olen eronnut yli 3v sitten.Suurin syy oli se,että
mies halusi erota liitosta,koska hänellä oli uusi suhde.Minä muutin lasten kanssa toiselle paikkakunnalle,käytännön syistä.Lapset aloittivat uudessa koulussa,kavereitakin saivat.Elämä siis sen suhteen oli mallillaan.
Mutta epäonnekseni tutustuin yh-naiseen joka aloitti tekemään perheestämme lastensuojeluilmoituksia,jotka
tietenkin "syynättiin" tuloksettomina.Syynä ilmoitusten tekoon oli tuon naisen pahantahtoisuus,sai kuulema jonkinlaisen nautinnon kun niitä ilmoituksia tehtaili!Tuo nainen tiesi etten ole exäni kanssa "väleissä",ja siinäpä hänellä oli keino tuolla tavalla puuttua elämäämme.
Kun sain tietää tuon naisen teosta,lopetin "ystävyyden" siihen paikkaan.Ja kas kumma,ilmoittelutkin välittömästi loppuivat!
Tosin siinä meni minun luottoni sos.viranomaisiin,etenkin kun exäni vielä soitteli sinne ilmoittaen milloin mistäkin asiasta,kuten että oli saanut lapsilta flunssan,yms...
Elämä oli aluksi aikasmoista selviämistä,olinhan ollut vuosia kotiäitinä.Nyt jouduin itse ottamaan
vastuuta 5.lapsesta,kodista,lemmikeistä...
Lasten isä ikäänkuin katosi elämästämme uuden suhteensa kanssa!
Nyttemmin olen löytänyt elämääni uuden ihmisen,jonka kanssa elämääni jatkan..Hän on hyvä,lempeä ja käsittelee lasten kanssa fiksusti ne vaikeimmatkin asiat,lisäksi kun hän on itse yh,niin ymmärtää mitä elämä lasten kanssa todella on!
Ainoa miinus nykyhetkessä on se,että jo ex-liiton aikana useat riidat aiheutui siitä että lasten isä käyttäytyi väkivaltaisesti lapsia kohtaan.Mie menin tietenkin väliin,aina en kuitenkaan ehtinyt lapsia suojelemaan...seurauksena pieniä/isompia ruhjeita lasten kasvoissa/kehossa.
Jotenkin sitä oli ymmärtämätön,tai ehkä ennemminkin väsynyt,eikä osannut oikein niihin asioihin puuttua.
Nyt kun jo 3v erosta,on tilanne edelleen siellä sama.Kun lapset ovat isällään(jolla siis uusperhekin jo!),tulevat lapset "isävkonlopuilta"kotiin kiukun kera...tai kehossa ruhjeita.Ei voi olla oikein ettei isä jaksa olla kerran kuussa,vkonloppua,lasten kanssa...lapset kertovat kuinka isä "nostaa kurkusta seinälle,jolleivät ole kunnolla".Tai kuinka 13v poika JUOKSEE isäänsä karkuun,ja menee sängyn alle
piiloon...tai lähtee kesken vierailun bussilla kotiin,kun siellä tulee riitaa!
Edellis kesänä poika tuli isältään vkonloppua viettämästä,ja valitteli sormeaan kuinka on kipeä..kaatui muka kantoon mökillä.Minä vein lääkäriin arkena,jolloin selvisi että murtumahan tuolla..myöhemmin poika kertoi että valehtelivat,isänsä käski kertoa tuon tarinan minulle.Tosiasiassa isänsä oli vääntänyt lapsen(tuolloin 11vuotias!)kättä,koska hän ei halunnut viedä koiria aamulenkille.
Lisäksi isänsä tappelee uuden vaimonsa kanssa aina kun lapset ovat siellä,juovat ja tupakoivat sisällä..vaikka 13v pojalla onkin astma!
Liittomme aikaan mies sentään meni ulos tupakalle,koska ei halunnut tupakan hajua sisälle!
Uusi vaimo lisäksi haukkuu lapsia huonosti kasvatetuiksi,ym. kun lapset ovat isällään.
Kysyisin lähinnä sitä mitä minä voin tehdä nykytilanteessa?Vaikka olenkin yh,sosiaaliviranomainen on sitä mieltä että lasten on mentävä isälleen silloin,kun isä itse haluaa heidät ottaa!Tiedän,että sama sossun rumba alkaisi taas(ne valitukset),jollen lapsia hänelle anna!
Onko minulla siis mitään oikeuksia?Isommat lapset ovat jo murkkuikäisiä,ja osin pystyvät itseään suojelemaan..mutta miten suojelen noita pienempiä
isänsä kiukun purkauksilta?
Viime päivinä nuo ikävät asiat olleet enempi lasten mielissä...ja ovat olleet hyvillään siitä että miesystäväni on ollut heille hyvä,ja selittänyt asioita vain puhumalla!
mies halusi erota liitosta,koska hänellä oli uusi suhde.Minä muutin lasten kanssa toiselle paikkakunnalle,käytännön syistä.Lapset aloittivat uudessa koulussa,kavereitakin saivat.Elämä siis sen suhteen oli mallillaan.
Mutta epäonnekseni tutustuin yh-naiseen joka aloitti tekemään perheestämme lastensuojeluilmoituksia,jotka
tietenkin "syynättiin" tuloksettomina.Syynä ilmoitusten tekoon oli tuon naisen pahantahtoisuus,sai kuulema jonkinlaisen nautinnon kun niitä ilmoituksia tehtaili!Tuo nainen tiesi etten ole exäni kanssa "väleissä",ja siinäpä hänellä oli keino tuolla tavalla puuttua elämäämme.
Kun sain tietää tuon naisen teosta,lopetin "ystävyyden" siihen paikkaan.Ja kas kumma,ilmoittelutkin välittömästi loppuivat!
Tosin siinä meni minun luottoni sos.viranomaisiin,etenkin kun exäni vielä soitteli sinne ilmoittaen milloin mistäkin asiasta,kuten että oli saanut lapsilta flunssan,yms...
Elämä oli aluksi aikasmoista selviämistä,olinhan ollut vuosia kotiäitinä.Nyt jouduin itse ottamaan
vastuuta 5.lapsesta,kodista,lemmikeistä...
Lasten isä ikäänkuin katosi elämästämme uuden suhteensa kanssa!
Nyttemmin olen löytänyt elämääni uuden ihmisen,jonka kanssa elämääni jatkan..Hän on hyvä,lempeä ja käsittelee lasten kanssa fiksusti ne vaikeimmatkin asiat,lisäksi kun hän on itse yh,niin ymmärtää mitä elämä lasten kanssa todella on!
Ainoa miinus nykyhetkessä on se,että jo ex-liiton aikana useat riidat aiheutui siitä että lasten isä käyttäytyi väkivaltaisesti lapsia kohtaan.Mie menin tietenkin väliin,aina en kuitenkaan ehtinyt lapsia suojelemaan...seurauksena pieniä/isompia ruhjeita lasten kasvoissa/kehossa.
Jotenkin sitä oli ymmärtämätön,tai ehkä ennemminkin väsynyt,eikä osannut oikein niihin asioihin puuttua.
Nyt kun jo 3v erosta,on tilanne edelleen siellä sama.Kun lapset ovat isällään(jolla siis uusperhekin jo!),tulevat lapset "isävkonlopuilta"kotiin kiukun kera...tai kehossa ruhjeita.Ei voi olla oikein ettei isä jaksa olla kerran kuussa,vkonloppua,lasten kanssa...lapset kertovat kuinka isä "nostaa kurkusta seinälle,jolleivät ole kunnolla".Tai kuinka 13v poika JUOKSEE isäänsä karkuun,ja menee sängyn alle
piiloon...tai lähtee kesken vierailun bussilla kotiin,kun siellä tulee riitaa!
Edellis kesänä poika tuli isältään vkonloppua viettämästä,ja valitteli sormeaan kuinka on kipeä..kaatui muka kantoon mökillä.Minä vein lääkäriin arkena,jolloin selvisi että murtumahan tuolla..myöhemmin poika kertoi että valehtelivat,isänsä käski kertoa tuon tarinan minulle.Tosiasiassa isänsä oli vääntänyt lapsen(tuolloin 11vuotias!)kättä,koska hän ei halunnut viedä koiria aamulenkille.
Lisäksi isänsä tappelee uuden vaimonsa kanssa aina kun lapset ovat siellä,juovat ja tupakoivat sisällä..vaikka 13v pojalla onkin astma!
Liittomme aikaan mies sentään meni ulos tupakalle,koska ei halunnut tupakan hajua sisälle!
Uusi vaimo lisäksi haukkuu lapsia huonosti kasvatetuiksi,ym. kun lapset ovat isällään.
Kysyisin lähinnä sitä mitä minä voin tehdä nykytilanteessa?Vaikka olenkin yh,sosiaaliviranomainen on sitä mieltä että lasten on mentävä isälleen silloin,kun isä itse haluaa heidät ottaa!Tiedän,että sama sossun rumba alkaisi taas(ne valitukset),jollen lapsia hänelle anna!
Onko minulla siis mitään oikeuksia?Isommat lapset ovat jo murkkuikäisiä,ja osin pystyvät itseään suojelemaan..mutta miten suojelen noita pienempiä
isänsä kiukun purkauksilta?
Viime päivinä nuo ikävät asiat olleet enempi lasten mielissä...ja ovat olleet hyvillään siitä että miesystäväni on ollut heille hyvä,ja selittänyt asioita vain puhumalla!
Vastaukset 5
Vanhimmat
pahoinpitelystä. Voi hyvänen aika, älä odota enää hetkeäkään. Ja jos lapsella on vielä vamma joka näkyy päällepäin ja olette käyneet lääkärissä niin siinä sinulle riittävät todisteet. Aina parempi jos lapsi itsekin kertoo kuka vamman aiheutti ja miten. Mutta sen jätät poliisin tai lääkärin kyseltäväksi. Ikävä kyllä poliisilta kestää tutkia asiaa aika kauan, mutta pyydä sossulta että järjestävät tutkinnan ajaksi valvotut tapaamiset. Ei sosiaalitoimisto voi vaatia että lähetät lapsesi pahoinpideltäväksi. Nyt myös välittömästi kerrot (ellet ole jo kertonut) lapsillesi mitä heille saa ja mitä ei saa tehdä. Et voi estää isää tapaamasta lapsiaan, etkä kieltäytyä antamasta heitä isälle ilman ongelmia, ellei sinulla ole viranomaisen päätöstä siitä että tapamisia ei voida sallia. Eli kipin kapin poliisille ja sen jälkeen sossuun. Turha niitä vanhoja sossu asioita on pelätä. Nehän on jo selvitetty, eikö?
että isommat lapset saavat kyllä myös vaikuttaa asioihin, eli kyllä heitä kuunnellaan mikäli eivät halua isän luo mennä. Kertovat asiaan oman mielipiteensä. Soita rohkeasti sinne sossuun ja ala selvittämään tilannetta. Ennenkuin on liian myöhäistä. Nyt jo tuntuu että olet odotellut liian kauan, vuosia. Tsemppiä!
Kyllä sun pitäisi tehdä rikosilmoitus.Voit ottaa kuvia lasten vammoista todisteiksi tai näyttää ne jollekin tutulle, et sulla olisi sit todistaja.Soita sossuun ja vie asia eteenpäin.
Lapsilla on parempi olo sun luona.Lapset tarvitsee turvallisuutta ja paljon rakkautta ei väkivaltaa!
Tsemppia sulle!
LAPSEN oikeudesta tavata isäänsä, ei isän oikeudesta tavata lapsia. Jos lapset eivät halua tavata isää (ne vanhemmat lapset siis) niin heidän ei ole pakko!!! Miksi he yhä menevät isälleen? Kuka heitä siihen pakottaa? Vai haluavatko sittenkin?
Ja rikosilmoitus tehdään poliisille. Aloita siitä.
Mutta kun sos.viranomaiset jatkuvasti vaativat että lasten on mentävä isälleen.Ex kun aloitti tuon valitusrumban aikoinaan,jossa ilmoitti nuo flunssa-jutut,ja kuinka hän ei koe olevansa isä,kun se ruksi on papereissa "väärässä"kohdassa.Ja kuinka sos.viranomaisten mielestä olisi parempi,jos meillä olisi yhteishuoltajuus...ym.
Parempi tosiaan.Kun jouduin alkuvuodesta sairaalaan pariksi viikoksi,ei lasten isä suostunut ottamaan lapsia luokseen.Vaan lapset joutuivat tuolloin vieraiden ihmisten pariin,kriisiperhesijoitukseen.Tuo uusi vaimo oli kotona,joten mahdollisuus sitenkin olisi ollut lapset sinne ottaa.
Vaikea taistella sos.viranomaisen "asiantuntemusta"vastaan...ainakin omalla alueella
sos.viranomainen on täydellisesti isän puolella.Ei lasten asialla!