hei kaikki !
mä haluaisin vaan kertoa teille yhen pikku tarinan. :) eli sen mitä kävi ittelleni ja mitkä oli seuraukset. se ehkä auttaa jotain tajuamaan että parantuminen tosiaan on välttämätöntä jos ei halua kuolla. sinä anoreksiasta kärsivä siellä. kuolet jos et ala syödä. se sun pitää hyväksyä. et ehkä huomenna tai ensi viikolla, mutta niin kuitenkin loppujen lopuksi käy. karu totuus.
mäkin tajusin sen vasta kun jouduin sairaalaan. onneksi jouduinkin. nyt oon ollu siellä viikon ja täytyy sanoa että olo on syömisen jälkeen kauhea. ahdistaa niin. kuolemakin tuntuisi mieluisemmalta vaihtoehdolta kun syöminen. mutta mun on pakko.
kun sinne sairaalaan jouduin, ei mulla ollut mitään hätää mielestäni. ei koskaan huimannut tai väsyttänytkään erityisesti. liikuntasuoritukset pysyivät samoina, ja muutenkin tunsin itseni ihan terveeksi fyysisesti. henkisesti olen tosin tiedostanut sairauteni kauan aikaa sitten.
olen siis puolen vuoden aikana laihtunut 20 kiloa joka on melko paljon. mitat sairaalaan päästyäni 45.8/165. eli alipainoakaan ei vielä kauheasti ollut. söin jopa joku päivä ainakin jotain. useimmiten n.600 kcal. mutta silti tästä kaikesta huolimatta, ei olisi kestänyt kauaakaan kun sydän olisi lakannut toimimasta. pulssin mitattua se oli alhaisimmillaan 27 ja rytmihäiriöiden riski on suuri. nyt viikon levon johdosta se on noussut yli 30 jo. normaali pulssi on kuitenkin levossa 60-70.
haluan vain varoittaa teitä. sairauteni ei ollut edes kestänyt kuin muutaman kuukauden ja silti sydän oli pettämässä. tämän viestin tarkoitus olisi vaan saada teitä miettimään, että haluatteko kuolla? niin voi käydä vaikka nukkuessanne. niin minullekkin olisi pian käynyt. ja jos ajattelette ettei teillä ole mitään hätää, olo on ihan vahva eikä hiuksetkaan vielä irtoile päästä eikä kynnet katkeile ja jaksat ihan hyvin, niin älkää sen antako hämätä. niin minullaki oli. olin äärimmäisen yllättynyt itsekkin kun pulssi oli mikä oli, vaikka olo oli ihan normaali.
rakkaat ihmiset rakastakaa itseänne ja hakeutukaa hoitoon kun vielä voitte.
mä haluaisin vaan kertoa teille yhen pikku tarinan. :) eli sen mitä kävi ittelleni ja mitkä oli seuraukset. se ehkä auttaa jotain tajuamaan että parantuminen tosiaan on välttämätöntä jos ei halua kuolla. sinä anoreksiasta kärsivä siellä. kuolet jos et ala syödä. se sun pitää hyväksyä. et ehkä huomenna tai ensi viikolla, mutta niin kuitenkin loppujen lopuksi käy. karu totuus.
mäkin tajusin sen vasta kun jouduin sairaalaan. onneksi jouduinkin. nyt oon ollu siellä viikon ja täytyy sanoa että olo on syömisen jälkeen kauhea. ahdistaa niin. kuolemakin tuntuisi mieluisemmalta vaihtoehdolta kun syöminen. mutta mun on pakko.
kun sinne sairaalaan jouduin, ei mulla ollut mitään hätää mielestäni. ei koskaan huimannut tai väsyttänytkään erityisesti. liikuntasuoritukset pysyivät samoina, ja muutenkin tunsin itseni ihan terveeksi fyysisesti. henkisesti olen tosin tiedostanut sairauteni kauan aikaa sitten.
olen siis puolen vuoden aikana laihtunut 20 kiloa joka on melko paljon. mitat sairaalaan päästyäni 45.8/165. eli alipainoakaan ei vielä kauheasti ollut. söin jopa joku päivä ainakin jotain. useimmiten n.600 kcal. mutta silti tästä kaikesta huolimatta, ei olisi kestänyt kauaakaan kun sydän olisi lakannut toimimasta. pulssin mitattua se oli alhaisimmillaan 27 ja rytmihäiriöiden riski on suuri. nyt viikon levon johdosta se on noussut yli 30 jo. normaali pulssi on kuitenkin levossa 60-70.
haluan vain varoittaa teitä. sairauteni ei ollut edes kestänyt kuin muutaman kuukauden ja silti sydän oli pettämässä. tämän viestin tarkoitus olisi vaan saada teitä miettimään, että haluatteko kuolla? niin voi käydä vaikka nukkuessanne. niin minullekkin olisi pian käynyt. ja jos ajattelette ettei teillä ole mitään hätää, olo on ihan vahva eikä hiuksetkaan vielä irtoile päästä eikä kynnet katkeile ja jaksat ihan hyvin, niin älkää sen antako hämätä. niin minullaki oli. olin äärimmäisen yllättynyt itsekkin kun pulssi oli mikä oli, vaikka olo oli ihan normaali.
rakkaat ihmiset rakastakaa itseänne ja hakeutukaa hoitoon kun vielä voitte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun painoindeksini on 15.7.
Voiko olla anoreksiaa, jos on vielä menkat? Tai oli viimeksi ainakin.
Minulla on vahva olo ja syön, mutta tosin olen laihtunut pari kiloa lyhen ajan sisällä, parissa kuukaudessa.
Voisiko sinun huono kuntosi johtua noin suuresta kilojen pudotuksesta, vaikka noin muuten kuulostat suht saman kokeiselta suhteessa itseeni?
Ainiin yksi tärkeä kysymys; Miten pääsyit sairaalaan?
joo siis nimenomaan huono pulssi on seurausta suuresta painonpudotuksesta lyhyessä ajassa. en usko että sinulla on suurta hätää, jos painosi on ollut aina noin pieni. olet kyllä tosissaan liian laiha! en usko että pulssisi kuitenkaan on tavallista paljoa huonompi, jos painoindeksisi on aina ollut tuollainen. suosittelen kuitenkin ihan muistakin terveydellisistä syistä että lihotat ! alle 16 painoindeksi on "aliravitsemustila" eli yritä kohottaa edes siihe 17 niin olet vielä reilusti alipainoinen ja todella hoikka. :)
sairaalaan päädyin kun äiti pakotti. en enää syönyt jne. äidin pakotuksesta siis sinne menin. hyvä että pakotti ! olen niin kiitollinen nyt. :) onnea sinullekkin äläkä MISSÄÄN NIMESSÄ laihduta grammaakaan !
en uskalla edes lukeo tuota loppuun. :´/