... tänään seuraavan:
Lipposta ei kuunneltu
Lipponen kehotti puolueita pidättymään Nato-keskustelusta ja ainakin ottamasta kantaa Natoon liittymisestä ennen vaaleja. Hän ilmeisesti uskoi kantojen olevan kielteisiä, jolloin hänen haaveensa liittymisestä ensi vaalikaudella vaikeutuisi.
Mutta pääministeri Vanhanen ilmoitti tyynesti, ettei Keskusta ole muuttamassa kantaansa Naton suhteen ensi vaalikaudellakaan. Pari päivää myöhemmin demareiden puheenjohtaja Heinäluoma, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Backman ja puoluevaltuuston pj. Ahde ilmoittivat, ettei Natoon liitytä ensi vaalikaudella. Kaikki vetosivat voimassa oleviin kielteisiin puoluekokouspäätöksiin. Eivät kuunnelleet Lipposta. Kävi niin kuin hän oli pelännytkin.
Lipponen ja toinen demarinatottaja Jaakonsaari ovat olleet äimistyneitä. Lipponen on ollut hiljaa, mutta Jaakonsaari ilkkui noita ilmoituksia eduskunnassa, että tulipa seuraava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tehtyä yhdessä yössä. Myös Erkon lehdistö kokee saaneensa nokilleen.
Kataiselle tilanne on myös kiusallinen. Hän onkin lausunut pettymyksensä Keskustan ja demareiden johtajien ilmoituksesta. Kokoomus on viimeisessä puoluekokouspäätöksessään asettunut Natoon liittymisen kannalle. Katainenkin tietää, että valtaosa äänestäjistä ei halua maan liittyvän Natoon. Ei vaikuta uskottavalta, jos puolue siirtyy Keskustan ja SDP:n kannalle. Jos hän nyt lähtee vaaleihin Nato-lippua liehuttaen, on vaalitappio varma. Veikkaankin, että käärivät lipun visusti rullalle ja selittävät, että puolue muodostaa lopullisen käsityksensä vaalien jälkeen tehtävien tilannearvioiden jälkeen puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä.
Tätä menoa vaaleista näyttää tulevan ei vain pääministeri-, vaan myös Nato-vaalit. Siinä kisassa Vanhasella on hyvät mahdollisuudet. Vaikkei Nato erota häntä Heinäluomasta, on demareiden puheenjohtajalla muita vaikeuksia kansansuosion suhteen. Vanhanen on edelleen Gallup-historian suosituin pääministeri. Katainen on Heinäluoman tavoin varsin kokematon, tuntematon poliitikko ja hänellä on vielä tuo Nato-rasite.
Oiva Härkönen, Vantaa
Lipposta ei kuunneltu
Lipponen kehotti puolueita pidättymään Nato-keskustelusta ja ainakin ottamasta kantaa Natoon liittymisestä ennen vaaleja. Hän ilmeisesti uskoi kantojen olevan kielteisiä, jolloin hänen haaveensa liittymisestä ensi vaalikaudella vaikeutuisi.
Mutta pääministeri Vanhanen ilmoitti tyynesti, ettei Keskusta ole muuttamassa kantaansa Naton suhteen ensi vaalikaudellakaan. Pari päivää myöhemmin demareiden puheenjohtaja Heinäluoma, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Backman ja puoluevaltuuston pj. Ahde ilmoittivat, ettei Natoon liitytä ensi vaalikaudella. Kaikki vetosivat voimassa oleviin kielteisiin puoluekokouspäätöksiin. Eivät kuunnelleet Lipposta. Kävi niin kuin hän oli pelännytkin.
Lipponen ja toinen demarinatottaja Jaakonsaari ovat olleet äimistyneitä. Lipponen on ollut hiljaa, mutta Jaakonsaari ilkkui noita ilmoituksia eduskunnassa, että tulipa seuraava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tehtyä yhdessä yössä. Myös Erkon lehdistö kokee saaneensa nokilleen.
Kataiselle tilanne on myös kiusallinen. Hän onkin lausunut pettymyksensä Keskustan ja demareiden johtajien ilmoituksesta. Kokoomus on viimeisessä puoluekokouspäätöksessään asettunut Natoon liittymisen kannalle. Katainenkin tietää, että valtaosa äänestäjistä ei halua maan liittyvän Natoon. Ei vaikuta uskottavalta, jos puolue siirtyy Keskustan ja SDP:n kannalle. Jos hän nyt lähtee vaaleihin Nato-lippua liehuttaen, on vaalitappio varma. Veikkaankin, että käärivät lipun visusti rullalle ja selittävät, että puolue muodostaa lopullisen käsityksensä vaalien jälkeen tehtävien tilannearvioiden jälkeen puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä.
Tätä menoa vaaleista näyttää tulevan ei vain pääministeri-, vaan myös Nato-vaalit. Siinä kisassa Vanhasella on hyvät mahdollisuudet. Vaikkei Nato erota häntä Heinäluomasta, on demareiden puheenjohtajalla muita vaikeuksia kansansuosion suhteen. Vanhanen on edelleen Gallup-historian suosituin pääministeri. Katainen on Heinäluoman tavoin varsin kokematon, tuntematon poliitikko ja hänellä on vielä tuo Nato-rasite.
Oiva Härkönen, Vantaa
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sen verran on pakko puolustaa Kataista, että hän on Kokoomuksen nimissä valmis keskustelemaan NATOsta ja siihen liittymisestä, mutta ennen kuin mitään päätöstä tehdään, asiasta järjestetään joka tapauksessa kansanäänestys. Tässä valossa Vanhanen ja Heinäluoma vaikuttavat varsinaisilta luikureilta - pään pensaaseen panijoilta - jotka vaalitappiota pelätessään vaarantavat Suomen turvallisuuden. Suomeksi sanottuna oman edun tavoittelu menee maan edun edelle - poliittisessa korkeassa virassa tuota voisi kutsua edesvastuuttomaksi.
Tähän saakka eletty ilman Natoa rauhassa ja nyt on joku kauhistuttava turvallisuusvaje olemassa?
"Vaarantavat Suomen turvallisuuden" kuulostaa vain Natojäsenyyden markkinoinnilta.
Myötäilypolitiikasta ja kuningasseikkailuista selvittyäänkin kokoomusoikeistolla on ollut taipumusta samaistaa isänmaa ja hyvinvoivan kansanosan ennakkoluulot. Ei tästä ole pitkää aikaa kun Kokoomus vielä piti Suomen Leijonaa logonaan.
Hyi helvetti.
Joutuisimme maksumieheksi ja poikamme sotimaan etulinjaan.
..tuntui oudolta kakki muut on liirum ,laarua.... vaarantavat Suomen turvallisuuden jäi mieleen kuka tai mikä Suomeen on tulossa ja mikä on muuttunut ,että nykyinen linja ei vois jatkua???????
No etkös tuota nyt käsitä? Vihollinenhan se Suomea uhkaa. Vihollinen vaaniin vain tilaisuutta ja hetkeä. Heti se hyökkää, jos puolustuksemme hetkeksi herpaantuu. Niin, tai ei ole uskottavaa. Uskottava puolustus meidät pelastaa. Vihollisen on silloin mietittävä että mitä se joutuu riskeeraamaan ja uhraamaan ja että mitä sillä on voitettavana. On puolustuksen tarkoitus juuri tämä uskottavuus. Jos ei ole puolustusta, se olisi sama kuin jos ei olisi poliisia. Silloinhan rikolliset heti ryöstäisivät ja raistaisivat kaikki. Tästä syystä järjestysvaltaa tarvitaan. Sama on kansainvälisissä suhteissa. Pitää olla tietty turvallisuustae ettei synny turvallisuuvajetta. Turvallisuusvaje laukaisee vihollisen refleksit heti. Ilman puolustusvoimia oltaisiin silloin kusi sukassa.
Aika hyvin oletkin asian käsittänyt - tuolla kaupunkilaisella on vielä vähän hakusessa, mutta ei se mitään. Kaupunkilainen voi vaikka tehdä pientä lähipiirin tutkimusta Suomea suppeammalla otannalla ja jättää ovet lukitsematta aina kotoa lähtiessään, ja tietysti parkkeerattuaan autonsa ovet aina auki avain virtalukossa ja mahdolliset arvoesineet etupenkillä, tai mielellään ikkunalla. Tulokset voi sitten julkaista tai jättää julkaisematta, mutta väitän, että missään vähänkään isommassa kaupungissa ei tappioitta selviä.
Mitä tulee muuttuneeseen Suomen tilanteeseen, niin Kääriäinen sen aika osuvasti ilmaisi - rahat ovat loppumassa.
...Nato kanta ja miksei rahat riitä.
Puolustuspolitiikan haaksirikko
PAAVO VÄYRYNEN
perjantai 10.11.2006
Presidentti Mauno Koivisto varoitteli taannoin Suomea joutumasta turvallisuuspolitiikassaan Kaarle XII:n tielle. Omissa kannanotoissani olen näihin varoituksiin yhtynyt.
Ruotsin kuningas Kaarle XII kävi jatkuvasti raskaita sotia Baltiassa ja Itämeren eteläpuolen maissa. Vuonna 1709 Kaarle XII:n johtamat Ruotsi-Suomen joukot kokivat Ukrainan Pultavassa murskatappion Pietari Suuren johtamalle Venäjän armeijalle. Kuningas pakeni Turkkiin. Sieltä palattuaan hän kokosi uuden armeijan ja hyökkäsi Norjaan. Tämä sotaretki jäi hänen viimeisekseen.
Venäjä käytti hyväkseen Ruotsin tappion ja miehitti Suomen. Koimme vuosikausia kestäneen isoksi vihaksi kutsutun venäläismiehityksen. Kaarle XII on varoittava esimerkki siitä, kuinka valtion ei pidä toimia: kun kansakunta haaskaa voimavaransa ulkomailla, se ei kykene enää puolustautumaan.
Varoituksista huolimatta Suomi on edennyt Kaarle XII tiellä.
Maamme on mukana kaikkiaan neljässä rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiossa, joissa palvelee puolustusvoimien verkkosivun mukaan noin 900 sotilasta. EU:n kahteen taisteluosastoon kuuluu lisäksi yhteensä lähes 400 sotilasta.
Suhteellisesti Suomen panos on paljon suurempi kuin esimerkiksi Nato-suurvalta Saksan. Siellä katsotaan, että nykyinen 9000 sotilaan mukanaolo kansainvälisissä tehtävissä rasittaa liiaksi puolustusvoimien voimavaroja. Suomelle vastaava suhteellinen taso olisi noin 500 sotilasta.
Suomi on päättänyt mennä mukaan entistä vaativampiin ja vaarallisempiin operaatioihin. EU:n puitteissa Suomi on halunnut mennä mukaan jopa kahteen taisteluosastoon. Tätä varten lainsäädäntöä on muutettu siten, että voidaan osallistua myös operaatioihin, joilla ei ole YK:n valtuutusta.
Suomen osallistuminen Nato-rauhankumppanuuteen ja EU:n kriisinhallintaan on muodostumassa hyvin kalliiksi. Ilmavoimille aiotaan hankkia jopa tankkauskone ja täsmäpommeja. Kuljetushelikopteritkin on päätetty hankkia lähinnä ulkomaisia operaatioita varten.
Kansalle ja kansan edustajille on syötetty pajunköyttä, kun on väitetty, että kansainvälinen toiminta nielee mitättömän pienen osan maamme puolustusmenoista ja että nekin hyödyttävät tehokkaasti omaa maanpuolustustamme.
Nyt alkaa totuus tulla esille. Tähän mennessä on laskettu, kuinka paljon Nato-jäsenyys maksaisi Suomelle. Toisin sanoen: kuinka paljon enemmän meidän tulisi käyttää varoja puolustustarkoituksiin, jos liitymme Natoon. Nyt on jopa puolustusministeri kääntänyt argumentaation päälaelleen: Suomen on liityttävä Natoon, ellei puolustusbudjettia olennaisesti kasvateta.
Miten tämä on selitettävissä? Vain yhdellä tavalla: Suomi on ei-jäsenmaana käyttänyt niin paljon voimavaroja Nato-johtoiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan, etteivät rahat riitä enää oman maan puolustuksesta huolehtimiseen. Tämä hoidettaisiin Naton turvatakuilla!
Suomen puolustuspolitiikka näyttää kokeneen oman haaksirikkonsa, oman "pultavansa". Ratkaisua ei tule hakea Nato-jäsenyydestä, vaan Suomen on rajoitettava omaa osallistumistaan kansainvälisiin tehtäviin. Se on mitoitettava maamme voimavarojen mukaiseksi. Toisaalta meidän on palattava perinteisen rauhanturvatoiminnan tielle, jossa sekä aineelliset uhraukset että miehistötappiot ovat kohtuuden rajoissa.
Ennen oli tapana asettaa parlamentaarisia puolustuskomiteoita, joissa maanpuolustuksen kysymyksiin haettiin yhteistä kansallista linjaa. Turvallisuuspoliittiset selonteot eivät näytä täyttävän tätä tehtävää. Olisiko jälleen aika perustaa parlamentaarinen puolustuskomitea?
KOLUMNI
kirjoittaja on europarlamentaarikko (kesk.)
Kerro kaverille Tulosta
Ihan rehellisesti - antaisitko elämäsi Paavon käsiin? Minä en antaisi.
Mutta, Väyrysen tekstissä on kaikesta huolimatta yksi huomion arvoinen pointti, mistä olen itsekin näissä NATO-keskusteluissa aina silloin tällöin puhunut: Suomi käyttää NATO-toimintaan jo nyt ei-jäsenenä vähintään jäsenmaksun edestä rahaa saamatta kuitenkaan NATOn turvatakuusta palaakaan. Miten tähän on tultu, voidaan kysyä nykyisiltä hallitusvastaavilta Keskustalta ja SDPltä sekä tietysti koko kansan presidentiltä Tarja Haloselta.
Toisaalta tätä taustaa vasten alan ymmärtää Halosen puheita, miksi NATO-kysymys on vain poliittinen, eikä taloudellinen. Täytyy taas kerran myöntää - keskustelu avartaa mieltä.
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=32
Suomi pysyy Natosta ulkona mutta sen lähellä - Erkki Laatikainen 11.11.2006 00:01
Suomen turvallisuuspoliittinen linja ei ole muuttumassa, vaikka Helsingin Sanomat ja eräät muut sanomalehdet rummuttavat sotilasliitto Naton jäseneksi liittymisen järkevyyttä.
Pääministeri Matti Vanhanen vakuutti viime maanantaina Kouvolassa, ettei perusteita jäsenyyteen ole ainakaan seuraavalla vaalikaudella. Valtiovarainministeri ja pääministerin sijainen Eero Heinäluoma puhui samansuuntaisesti hieman myöhemmin.
Kahden johtavan hallitusvoiman näkemykset ovat yhtäläiset. Euroopan unionia hyödynnetään, samoin yhteistyötä Naton kanssa, mutta jälkimmäisen raskaita ja riskejä sisältäviä velvoitteita antavaa jäsenyyttä ei koeta mielekkääksi.
Liittoutumattomuus
tuo vakautta asioihin
Suomalaisten enemmistö on koko ajan kriittinen Natoa kohtaan. Se on tottunut liittoutumattomuuden tuomaan vakauteen.
Liittoutumattomuus ei ärsytä suurinta naapurivaltiotamme Venäjää, jonka ratkaisut ovat olleet Suomelle aina tärkeät. Kun toisen maailmansodan jälkeen saavutettiin keskinäinen luottamus ja kunnioitus, tätä pohjaa ei haluta noin vain murentaa.
Kokoomus ajaa määrätietoisimmin maatamme Naton tiukaksi osaksi. Muutamat sosialidemokraatit Liisa Jaakonsaaresta alkaen ovat kokoomuksen linjalla. Heille Natosta on tullut dogmaattinen ja mielikuvituksettomuutta ilmentävä hokema.
Natottuneita
uhkaa tappio
Mikäli eduskuntavaalit rakentuvat kovin Naton ympärille, jäsenyyden ajajat ottavat suuren riskin. Kokoomuksen äänestäjissä on varmaan muiden puolueiden kannattajia enemmän natolaisia, mutta kansalaisten valtavirran asenne on entinen.
Turvallisuuspolitiikassa vältetään hötkyilyä. Johdonmukaisuutta arvostetaan.
Keskustan ja sosialidemokraattien korkeimman johdon pidättyvyys Naton jäsenyyteen kielii halua jatkaa punamultaa vaalien jälkeen, jos tulos tämän suinkin mahdollistaa. Yllättävää olisi, jos näin ei kävisi.
Mitä hanakammin kokoomuksen johto rummuttaa Natoa, sitä lupaavimmiksi keskustan ja SDP:n menestymisen näkymät muodostuvat.
Väittely Natosta korostaa uudelleen oikeiston ja punamultaliittoutuman eroja. Ne ovat usein olleet näennäisiä, mutta nimenomaan turvallisuusratkaisut tuntuvat kohoavan olennaisiksi erottaviksi tekijöiksi.
Oma armeija
muita parempi
Puolustusministeri Seppo Kääriäisen tokaisu ”lisää rahaa armeijalle tai Natoon” oli kansanomainen laukaus puolustusvoimiemme vahvistamiselle suomalaisella rahoituksella.
Kansa on tottunut arvostamaan omia puolustusvoimia enemmän kuin minkään muun maan armeijaa.
Maan riippumattomuuden varjeleminen kansallisilla toimenpiteillä on aina parempi vaihtoehto kuin vieraan apuun sokea luottaminen.
Nato on Yhdysvaltain ja läntisen Euroopan johtavien valtioiden hallinnoima organisaatio, jolle keskinen Eurooppa on ikuisesti paljon tärkeämpi alue kuin maanosan pohjoiset harvaanasutut kaistaleet.
Naton yksinomaiseen apuun sitoutuminen saattaisi tuottaa pahan pettymyksen ankaran kriisin kestäessä. Tuolloin suurvallat käyvät kauppaa keskenään. Euroopan ytimestä maksetaan mitä vain. Reunustojen arvo on kevyt. Ne ovat silkkaa vaihtotavaraa.
EU antaa
selkänojaa
Euroopan unionin jäsenyys antaa tietyn selkänojan. Kun taloudelliset, kulttuuriset ja pitkälle turvallisuuspoliittisetkin siteet ovat läheiset, tämä jo itsessään vaikuttaa turvallisuuslinjauksiin.
Ja kun Nato on Euroopassa johtava sotilaallinen toimija, EU ja jäsenvaltio Suomi on luonteva sen kumppani.
Silti on eroa Natoon virallisella kuulumisella tai kuulumattomuudella. Turvallisuuspolitiikassa on monesti nyansseilla, pienillä erityispiirteillä, hämmästyttävän mittava merkitys.
Presidentti
ja hallitus johtavat
Helsingin Sanomien vahva liputtautuminen Naton äänenkannattajaksi tuntuu melkein huvittavalta
Ehkä sanomalehdessä uskoteltiin sen asenteen johtavan tasavallan linjauksia eli Helsingin Sanomien mahdin olevan hallitusta ja tasavallan presidenttiä ohjaava.
Näin ei sentään ole eikä koskaan ole ollut. Sietää muistaa Urho Kekkosen olleen Helsingin Sanomien kauan vihaama valtiomies, mutta hän luotsasi isänmaata niin kuin viisaaksi näki. Kansa tuki presidenttiään.
Suomi on kansanvalta, jossa sanomalehdistö muodostaa vapaasti linjansa. Samoin tekevät ihmisten valtiollisiksi johtajiksi äänestämät vastuunkantajat.
Suomenmaa nyt julkaisee mitä julkaisee.
Lienee selvää että niin kepu kuin demaritkin ovat lyöneet kantansa kiinni joten Suomi ei liity Natoon ennen vuotta 2011, käytännössä ennen vuotta 2012.
Nyt onkin syytä penätä kantoja siihen kuinka puolustustamme on kehitettävä vai annetaanko armeijamme näivettyä rahanpuutteeseen kuten Kääriäinen asian ilmaisee.
Kirjoitin eilen Venäjän-Saksan kaasuputken strategisesta merkityksestä Itämerellä. Lähialueidemme sotilaallinen aktiviteetti lisääntyy kun Venäjä laittaa laivastonsa rakentamaan ja turvaamaan kaasuputkea. Putkeen sanotaan asennettavan myös vakoilujärjestelmiä. Ruotsalaiset ovat asiasta huolissaan kuten saamme tämän päivän lehdistä lukea. Suomi painaa päänsä pensaaseen eikä tunnusta lisääntyvää
uhkaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021286466
Mikä on sinun kantasi, kuinka Suomen puolustusvoimia tulee kehittää ilman Natoa, mitkä ovat realistiset vaihtoehdot ja suuruusluokat joita tulisi satsata.
Vai tyydytkö vain vastustamaan Natoa esittämättä vaihtoehtoa
Voi minkä nostalgian vuodatuksesi monen mielessä herättääkään. Tuollainen parkuminen "vaihtoehdon" perään oli niin tyypillistä tässä maassa noin kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin yhtenäiskulttuurisen ajattelun tukipylväät alkoivat sortua.
Yksi ja toinen harras uskovainen, perhearvojen puolustaja ja maanpuolustushengen läpitunkema "isänmaallinen" kansalainen hoki hokemasta päästytään että mitä te nuoret radikaalit oikein revitte... revitte ja revitte, ettekä tarjoa mitään tilalle. Ei tuollainen ole rakentavaa kritiikkiä... pitäisi olla jokin rakentava vaihtoehto esittää sijalle...
Ja valitettavasti tällaista vaihtoehtoa ei ole eikä sitä tarvita. Kun yksi ajattelutapa romuttuu, ei siihen sijalle tarvita aukkoa täyttämään toista yhtä sairasta ajattelutapaa. Kun kylmän sodan maailma sotilasliittoineen romahti, ei siihen nyt tarvita Natoa ajatusaukkoa tai "turvavajetta" täyttämään. Se on pelkkää höpöhöpöä se.
Ja vaikka sotilasteknologia aina kehittää yhä uusia ja yhä tehokkaampia tuhovälineitä, ei siihen kilpajuoksuun tarvitse välttämättä mennä mukaan. Ei se turvallisuus sillä lailla yhtään lisäänny. Ei se lisääntynyt siitäkään vaikka suurvallat kylmän sodan aikana rakensivat ydinaseita kilpaa niin paljon, että vaikka ne räjäytettäisiin missä päin maapalloa tahansa ja missä järjestyksessä tai millaisen ajan kuluessa tahansa, niiden aikaansaama säteily tappaisi jokaikisen maapallon ihmisen noin 16 000:een kertaan. Tuntuu todella hiton turvalliselta. Eiköhän sentään kkymmenentuhatta kertaa tapettu ihminen olisi voinut riittää?
Ymmärsinkö oikein, sinun mielestäsi Suomen tulee pidättäytyä myös omien puolustusvoimien kehittämisestä sen lisäksi ettemme liity Natoon?
Juu, eikä se nykyisen "tason" purkaminenkaan pitäisi sen suljetumpi vaihtoehto olla kuin mikään mukaan.
Kun ihmiset puhuvat sillä äänellä että muka on välttämätöntä satsata rahaa ja voimia johonkin, että on muka tehtävä välttämättömiä päätöksiä, että on muka jokin ainoa vaihtoehto, jne, jne, silloin tällainen ihminen on ottanut itselleen ihmistä suuremmat valtuudet ja puhuu kyllä läpiä päähänsä. Eikä tällaisia puheita pidä kenenkään hyväksyä tai edes ottaa tosissaan vaikka niitä tyypillisesti perustellaan muka vastuuntunnolla, "isänmaallisuudella", "kaikella järjellä", jne jne.
Kukaan ei tule talkootyönä meitä puolustamaan.
http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/383.dsp
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=67
Et sitten vanhempaa kirjoitusta löytänyt.
Nyt puhutaan ratkaisuista vuodelle 2010, siis tulevaisuuteen
Ennustetaanko?
Mitkä ovat vaalien viisi kuuminta teemaa?
-saat aloittaa kun minä olen kohteliaampi
Huomasitko muuten häirikön täällä muutama päivä sitten? Esiintyi ralpuna ja city,-fece nmimerkeillä. Nyt hävisi jonnekin tuonelan tuoksuihin. -:) -:)
Vanhasella hänen tullessa pääministeriksi?
1. Muutama häviö puolueensa henkilövaaleissa,
2. Viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen torppaus, jolla toimellaan hän vaikutti osaltaan siihen, että sähkö on tällä hetkellä niin kallista kuin se on.
Suomenmaan kirjoitus oli hyvä muihin puolueisiin liittyen, mutta Suomen Keskustan pää-äänenkannattajan olisi kannattanut toki mainita ne keskustalaiset, jotka kannattavat NATO:a.
Keskustassa jäsenistö ja äänestäjien enemmistö kannattavat liittoutumattomuutta siksi, että maa saisi jatkaa kukoistavaa talouskehitystä Venäjän kanssa.
Sen sijaan keskustaliberaali Vanhanen, jonka isä kehittelee rotuihin ja kansallisuuksiin perustuvia älykkyysosamääräoppeja, pelkää Venäjää.
Samoin kenraalien uudelleen kasvattama Seppo Kääriäinen.
Näin ollen Suomen Keskustaa äänestäessään ei ole helppoa tietää, kannattaako liittoutumattomuuden jatkamista mahdollisuuksien mukaan vai joitain äkkipikaisempia ratkaisuja.
Oiva sai aikanaan lunta tupaan yrittäessään muuttaa mustaa valkoiseksi Anneli Jäätteenmäen rikollisen toiminnan arvioinnissa.
Nyt Oivalla poksahtaa shampanjapullo auki. Hän on saanut julki ihan ikioman yleisönosastokirjoitelmansa maailman ylivoimaisesti parhaimmassa ja objektiivisimmassa sanomalehdessä.
Oivalla ja Korhosella on sama piirre. Hemmetinmoinen tarve kirjoittaa.
Konteksti onkin sitten jo vaikeampi asia vaikka jutut julkaistaisiinkin.
Oivan horinoissa on sellainen "yleispyöreä" luonne. Oiva sopisi hyvin siihen aamu-tv:n yleisösastoon "pelastamaan maailman" täydellisillä mielipiteellään.
hehhehhee:-)
Älä aliarvioi Oivaamme, julkaisihan Hesarikin Oivan maataloustukitutkielman.
Sittemmin sitä on käytetty kansantaloustieteen opinnoissa esimerkkinä virheellisestä väittämästä.
Suomenmaata lukee vain tosiuskovaiset joten nyt ei ole vaaraa että joku oppinut kirjoituksen lukisi ja vääräksi todistaisi. Sen hoitaa aika sillä tulemme vielä näkemään kuinka Oiva väittää kepu aina olleen Natoon liittymisen kannalla, siis sitten kun kepu vie meidät Natoon
...Jorkka-setä lohduttaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021325484
Miksi keskustan ja SDP:n pitää peitellä sitä, että ne tulevat muodostamaan kantansa Natoon uudelleen 2008 käsiteltävän puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä?
... olevan jo nyt tiedossa ja se on kielteinen Natoon liittymisen suhteen. Toivottavasti viimeistään silloin Kokoomuskin peruu aikaisemmat päätöksensä asian suhteen.
ja eletään päivänpolitiikkaa eikä entisen NL:n aikaa.Putinin sisäpolitiikka on vaikeuksissa kun keskusvirastojen virkamiehiä ammutaan kovaa tahtia. Pian sieltä loppuu asiantuntemus. Keitä tilalle? Sitä pitää kysyä Sergei Lavrovilta.