta suomalaisesta masennuksen/ahdistuneisuuden hoidosta, koska sanot että "pelkkä terapia" ei tahdo riittää, ikään kuin se olisi ensisijainen hoitomuoto. Pääsääntöisesti nimittäin Suomessa masennuksen/ahdistuksen hoidossa aloitetaan ENSIN lääkitys, ja terapiaa annetaan vain erityistapauksissa (johtunee myös terapian kalliista hinnasta verrattuna reseptilapun tulostamiseen...). En ota kantaa siihen, onko tämä oikein, mutta totean vain että tässä maassa asia ON näin käytännössä.

"Ja tuossa kaljuus/sairaus jutussa, itse uskon myös enemmän kyseistä ylilääkäriä kuin jotain nettikirjoittelijoita."

Noh, minun tapauksessani tuo ko. ylilääkärin kanta tarkoittaa sitä että tulehtunut ja vertavuotava päänahka olisi minulle normaali, täysin terve ja hyväksyttävä tila; että voit ehkä vetää siitä hiukan johtopäätöksiä sen suhteen mitä mieltä minä olen tuon lekurin näkemyksistä...

Lue lisää

Niin, mun mielestä ihmisen elämässä tulee vastaan suurempia vastoinkäymisiä kuin kaljuus, jokaisen kohdalle. Hiusten menettäminen voi jonain hetkenä tuntua suurelta vastoinkäymiseltä, mutta suurempiakin tulee. Tuskin nääs kukaan niin pumpulissa elää. Ja silloin kun niitä tulee(läheisen kuolema, ero, vaikea sairaus yms.), ei kaljuus kuule tunnu missään. Oot oikeassa tää on vaan mun näkemys, mutta uskon että aika monen muunkin näkemys. Jos et oo samaa mieltä, ei haittaa.

Jos ihminen on niin vakavasti masentunut että miettii itsemurhaa(tai vaikka ei miettiskään) niin totta helkutissa silloin hoidetaan mielenterveyttä. Kuten sanoin voihan sitä finaakin määrätä sille.

Luuletko tosiaan että vakava masennus yms. tulee pelkästään hiustenlähdöstä. Kyllä sillä henkilöllä on historiassaan paljon pidemmät juuret ja useampia syitä miksi masennus on puhjennut ja mielenterveys heikoilla. Se tilanne ei todellakaan ole syntynyt vain hiusten lähdöstä. Pitää osata katsoa pikkasen kauemmaksi.

Enkä todellakaan ole väittänyt että suomessa ensisijainen hoito masennukseen on terapia. Vastaus oli vain siihen kun edellinen kirjoittaja(sinä ilmeisesti) väheksyen kirjoitti turrutavista lääkkeistä. Tarkalleen ottaen näin:
"..kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Toisin sanoen tarkoitin ettei pelkkä terapia riittäisi akuutissa tilanteessa vaan lääkkeillä on tarkoituksensa. Olisit sen huomannut, jos olisit halunnut. Tuossa tuo, lue uudestaan.

"Ja muuten kyllä niillä lääkkeillä jotkaa hoitaa mielenterveyttä on myös tarkoituksensa. Niiden tarkoitus on lievittää ahdistusta ja ne kyllä toimii, monesti yhdessä terapian kanssa. Ilman niitä täällä olisi aika monta itsemurhan tehnyttä koska pelkkä terapia ei tahdo akuuteissa tilanteissa riittää."

Terapiaa Suomessakin saa kun vaatii, mutta resurssien takia käynnit ovat vain liian harvoin. En ole itse terapeutti mutta tiedän kyllä asiasta työn kautta yhtä sun toista. Kirjoitukses perusteella uskon, että sulla taitaa kokemusta siltä saralta olla huomattavasti vähemmän.

Kaljuus asiassa sanon vain että edelleenkin olen samalla kannalla eikä sun sanomiset siihen paljon vaikuta, vaikka seuraavassa viestissä sun pää olisi jo puoliksi irti miestyyppisen kaljuuntumisen vuoksi.

-Jellona- kirjoitti:

Niin, mun mielestä ihmisen elämässä tulee vastaan suurempia vastoinkäymisiä kuin kaljuus, jokaisen kohdalle. Hiusten menettäminen voi jonain hetkenä tuntua suurelta vastoinkäymiseltä, mutta suurempiakin tulee. Tuskin nääs kukaan niin pumpulissa elää. Ja silloin kun niitä tulee(läheisen kuolema, ero, vaikea sairaus yms.), ei kaljuus kuule tunnu missään. Oot oikeassa tää on vaan mun näkemys, mutta uskon että aika monen muunkin näkemys. Jos et oo samaa mieltä, ei haittaa.

Jos ihminen on niin vakavasti masentunut että miettii itsemurhaa(tai vaikka ei miettiskään) niin totta helkutissa silloin hoidetaan mielenterveyttä. Kuten sanoin voihan sitä finaakin määrätä sille.

Luuletko tosiaan että vakava masennus yms. tulee pelkästään hiustenlähdöstä. Kyllä sillä henkilöllä on historiassaan paljon pidemmät juuret ja useampia syitä miksi masennus on puhjennut ja mielenterveys heikoilla. Se tilanne ei todellakaan ole syntynyt vain hiusten lähdöstä. Pitää osata katsoa pikkasen kauemmaksi.

Enkä todellakaan ole väittänyt että suomessa ensisijainen hoito masennukseen on terapia. Vastaus oli vain siihen kun edellinen kirjoittaja(sinä ilmeisesti) väheksyen kirjoitti turrutavista lääkkeistä. Tarkalleen ottaen näin:
"..kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Toisin sanoen tarkoitin ettei pelkkä terapia riittäisi akuutissa tilanteessa vaan lääkkeillä on tarkoituksensa. Olisit sen huomannut, jos olisit halunnut. Tuossa tuo, lue uudestaan.

"Ja muuten kyllä niillä lääkkeillä jotkaa hoitaa mielenterveyttä on myös tarkoituksensa. Niiden tarkoitus on lievittää ahdistusta ja ne kyllä toimii, monesti yhdessä terapian kanssa. Ilman niitä täällä olisi aika monta itsemurhan tehnyttä koska pelkkä terapia ei tahdo akuuteissa tilanteissa riittää."

Terapiaa Suomessakin saa kun vaatii, mutta resurssien takia käynnit ovat vain liian harvoin. En ole itse terapeutti mutta tiedän kyllä asiasta työn kautta yhtä sun toista. Kirjoitukses perusteella uskon, että sulla taitaa kokemusta siltä saralta olla huomattavasti vähemmän.

Kaljuus asiassa sanon vain että edelleenkin olen samalla kannalla eikä sun sanomiset siihen paljon vaikuta, vaikka seuraavassa viestissä sun pää olisi jo puoliksi irti miestyyppisen kaljuuntumisen vuoksi.

Lue lisää

"Luuletko tosiaan että vakava masennus yms. tulee pelkästään hiustenlähdöstä. Kyllä sillä henkilöllä on historiassaan paljon pidemmät juuret ja useampia syitä miksi masennus on puhjennut ja mielenterveys heikoilla."

Kysymys ei olekaan siitä, onko hiustenlähtö AINOA masennuksen syy, vaan ajan sitä takaa, että jos se on henkilölle se suurin ja akuutein ahdistuksen lähde, niin olisi hölmöä jättää se huomioimatta ja hoitamatta sen vuoksi että "kaljuuntuminen ei ole sairaus". Samalla tavoinhan voisi esim. työttömyydestä masentuneelle sanoa että "joo, älä vaivaudukaan enää hakemaan töitä, tässä on näitä ilopillereitä pari purkkia, niillä pärjäät yhtä hyvin".

Jos masennuksen lähde on tarkoin määriteltävissä ja korjattavissa, niin kai se nyt kannattaa korjata mieluummin kuin että otetaan iso riski siitä että masennus uusiutuu heti kun lääkitys lopetetaan? Tätä nimenomaan tarkoitin sillä "pahan olon turruttamisella", eli että sanotaan kaverille että "sua vaivaa nyt TÄMÄ koska tässä kirjassa sanotaan näin ja herra ylilääkärin mielipide on tämä", pistetään kouraan pillereitä, jutellaan "kivoja" vastaanotolla silloin tällöin, vuoden-parin vuoden päästä poistetaan vähitellen lääkitys ja hetki sen jälkeen potilas katsoo peiliin ja masentuu uudestaan.

Jos sitä hiustenlähtöongelmaa ei käsitellä, niin vaikka jotain mahdollisia allaolevia muita ongelmia kaiveltaisiinkin, niin niihin on toivotonta saada mitään kontaktia kun potilas näkee sen hiustenlähdön kuitenkin joka päivä peilistä, ja siten siitä johtuvat ahdistusreaktiot vain vahvistuvat jatkuvasti. Masennuksen aiheuttaja ei yleisesti ottaenkaan ole välttämättä se suurin ongelma, vaan pikemminkin se "pisara, joka katkaisee kamelin selän". Ja silloin jos henkinen sietokyky ylittyy jonkin asian vuoksi, niin se yksi asia käytännössä muuttuu siksi suurimmaksi ongelmaksi, eikä niitä muita juttuja voi hoitaa ennenkuin se päällimmäinen juttu on käsitelty. Se on vähän niinkuin jonkin laivan moottorin korjaaminen: et voi tehdä mitään, jos et saa edes konehuoneen ovea auki, eikä lääkityksellä laitettu "apumoottori" ole kuin väliaikainen ratkaisu.

"Ja silloin kun niitä tulee(läheisen kuolema, ero, vaikea sairaus yms.), ei kaljuus kuule tunnu missään."

Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty.

"Kaljuus asiassa sanon vain että edelleenkin olen samalla kannalla eikä sun sanomiset siihen paljon vaikuta, vaikka seuraavassa viestissä sun pää olisi jo puoliksi irti miestyyppisen kaljuuntumisen vuoksi."

No, minulla taas on edelleenkin mustaa valkoisella ja kliiniset todisteet siitä mitä kaikkea muuta ja "vakavampaa" kuin pelkkää hiustenlähtöä miestyypin kaljuuntuminen aiheutti/aiheuttaa minun elimistölleni, joten sinun mielipiteesi tai edes jonkun ylilääkärin mielipide ei paina niitä vastaan juuri mitään. Jos homma vietäisiin kansainvälisen tiedeyhteisön eteen sen sijaan että kyseltäisiin jonkin perähikiän poppatohtoreilta ja nettifoorumeilta, niin sinun kantasi lytättäisiin aika äkkiä. Mutta eipä tuon niin väliä, olen kyllä huomannut että hiustenlähtö on sellainen asia johon monilta ihmisiltä on täysin mahdotonta yrittää saada objektiivista suhtautumista.

minä en sitä halua kirjoitti:

"Luuletko tosiaan että vakava masennus yms. tulee pelkästään hiustenlähdöstä. Kyllä sillä henkilöllä on historiassaan paljon pidemmät juuret ja useampia syitä miksi masennus on puhjennut ja mielenterveys heikoilla."

Kysymys ei olekaan siitä, onko hiustenlähtö AINOA masennuksen syy, vaan ajan sitä takaa, että jos se on henkilölle se suurin ja akuutein ahdistuksen lähde, niin olisi hölmöä jättää se huomioimatta ja hoitamatta sen vuoksi että "kaljuuntuminen ei ole sairaus". Samalla tavoinhan voisi esim. työttömyydestä masentuneelle sanoa että "joo, älä vaivaudukaan enää hakemaan töitä, tässä on näitä ilopillereitä pari purkkia, niillä pärjäät yhtä hyvin".

Jos masennuksen lähde on tarkoin määriteltävissä ja korjattavissa, niin kai se nyt kannattaa korjata mieluummin kuin että otetaan iso riski siitä että masennus uusiutuu heti kun lääkitys lopetetaan? Tätä nimenomaan tarkoitin sillä "pahan olon turruttamisella", eli että sanotaan kaverille että "sua vaivaa nyt TÄMÄ koska tässä kirjassa sanotaan näin ja herra ylilääkärin mielipide on tämä", pistetään kouraan pillereitä, jutellaan "kivoja" vastaanotolla silloin tällöin, vuoden-parin vuoden päästä poistetaan vähitellen lääkitys ja hetki sen jälkeen potilas katsoo peiliin ja masentuu uudestaan.

Jos sitä hiustenlähtöongelmaa ei käsitellä, niin vaikka jotain mahdollisia allaolevia muita ongelmia kaiveltaisiinkin, niin niihin on toivotonta saada mitään kontaktia kun potilas näkee sen hiustenlähdön kuitenkin joka päivä peilistä, ja siten siitä johtuvat ahdistusreaktiot vain vahvistuvat jatkuvasti. Masennuksen aiheuttaja ei yleisesti ottaenkaan ole välttämättä se suurin ongelma, vaan pikemminkin se "pisara, joka katkaisee kamelin selän". Ja silloin jos henkinen sietokyky ylittyy jonkin asian vuoksi, niin se yksi asia käytännössä muuttuu siksi suurimmaksi ongelmaksi, eikä niitä muita juttuja voi hoitaa ennenkuin se päällimmäinen juttu on käsitelty. Se on vähän niinkuin jonkin laivan moottorin korjaaminen: et voi tehdä mitään, jos et saa edes konehuoneen ovea auki, eikä lääkityksellä laitettu "apumoottori" ole kuin väliaikainen ratkaisu.

"Ja silloin kun niitä tulee(läheisen kuolema, ero, vaikea sairaus yms.), ei kaljuus kuule tunnu missään."

Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty.

"Kaljuus asiassa sanon vain että edelleenkin olen samalla kannalla eikä sun sanomiset siihen paljon vaikuta, vaikka seuraavassa viestissä sun pää olisi jo puoliksi irti miestyyppisen kaljuuntumisen vuoksi."

No, minulla taas on edelleenkin mustaa valkoisella ja kliiniset todisteet siitä mitä kaikkea muuta ja "vakavampaa" kuin pelkkää hiustenlähtöä miestyypin kaljuuntuminen aiheutti/aiheuttaa minun elimistölleni, joten sinun mielipiteesi tai edes jonkun ylilääkärin mielipide ei paina niitä vastaan juuri mitään. Jos homma vietäisiin kansainvälisen tiedeyhteisön eteen sen sijaan että kyseltäisiin jonkin perähikiän poppatohtoreilta ja nettifoorumeilta, niin sinun kantasi lytättäisiin aika äkkiä. Mutta eipä tuon niin väliä, olen kyllä huomannut että hiustenlähtö on sellainen asia johon monilta ihmisiltä on täysin mahdotonta yrittää saada objektiivista suhtautumista.

Lue lisää

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

Noh, tästä asiasta ei näemmä päästä puusta pitkään. Voin vain sanoa, että en tarkoita missään nimessä että masennuksesta kärsivää tulisi jättää ilman masennukseen kohdistuvaa hoitoa, vaikka noin mielelläsi näköjään tulkitsetkin kirjoituksiani. Samalla sanon kuitenkin myös sen, että kaikenmaailman "elämä on ihanaa"-asennekoulutus/terapia ei ole hyvä ratkaisu läheskään kaikkiin masennuksen aiheuttajiin.

Kaikkia paskajuttuja mitä elämässä tapahtuu ei minun mielestäni todellakaan kuulu "oppia sietämään", varsinkaan jos asialle voi tehdä jotain. Siis kärjistäen, että kun henkilö ilmoittaa terveydenhoidon ammattilaiselle että hiustenlähtö vituttaa ja masentaa, niin EI kuulu aloittaa sillä että "jaa, no sulla on varmaan ollut aika ankea lapsuus ja tää kaikki johtuu sun äitisuhteestasi, että otappa tästä vähän cipramilia ja terapiaa vaivoihisi", VAAN pitäisi ensin kysyä että "oletko koittanut tehdä asialle jotain, ja tiedätkö että hiustenlähtöä voidaan nykyään hoitaa lääkkeilläkin?".

Jotenkin kirjoituksestasi myös kaikuu tuollainen moralisoiva asenne, eli vähän niinkuin sellaisella henkilöllä jolla ei ole jotain luettelemistasi "oikeista" ongelmista ("läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.") ei olisi "oikeutta" masentua tai ahdistua, tai että esim. masentuneet tai kaljuudesta ahdistuneet ovat jotenkin vain lonkan vetäjiä, joita pitäisi "potkaista persiille" joillakin noilla luettelemistasi jutuista, jotta he paranisivat. Tätähän et suoraan sanonut, mutta kerron nyt vain että kirjoituksestasi huokuu tällainen asenne. Myöskin olet nähdäkseni jatkuvasti implikoinut, että masennukseen ei millään voisi sairastua hiustenlähdön vuoksi, ellei ole muutenkin sekaisin. Tätäkään väitettä en oikeassa elämässä oikeasti näkemäni juttujen perusteella niele sellaisenaan.

Mitä tulee noihin luettelemiisi "oikeisiin" ongelmiin, niin esim. eroa en itse henkilökohtaisesti pidä minään kovinkaan pahana juttuna, sehän on käytännössä nykymaailmassa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja useimmat ihmisethän selviävät eroistaan huomattavan nopeasti. Tämä ihan noin muistutuksena siitä, että nyt puhutaan todellakin subjektiivisista asioista.

Mutta yhtä juttua minun kiinnostaisi kysyä vielä, eli jos sinun mielestäsi kaljuuntuminen ei ole sairaus, niin miten sinä määrittelisit sairauden? Jos löydät jonkin nettisivun, jossa mielestäsi sairaus määritellään hyvin, niin linkki sellaiseenkin kelpaa kyllä.

kollikki kirjoitti:

Niin, hauska viesti sulla. Sinähän et ole millään lailla konkreettisesti(omat sepustuksesi eivät siihen riitä) esittänyt minulle, että miestyyppinen kaljuuntuminen on sairaus. Oma tapasi on juuri tuo mainitsemasi juupas-eipäs väittely. Itse olen esittänyt sinulle konkreettisen todisteen linkkeineen, mutta et sitä hyväksy. Ylilääkäreitä varmasti on paljon, mutta yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikan ylilääkäreitä ei enää olekaan. Ei haittaa vaikket minun sanaani usko, mutta luulisi sinunkin ymmärtävän että kyseinen ylilääkäri kyllä asian tietää. Hakukoneilla voit etsiä mielin määrin miestyyppisestä kaljuuntumisesta etkä löydä yhtään todistetta että alopecia androgenica olisi sairaus. Itseasiassa kävisi päinvastoin.

Uskon että olet todellakin voittanut monta väittelyä juuri sillä että toinen keskustelija ei enää jaksa todistella sinulle asiaa, kun et yksinkertaisesti koskaan halua myöntää olleesi väärässä.

Minulle on aivan sama millä nimikkeellä ihmiset miestyyppistä kaljuuntumista kutsuvat. Mutta jos joku(kuten sinä) osoittaa vistinsä minulle, esittäen virheellistä tietoa, niin vastaan kyllä siihen. Kestät sinä sitä tai et. Mutta empä minäkään jaksa enää aikaani tähän enempää tuhlata.
Toivon edelleen että saat ongelmasi hoidettua.

Lue lisää

Kuulepas nti. näsäviisas. Nimenomaan n e i t i.

Millä motivaatiolla olet liikkeellä tällä foorumilla? Mitä ihmettä kompensoit noilla jankutuksillasi?


Oletko itse tehnyt koskaan tieteellistä tutkimusta? Yksikään "yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri" ei tiedä absoluuttista, ajan tasaista totuutta aiheeseen liittyvästä tiedon ja tutkimustulosten kehittymisestä. Se, että uskot noin sokeasti yhteen ainoaan netistä bongaamaasi auktoriteettiin ei luo mielikuvaa laajan, mutta analyyttisen katsontakannan omaavasta älykkyystä ihmisestä joka haluat uskoa olevasi. Toisten meistä täytyy katsoa totuutta silmiin hiusten lähdön suhteen...mutta sinun kohdallasi peilin kertoman viesti on ilmiselvästi karumpi. Pahoitteluni.

kollikki kirjoitti:

En viitsi tästä sen enempää nyt vastata kuin että laitan mielipiteideni tueksi tuohon pari lainausta turun sanomien jutusta, jossa haastatellaan tyks:n ihotautiklinikan ylilääkäriä, Christer Jansénia.

"Miehinen kaljuuntuminen on normaali perinnöllinen ilmiö. Sen saa aikaan mieshormonin välittämä ajastettu viesti hiusten karvanystyihin, että jo riittää pehmo hiustenkasvu. Mies on nyt aikuinen eikä tarvitse hellyttävän lämpöistä karvapeitettä."

"Viesti kulkee vain miehisillä miehillä. Aina se ei silti johda hiustenkasvun heikkenemiseen: karvanystyjen herkkyys hormoniviesteille on sekin perinnöllinen. Mutta jos mieshormoni puuttuu, hiukset pysyvät päässä hamaan hautaan."

"Jansén korostaa sitä, että miehinen kaljuuntuminen on normaali ilmiö, ei sairaus. Hän puhuu miehisyyden kaljusta, erotukseksi pälvikaljusta, joka on autoimmuunireaktio eli eräänlaista yliherkkyyttä, ja voi onneksi olla ohimenevää."

Koko jutun voi lukea tuolta: http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:1999-02-12,104:10:23356,1:0:0:0:0:0:

Toinen mielenkiintoinen juttu Medikalisaatiosta. pohdintaa mm. siitä kuinka nykyään halutaan kaikki, luonnolliset muutokset ihmisessä käsitellä sairautena. Liittyy aika hyvin aiheeseen ja taitaa siellä jokin viittaus kaljuuteenkin olla. http://www.kantti.net/ohjelmasarjat/terveyssosiologia/artikkelit/a1.shtml

Lue lisää

Turun Sanomia pidemmän aikaa lukeneena voin sanoa, että kyseisellä lehdellä on melko patavanhoillinen toimitus, ja mm. Aimo Massinen on ennenkin julkaissut lehdessä nimenomaan kaljuuntumista ylistäviä palopuhe-tyylisiä artikkeleita (ilmeisesti hänellä on jokin oma ristiretki menossa asian suhteen). Ei mitenkään järkyttävään tahtiin, mutta kun itselläkin on "oma lehmä ojassa", niin ne jutut huomaa kyllä. Tuonkin artikkelin olin ennenkin lukenut.

Sanomattakin lienee selvää, että kirjoitukset kuten

"Sen saa aikaan mieshormonin välittämä ajastettu viesti hiusten karvanystyihin, että jo riittää pehmo hiustenkasvu. Mies on nyt aikuinen eikä tarvitse hellyttävän lämpöistä karvapeitettä."

ovat kaikkea muuta kuin asiallista ja objektiivista tieteellistä tekstiä. Myöskin kun artikkelista löytyy jopa enemmän kuin yksi viittaus Raamattuun pitäisi jo lukijan herätä ymmärtämään, että tässä ei nyt liikuta enää minkään asiajournalismin alueella.

Myöskin seuraava pätkä edustaa hälyttävää tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta lääkärinä toimivan ihmisen taholta:

"Kerran pohdimme eräässä ammattisymposiossa leikin varjolla, mistä biologisen kehityksen perusteesta geneettinen kaljuuntuminen on saattanut saada alkunsa. Päädyimme siihen, että kaljut yksilöt ovat olleet kovia sotureita ja metsästäjiä. He ovat pärjänneet paremmin olemassaolon taistelussa ja jatkaneet geeniperintöään meihin saakka.

Jansén korostaa sitä, että miehinen kaljuuntuminen on normaali ilmiö, ei sairaus. Hän puhuu miehisyyden kaljusta, erotukseksi pälvikaljusta, joka on autoimmuunireaktio eli eräänlaista yliherkkyyttä, ja voi onneksi olla ohimenevää."

Varsinkin tuo viimeisen lauseen eronteko pälvikaljun ja miestyyppisen kaljuuntumisen välille on todella erikoinen. Eli jos kärsit miestyyppisestä kaljuuntumisesta, niin joudatkin menettämään hiuksesi, mutta jos sinulla onkin pälvikaljuus (jonka normaalimuodossa EI MYÖSKÄÄN OLE MUITA OIREITA kuin hiustenlähtö, ja joka MYÖSKIN JOHTUU PERIMÄSTÄ) niin yhtäkkiä kyseessä onkin sairaus jota tulee hoitaa. EI NÄIN, EI TODELLAKAAN NÄIN.

Aivan sama se lopputulos on: kun hiuksia ei ole, niin niitä ei ole, lähtivät ne sitten miestyypin kaljuuntumisen taikka pälvikaljun seurauksena. Eli tuon lääkärin lausunnon mukaan jos on kaksi kaljua kaveria, ensimmäinen miestyypin kaljuuntumisen vuoksi kalju, ja toinen pälvikaljun vuoksi kalju, niin ainoastaan toisella näistä henkilöistä on "lupa" olla murheissaan asiasta, ja ensimmäinen, jos häntä hiuksettomuus masentaa, niin se johtuukin siitä että hänellä "viiraa päästä" tms.

Maailmassa on monia pieniä, pieniä miehiä, joita syö tavattomasti se että jotkut ovat eri mieltä heidän kanssaan esim. kaljuuntumisen erinomaisuudesta, mutta onneksi sentään kaikilla heistä ei ole omaa sanomalehteään jonka kautta he voisivat, asialleen myötämielisiä lähteitä valikoiden ja paskaa jauhaen, harrastaa pikkusieluista panettelua A. Massisen tavoin.

P.S. Ylilääkärin virka ei muuten ole mikään pitävä todiste ylivoimaisesta ammatillisesta asiantuntemuksesta... kenties pikemminkin viittaus siihen että henkilöllä on enemmän lahjakkuutta kynänlykkimiseen ja pomottamiseen kuin varsinaiseen kenttätyöskentelyyn. Viittauksen tähän saa mm. seuraavan linkin tekstistä:

http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=704063

"Nykyisen vs. ylilääkärin Jorma Huttusen mukaan ilmoitukset eivät ole kirvoittaneet edes yhtään kyselyä.

Terveyskeskuksen omiakaan lääkäreitä ei ylilääkärin virka ole kiinnostanut.

Useimmilla on varmaan henkilökohtaisia syitä. Ehkä perinteistä lääkäriä eivät nuo hallinnon hommat kiinnosta. Niihin olisi pitänyt suuntautua jo aikaisemmassa vaiheessa, miettii Huttunen."

TS:n artikkelista... kirjoitti:

Turun Sanomia pidemmän aikaa lukeneena voin sanoa, että kyseisellä lehdellä on melko patavanhoillinen toimitus, ja mm. Aimo Massinen on ennenkin julkaissut lehdessä nimenomaan kaljuuntumista ylistäviä palopuhe-tyylisiä artikkeleita (ilmeisesti hänellä on jokin oma ristiretki menossa asian suhteen). Ei mitenkään järkyttävään tahtiin, mutta kun itselläkin on "oma lehmä ojassa", niin ne jutut huomaa kyllä. Tuonkin artikkelin olin ennenkin lukenut.

Sanomattakin lienee selvää, että kirjoitukset kuten

"Sen saa aikaan mieshormonin välittämä ajastettu viesti hiusten karvanystyihin, että jo riittää pehmo hiustenkasvu. Mies on nyt aikuinen eikä tarvitse hellyttävän lämpöistä karvapeitettä."

ovat kaikkea muuta kuin asiallista ja objektiivista tieteellistä tekstiä. Myöskin kun artikkelista löytyy jopa enemmän kuin yksi viittaus Raamattuun pitäisi jo lukijan herätä ymmärtämään, että tässä ei nyt liikuta enää minkään asiajournalismin alueella.

Myöskin seuraava pätkä edustaa hälyttävää tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta lääkärinä toimivan ihmisen taholta:

"Kerran pohdimme eräässä ammattisymposiossa leikin varjolla, mistä biologisen kehityksen perusteesta geneettinen kaljuuntuminen on saattanut saada alkunsa. Päädyimme siihen, että kaljut yksilöt ovat olleet kovia sotureita ja metsästäjiä. He ovat pärjänneet paremmin olemassaolon taistelussa ja jatkaneet geeniperintöään meihin saakka.

Jansén korostaa sitä, että miehinen kaljuuntuminen on normaali ilmiö, ei sairaus. Hän puhuu miehisyyden kaljusta, erotukseksi pälvikaljusta, joka on autoimmuunireaktio eli eräänlaista yliherkkyyttä, ja voi onneksi olla ohimenevää."

Varsinkin tuo viimeisen lauseen eronteko pälvikaljun ja miestyyppisen kaljuuntumisen välille on todella erikoinen. Eli jos kärsit miestyyppisestä kaljuuntumisesta, niin joudatkin menettämään hiuksesi, mutta jos sinulla onkin pälvikaljuus (jonka normaalimuodossa EI MYÖSKÄÄN OLE MUITA OIREITA kuin hiustenlähtö, ja joka MYÖSKIN JOHTUU PERIMÄSTÄ) niin yhtäkkiä kyseessä onkin sairaus jota tulee hoitaa. EI NÄIN, EI TODELLAKAAN NÄIN.

Aivan sama se lopputulos on: kun hiuksia ei ole, niin niitä ei ole, lähtivät ne sitten miestyypin kaljuuntumisen taikka pälvikaljun seurauksena. Eli tuon lääkärin lausunnon mukaan jos on kaksi kaljua kaveria, ensimmäinen miestyypin kaljuuntumisen vuoksi kalju, ja toinen pälvikaljun vuoksi kalju, niin ainoastaan toisella näistä henkilöistä on "lupa" olla murheissaan asiasta, ja ensimmäinen, jos häntä hiuksettomuus masentaa, niin se johtuukin siitä että hänellä "viiraa päästä" tms.

Maailmassa on monia pieniä, pieniä miehiä, joita syö tavattomasti se että jotkut ovat eri mieltä heidän kanssaan esim. kaljuuntumisen erinomaisuudesta, mutta onneksi sentään kaikilla heistä ei ole omaa sanomalehteään jonka kautta he voisivat, asialleen myötämielisiä lähteitä valikoiden ja paskaa jauhaen, harrastaa pikkusieluista panettelua A. Massisen tavoin.

P.S. Ylilääkärin virka ei muuten ole mikään pitävä todiste ylivoimaisesta ammatillisesta asiantuntemuksesta... kenties pikemminkin viittaus siihen että henkilöllä on enemmän lahjakkuutta kynänlykkimiseen ja pomottamiseen kuin varsinaiseen kenttätyöskentelyyn. Viittauksen tähän saa mm. seuraavan linkin tekstistä:

http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=704063

"Nykyisen vs. ylilääkärin Jorma Huttusen mukaan ilmoitukset eivät ole kirvoittaneet edes yhtään kyselyä.

Terveyskeskuksen omiakaan lääkäreitä ei ylilääkärin virka ole kiinnostanut.

Useimmilla on varmaan henkilökohtaisia syitä. Ehkä perinteistä lääkäriä eivät nuo hallinnon hommat kiinnosta. Niihin olisi pitänyt suuntautua jo aikaisemmassa vaiheessa, miettii Huttunen."

Lue lisää

Kukaan ei ole sanonut ettet voisi miestyyppistä kaljuuntumistasi hoitaa, vakkei se sairaus olekaan.

Eikä tarvi uskoa pelkästään kyseistä ylilääkäriä. Yksi esimerkki muiden joukossa. Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin. Ja eroavaisuudetkin selviää kun sivustoja luet. Tässä nyt muutama äkkiä googletettu näyte sulle, löytyyhän noita paljon muitakin.

http://www.tohtori.fi/?page=4702652&id=4503614#Palvi

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=1844&index=A&page=1

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=8880739&id=0225926

http://www.hiukseton.com/_html/index.php

Itse en ole tähän keskusteluun enää osallistunut, joten jätän jankutuksen sun ja muiden keskusteluun osallistuvien huoleksi.

nauruun tikahtuva kirjoitti:

Kuulepas nti. näsäviisas. Nimenomaan n e i t i.

Millä motivaatiolla olet liikkeellä tällä foorumilla? Mitä ihmettä kompensoit noilla jankutuksillasi?


Oletko itse tehnyt koskaan tieteellistä tutkimusta? Yksikään "yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri" ei tiedä absoluuttista, ajan tasaista totuutta aiheeseen liittyvästä tiedon ja tutkimustulosten kehittymisestä. Se, että uskot noin sokeasti yhteen ainoaan netistä bongaamaasi auktoriteettiin ei luo mielikuvaa laajan, mutta analyyttisen katsontakannan omaavasta älykkyystä ihmisestä joka haluat uskoa olevasi. Toisten meistä täytyy katsoa totuutta silmiin hiusten lähdön suhteen...mutta sinun kohdallasi peilin kertoman viesti on ilmiselvästi karumpi. Pahoitteluni.

Lue lisää

Vähän editoiden laitan tähän samantyylisen vastauksen kuin sun aikaisempaan kommenttiin.

Ei tarvi uskoa pelkästään kyseistä ylilääkäriä. Yksi esimerkki muiden joukossa. Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin. Ja eroavaisuudetkin selviää kun sivustoja luet. Tässä nyt muutama äkkiä googletettu näyte sulle, löytyyhän noita paljon muitakin.

http://www.tohtori.fi/?page=4702652&id=4503614#Palvi

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=1844&index=A&page=1

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=8880739&id=0225926

http://www.hiukseton.com/_html/index.php

Mulle on sun mielikuvat aivan yksi ja sama. Jos faktoihin uskominen on noin vaikeaa, niin ei voi mitään. Saat uskoa omaan absoluuttiseen totuuteesi. Se että sulta ei paljon muuta irtoa kuin henk.koht. loukkausta kertoo kyllä mikä olet laatuaan ihmisenä ja minkälainen tyyppi sieltä sun peilistä pällistelee takaisin. Itse en ole tähän keskusteluun enää osallistunut, koska ei ole mitään tarvetta. Asiat on sanottu ja faktat on mitä on, haluat niihin uskoa tai et. Mulle aivan sama.

kollikki kirjoitti:

Kukaan ei ole sanonut ettet voisi miestyyppistä kaljuuntumistasi hoitaa, vakkei se sairaus olekaan.

Eikä tarvi uskoa pelkästään kyseistä ylilääkäriä. Yksi esimerkki muiden joukossa. Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin. Ja eroavaisuudetkin selviää kun sivustoja luet. Tässä nyt muutama äkkiä googletettu näyte sulle, löytyyhän noita paljon muitakin.

http://www.tohtori.fi/?page=4702652&id=4503614#Palvi

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=1844&index=A&page=1

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=8880739&id=0225926

http://www.hiukseton.com/_html/index.php

Itse en ole tähän keskusteluun enää osallistunut, joten jätän jankutuksen sun ja muiden keskusteluun osallistuvien huoleksi.

Lue lisää

asiantuntijamielipiteitä, eli sellaisia, joissa miestyypin kaljuuntumisen katsotaan olevan sairaus, joskin harvemmin suomalaisilta sivustoilta, koska Suomessa on mm. tämä yleinen terveydenhuoltojärjestelmä, jonka puitteissa on tarpeellista määrittää sairauden ja normaaliuden raja usein keinotekoisestikin jotta valtion kulut eivät tällä sektorilla kasvaisi liikaa.

"Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin."

Tuo johtuu tosiaankin siitä, että Suomessa pälvikalju on MÄÄRITELTY sairaudeksi, ja miestyypin kaljuuntumista ei. Minä tiedän kyllä erinomaisen hyvin mitä on miestyypin kaljuuntuminen ja mitä pälvikalju, tunnen ne prosessit paljon pidemmälle geneettisellä- ja solutasolla kuin mitä noissa sinun postaamissa linkeissäsi niistä kerrotaan. Kyseessä ovat hyvin samanlaiset tilat, molemmat ovat perimästä riippuvaisia, eikä kummassakaan pääsääntöisesti ole muita oireita kuin hiusten lähtö. Nykytutkimus on jopa löytänyt vihjeitä siihen suuntaan että itseasiassa miestyypin kaljuuntuminenkin olisi ainakin osittain autoimmuunisairaus. Tämä "pälvikalju on sairaus, miestyypin kaljuuntuminen ei" on siis joko pelkkää tietämättömien paskanjauhantaa tai lääkäreiden populismia.

kollikki kirjoitti:

Vähän editoiden laitan tähän samantyylisen vastauksen kuin sun aikaisempaan kommenttiin.

Ei tarvi uskoa pelkästään kyseistä ylilääkäriä. Yksi esimerkki muiden joukossa. Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin. Ja eroavaisuudetkin selviää kun sivustoja luet. Tässä nyt muutama äkkiä googletettu näyte sulle, löytyyhän noita paljon muitakin.

http://www.tohtori.fi/?page=4702652&id=4503614#Palvi

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=1844&index=A&page=1

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=8880739&id=0225926

http://www.hiukseton.com/_html/index.php

Mulle on sun mielikuvat aivan yksi ja sama. Jos faktoihin uskominen on noin vaikeaa, niin ei voi mitään. Saat uskoa omaan absoluuttiseen totuuteesi. Se että sulta ei paljon muuta irtoa kuin henk.koht. loukkausta kertoo kyllä mikä olet laatuaan ihmisenä ja minkälainen tyyppi sieltä sun peilistä pällistelee takaisin. Itse en ole tähän keskusteluun enää osallistunut, koska ei ole mitään tarvetta. Asiat on sanottu ja faktat on mitä on, haluat niihin uskoa tai et. Mulle aivan sama.

Lue lisää

tässä keskustelussa ovat olleet aika kyseenalaisia, lähinnä pelkkiä taviksille tarkoitettujen "auts, pipi"-palstojen höpötyksiä. En usko että sinulla on oikeasti harmainta hajuakaan mistään lääketieteestä tai biologiasta, piiloudut vain jonkun postaamassasi linkissä esiintyneen tyypin ammattinimikkeen taakse, ilman että sinulla olisi mitään aikomustakaan oikeasti ajatella asiaa kriittisesti.

Faktaa on, että Suomessa miestyypin kaljuuntuminen on määritelty "normaaliksi" tilaksi. Faktaa on myös se, että tässä maassa on yleinen terveydenhuoltojärjestelmä, jonka puitteissa valtio menettää rahaa jokaisen korvattavaksi määritellyn sairauden myötä, eli miestyypin kaljuuntumista, jota esiintyy yli 50%lla miesväestöstä tässä maassa, ei taatusti määritellä sairaudeksi, koska silloinhan valtio joutuisi kustantamaan ties kuinka monen äijän finasteridit ja rogainet.

Lisäksi faktaa on se, että tässäkään maassa ei ole mitään yksimielisyyttä lääkärien keskuudessa tuosta miestyypin kaljuuntumisen asemasta normaalina tilana; tästä kertoo mm. se, että itse nostan KELA-korvauksia hiustenlähtöön tarkoitetuista lääkkeistäni, koska lääkärini tietoisesti ruksasi reseptiin "sairauden hoito" kohdan.

minä en sitä halua kirjoitti:

"Luuletko tosiaan että vakava masennus yms. tulee pelkästään hiustenlähdöstä. Kyllä sillä henkilöllä on historiassaan paljon pidemmät juuret ja useampia syitä miksi masennus on puhjennut ja mielenterveys heikoilla."

Kysymys ei olekaan siitä, onko hiustenlähtö AINOA masennuksen syy, vaan ajan sitä takaa, että jos se on henkilölle se suurin ja akuutein ahdistuksen lähde, niin olisi hölmöä jättää se huomioimatta ja hoitamatta sen vuoksi että "kaljuuntuminen ei ole sairaus". Samalla tavoinhan voisi esim. työttömyydestä masentuneelle sanoa että "joo, älä vaivaudukaan enää hakemaan töitä, tässä on näitä ilopillereitä pari purkkia, niillä pärjäät yhtä hyvin".

Jos masennuksen lähde on tarkoin määriteltävissä ja korjattavissa, niin kai se nyt kannattaa korjata mieluummin kuin että otetaan iso riski siitä että masennus uusiutuu heti kun lääkitys lopetetaan? Tätä nimenomaan tarkoitin sillä "pahan olon turruttamisella", eli että sanotaan kaverille että "sua vaivaa nyt TÄMÄ koska tässä kirjassa sanotaan näin ja herra ylilääkärin mielipide on tämä", pistetään kouraan pillereitä, jutellaan "kivoja" vastaanotolla silloin tällöin, vuoden-parin vuoden päästä poistetaan vähitellen lääkitys ja hetki sen jälkeen potilas katsoo peiliin ja masentuu uudestaan.

Jos sitä hiustenlähtöongelmaa ei käsitellä, niin vaikka jotain mahdollisia allaolevia muita ongelmia kaiveltaisiinkin, niin niihin on toivotonta saada mitään kontaktia kun potilas näkee sen hiustenlähdön kuitenkin joka päivä peilistä, ja siten siitä johtuvat ahdistusreaktiot vain vahvistuvat jatkuvasti. Masennuksen aiheuttaja ei yleisesti ottaenkaan ole välttämättä se suurin ongelma, vaan pikemminkin se "pisara, joka katkaisee kamelin selän". Ja silloin jos henkinen sietokyky ylittyy jonkin asian vuoksi, niin se yksi asia käytännössä muuttuu siksi suurimmaksi ongelmaksi, eikä niitä muita juttuja voi hoitaa ennenkuin se päällimmäinen juttu on käsitelty. Se on vähän niinkuin jonkin laivan moottorin korjaaminen: et voi tehdä mitään, jos et saa edes konehuoneen ovea auki, eikä lääkityksellä laitettu "apumoottori" ole kuin väliaikainen ratkaisu.

"Ja silloin kun niitä tulee(läheisen kuolema, ero, vaikea sairaus yms.), ei kaljuus kuule tunnu missään."

Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty.

"Kaljuus asiassa sanon vain että edelleenkin olen samalla kannalla eikä sun sanomiset siihen paljon vaikuta, vaikka seuraavassa viestissä sun pää olisi jo puoliksi irti miestyyppisen kaljuuntumisen vuoksi."

No, minulla taas on edelleenkin mustaa valkoisella ja kliiniset todisteet siitä mitä kaikkea muuta ja "vakavampaa" kuin pelkkää hiustenlähtöä miestyypin kaljuuntuminen aiheutti/aiheuttaa minun elimistölleni, joten sinun mielipiteesi tai edes jonkun ylilääkärin mielipide ei paina niitä vastaan juuri mitään. Jos homma vietäisiin kansainvälisen tiedeyhteisön eteen sen sijaan että kyseltäisiin jonkin perähikiän poppatohtoreilta ja nettifoorumeilta, niin sinun kantasi lytättäisiin aika äkkiä. Mutta eipä tuon niin väliä, olen kyllä huomannut että hiustenlähtö on sellainen asia johon monilta ihmisiltä on täysin mahdotonta yrittää saada objektiivista suhtautumista.

Lue lisää

Laitan tämän vastauksen nyt tähän kun sivusto valitti että viestin hierarkia on liian iso. Yllättäin..
Eli vastaus tähän joojoo viestiin, joka on tässä:

”Noh, tästä asiasta ei näemmä päästä puusta pitkään. Voin vain sanoa, että en tarkoita missään nimessä että masennuksesta kärsivää tulisi jättää ilman masennukseen kohdistuvaa hoitoa, vaikka noin mielelläsi näköjään tulkitsetkin kirjoituksiani. Samalla sanon kuitenkin myös sen, että kaikenmaailman "elämä on ihanaa"-asennekoulutus/terapia ei ole hyvä ratkaisu läheskään kaikkiin masennuksen aiheuttajiin.

Kaikkia paskajuttuja mitä elämässä tapahtuu ei minun mielestäni todellakaan kuulu "oppia sietämään", varsinkaan jos asialle voi tehdä jotain. Siis kärjistäen, että kun henkilö ilmoittaa terveydenhoidon ammattilaiselle että hiustenlähtö vituttaa ja masentaa, niin EI kuulu aloittaa sillä että "jaa, no sulla on varmaan ollut aika ankea lapsuus ja tää kaikki johtuu sun äitisuhteestasi, että otappa tästä vähän cipramilia ja terapiaa vaivoihisi", VAAN pitäisi ensin kysyä että "oletko koittanut tehdä asialle jotain, ja tiedätkö että hiustenlähtöä voidaan nykyään hoitaa lääkkeilläkin?".

Jotenkin kirjoituksestasi myös kaikuu tuollainen moralisoiva asenne, eli vähän niinkuin sellaisella henkilöllä jolla ei ole jotain luettelemistasi "oikeista" ongelmista ("läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.") ei olisi "oikeutta" masentua tai ahdistua, tai että esim. masentuneet tai kaljuudesta ahdistuneet ovat jotenkin vain lonkan vetäjiä, joita pitäisi "potkaista persiille" joillakin noilla luettelemistasi jutuista, jotta he paranisivat. Tätähän et suoraan sanonut, mutta kerron nyt vain että kirjoituksestasi huokuu tällainen asenne. Myöskin olet nähdäkseni jatkuvasti implikoinut, että masennukseen ei millään voisi sairastua hiustenlähdön vuoksi, ellei ole muutenkin sekaisin. Tätäkään väitettä en oikeassa elämässä oikeasti näkemäni juttujen perusteella niele sellaisenaan.

Mitä tulee noihin luettelemiisi "oikeisiin" ongelmiin, niin esim. eroa en itse henkilökohtaisesti pidä minään kovinkaan pahana juttuna, sehän on käytännössä nykymaailmassa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja useimmat ihmisethän selviävät eroistaan huomattavan nopeasti. Tämä ihan noin muistutuksena siitä, että nyt puhutaan todellakin subjektiivisista asioista.

Mutta yhtä juttua minun kiinnostaisi kysyä vielä, eli jos sinun mielestäsi kaljuuntuminen ei ole sairaus, niin miten sinä määrittelisit sairauden? Jos löydät jonkin nettisivun, jossa mielestäsi sairaus määritellään hyvin, niin linkki sellaiseenkin kelpaa kyllä.”



No, itse asiassa sun tekstejä, varsinkin ensimmäistä viestiä ei voi oikein muuten tulkita. Jos matkan varrella itsekin aloit miettimään kirjoituksiasi ja hieman ”säädit” mielipidettäsi, niin hyvä. Mutta tuossa pari kohtaa ensimmäisestä viestistäsi, päättele itse miten niitä tulkita.
(Huomautuksena ensimmäiseen että missä tunnetaan tuommoisia tapauksia[epämääräistä, on vain sun sana], kuka on päätellyt että ne johtuvat hiustenlähdöstä, onko taustoja tutkittu ollenkaan ja otettu huomioon henkilön henkistä tasapainoa yms).

”Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?”

”vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?”

Elämässä todellakin joutuu oppimaan sietämään vastoinkäymisiä, siitäkin huolimatta että niille voi tehdä jotain. Yleensä vastoinkäymiset eivät myöskään ilmoita etukäteen tulostaan. Sun terapia näkemyksiin ja mielipiteisiin en jaksa vaivautua enää, aivan sama. Ja sun kärjistykset tiedetään jo. Jos henkilö sanoo että hiustenlähtö vituttaa ja masentaa(jokaista meitä vituttaa ja masentaa joskus) niin se ei todellakaan välttämättä tarkoita että henkilö sairastaisi masennusta. Lisäksi itse omissa esimerkeissäsi puhuit vakavasta masennuksesta.

Mulle on ihan sama minkälainen asenne sulle mun kirjoituksista kaikuu tai huokuu. Se on sun asiasi, saat ajatella niistä ihan mitä haluat. Laitoin jotain esimerkkejä tosiaan ihmiselämän suurista vastoinkäymisistä ja halusit poimia sieltä eron, johon kommentoit ettet pidä eroa kovinkaan pahana ja että se on subjektiivinen näkemys. Kuitenkin halusit yleistää että useimmat ihmiset selviävät eroistaan huomattavan nopeasti. Se taisi olla aika lailla mutu-tuntumalla heitetty, koska tuskin tutkimusta asiasta olet nähnyt. Mun mielipide tähän yksittäiseen asiaan on että jos ihminen on ollut pitkäaikaisessa suhteessa, niin ero yleensä sattuu todella paljon. Siitä selviytyminen ja missä ajassa riippuu monesta asiasta mutta helppoa se ei ole. Varsinkaan jos asiaan liittyy yhteiset lapset. Myös lyhyemmät suhteet ja nuorempana solmitut suhteet satuttavat, mutta ehkä niistä selviytyminen on eri tasolla. Pitkäaikaisen ja tärkeän suhteen päättyminen on kuitenkin kova juttu ja uskon että aika moni on tästä samaa mieltä. Aina välillä kuulee sanottavan että tämmöisen suhteen päättynen olisi kuin pieni kuolema. En lähde sitä kommentoimaan sen kummemmin, mutta varmaan ainakin sinnepäin.

Sun viimeseen provoon mä en lähde ja se että miestyyppistä hiustenlähtöä ei ole määritetty sairaudeksi, ei johdu minusta. Usko pois, en ole vaikuttanut asiaan millään lailla. Jos itse haluat sitä sairautena pitää niin siinäpä pidät. Sama se mulle on. Oon tullu siihen tulokseen että sun kanssa näistä asioista saisi väitellä vaikka maailman loppuun ja aina löytyy uusi juonne johon haluat tarttua kiinni. Joten turhaa ajankäyttöä. Lisäksi vaikuttaa siltä, kun katsoin tähän ketjuun tulleita uusia viestejä, että kollikille kirjoitetut viestit on yllättäin samoihin aikoihin viime yönä rustattu. Toisin sanoen taidat olla aika monella alter egolla täällä liikkeellä, samaa asiaa jauhamassa. Mulle tämä jo riittää. Sä voit jatkaa jauhamista täällä rauhassa, niin kuin varmaan teetkin, se ei kuitenkaan muuta mitään. Usko mitä uskot, mielipiteitä on monia ja voihan niistä omistaan kiinni pitää jos haluaa. Hyvät jatkot.

-Jellona- kirjoitti:

Laitan tämän vastauksen nyt tähän kun sivusto valitti että viestin hierarkia on liian iso. Yllättäin..
Eli vastaus tähän joojoo viestiin, joka on tässä:

”Noh, tästä asiasta ei näemmä päästä puusta pitkään. Voin vain sanoa, että en tarkoita missään nimessä että masennuksesta kärsivää tulisi jättää ilman masennukseen kohdistuvaa hoitoa, vaikka noin mielelläsi näköjään tulkitsetkin kirjoituksiani. Samalla sanon kuitenkin myös sen, että kaikenmaailman "elämä on ihanaa"-asennekoulutus/terapia ei ole hyvä ratkaisu läheskään kaikkiin masennuksen aiheuttajiin.

Kaikkia paskajuttuja mitä elämässä tapahtuu ei minun mielestäni todellakaan kuulu "oppia sietämään", varsinkaan jos asialle voi tehdä jotain. Siis kärjistäen, että kun henkilö ilmoittaa terveydenhoidon ammattilaiselle että hiustenlähtö vituttaa ja masentaa, niin EI kuulu aloittaa sillä että "jaa, no sulla on varmaan ollut aika ankea lapsuus ja tää kaikki johtuu sun äitisuhteestasi, että otappa tästä vähän cipramilia ja terapiaa vaivoihisi", VAAN pitäisi ensin kysyä että "oletko koittanut tehdä asialle jotain, ja tiedätkö että hiustenlähtöä voidaan nykyään hoitaa lääkkeilläkin?".

Jotenkin kirjoituksestasi myös kaikuu tuollainen moralisoiva asenne, eli vähän niinkuin sellaisella henkilöllä jolla ei ole jotain luettelemistasi "oikeista" ongelmista ("läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.") ei olisi "oikeutta" masentua tai ahdistua, tai että esim. masentuneet tai kaljuudesta ahdistuneet ovat jotenkin vain lonkan vetäjiä, joita pitäisi "potkaista persiille" joillakin noilla luettelemistasi jutuista, jotta he paranisivat. Tätähän et suoraan sanonut, mutta kerron nyt vain että kirjoituksestasi huokuu tällainen asenne. Myöskin olet nähdäkseni jatkuvasti implikoinut, että masennukseen ei millään voisi sairastua hiustenlähdön vuoksi, ellei ole muutenkin sekaisin. Tätäkään väitettä en oikeassa elämässä oikeasti näkemäni juttujen perusteella niele sellaisenaan.

Mitä tulee noihin luettelemiisi "oikeisiin" ongelmiin, niin esim. eroa en itse henkilökohtaisesti pidä minään kovinkaan pahana juttuna, sehän on käytännössä nykymaailmassa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja useimmat ihmisethän selviävät eroistaan huomattavan nopeasti. Tämä ihan noin muistutuksena siitä, että nyt puhutaan todellakin subjektiivisista asioista.

Mutta yhtä juttua minun kiinnostaisi kysyä vielä, eli jos sinun mielestäsi kaljuuntuminen ei ole sairaus, niin miten sinä määrittelisit sairauden? Jos löydät jonkin nettisivun, jossa mielestäsi sairaus määritellään hyvin, niin linkki sellaiseenkin kelpaa kyllä.”



No, itse asiassa sun tekstejä, varsinkin ensimmäistä viestiä ei voi oikein muuten tulkita. Jos matkan varrella itsekin aloit miettimään kirjoituksiasi ja hieman ”säädit” mielipidettäsi, niin hyvä. Mutta tuossa pari kohtaa ensimmäisestä viestistäsi, päättele itse miten niitä tulkita.
(Huomautuksena ensimmäiseen että missä tunnetaan tuommoisia tapauksia[epämääräistä, on vain sun sana], kuka on päätellyt että ne johtuvat hiustenlähdöstä, onko taustoja tutkittu ollenkaan ja otettu huomioon henkilön henkistä tasapainoa yms).

”Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?”

”vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?”

Elämässä todellakin joutuu oppimaan sietämään vastoinkäymisiä, siitäkin huolimatta että niille voi tehdä jotain. Yleensä vastoinkäymiset eivät myöskään ilmoita etukäteen tulostaan. Sun terapia näkemyksiin ja mielipiteisiin en jaksa vaivautua enää, aivan sama. Ja sun kärjistykset tiedetään jo. Jos henkilö sanoo että hiustenlähtö vituttaa ja masentaa(jokaista meitä vituttaa ja masentaa joskus) niin se ei todellakaan välttämättä tarkoita että henkilö sairastaisi masennusta. Lisäksi itse omissa esimerkeissäsi puhuit vakavasta masennuksesta.

Mulle on ihan sama minkälainen asenne sulle mun kirjoituksista kaikuu tai huokuu. Se on sun asiasi, saat ajatella niistä ihan mitä haluat. Laitoin jotain esimerkkejä tosiaan ihmiselämän suurista vastoinkäymisistä ja halusit poimia sieltä eron, johon kommentoit ettet pidä eroa kovinkaan pahana ja että se on subjektiivinen näkemys. Kuitenkin halusit yleistää että useimmat ihmiset selviävät eroistaan huomattavan nopeasti. Se taisi olla aika lailla mutu-tuntumalla heitetty, koska tuskin tutkimusta asiasta olet nähnyt. Mun mielipide tähän yksittäiseen asiaan on että jos ihminen on ollut pitkäaikaisessa suhteessa, niin ero yleensä sattuu todella paljon. Siitä selviytyminen ja missä ajassa riippuu monesta asiasta mutta helppoa se ei ole. Varsinkaan jos asiaan liittyy yhteiset lapset. Myös lyhyemmät suhteet ja nuorempana solmitut suhteet satuttavat, mutta ehkä niistä selviytyminen on eri tasolla. Pitkäaikaisen ja tärkeän suhteen päättyminen on kuitenkin kova juttu ja uskon että aika moni on tästä samaa mieltä. Aina välillä kuulee sanottavan että tämmöisen suhteen päättynen olisi kuin pieni kuolema. En lähde sitä kommentoimaan sen kummemmin, mutta varmaan ainakin sinnepäin.

Sun viimeseen provoon mä en lähde ja se että miestyyppistä hiustenlähtöä ei ole määritetty sairaudeksi, ei johdu minusta. Usko pois, en ole vaikuttanut asiaan millään lailla. Jos itse haluat sitä sairautena pitää niin siinäpä pidät. Sama se mulle on. Oon tullu siihen tulokseen että sun kanssa näistä asioista saisi väitellä vaikka maailman loppuun ja aina löytyy uusi juonne johon haluat tarttua kiinni. Joten turhaa ajankäyttöä. Lisäksi vaikuttaa siltä, kun katsoin tähän ketjuun tulleita uusia viestejä, että kollikille kirjoitetut viestit on yllättäin samoihin aikoihin viime yönä rustattu. Toisin sanoen taidat olla aika monella alter egolla täällä liikkeellä, samaa asiaa jauhamassa. Mulle tämä jo riittää. Sä voit jatkaa jauhamista täällä rauhassa, niin kuin varmaan teetkin, se ei kuitenkaan muuta mitään. Usko mitä uskot, mielipiteitä on monia ja voihan niistä omistaan kiinni pitää jos haluaa. Hyvät jatkot.

Lue lisää

"Oon tullu siihen tulokseen että sun kanssa näistä asioista saisi väitellä vaikka maailman loppuun ja aina löytyy uusi juonne johon haluat tarttua kiinni. "

Kuule aivan samat sulle. Paitsi vaan sillä erotuksella että näköjään sinulle muuttui tärkeämmäksi mollata minun näkemyksiäni kuin esittää itse mitään parempaa tai perustellumpaa ja muutenkin siirryit tuolle "ei mua oikeastaan kiinnosta yhtään koko juttu"-linjalle sen sijaan että olisit kyennyt asialliseen keskusteluun.

Mitä tulee noihin muihin kirjoituksiini, niin en ole missään vaiheessa "multinickaillut", vaan kommentoinut vain asioita omien mielipiteideni mukaan, eli syytöksesi alter egojen käyttämisestä on jokseenkin hölmö. En tykkää käyttää nickejä juurikin sen takia että silloin täällä palstoilla tulee nimenomaan sinun kaltaisiasi keskustelijoita vastaan, jotka kaivelevat jotain vanhoja kirjoituksia joka kerta kun suunsa avaa. Uskon katsos siihen keskusteluperiaatteeseen että "asiat riitelevät, eivät ihmiset". Ja jos haluan "jauhaa" tästä asiasta, niin sen myös teen, sitä varten nämä palstat ovat olemassa. Jos sinä hajoilet siihen että saan ilmaista näkemyksiäni täällä vaikka sadalla eri viestillä yhtä aikaa, niin se on sinun oma henk. koht. ongelmasi, kenties kannattaisi sitten siirtyä täältä suomi24:ltä pois ja vaikka katsomaan jotain Big Brotheria telkkarista tai jotain, niin ei tarvitsisi niitä hermoja niin rasittaa.

Myöskään tuota viimeistä kysymystä ei ollut tarkoitettu provoksi, mutta jos sinulle sen sillä tavoin tulkitseminen antaa helpon ulospääsyn tästä keskustelusta niin en seiso onnesi tiellä. Samoin jos haluat jatkaa ahdasmielistä suhtautumistasi elämään ja ihmisten ongelmiin, niin sen kuin vaan, kunhan et vaan ikinä tule minun elämäni ja onneni tielle.

kollikki kirjoitti:

Vähän editoiden laitan tähän samantyylisen vastauksen kuin sun aikaisempaan kommenttiin.

Ei tarvi uskoa pelkästään kyseistä ylilääkäriä. Yksi esimerkki muiden joukossa. Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin. Ja eroavaisuudetkin selviää kun sivustoja luet. Tässä nyt muutama äkkiä googletettu näyte sulle, löytyyhän noita paljon muitakin.

http://www.tohtori.fi/?page=4702652&id=4503614#Palvi

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=1844&index=A&page=1

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=8880739&id=0225926

http://www.hiukseton.com/_html/index.php

Mulle on sun mielikuvat aivan yksi ja sama. Jos faktoihin uskominen on noin vaikeaa, niin ei voi mitään. Saat uskoa omaan absoluuttiseen totuuteesi. Se että sulta ei paljon muuta irtoa kuin henk.koht. loukkausta kertoo kyllä mikä olet laatuaan ihmisenä ja minkälainen tyyppi sieltä sun peilistä pällistelee takaisin. Itse en ole tähän keskusteluun enää osallistunut, koska ei ole mitään tarvetta. Asiat on sanottu ja faktat on mitä on, haluat niihin uskoa tai et. Mulle aivan sama.

Lue lisää

Et tunnekuohultasi tajua, että tämä kyseinen kuittaus oli tähän asti ainoa kannanottoni tällä palstalla. Eli et siis taistele yhtä ajattelijaa, vaan tuulta vastaan. Ja tuo sinun ontto mustavalkoinen vimmasi antaa meille kaikille ajattelemisen aihetta näille foorumeille osallistuvien keskimääräisestä henkisestä hyvinvoinnista...ja -kyvykkyydestä.

Oikeassa olemisen pakko mitättömissä asioissa - mitä se mielestäsi kertoo ihmisestä?

edelleen nauruun tikahtuva kirjoitti:

Et tunnekuohultasi tajua, että tämä kyseinen kuittaus oli tähän asti ainoa kannanottoni tällä palstalla. Eli et siis taistele yhtä ajattelijaa, vaan tuulta vastaan. Ja tuo sinun ontto mustavalkoinen vimmasi antaa meille kaikille ajattelemisen aihetta näille foorumeille osallistuvien keskimääräisestä henkisestä hyvinvoinnista...ja -kyvykkyydestä.

Oikeassa olemisen pakko mitättömissä asioissa - mitä se mielestäsi kertoo ihmisestä?

Lue lisää

..keskustelua sivusta seuranneena totean myös sinulle, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä. Kyllä se tuuli puhaltaa toiseenkin suuntaan. Muuten en halua tähän puuttua, kunhan ilmaisen kantani.

RST kirjoitti:

..keskustelua sivusta seuranneena totean myös sinulle, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä. Kyllä se tuuli puhaltaa toiseenkin suuntaan. Muuten en halua tähän puuttua, kunhan ilmaisen kantani.

Lue lisää

ole tässä asiassa yksin, siis.

Nähdäkseni toinen "puolue" täällä sanoo että miestyypin kaljuuntuminen täyttää sairauden "vaatimukset" siinä missä esim. pälvikaljukin, ja toinen "puolue" sanoo, että sellainen ihminen jota kaljuuntuminen haittaa siinä määrin että kyseessä olisi sairaus, on mieleltään häiriintynyt, eli toisinsanoen hullu.

Aika toivotonta saada yhteisymmärrystä aikaan tuollaisessa tilanteessa...

"puoli" ei kirjoitti:

ole tässä asiassa yksin, siis.

Nähdäkseni toinen "puolue" täällä sanoo että miestyypin kaljuuntuminen täyttää sairauden "vaatimukset" siinä missä esim. pälvikaljukin, ja toinen "puolue" sanoo, että sellainen ihminen jota kaljuuntuminen haittaa siinä määrin että kyseessä olisi sairaus, on mieleltään häiriintynyt, eli toisinsanoen hullu.

Aika toivotonta saada yhteisymmärrystä aikaan tuollaisessa tilanteessa...

Lue lisää

...asiaa tässä väittelyssä noin. Mielestäni lähinnä väitelty on siitä onko miestyyppinen kaljuus sairaus vai ei ja myös siitä tulisiko masennuksesta(vakavasta ilmeisesti) sekä miestyyppisestä kaljuudesta kärsivän ihmisen mielenterveyttä vai hiustenlähtöä hoitaa. Näin olen ainakin itse keskustelua seuranneena asian nähnyt.

Minä vaan kirjoitti:

...asiaa tässä väittelyssä noin. Mielestäni lähinnä väitelty on siitä onko miestyyppinen kaljuus sairaus vai ei ja myös siitä tulisiko masennuksesta(vakavasta ilmeisesti) sekä miestyyppisestä kaljuudesta kärsivän ihmisen mielenterveyttä vai hiustenlähtöä hoitaa. Näin olen ainakin itse keskustelua seuranneena asian nähnyt.

Lue lisää

tarpeeksi tarkasti ;)

Itse ainakin sen huomasin, että tuolla yhdellä kirjoittajalla oli vahva taipumus hyökätä toisen kirjoittajan persoonaa vastaan, mm. syyttämällä provoilusta ja usealla nimellä kirjoittamisesta tjsp., ja muutenkin näykkiä asiaa enemmän ilmaisun kuin periaatteen tasolla.

Enkä sitten tiedä, vakavan masennnuksen ja normaalin masennuksen raja on kai aika häilyvä... itsemurhapuheet nyt ovat aika kärkeviä tällaisessa yhteydessä, mutta toisaalta, onhan sitä tässä maailmassa ennenkin kuoltu vaikka minkä takia.

Onko kaljuuntuminen sitten sairaus? Määrittelykysymyshän tuo on, mikä vaiva sitten sairaudeksi katsotaan ja mikä ei, mutta ei se ainakaan kaljuuntumisesta kärsivää lohduta tai auta pätkääkään vaikka kuinka hoettaisiin että "ei se ole sairaus"... myöskin baarissa lienee hiusrajaa vilkaisseelle ja pakit antaneelle neitokaiselle turha huutaa perään että "EI TÄÄ OLE MIKÄÄN SAIRAUS!".

;D

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

mieltä tuosta masentuneen mielen ajattelusta. Puhun nyt tietenkin lähinnä omasta kokemuksesta, mutta onpahan vaan asiat menneet aika lailla noin. Itselläni kyse ei vaan ollut kaljuudesta vaan eräästä toisesta ulkonäköön liittyvästä asiasta. Luulin että se oli masennukseni syy, mutta hoidon edetessä vasta ymmärsin miten monien asioiden summa se on ollutkaan ja minkälainen painolasti mulle oli vuosien mittaan kertynyt. Mulla oli taitava terapeutti, käytiin mun historiaa läpi ja terapeutti lähinnä auttoi mua ymmärtämään mistä asiat johtui. Tavallaan auttoi mua myös itse löytämään ratkaisutkin. Eihän se hetkessä tapahtunut, mutta hyviä kokemuksia siitä. Tämä ulkonäköongelmani ei nykyään tunnu juuri missään enkä kiinnitä siihen edes huomiota. En usko että olisin toipunut, vaikka tämä ulkonäköongelmani olisi pystytty hoitamaan, koska nyt sen huomaa miten heikoilla sillon oli. Jokin toinen asia olisi minut saanut raiteiltaan kuitenkin kohta. Nyt on olo hyvä ja lääkkeetkin on lopetettu jo aikoja sitten. ja tiedän mistä on kiittäminen.

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

Jos näytät paskalta ilman hiuksiasi, niin näytät paskalta ilman hiuksiasi, riippumatta siitä mitä terapeutit sanovat.

Useimmilla elämässä kohtaamillasi ihmisillä ei tule olemaan aikaa tai kiinnostusta opetella "tuntemaan sinua paremmin", joten jos näytät paskalta, niin sinua tullaan myös kohtelemaan kuin paskaa.

Ja kun sinua kohdellaan kuin paskaa vuodesta toiseen, niin sinun täytyy olla hullu jos se ei vaikuta haitallisesti mielenterveyteesi.

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

Tää on vastaus tuohon karuun todellisuuteen.

Ei ne hiukset nyt ole kaikki kaikessa. :) Kyllä meistä löytyy monenlaista menijää kaljua(kuten itsekin), lihavaa tai muuten ei niin "komeaa" miestä. Mutta että ihmisiä kohdeltaisiin kuin paskaa vuodesta toiseen sen takia, niin empä usko. Vittuilua voi joskus senkin takia tulla, mutta tulee sitä vittuilua vastaan elämässä, vaikka olisit minkänäköinen. Ihan normi-itsetunnolla kyllä pärjää. Itselläni ei ole mitään ongelmia kaljuuteni takia, enkä todellakaan ole kokenut että mua olisi kohdeltu kuin paskaa vuodesta toiseen vaikken mikään komistus olekaan. Ota vaan rennommin. :) Eipä mulla muuta kommenttia tähän.

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

Jos sinulla menee kivasti, niin sitten hyvä niin. Kaikilla ei kuitenkaan mene.

Sellaista ihmistä, joka on OIKEASTI ruma, joka yrittää parhaansa, käyttäytyy hyvin ja "rennosti" jne., mutta jota ei koskaan kutsuta minnekään edes ystävien toimesta, jolle ei koskaan kukaan soita, kukaan ei tule juttelemaan missään, jonka puhutellessa ihmiset juhlissa ja baareissa ovatkin yhtäkkiä hyvin kiireisiä lähtemään jonnekin muualle, jonka nähdessään lapset nykivät äitinsä helmoja -"äiti, katso tota setää", ja joka saa lähes joka päivä nähdä vaivautuneen vastenmielisyyden ja pyrkimyksen katsoa jonnekin muualle niiden ihmisten kasvoilla, joita hän kohtaa... häntä sinun tilasi tuskin lohduttaa.

Tämä maailma on pinnallinen ja täynnä pinnallisia ihmisiä. Jos pärjäät naamallasi, ilman hiuksia, niin ole kiitollinen. Joku toinen saattaa hyvinkin olla niin rajalla pärstäkertoimensa suhteen, että hiusten menetys siihen päälle sysää sosiaaliseen tyhjiöön.

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

No, on aika synkistelyä, mutta jos haluat tuommoisen ääriesimerkin laittaa, että mies on ruma kuin piru ja lapsetkin pelkää, niin kyllä se varmaan masentaa. Mutta että hiukset pelastaisi sen tilanteen ja muuttaisi elämän, niin siihen en usko. Ja kuten sanoin, en pärjää naamallani, enkä hiuksillani, niihin ei ole rahkeita. Mutta ihan vaan normaalisti silti elelen, kuten uskon monen muunkin kaltaiseni tekevän.

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

Joo, siinä mielessä olen kyllä samaa mieltä, että ei ne hiukset tilannetta pelasta, mutta hiusten puute ei kyllä myöskään sitä tilannetta ainakaan paranna. Kyllä se kuontalo voi hyvinkin vetää sen rajan pelkästään epämiellyttävän näköisen/ruman ja susiruman/epämuodostuneen näköisen välille.

-Jellona- kirjoitti:

Masentunut ja itsemurha-aikeissa oleva henkilö lannistuu helposti kaikista vastoinkäymisistä elämässä. Tervehdyttyään, ne samat vastoinkäymiset, jotka ennen ovat tuntuneet suurilta, eivät tunnukaan enää juuri missään. Kyse ei ole kaljuuden hoitamisesta(edelleen sanon että kyllä sitä finaakin voidaan määrätä) vaan kyllä syyt ja sitä kautta ratkaisut löytyy aivan muualta. Hiustenlähtö on lähinnä yksi monista elämän vastoinkäymisistä joka voi laukaista masennuksen, jonka syyt ovat paljon moninaisemmat ja syntyneet pidemmältä ajalta henkilön historiassa. Saman masennuksen voisi aivan yhtä hyvin laukaista jokin muu sen hetkinen ongelma. Kuten hyvin varmaan ymmärrät, niin mieleltään terve ihminen ei hiustenlähdön vuoksi ole itseltään henkeä viemässä. Toisin sanoen peiliin katsominen ei enää tunnukaan pahalta kun masennuksesta on toipunut.

Sinä lääkärinä ilmeisesti määräisit kaverille finaa ja kehottaisit ostamaan rogainea, ajatellen tyytyväisenä masennuksen ja itsemurha-ajatusten sillä olevan hoidettu lopullisesti. Mieti asiaa hetki ittekses.

Tuossa sun muutama kommentti koskien asiaa. Voit itsekin miettiä ovatko ihan kaikkein järkevimmästä päästä.

"Tunnetaan tapauksia, joissa miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivä henkilö on ahdistunut asiasta siinä määrin että hän on tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa kaljuuntuminen on johtanut kuolemaan, eikä asian patologisuutta voine silloin kukaan kiistää. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä asiaa tuollaisessa tapauksessa olisi tullut hoitaa? Olisiko hoidon kohteena pitänyt olla ahdistuneisuus vai hiustenlähtö?"

"Oletko myös sitä mieltä, että sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole ilmeistä itsemurhariskiä, on tärkeämpää hoitaa masennusta/ahdistusta kuin sitä aiheuttavaa hiustenlähtöä?"

"eli sinun mielipiteesi on että vakavissa tapauksissa pitäisi hoitaa ahdistusta, eikä kaljuuntumista. "

"..vaikkei potilas olisi henkisesti tasapainoisinkaan ihminen, niin eikö silti ole edullisempaa hoitaa sitä ensisijaista ahdistuksen aiheuttajaa kuin koittaa turruttaa pahaa oloa keinotekoisesti lääkityksellä?"

Lääkitys määrättään yleensä todellakin lievittämään oloa, ja se tekeekin sen. Terapiassa käydään läpi masennukseen johtuvia syitä syvemmin tai todella syvältä(psykoterapia) sekä ratkaisuja. Kaljuudestakin varmaan aluksi puhutaan mutta pian keskustelut siirtyvät aivan muualle, missä ovat todelliset syyt ja ratkaisut.

Masennushan on todellakin helposti uusiutuvaa, mutta jos terapia on onnistunutta eikä lääkitystä lopeteta liian aikaisin, niin ennuste on hyvä. Se ei olisi sitä, jos keskityttäisiin vain hiustenlähdön ongelmiin.

Ja huomaanpa edelleen sun väheksyvän asenteen mielenterveytyötä, masennuslääkkeitä ja terapiaa kohtaan. Ikävää. Siitäkin huolimatta vaikka itselläsi jokin huono kokemus terapiasta olisikin.

"Jos henkilöllä on narsistinen ja ulkonäköön keskittynyt persoonallisuus, niin silloin kaljuuntuminen ON vaikea sairaus. Ja sinäkin varmasti tiedät että narsistisia ja ulkoiseen olemukseen keskittyviä ihmisiä on tässä maailmassa aika helvetin monta, eikä heistä juuri ketään ole sen vuoksi silti sairaiksi/hulluiksi määritelty."

Toki itseään ja peiliä tuijottavia ihmisiä on tässä maailmassa paljonkin, joille ulkonäkö merkkaa ja ylimääräset kilot, hiustenlähtö ym. ulkonäölliset seikat tuottavat mielipahaa, mutta yhtä lailla heidänkin kohdallaan todelliset vastoinkäymiset(läheisen kuolema, vakava sairaus, ero yms.) "jyräävät" hiustenlähtö tai muut ongelmat, jotka ei silloin todellakaan tunnu missään.

Jos taas tarkoitit "oikeasti" narsistista persoonallisuushäiriötä(arvioitu 1% väestöstä) niin siihen liittyy niin paljon muitakin juttuja ja heille kasvaa ongelmia monista muistakin asioista että niihin ei kannata edes tässä mennä.

Sun mustaa valkoisella ja muita dokumenttia en ole nähnyt, lukenut vain sun omia juttujas joita nämä dokumentitkin on joten enpä pidä niitä kovin raskaina argumenttina. Pitäydyn edelleen kannassani ja olen samaa mieltä kuin tämä yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan ylilääkäri, sinun murteessasi poppatohtori. Joten kai sun sitten täytyy viedä tämä kansainvälisen tiedeyhteisön eteen. =D

Lue lisää

Niin, onhan se totta että jos oot ruma naamasta, niin ilman hiuksia voit olla vielä pahemman näköinen. Vähän samoin kuin jos on ruma naama, mutta jos sulla on vielä aknekin, niin oot pahemman näköinen. Tai jos oot ruma ja kaiken lisäksi lihavakin, niin tottahan oot varmaan epämiellyttävämmän näköinen. Onhan näitä kompinaatioita. :) Ihmisen ulkonäköhän koostuu kokonaisuudesta. Ja hiukset on yksi osa kokonaisuutta. Ja oikein pahoissa tilanteissa hiukset ei varmaan tosiaan pelasta muttei niistä tietenkään haittaakaan ole, jos näin voisi asian ilmaista.

Niin, kyllähän tosiaan on ulkoisesti todella rumiakin ihmisiä ja esim. kehitysvammaisia, joilla on epämuodostumia ja muitakin ihmisiä joilla voi olla sairauksia mitkä muuttaa ulkonäköä ikävään suuntaan. Jotenkin vaan nuo ääriesimerkit ei ole sitä mihin halusin alunperin kommentoida. Tää vaan nyt kääntyi siihen suuntaan yhdestä esimerkistä.

Mielestäni sitten ihan toinen juttu on se miten omaan ulkonäköönsä suhtautuu. Se voikin olla ehkä se tärkein asia. Jos joku kokee olevansa "rajalla" ulkonäkönsä suhteen. Niin rajalla, että jo pelkästään hiustenlähtö sysää sosiaaliseen tyhjyyteen, niin onko se ihmisen oma ajatus tilanteesta, vai onko niin että ympäristö oikeasti muuttuu hetki hetkeltä sua kohtaan paskemmaksi kun hiukset lähtee sitten riittävästi niin kohtelee sua sen jälkeen jatkuvasti paskamaisesti. Mun on vaikea uskoa että ystävät kaikkoaisi hiustenlähdön vuoksi, tai että kaikki ihmiset kohtelisivat sinua paskamaisesti kaljuna. Mä uskon kai vähän enemmän ihmisiin ja yleisiin käytöstapoihin sitten sekä myös sun omaan olemukseesi ja käytökseen, ulkonäöstä huolimatta. Uskon myös vahvasti ettei läheiset ihmiset ja ystävät kovin paljon sun kaljuudesta välitä.

Voihan tietenkin olla ettei sulla ole ystäviä, läheisiä ja elämä muutenkin potkii päähän ja sitten vielä kaljuunnutkin(ääriesimerkki :)). Mitä tuohon nyt sitten vois sanoa.. Ehkä vaan että hiukset ei silloin todellakaan ole ainoa ongelma. Kai sitten noita esimerkkejäkin olisi aika helppo keksiä niin, että se hiustenlähtö olisi sitten se viimonen pisara siihen tyhjiöön. Ihan yhtälailla se pisara voisi olla jokin muu asia liitttyen ulkonäköön tai johonkin muuhun.

Toki pinnallisia ja/tai ilkeitä, epäkypsiä ihmisiä on ja niiltä voi tulla ikävääkin palautetta(esim. tietyn tyyppisiltä naisilta baareissa, jos koitat onneasi, nim.merkki kokemusta löytyy), mutta eihän ne nyt sun koko sosiaalinen elämäs ole. Itse asiassa hyvin hyvin pieni osa sitä. Siksi en usko että hiusten lähdettyä ihminen joutuisi sosiaaliseen tyhjiöön juuri siitä syystä, saatika että ihmiset häntä sen jälkeen alkaisivat kohdella paskamaisesti lopun elämäänsä.

Mun mielestä ulkonäkö tai hiukset eivät merkkaa kaikkea ja kyllähän mä tietenkin itsekin tunnen ihmisiä joita kai sitten voisi sanoa rumiksi. Ihan yhtälailla niillä on ystäviä ja ovat itsekin iloisia normaalisti eleleviä ihmisiä. Tietysti en heitä moniakaan syvällisesti tunne, mutta eivät he mitenkään syrjäytyneitä tai sosiaalisessa tyhjyydessä elä. Eräs pyörätuolissa istuva entinen opiskelukaverini, jolla on kädet surkastuneet ja puhe vaikeaa, on oikein aktiivinen ja huumorintajuinen ihminen, eikä häntä todellakaan syrjitä tai olla kutsumatta juhliin yms.

Joten kai se, jos sitten syrjäytyykin ihmisistä, riippuu vähän itsestäkin ja omasta suhtautumisesta ulkonäköönsä sekä elämään yleensä. Onhan maailma ankea paikka välillä, mutta silti moni painaa positiivisesti eteenpäin. Ja varmaan niin että toiset ei niinkään, luulen että se asia riippuu aika monista tekijöistä, luonteesta, asenteesta, kasvatuksesta ja vaikka mistä, ei vaan hiuksista(jos loppujen lopuksi paljonkaan niistä).

No, tulipa sepustus. Itse ajattelen tällä tavalla ja ymmärrän jos joku muu ajattelee toisella tavalla. Meillä jokaisella on varmaan omat "totuutemme". Mä jätän tän kirjottelun nyt tähän kun en jaksa koko ajan olla tsekkaan vastauksia. Oon liian noobie tähän keskusteluhommaan. :) Jatkakaa muut, mä lähden ulos.

kollikki kirjoitti:

Kukaan ei ole sanonut ettet voisi miestyyppistä kaljuuntumistasi hoitaa, vakkei se sairaus olekaan.

Eikä tarvi uskoa pelkästään kyseistä ylilääkäriä. Yksi esimerkki muiden joukossa. Pienellä haulla löydät luotettavia sivustoja vaikka kuinka monta eikä yhdessäkään puhuta miestyyppisestä kaljuuntumisesta sairautena, pälvikaljusta kylläkin. Ja eroavaisuudetkin selviää kun sivustoja luet. Tässä nyt muutama äkkiä googletettu näyte sulle, löytyyhän noita paljon muitakin.

http://www.tohtori.fi/?page=4702652&id=4503614#Palvi

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=1844&index=A&page=1

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=8880739&id=0225926

http://www.hiukseton.com/_html/index.php

Itse en ole tähän keskusteluun enää osallistunut, joten jätän jankutuksen sun ja muiden keskusteluun osallistuvien huoleksi.

Lue lisää

Olet yksi monen monen muun joukosta, jotka muodostavat omat mielipiteensä muiden mielipiteistä. Lykkäät copy-paste paskaa joka viestiin ja uskot lääkäreiden kirjoituksiin käsi sydämellä. On toki syytä välttää "mutu" tekstiä tällaisella palstalla, jossa asiatekstit ovat välillä kiven alla, vaikka aihe onkin monelle miehelle erittäin tärkeä.

Ja mitä väliä sillä on, luokitellaanko miestyyppinen kaljuuntuminen sairaudeksi vai ei? Vittumaista se joka tapauksessa on, kun se kerran kohdalle sattuu :(