Olo on kuin "sähköjäniksellä", äärettömän levoton ja ahdistunut. Oon kesällä saanu kakssuuntasen diagnoosin. Sitä ennen olen masennusta sairastanut reilun vuoden.
Yritän sinnitellä töissä mutta ei tästä oikeen mitään tule. En vain millään haluaisi antaa periksi. Mulla on jo tänä vuonna ollut pitkä poissaolo.
Yöunet jää aika vähäiseksi, ruoka ei maita (tosin ihan hyvä sillä ylimääräistä on)Jos istun pitää nousta ja toisinpäin. Keskittymiskyky on aika nolla. Aamulla odotan vaan iltaa ja illalla aamua.
Pitäskö nyt vaan antaa periksi vai voisko ottaa jotain lääkettä ylimääräistä tms., että sais tän paskan olon pois tai edes vähenemään. Mulla on käytössä deprakine, efexor, seroquel, mirtazapin ja opamox.
Viiltelyhalukin voimistuu taas päivä päivältä. Tähän asti oon pystyny vastustaan "kiusausta". En mikään teini ole vaan ihan aikuinen naisihminen 45 . Helvetti, että tää on kovaa!
Yritän sinnitellä töissä mutta ei tästä oikeen mitään tule. En vain millään haluaisi antaa periksi. Mulla on jo tänä vuonna ollut pitkä poissaolo.
Yöunet jää aika vähäiseksi, ruoka ei maita (tosin ihan hyvä sillä ylimääräistä on)Jos istun pitää nousta ja toisinpäin. Keskittymiskyky on aika nolla. Aamulla odotan vaan iltaa ja illalla aamua.
Pitäskö nyt vaan antaa periksi vai voisko ottaa jotain lääkettä ylimääräistä tms., että sais tän paskan olon pois tai edes vähenemään. Mulla on käytössä deprakine, efexor, seroquel, mirtazapin ja opamox.
Viiltelyhalukin voimistuu taas päivä päivältä. Tähän asti oon pystyny vastustaan "kiusausta". En mikään teini ole vaan ihan aikuinen naisihminen 45 . Helvetti, että tää on kovaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen syönyt vuosia lääkeitä kaksisuuntaiseen. Ei se olo nykyäänkään tasainen. Mutta siihen tottuu... Välillä ei pysty keskittymään välillä pystyy. Lääkkeitä oon kokeillut niin monia, että tuskin mua auttaa vaihdot.
Mutta sinä voit kysästä lääkäriltäs voitko lisätä jotain lääkettäsi. Vaikka aika runsaasti noita näyttäs jo olevankin.