Blade Runner

Sekä elokuva että juttu. Olin jo 80-luvulla myyty kun katsoin "alkuperäisversion" videolta oli se niin mykistävä kokemus. Elokuva teki mieleeni pysyvän vaikutuksen jonka perusteella hankin ohjaajanversion DVD:nä mutta se ei tuntunut niin hyvältä kuin se "alkuperäinen". En tiedä onko aika kullannut muistot?

Elokuvahullu kirjoitti:

Sekä elokuva että juttu. Olin jo 80-luvulla myyty kun katsoin "alkuperäisversion" videolta oli se niin mykistävä kokemus. Elokuva teki mieleeni pysyvän vaikutuksen jonka perusteella hankin ohjaajanversion DVD:nä mutta se ei tuntunut niin hyvältä kuin se "alkuperäinen". En tiedä onko aika kullannut muistot?

Lue lisää

Aika kyllä oikeastikin joskus kultaa muistot, ja jokunen elokuva olisi minun ainakin kannattanut jättää niiden varhaisnuoruuden mielikuvien varaan, oli ne parempia kuin itse filmit. Blade Runner ei kohdallani kuulu näihin, mutta eri tavalla senkin näkee eri ikäisenä. Pitempi aika sitten näin tuon director's cutin ja viime vuonna viimeksi sen alkuperäisen, miksikähän sitä tosiaan pitäisi nimittää eli kumpi on alkuperäisempi. Director's cut loppuu paremmin, oikeastaan toisen version aivan loppu on ihan hirveä. Muuten mulle käy molemmat. Katsoin sen viimeksi sukulaispojan kanssa (11 v.) ja olin etukäteen varma, että se ei jaksa katsoa sitä loppuun, kun on tottunut näihin, joissa tehosteet vyöryvät päälle eikä hiljaista hetkeä ole. Natiainen katsoi ihan hievahtamatta kuitenkin, ei tullut sitten keskusteltua jälkikäteen, miten hän sen muuten koki. Luulen, että tuon ikäiseen vetoaa eniten se tulevaisuuden maailma ja takaa-ajoasetelma, mutta enpäs minä voi arvostella, etteikö sitä saisi sellaisenakin katsoa ilman syvällisempää pohdintaa siitä, kenellä on elämisen oikeus!

Niin kuin varmaan porukat tietääkin, samaisen Philip K. Dickin (on siinä kaveria sukunimellä paiskattu) kirjojen pohjalta on tehty vielä ainakin Total Recall ja Minority Report. Aivan hyvää tasoa nämäkin. Jännä, että vaikka Schwarzenegger (ja piru jos joku huomauttaa oikeinkirjoituksesta...) ei todellakaan kuulu lempinäyttelijöihini, kuuluuko edes näyttelijöihin ;-), Total Recall ja Terminator kuuluvat lempielokuviini! Total Recallin teema ei sinänsä sillä tavalla herätä tunteita kuin Blade Runnerin (ainakaan minussa), mutta jännittävä se on, ja tulevaisuudenvisiona pelottava ja aika perustavanlaatuinen. Mikä on totta ja mikä on unta ja onko sillä väliä? Kiehtovia juttuja!

happypuppy kirjoitti:

Aika kyllä oikeastikin joskus kultaa muistot, ja jokunen elokuva olisi minun ainakin kannattanut jättää niiden varhaisnuoruuden mielikuvien varaan, oli ne parempia kuin itse filmit. Blade Runner ei kohdallani kuulu näihin, mutta eri tavalla senkin näkee eri ikäisenä. Pitempi aika sitten näin tuon director's cutin ja viime vuonna viimeksi sen alkuperäisen, miksikähän sitä tosiaan pitäisi nimittää eli kumpi on alkuperäisempi. Director's cut loppuu paremmin, oikeastaan toisen version aivan loppu on ihan hirveä. Muuten mulle käy molemmat. Katsoin sen viimeksi sukulaispojan kanssa (11 v.) ja olin etukäteen varma, että se ei jaksa katsoa sitä loppuun, kun on tottunut näihin, joissa tehosteet vyöryvät päälle eikä hiljaista hetkeä ole. Natiainen katsoi ihan hievahtamatta kuitenkin, ei tullut sitten keskusteltua jälkikäteen, miten hän sen muuten koki. Luulen, että tuon ikäiseen vetoaa eniten se tulevaisuuden maailma ja takaa-ajoasetelma, mutta enpäs minä voi arvostella, etteikö sitä saisi sellaisenakin katsoa ilman syvällisempää pohdintaa siitä, kenellä on elämisen oikeus!

Niin kuin varmaan porukat tietääkin, samaisen Philip K. Dickin (on siinä kaveria sukunimellä paiskattu) kirjojen pohjalta on tehty vielä ainakin Total Recall ja Minority Report. Aivan hyvää tasoa nämäkin. Jännä, että vaikka Schwarzenegger (ja piru jos joku huomauttaa oikeinkirjoituksesta...) ei todellakaan kuulu lempinäyttelijöihini, kuuluuko edes näyttelijöihin ;-), Total Recall ja Terminator kuuluvat lempielokuviini! Total Recallin teema ei sinänsä sillä tavalla herätä tunteita kuin Blade Runnerin (ainakaan minussa), mutta jännittävä se on, ja tulevaisuudenvisiona pelottava ja aika perustavanlaatuinen. Mikä on totta ja mikä on unta ja onko sillä väliä? Kiehtovia juttuja!

Lue lisää

Tässä liitettynä asiaa noista versioista tuolla alempana mainitsemastani linkistä:

" Elokuvan eri versiot

Blade Runnerin historia on jo siksi mielenkiintoinen, että elokuvasta on olemassa ainakin neljä erilaista versiota. Virallisia, laajassa levityksessä, olleita versioita on olemassa kaksi: vuonna 1982 ensi-iltansa saanut ns. tuottajien versio ja vuonna 1992 julkaistu ohjaajan versio. Vuoden 1982 Blade Runnerista on olemassa myös kaksi eri levitysversiota: ns. Domestic Cut Yhdysvaltojen teattereita varten ja ns. International Cut Euroopan teattereita varten. Erona näissä "cuteissa" oli se, että Euroopassa esitetyssä versiossa oli enemmän graafista väkivaltaa.

Elokuvasta on olemassa on myös nk. Workprint-versio. Se on itse asiassa juuri se versio, jota näytettiin alkujaan koeyleisölle. Näiden koe-esitysten jälkeen elokuvaan tehtiin muutoksia. Se leikattiin osin uudestaan ja siihen lisättiin Deckardin (Harrison Fordin) monologi sekä elokuvaan työstettiin uusi loppu eli ns. "happy end". Workprint ilmestyi julkisuuteen 1990-luvun alussa ja sitä esitettiin muutamalla kopiolla Los Angelesissa loppuunmyydyissä teattereissa. ELOKUVA MARKKINOITIIN OHJAAJAN VERSIONA, VAIKKA SE EI ITSEASIASSA SITÄ OLLUT. Alkujaan Blade Runner oli ollut taloudellinen floppi, joten Warner Brothes ei ollut heti innokas uuden version julkaisemisesta, mutta kun kiinnostus elokuvaa kohtaan näytti olevan yleisön joukossa suuri, niin alettiin koota varsinaista ohjaajan versiota.

Vuonna 1992 julkaistiin varsinainen OHJAAJAN versio, eli The Director's Cut (elokuvan lopussa on jostain syystä Workprintin copyright maininta eli © 1991), josta puuttui koko monologi ja "happy end". Lisäksi elokuvaan oli lisätty kohtaus, jossa Deckard uneksi yksisarvisesta. Tämän kohtauksen lisääminen oli ohjaaja Scottin ehdoton vaatimus koko ohjaajan version synnyttämiselle. Alkuperäisessä Workprintissä, jonka pohjalta Director's Cut luotiin, ei ollut yksisarviskohtausta, ja itse asiassa koko kohtauksen negatiivi on kadonnut. Niinpä kohtaus tehtiin uudestaan. (mainitut tiedot ks. lähemmin Sammon 1996, s. 321–374)

Lopulta Blade Runner the Director's Cut (1991) on mitä luultavimmin lähimpänä Ridley Scottin näkemystä, sillä virallinen ohjaajan versio julkaistiin hänen siunauksellaan. Tosin täysin tyytyväinen Scott ei ilmeisesti ollut tähänkään versioon, sillä Warner Brothers työsti sen dollarinkuvat silmissään nopeasti markkinoille. Tässä esseessä olevat viittaukset itse elokuvaan tarkoittavat juuri ohjaajan versiota eli Blade Runner the Director's Cutia.

---
Happy end ei ollut siis siinä 1992 director's cutissa. Mä diggaan siitä versiosta jossa on Deckardin kertojan ääni(monologi) ja se "happy end".

tuli pikku yllätyksenä kun tonne eksyin:

http://www.film-o-holic.com/widerscreen/2000/3-4/more_human_than_human.htm

Star Wars... Vanhat klassikot ovat rautaa mutta nämä uudet... Huoh...

Kunnollinen scifi-elokuva ei ole pelkästään erikoistehosteita ja silmänlumetta, vaan myös yhteiskunnallista pohdiskelua ja tulevaisuuden uhkakuvien ennustamista tämän hetkisen todellisuuden pohjalta.

Jos asenteesi on tuollainen, niin en ihmettele, että haluat vain nähdä "halpahintaista" viihdettä sen sijaan, että vaivaisit aivojasi vaikeilla eettisillä kysymyksillä.

Onko nykypäivän ihminen tulevaisuuden arvoinen?

Rudger Hauerin esittämän replikantin kuolema on todella kosketava ja liikuttava. Olen samaa mieltä kanssasi!