Olen tehnyt sairaanhoitajan työtä ööö... 13 vuotta ja alan olla sitä kurkkuamyöten täynnä!
Palkka on aivan perseestä työn vaativuuteen nähden. Työajat on ihan samasta paikkaa! Ilta-aamu-ilta-aamu ja yhden päivän vapaita.
Viikonloput olen töissä kun muu perhe kyläilee ja lomailee. Keskimäärin yksi kokonainen vapaa viikonloppu kuukaudessa ei anna paljon mahdollisuuksia viettää perhe-elämää.
Vuosilomiin ei saa sijaisia joten niitä ei saa pitää silloin kun haluaa vaan silloin kun sijaisille sopii.
Minua on myös alkaneet tympiä sairaat ihmiset!! Ollaan kuin hotellissa, palvelua pitäisi olla ja annettuja ohjeita ei noudateta.
Ja omaiset ovat niskassa jos heti ei tapahdu niin kuin he vaativat...
Palkka on aivan perseestä työn vaativuuteen nähden. Työajat on ihan samasta paikkaa! Ilta-aamu-ilta-aamu ja yhden päivän vapaita.
Viikonloput olen töissä kun muu perhe kyläilee ja lomailee. Keskimäärin yksi kokonainen vapaa viikonloppu kuukaudessa ei anna paljon mahdollisuuksia viettää perhe-elämää.
Vuosilomiin ei saa sijaisia joten niitä ei saa pitää silloin kun haluaa vaan silloin kun sijaisille sopii.
Minua on myös alkaneet tympiä sairaat ihmiset!! Ollaan kuin hotellissa, palvelua pitäisi olla ja annettuja ohjeita ei noudateta.
Ja omaiset ovat niskassa jos heti ei tapahdu niin kuin he vaativat...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko sulla työstäsi lähinnä negatiivisia tunteita?ärtymystä...vaikutat burn outilta...kannataa hakea sairaslomaa ja päästä psykan juttusille..ja voihan alanvaihdos tehdä hyvää...minä kun olen pätkätyöläinen niin täälläpäin ei saa itse vapaita eikä lomia toivoa kun vasta vakituisten jälkeen..ja yleensä tuleekin päivän katko jolloin ei tule Lomaa!!! tämä on se toinen näkökanta...
Voi vee mitä juttua pitäiskö sairaan hoitaa itse itseään ?
Totta helvetis sairas kaipaa "palvelua" yritä muistaa mikä sun ammattis on ,ei taida sunkaan lääkitys olla kunnos.
Noita kitisijöitä on yleisön osastot täynnä ja loput osaston taukohuoneis,vaihda alaa ettet pilaa kaikkien mainetta
Ymärrän täysin aloittajan kokemukset ja tuntemukset. Vastauskomentteja en ymmärrä Kyynistä ja kylmää asennetta. Luuletteko ihan oikeasti hoidettavien ihmisten noin kokonaisuudesaan olevan moraaliltaan ja eettisyydeltään korkeatasoisia. Hui hai - suuri osa on mätämunia. Pilalle hemmoteltuja aikuisia joiden henkinen ja emotionaalinen taso on alle kymmenvuotiaan.
Onko vaikea kestää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä? Luuleteko todellakin ihan kaikkien olevan edes siedettäviä ihmisinä? Missä pumpulimaailmassa te oikein elätte. Teitä harmittaa itseänne kun öykkäri näpäyttää teitä - misä tahansa - kaupan jonossa, naapurina - itse ette siedä itseenne kohdistuvia loukkauksia - tekoja tai sanoja - mutta luulette yksinkertaisuudessanne että hoitajan kuuluu ne kestää. Ei ole kaikki korvien välissä teillä kohdallaan. Narsistisen pikkulapsen emotionaalisella tasolla liikutte.
Jos luulet tehtäväs olevan koulutuksen niin Pavlov on jo tutkinut koirat ja lenita miehet.
Sulle jäi naiset ja niitten kans sä epäonnistut
Ihmiset - sekä miehet että naiset - ovat - yllätys, yllätys - eläimiä - ihan kaikki. Ja se kyllä näkyykin.
Ei valmenna realielämään ja siihen tosiasiaan minkälaisia ihmiset todella ovat.Paskoja - jos rakastat paskaa- rakastat hoitsun työtä - ja usko pois - paskaa rakastavia ei ole oikeasti olemassa - paitsi opetussuunnitelmissa - jotka taas eivät ole realimaailmasta vaan utopistisen maailmoja syleilevän höperön omia fantasioita joka haluaa kieltää paskan olemassaolon - näkemällä kaktuksen ruusuna.
Että sairauden tullessa potilas taantuu. Heittäytyy toisen hoidettevaksi.
Koulussa opetettiin, että potilaan ei saisi kehittää riippuvuus suhdetta hoitajaan ja hoitajan onkin aina tuettava potilaan omaa pärjäämistä ja kannustettava omatoimisuuteen.
Onhan se raskasta, jos potilas itse on vaan sitä mieltä, ettei sen tarvitse tehdä mitään. Muutama päivä vuodelepoa ni on jäsenet jumis ja laitostuminen alulla. Silti hoitajan patistelu koetaan ilkeilynä ja "passaamishalun" puutteena.
Sairaiden ihmisten kanssa ei aina oo kiva olla ja vaikka kuinka yrittää ymmärtää, ni aina ei vaan jaksais. Tiedän tunteen.
Joskus se negatiivisuus tuntuu syövän kaiken energian. Joskus taas tapahtuu niitä hyviä hetkiä, joiden avulla jaksaa.
Tää, minkä nyt kerron on tavallaan surkuhupaisa tapaus: Vanha rouva oli katkaissut jalkansa. Jalassa täysi varauskielto. Kivunhoidon ym. jälkeen alettiin pikkuhiljaa auttaa rouvaa pyörätuoliin, että saa kuntoutusta alulle. Rouva huusi koko ajan "minä en voi, jalka on poikki, eiei" Yritti lyödä ja oli muutenkin teräväkielinen. Kun sitten oli pari kertaa istunut pyörätuolissa, alkoi pyytää siihen ja lopulta kysäistiin rouvaa rullailemaan tuolilla itse. "En minä voi, jalka on poikki" sanoi rouva taas. Tähän eräs hoitaja sanoi: "Rouva hyvä, onhan teillä kädet". Silloin huomasi AHAA- elämyksen rouvan kasvoilla ja hän naureskeli koko hoitojakson ajan, että hyvä hoito, kun kädetkin löytyivät.
Ehkä sitä itsekkin heittäytyisi avuttomaksi sairaalassa. Tärkeää on hoitajalta kuitenkin pyrkiä palauttamaan potilaan omanarvon tunto ja itseluottamus. Vaikka se vaatisi hieman "tuuppaamistakin" ja olisi vastoin "potilaan toivomaa hoitoa"
Olen samaa mieltä.
Jätin hoitsun hommat 2v. sitten. Nykyinen potilasaines on tyytymätöntä, "minullekaikkiheti"_ tyylistä. En pidä moisesta... nostin kytkintä.
Nykyinen työni on siistimpää ja kevyempää, työajat inhimilliset, palkka pienempi mutta se EI haittaa, tulen toimeen!
Menin srk.lle ohjaajaksi. Asiakkaat tyytyväisiä ja kiitosta kuulee joka päivä.
Sinulla se sairaus on perinnöllistä "provoeero".
perittyäsi sairaan narsismin on tarve kehua itseään, sääli noita perinnöllisiä sairauksia.
Nykyinen työsi "provoeerona" taittaa tuottaa tydytystä itsellesi, ei sitten muuta ja "työajatkin" saa itse valita.
Tuleehan sitä toimeen sosiaaliavustuksella, tai sairas eläkkeelläkin kait, jos ei muuta harrasta.
perittyäsi sairaan narsismin on tarve kehua itseään, sääli noita perinnöllisiä sairauksia.
Nykyinen työsi "provoeerona" taittaa tuottaa tydytystä itsellesi, ei sitten muuta ja "työajatkin" saa itse valita.
Tuleehan sitä toimeen sosiaaliavustuksella, tai sairas eläkkeelläkin kait, jos ei muuta harrasta.
Kyllä pitäs hoitaa ja enemmän kuin nykyään edes annetaan! On se kumma kun tullaan kotoa sairaalaan ja perse ei nouse pedistä edes käytävälle hakemaan ruokaa. Peittoa ei saada itse jaloile tms. Ei vettä hanasta! Näitä palveltavaksi tulleita on sairaalat täynnä. Kutsutaan kai laitostumiseksi. Ei itse edes helvetti persettä saada pyyhityksi. Niin ja alkeellisemmatkin käytöstavat jää aina tk:n tuulikaappiin. Valitettavasti nykyaikana saa (puolin jos toisin) SITÄ MITÄ TILAA!
ovat ns."kävelevät potilaat",jotka käyvät kanttiinissa ja liikkuvat muutenkin osastolla.Siiten menevät huoneeseensa,ja soittavat kelloa....grrrrrrrrrrr
Joo, pahimpaan kastiin kuuluu ne. Ja sitten saa vielä kuulla, että onpa mukavat tarjoilijat tuomassa ruokaa! Meillä idioottimaisin järjestelyin menee 3:lta sh:lta 2-3h aamusta ruuan jakoon!!! Pikkusen väärä ammattiryhmä sidotaan tohon hommaan..ei sillä että olis mitään tarjoilijoita vastaan..
Vaihda hyvä ihminen alaa jos tuolta tuntuu. Eihän se ole mistään kotoisin jos joutuu kaikki viikonloput-tyyliin elämästään hoitaan sairaita. Selvähän se on että perhe-elämä ja muu elämä kärsii. Kyllä mä ymmärrän, että vähemmästäkin alkaa **tuttaan, mua ainakin alkais, siksi en hoitoalalla ookkaan. Me kaikki ollaan kuitenknin inhimillisiä olentoja heikkouksineen ja on ihan ok sanoa välillä, että **tuttaa, se ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä.
Mieti sisimmässäsi onko ala enää sinua varten ja jos tuut siihen tulokseen, ettei ole, niin miksi et voisi vaihtaa alaa ja ruveta tekemään jotain sinulle mielekkäämpää hommaa. Jos tuntuu siltä että on jo antanut kaikkensa eikä ala enää tuo uusia haasteita niin ei kannata jämähtää paikoilleen. Eikun tulta päin!!!!
olenhan hoitaja itsekin. Kenties olet se kollegani, joka purkaa minuun välitöntä pahaaoloaan viistoilemalla ja ilkeilemällä.
Olen muutaman kerran käyttänyt mielessäni mitenkä voisin auttaa sinua, työtoverini. Olet kuitenkin ilmaissut, ettet kaipaa minulta mitään huomiota.
En siis pyynnöstäsi tee muuta kuin väistän,kun tulet kohdalle. En tule samaan aikaan kahvihuoneeseen, jos näen että olet tulossa käytävää vastaan,poikkean vaikka potilaan luokse, jotta ei käytäisi kohdakkain. Jos joskus satumme kansliaan samaan aikaan, yleensä pudistan kiroilusi pois hartioiltani, vaikka korviin ne hetkeksi jääkin.
Olen pahoillani tilastasi, mutta sinä et minulta ymmärrystä kaipaa. Kunnioitan tahtoasi, en ota sinuun yhtään kontaktia, jos ei ole pakko. Eikä ole. Sinäkin osaat sulkea korvasi sanoiltani, ja saman olen oppinut minäkin.
Etsi apua jostain. Kannattaa varmaan varata aika työtervydestä. Mielestäni sinä olet levon ja hoidon tarpeessa. Paitsi, ettet sinä mielipiteitäni kaipaa.
Koita pärjätä.
Sun ihan oikeasti kannattaa yrittää muualle,ettet pilaa niitten työpäivää, jotka vielä löytävät itsestään hoitamisen idean. En yleensäkään käsitä,miksei itsensä hoitamisen velvollisuus koske näitä vuositolkulla paikallaan olleita hoitajia, joista paistaa matkojen päähän miten vituttaa kohdata potilas.
Kuvitteletko sinä olevasi niin korvaamaton osastolla,ettet voi lähteä työkiertoon; siihen on jokaisella vakituisella mahdollisuus. Epäilen että tiedät omat rajallisuutesi, et pysty etkä halua pois tutusta,turvallisesta vaikka mielestäsi niin tympivästä hoitotyöstä.
Vaihda ihmeessä alaa, tee jotain muuta, edes jossain muualla.
Arvaa oliko kiva olla kanssasi vuorossa, kun äyskit ja räiskit ihan turhan takia? Potilaat on hoidossa koska ovat meitä heikommassa asemassa, hoitajat työssään. Ei pitäisi olla epäselvää, että jos alkaa ylettömästi keittämään pitää itsellään olla vastuu, eikä odotella, milloin ylihoitaja passittaa lomille. Siinä voi mennä kauankin, mutta lähelläsi olijat kärsivät koko ajan.
Sitä, kärsitkö itse, en tiedä, todennäköisesti näin on, mutta hyvin sinä laitat toisetkin kärsimään. Ei väliä, onko kohdallasi potilas vai työkaveri.
"provoeero" se vain latelee mielikuvitus juttujaan mielenterveyspotilaan ominaisuudessaan.
"Alan vaihto" ei tule kysymykseen, koska on nettiriippuvainen itsensätyöllistäjä, eli kokopäiväinen nettiprovoilija.
Kaikenkaikkiaan säälittävä yksilö, näin avohoidon aikakaudella.