Olen 25v. tytteli, suht onnellinen. Olen ollut saman miehen kanssa 9 vuotta, erossa olimme vuoden päivät noin 4 vuotta sitten. Erosimme koska miehelläni oli ongelmia oman elämänsä kanssa, kuitenkin hän pääsi jaloilleen omin avuin ja tapasimme uudestaan, rakastan häntä ihan hurjan paljon mutta toisinaan tulee tietysti niitä aikoja kun mikään ei tunnu miltään ja on vaikeaa. On ollut myös aikoja jolloin hän on pettänyt luottamukseni pienillä horjahduksillaan elämässään.Olen sanonut hänelle viimeisen riidan aikana että en uskalla olla onnellinen koska pelkään että petyn taas.Luottamus suhteessamme on toisinaan 0,1 %...aika parantaa haavata. Ne asiat ovat anteeksi annettuja ,mutta ei unohdettuja...pelkään jatkuvasti että koska tulee suraava retkahdus tai koska hän jää kiinni siitä että puuhaa selkäni takana jotain mistä en tiedä.
Tiedän että olisi pitänyt jo silloin viskata pihalle mutta kun huoli on niin kova.
Rakastan häntä ihan hirveästi ja haluan pitää hänestä huolta että hän pärjää, mutta olen alkanut miettimään olenko hänen kanssaan vain siksi että pelkään mitä hän tekee elämälleen jos eroamme. Tiedän olevani hänelle kaikki kaikessa, eikä hän koskaan olisi väkivaltainen tai olisi toisen naisen kanssa. Hän on niin hyvä ja kiltti minulle, Yhteyset ystävämme aina ihailevat miten minulla on niin ihana mies, ja niin hän onkin. Sattuu kovasti kun ajattelen hänen olevan niin ihana jollekkin muulle kuin minulle, mutta suhteemme on alkanut kesän jälkeen tuntumaan kovasti lopppun palaneelta, mutta toisinaan taas niin hyvältä ja ihanalta että haluan jatkaa suhdetta maailman ääriin.
Kesän jälkeen osin siksi että juhannuksena ihastuin yhteiseen ystäväämme joka tällä hetkellä seurustelee toisen yhtävämme kanssa, tiedän että välillämme on jotain mutta kunpikaan ei saa sitä sanotuksi. Hän kertoi minulle juuri että aikoo erota, hän on puhunut sitä minulle jo pitkään mutta ei ole mitään kuitenkaan tehnyt ja siksi olen ihmetellyt mistä johtuu ristiriitaiset puheet minulle heidän suhteestaan. Puhuin "ihastuksestani" sydänystävälleni joka sanoi huomanneensa jo kauan sitten että että mies on ihastunut minuun. Nyt olen päästäni pöyrällä koska ajattelen koko ajan tätä miestä, enkä uskalla lähestyä enkä kertoa tunteitani, joista en itsekkään ole varma, koska pelkään saavani pakit jos hän ei tunnekkaan samoin. Olen kyllä melko varma että tässä on jotain, yhtenä viikonloppuna olinne samoilla jatkoilla molemmat ilman siippoja, luoja tietää mitä olisi tapahtunut jos olisimme jääneet kahden.
En missään nimessä ole valmis pettämään nykyistä miestäni koska en halua loukata häntä, mutta loukaan häntä joka tapauksessa koska ajatuksissani on toinen....toisaalta haluan ajatella että tämä on vain hetkellinen ihastus joka johtuu siitä että en ole varma omista tunteistani. Teen niin tai näin kaikki on peruuttamatonta, en tiedä mitä teen.
Tekee koko ajan mieli laittaa hänelle joku viesti, mutta en uskalla, en vaan uskalla tehdä aloietta....parempi varmaan kun välttelee koko miestä.
Plaa plaa plaa, en osaa edes kirjoitaa niin että joku voisi ymmärtää mikä myllerrys sisälläni käy.
Perkele sentään.
Ihan kamalaa ajatella että kaveri tulee ja vie oman naisen, en koskaan haluaisi moiseen liemeen, mutta ei ihminen voi tunteilleen mitään.
Tiedän että olisi pitänyt jo silloin viskata pihalle mutta kun huoli on niin kova.
Rakastan häntä ihan hirveästi ja haluan pitää hänestä huolta että hän pärjää, mutta olen alkanut miettimään olenko hänen kanssaan vain siksi että pelkään mitä hän tekee elämälleen jos eroamme. Tiedän olevani hänelle kaikki kaikessa, eikä hän koskaan olisi väkivaltainen tai olisi toisen naisen kanssa. Hän on niin hyvä ja kiltti minulle, Yhteyset ystävämme aina ihailevat miten minulla on niin ihana mies, ja niin hän onkin. Sattuu kovasti kun ajattelen hänen olevan niin ihana jollekkin muulle kuin minulle, mutta suhteemme on alkanut kesän jälkeen tuntumaan kovasti lopppun palaneelta, mutta toisinaan taas niin hyvältä ja ihanalta että haluan jatkaa suhdetta maailman ääriin.
Kesän jälkeen osin siksi että juhannuksena ihastuin yhteiseen ystäväämme joka tällä hetkellä seurustelee toisen yhtävämme kanssa, tiedän että välillämme on jotain mutta kunpikaan ei saa sitä sanotuksi. Hän kertoi minulle juuri että aikoo erota, hän on puhunut sitä minulle jo pitkään mutta ei ole mitään kuitenkaan tehnyt ja siksi olen ihmetellyt mistä johtuu ristiriitaiset puheet minulle heidän suhteestaan. Puhuin "ihastuksestani" sydänystävälleni joka sanoi huomanneensa jo kauan sitten että että mies on ihastunut minuun. Nyt olen päästäni pöyrällä koska ajattelen koko ajan tätä miestä, enkä uskalla lähestyä enkä kertoa tunteitani, joista en itsekkään ole varma, koska pelkään saavani pakit jos hän ei tunnekkaan samoin. Olen kyllä melko varma että tässä on jotain, yhtenä viikonloppuna olinne samoilla jatkoilla molemmat ilman siippoja, luoja tietää mitä olisi tapahtunut jos olisimme jääneet kahden.
En missään nimessä ole valmis pettämään nykyistä miestäni koska en halua loukata häntä, mutta loukaan häntä joka tapauksessa koska ajatuksissani on toinen....toisaalta haluan ajatella että tämä on vain hetkellinen ihastus joka johtuu siitä että en ole varma omista tunteistani. Teen niin tai näin kaikki on peruuttamatonta, en tiedä mitä teen.
Tekee koko ajan mieli laittaa hänelle joku viesti, mutta en uskalla, en vaan uskalla tehdä aloietta....parempi varmaan kun välttelee koko miestä.
Plaa plaa plaa, en osaa edes kirjoitaa niin että joku voisi ymmärtää mikä myllerrys sisälläni käy.
Perkele sentään.
Ihan kamalaa ajatella että kaveri tulee ja vie oman naisen, en koskaan haluaisi moiseen liemeen, mutta ei ihminen voi tunteilleen mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli vaikeuksia päästä jaloilleen ja oli jotain horjumistakin?oletko tullut ajatelleeksi että miehelläsi voi olla alkoholi ongelma :O