Onko kellään kokemusta siitä..varmaan monillakin..että kun uroskoira täyttää vuoden,niin sen käytös muuttuu aivan oudoksi. Meillä on kohta vuoden ikäinen uros..joka on ollut ennen tätä ns. murkkuikää aivan unelmakoira..lenkillä helppo ulkoilutettava ja mukavaa seuraa. Nyt karkailee jatkuvasti omille teilleen ja tulee vähän milloin huvittaa takaisin..ei edes herkkuopalat kiinnosta palkaksi kun tulee. Eli täysin hormooniensa vallassa. Vanhemmalla uroksellamme ei ollut tätä jatkuvaa karkailua edes murkkuiällä. Ja se ihmetyttää,että tämän nuoremman käytös on muuttunut parissa kuukaudessa kuin salaman iskusta. Vaikka en itse tiettävästi ole mitenkään sitä kohdellut aikaista huonommin tms..että siitä vois johtua. Olen yrittänyt harjoitella uudelleen luoksetulot jne. Sisätiloissa onnistuu..mutta ulkona kuulo menee ns. pois päältä. Onko neuvoja miten sais ns. entisen koiran takasin?
Kokemuksia kyselisin..
-n-
3353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli joku varmaan voi ymmärtää viestissäni olevan lauseen..että en "kohtele koiraani aiempaa huonommin"..ei siis tarkoita,että olisin kohdellut sitä koskaan huonosti. Vain sitä,että käytökseni ei sitä kohtaan ole muuttunut.Koiran kiinnostus minuun on vain vähentynyt ulkona ollessa..varsinkin kun se on irti metsässä. Ei auta vaikka päällään seisois huomion saamiseksi..tai olisi huomioimatta. Sille tuntuu olevan yksi lysti. Eli toivoisin neuvoja ja kokemuksia. Onko kellään ollut vastaavaa.En usko että kastraatio auttaa asiaa.En ainakaan vielä siihen haluaisi päätyä.
urokselta kuulostaa:-)) Vaan NYT ei pidä päästää sitä irti lainkaan. Ei ennenkuin kuulo palautuu!
Taikka hätäisemmälle kouluttajalle salaiseksi neuvoksi: ota käyttöön to-oo-osi pitkä jämäkkä naru, ja sitten kun tuntuu, että koira on liian kaukana itsestä, kutsut: "Koira tänne!" Ja jos samalla sekunnin murto-osalla Koira EI OLE kääntymässä, niin narun tulisi olla jo varulta valmiina, tositiukalla äkkitempaukseen. Ja kunnon tempaus, kiitos, sillä samalla sekunnin murto-osalla. Eikä mitään pikkunykyä: sellainen kertalaakista seljälleen kesken täyden vauhdin koko Koira...
Sen jälkeen heti uusi "Koira tänne" iloisella äänellä ja kehut päälle "Hyvä Koira hieno Koira" kun lähtee tulemaan kohti, vaikka puolipökerryksissäkin olisi. Tai olisitte molemmat:-))
Ja vielä isommat kehut kun on taas kosketusetäisyydellä. -Heitä muuten ne namut ja herkut ruokakuppiin ruokailuajoiksi. Niillä mitään tarvetta opettamisessa.... Koiralle paras palkinto on ohjaajan kehut ja riehakas leikkituokio kanssaan, jolloin ei tarvitse noudattaa normaaleja käyttäytymissääntöjä. Saa hyppiä isäntäänsä vasten, ja riehkua sikana muutenkin, vaikkapa patukkaa kiskoen. Mutta vain sen (pienen) ajan jonka isäntä lupaa.
Kyllä se silläkeinoin siitä lutviutuu. Onnittelut terveestä ja luonteikkaasta nuoresta uroskoirastanne, ja kaikkea hyvää jatkossa!
Kyllä se on vain kasvamassa nuoreksi koiraksi ja ihan normaalia.
Ensin uroksellamme oli pentuna uhma ikä ja sitten tuli tuo "teini ikä" jolloin se oli aivan mahdoton..se ei kuullut eikä nähnyt minua ja teki mitä halusi..pitää vain näyttää urokselle että NOT TODAY HONEY...ja näin se onnistui..älä anna periksi..
Nyt poitsumme on ollut yli puol vuotta kuin enkeli..kun se oli n.2v. niin hänen pelleilynsä loppui ja nyt kuulee ja näkee!=)
Kyllä se teidänkin poitsu muuttuu!