En enää keksi mitää muuta paikkaa kuin tänne puhuminen..jotenki saatava purkaa itseään..Elikkä olen aika varma että sairastun synnytyksen jälkeiseen pahaan masennukeen..Olen raskaana 16. viikolla ja olen jo nytten aivan masentunut ja stressi on todella kova..poikaystävän kanssa tuli juuri ero ja asiat ovat muutenkin aivan sekasin..Enkä saa niitä enääjärjestykseen millään..Olen sairastanut kerran jo vakavan masennuksen ja toista kertaa sitä en tahtoisi..edellisestä kerrasta on noin 2-4 vuotta..Tunnen itseni todella huonoksi ja en viitsi kenellekkään puhua asiasta koska edellinen masennukseni oli todella paha ja olin osasto hoidossakin..pelkään että poikaystäväni käyttää sitä mua vastaan ja haluaa huoltajuuden itselleen..olen aivan sekasin enkä enään tiedä mitä tehdä..auttakaa jos tiedätte jotain mahdollisuuksia..kiitos..
Miten selviän..
Onneton**
2555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onko sulla joku tukihenkilö jolle voit puhua vaikeimmistakin asioista tai edes purkaa joitakin ajatuksia?sellainen olisi mielestäni hyvä sinulle ja jos et läheisistä kuten ystävistä,sukulaisista yms. sellaista saa tai ei jo ole niin kysy vaikka esim. neuvolasta apua,he siellä osaavat auttaa ja neuvoa eteenpäin tällaisissakin asioissa.Ja sitten toinen juttu, eli vaikka nyt olet todella masentunut ja sinulle on tapahtunut ikäviä asioita yritä jaksaa vauvasi takia,voi olla ettet sairastukaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen koska olet niin innoissasi uudesta tulokkaasta:)mutta tottakai se mahdollisuus on ja suurempi vielä koska sinulla on aiemmin ollut vakava masennus.Itselläni oli todella stressaava raskausaika ja olin aivan masentunut,loppuakohden alkoi vasta helpottaa kun vauva tuli todemmaksi ja osasin alkaa iloitsemaan siitä. Minulla todettiin jo ennen raskautta keskivaikea masennus joka vain paheni raskausaikana. Nyt olen kohta puolivuotiaan tyttösen onnellinen äiti ja pikkuhiljaa alkamassa selviämään masennuksesta keskustelun ja ammatti-ihmisten tuen avulla.Ja tietenkin myös läheisten tuen.Vaikeita hetkiä on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan koska itsellä asiat olivat aivan sekaisin mutta elämässä arvot ja ajatukset muuttuu kun sen oman lapsen saa. Mutta tärkeintä nyt olisi että jaksaisit keskittyä itseesi ja tulevaan vauvaasi ja yrittäisit jutella esim.poikaystäväsi kanssa että eroaisitte edes sovussa eikä kauheissa riidoissa koska se ei ole lapsen kannalta hyväksi.Mutta nyt sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin uskaltaa ja jaksaa puhua näistä asioista jollekulle.Tee se lapsesi takia.Voimia ja jaksamista sulle eteenpäin ja iso halaus:)!!
Moikka!
Itselläni on hiukan sama ongelma. Olen rv 25 ja pelkään myös, että synnytyksenjälkeinen masennus valtaa mielen. Olen sairastanut sen jo kertaalleen kuusi vuotta sitten, mutta en hakeutunut sillon hoitoon ja se paheni sitten keskivaikeaksi-vaikeaksi masennukseksi vuosien myötä. Nyt olen ollut melkein puoli vuotta "terve".
Neuvola on hyvä paikka puhua näistä asioista. Selvitä siellä, mikä on tilanteesi ja mikä on pelosi. Pyydä, että pääsisit lääkärille ja saisit lähetteen psykiatriselle tms, että saisit terapiaa. Itse käyn vielä kerran kuussa, ns. varmuuden vuoksi terapiassa. Se on sellaista lähinnä "päivitystä", että mikä on fiiwis ja missä mennään.
Se,että saat sen avun jostain helpottaa jo kummasti. Poikaystäväsi ei pysty ihan niin vaan saamaan sitä huoltajuutta itselleen, vaikka vetoisi kuinka menneisyyteesi.
Reipas soitto neuvolaan, niin saat asiat rullaamaan... ... voimia...