Miten järjen saisi enemmän tunteeksi? Luen parisuhdeopasta mieheni kanssa ja siinä puhutaan rakkauden tunteesta...miten sen löytää kun on kerran kadottanut? Järki sanelee että tunteet pitäisi löytää, jotta yhteiselo siipan kanssa ei tuntuisi kuin elämänikäiseltä vankilalta..
Oppaassa on ohjeita alkaa huomioimaan ja romantisoimaan tilanteita, päivä kerrallaan yhä enemmän. Luulenpa ettei teennäinen kohteliaisuus tuo tunteita toiseen ..vai onko kokemuksia kellään?
Oppaassa on ohjeita alkaa huomioimaan ja romantisoimaan tilanteita, päivä kerrallaan yhä enemmän. Luulenpa ettei teennäinen kohteliaisuus tuo tunteita toiseen ..vai onko kokemuksia kellään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vai parisuhdeoppaasta sitä neuvoa haetaan..Voi teitä. Elämä se on mikä opettaa, ei niitä oppaista löydä.
Voi kun oiskin vitsi : (
Sulla on varmaan hyviä neuvoja elämänkoulusi käyneenä joten anna tulla vaan..
välttämättä teille sopis. Henkilökohtaisia kokemuksia ei voi aina soveltaa toisille. Mikä sopii yhdelle , ei sovikaan toiselle.
Tunnustelkaa toisianne ja ottakaa se toinenkin huomioon. Itsekkyys on pahinta.
En aio leikkiä asiantuntijaa tämän enempää.
Mut ei niitä sieltä kirjoista löydy.
Hyvää jatkoa teille ja anteeksi jos olin tyly.
vaan katkera. Minusta on hienoa, jos joku yrittää, vaikka sitten parisuhdeoppaiden kautta.
katkeraksi? Mielipiteen ilmaisuko luokitellaan katkeruudeksi?
Kiitos vinkeistä..niin ei välttämättä kirjoista tai edes keskusteluista löydy apua, mutta jotain ehkä nekin oppaat auttaa ymmärtämään..Sen kirjan on kirjoittanut eräs parisuhdeterapeutti, joka soveltaa samoja metodeja terapiassaan, mitä kirjassakin on.
Ainakin itsestäni oivalsin jo tiettyjä asioita, joita en ole huomannut ajatellakaan. Teoriaa vaan on aika vaikea soveltaa..
Hyvää jatkoa myös sinulle.
Ero tulossa. Kun ei ole tunteita niin ei ole tunteita. Jäljelle jää kysymys kauanko viivytellään väistämätöntä.
Muistot, sääli tai muut sellaiset eivät ole tunteita, joiden varaan suhdetta voisi rakentaa. Sekin tiedetään nyt.
Ikävä kuulla että teille käynyt niin..Miehelläni on kova halu yrittää vielä joten oman pääni ja asenteiden kanssa on nyt työstämistä. Välitän toki edelleen, on pitkä historia takana, mutta rakkaus..Olisi ihana jakaa elämänsä sen kanssa, jota rakastaa eikä vain sellaisen kanssa, jonka kanssa tulee toimeen.
Voimia sinulle.
Ehkä se on siinä, että toinen on vaan luonteeltaan romanttisempi kuin toinen. Mieti miten asennoidut, näetkö asioissa tai tilanteissa romanttisuutta vai pelkkää realismia?
Tartu pieniin hyviin hetkiin ja näytä tunteesi. Ne kasvaa vain, kun osoitat tunteesi. Elämässä on paljon kauneutta, se pitää vaan nähdä, en tarkoita sitä että katselisit maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Unelmoi vähän pää pilvissä kuitenkin :-)
Kiitos neuvosta : ) Hassuinta tässä on että olen aina pitänyt miestäni mahdottoman epäromanttisena ja nyt itse syyllistyn siihen, etten oikein kykene tunteella ajattelemaan. Samankaltaistumista pitkässä suhteessa?
Koitan päästää tunnepuolen järkevästi suunnattuun kohteeseen, vai miten tuon nyt muotoilisi..
Mukavaa viikonloppua sinulle : )