välillä on, että uusperheissä ajatellaan "liikaa" lapsilähtöisesti ja eletään vain lapsen ehdoilla. Kannatan ydinperhettä, koska niissä useimmiten keskitytään koknaisuuteen ja kaikki perheenjäsenet huomioidaan tasapuolisesti. Miksi tämä ei yleensä uusperheessä totedu? T: maukka
ero ydinperheen
ja uusperheen
131035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
uusperheessä ole se exä ja äiti joka mukamas ajattelee "liikaa" lapsilähtöisesti,vaikka motiivi ei olekkaan ehkä se!!motiivina yleensä isän uusi parisuhde ja uudet lapset, ja exä siis kuvittelee voivansa säädellä isän elämää lapsen kautta,vaikkei asia aina niin menekkään,kuten jos exä ei voi hyväksyä isän uutta puolisoa,ajattele hän sen läpsilähtöisesti niin että isä ei sitten lasta tapaa!!!
itse elän uusioperheessä,jossa kaikki lapset on samassa asemassa, ja ajatellaan kyllä ihan maalaisjärjellä asioita, välillä jopa aikuislähtöisesti =) eli meillä huomoidaan kokonaisvaltaisesti kaikki perheenjäsenet,koiraa myöten!!!mutta mieheni exä on juurikin kirjoittamasi " liikaa " lapsilähtöinen, jos emme tee niinkun sieltä suunnalta sanellaan,niin lapsilähtöistä on exän mukaan todellakin evätä tapaamisia,kun tietää että se sattuu mieheeni eli lapsen isään..jaa-a missäs kohtaan tossa muuten ajatellaan lasta,mutta niinhän se usein tuppaa meneen..=)
uusperheissä ajatellaan AINA ex-lähtöisesti. Varsinkin, jos kyseessä on itsekeskeinen etävanhempipaska, joka valittaa kaikesta, mitä lapseen liittyy ja sen uuteen isä-/äitipuoleen... eikä vahingossakaan ota ylimääräisiksi päiviksi lasta kylään, ettei uusperheen vanhemmat saa vain kahdenkeskeistä aikaa liikaa. näin meillä!
tuo lähivanhemman paska ois laittamassa meille jatkuvasti miehen lasta, kun on niin kiireitä, ja annappas jos esim.töissä ollaan, niin kyllä ollaan niin vastuuntunnottomia paskoja!!!
ja tuo etälapsi on meillä tasan joka vkoloppu, että äiti saa laatuaikaa miesystävänsä kanssa kun tulee äitiä moikkaan, mutta kerran kaksi olemme saaneet yhteisen kahdenkeskeisen vkolopun, ja silloinkin sellaisen haukkuryöpyn kera, katsos kun ei etävanhempi tarvitse kumppaninsa kanssa sitä aikaa!!!
tämä etälapsi oli viime kk:ssa meillä 3 vkoa, LÄHIäidillään vkon, elatusmaksut kyllä pidetään, mutta silti ME olemme itsekkäitä ihmisiä,jotka eivät osaa ajatella kuin omaa napaa, jos haluisimme puolessa vuodessakin 1 vkolopun olla kahdestaan!!!että näitäkin LÄHIvanhempia löytyy..
Saatte viikolla laatuaikaa ja miehesi ei tarvitse tapella saadakseen olla lapsensa kanssa.
Mitäs iloo siitä yhdestä viikonlopusta puolessa vuodessa olisi? Tuntuisi aika tyhjältä.
Siinähän on viisas äiti, pitää huolen ettei isä liikaa ehdi vieraantumaan lapsestaan ;D
tekstistä,jos tekstissä lukee 3vkoa kk.ssa,mahtuu siihen hieman enemmän kuin vkoloppu pari, ja missäs se laatuaika on?tottakai exät vaativat ne elatusmaksut,lapsilisät korotuksineen, ja lapsi en etävanhemman luona!!!
kysynkin vaan että jos lähiäiti on 1 vkolopun kk:sta lapsensa kanssa, niin mitäs iloo siitä sitten on??ai niin ei tartte laittaa elatusmaksuja lapseen ainakaan!!kylläpä on viisasa äiti, kun itse mielummin käyttää aikansa muuhun kuin lapsen kanssa olemiseen..kyllä täällä moraliosidaan ja haukutaan etäisiä jotka ottavat kerran kk:ssa vkolopuksi lapsen luoksee,tämäkin yleensä pistetään sen uuden puolison syyksi, mutta todellakin pyhä lähiäiti voi vaikka tavata päivän kk:sta lastaan, ja silti hän on niin äiti sädekehä pään päällä!!!että joskus vois lukee, ennekun kommentoi!!!
harjoitella kotileikkiä enään, minulla ja miehelläni on lapsia ja ihana koti,sekä mieheni etälapsi täällä enemmän kuin äitinsä luona!!!mieheni exä tosin voisi harjoitella olemaan äiti, ja sisäistää mitä on vastuu lapsesta, ja äitinä oleminen!!sillä aikaa kun lähiäiti laajentaa sosiaalista verkostoaan bubeissa iltaisin, minä hoidan ja huolehdin mieheni kanssa heidän yhteisen lapsen tarpeista ja turvasta!!vaan minähän olen se "naikkonen", joista etälapset kärsii..niimpä!!!kolikossa on aina 2 puolta!!
lapsi asuu isukkinsa kanssa ja pääsee aina äidilleen, kun sille sattuu sopimaan, eli n. 4 vrk kuukaudessa. Kyllä sitä laatuaikaa kaipailee silloin tällöin...
seurustelen lähi-isän kanssa ja lapsen etä-äiti ei ole halukas ottamaan lastaan edes joka toinen vkl.! saati lomillaan...
lapsettomana ihmisenä voin sanoa, että on kurjaa, kun joku äiti jättää lapsensa LAPSUUDEN heitteille. Ei halua yhteistä aikaa jne.jne... johtunee joidenkin katkerien muijien helvetinmoisesta itsekkyydestä varsinkin eron jälkeen: JOS EN SAA MIESTÄ, NIIN EN HALUA LASTAKAAN!- olkaa hyvä... tai sitten ei, jos mies sattuu löytämään yhtään lämminsydämisemmän ja vastuuntuntoisemman naisen rinnalleen ja mikä "pahinta": lapsi sattuu myös pitämään tästä uudesta ystävästä. SE SYÖ ns. ÄITEJÄ.
Minun mieheni lapsella kun ei ole sitä äitiä lainkaan, eikä muita sukulaisia, jotka lasta välillä ottaisivat luokseen.
Niin, että kyllä se kahdenkeskinen "laatuaika" jää vähiin seuraavien kymmenen vuoden ajan.
Ja miksei laatuaikaa voi viettää kaikki yhdessä?!
Ja illalla, kun lapset menee nukkumaan.
Siinä yksi syy, miksi meillä pienet koululaiset menevät viikonloppuisinkin kahdeksalta unten maille =)
Ei ainakaan edellisten etä lasten ehdoilla. Joistain uusperheistä onkin tullut ydinperheitä kun edellisen suhteen lapset on kyetty unohtamaan totaalisesti.
Moni nykyään viljelee aatettaan, että uusperhe loukkaa lapsen etua. Että uusperheen perustaneet ajattelisivat vain muka itseään ja parisuhdetta eivätkä lapsia. Tästä voi syntyä juuri tämä reaktio, että ajatellaan sitä lasta vähän liikaakin verrattuna ydinperheeseen. Jotkut eronneet voivat kantaa huonoa omatuntoa siitä että erosivat ja lapsenkin elämäntilanne muuttui.
Mitä sitten äitipuoliinkin tulee. Äideille on ihan inhimillistä, että joskus kirotaan lapsi (varsinkin teini) alimpaan helvettiin. Tuskin sellaista pidempiaikaista äitiä tai isää on, joka ei koskaan ole hermostunut. En tietenkään tarkoita väkivaltaisesti vaan normaalisti, kun lapsi tekee jatkuvasti kolttosia tai muuta yhtä lapselle luonnollista. Mutta jos on äitipuoli, niin hänelle se ei ole sallittua, vaikka on lähi-äitipuoli (siis oikeasti on, taas normaalin rajoissa). Hänen pitäisi pystyä siihen, mihin edes biologinen äiti, jolla yleensä on luonnollinen side syntynyt omaan lapseensa. Ei uskalleta suhtautua normaalisti. Lisäksi voidaan pelätä kohteleeko toisen lapsia tasa-arvoisesti verrattuna omiin tai yhteisiin.
Olet kyllä ihan oikeassa. Ydinperheessä tuollaiset sujuu luonnostaan yleensä. Uusperheessä kestää aikansa kun voidaan kokea sitä yhteenkuuluvuutta koko sakilla. Siellä on suurempi riski, että homma menee siihen pelkästään lasten ehdoilla olemiseen tai valitettavasti joskus niihin negatiivisiin tunteisiin. Osalla osataan elää normaalisti tuon asian suhteen, osalla ei. (Yllätys,yllätys että perheitä ja ihmisiä löytyy moneen lähtöön ;) )
helppoahan tuo olisi joo, jos natiainen ja sen kaheli etä-vanhempi olisivat yhtään joustavampia, mutta ei... molemmilla kai sama haave/päämäärä: ydinperhe takaisin, keinolla millä hyvänsä.