myös silloin kun kuollut on ollut sairas, ja kuolemaa on odotettu, tulee useimmissa tapauksissa jonkinlainen shokkitila.
Useimmiten on apua saatavailla , paras tapa kuitenkin on että itse valmistautuu siihen.
Ennen oli kuolema jotakin luonnollista, ihmiset kuoli kodeissaan, usein perheen läheisyydessä.
Tänään meidän viimeiset hetket on omassa huonessa ja sairaalassa., monta kertaa ilman läheisiämme lähellä.
Lyhennelmä ruotsalaisesta lehdetstä: "Pensionären." (Eläkeläinen suomksi) Olen luvun kääntänyt suomeksi.
Useimmiten on apua saatavailla , paras tapa kuitenkin on että itse valmistautuu siihen.
Ennen oli kuolema jotakin luonnollista, ihmiset kuoli kodeissaan, usein perheen läheisyydessä.
Tänään meidän viimeiset hetket on omassa huonessa ja sairaalassa., monta kertaa ilman läheisiämme lähellä.
Lyhennelmä ruotsalaisesta lehdetstä: "Pensionären." (Eläkeläinen suomksi) Olen luvun kääntänyt suomeksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valitan,,,
mukanaan tuon valtavan kuolemanpelon, jonka johdosta kuolemasta on tullut tabu aihe.
Mutta en halunut kaikkea laittaa tänne: siis liian paljon valmiita ajatuksia.
Vaan ajattelen, että jos tästä ihmiset haluais keskustella ja tuoda omia ajatuksia täällä julki?
olet itse tuosta? Miksi sinusta kuolemasta tullut tabu aihe?
että mitä tästä sanois. Siis siitähän on monella ihmisellä todella vaikeaa puhua. Ja sitä pidetään melkein koskemattomana asiana tässä maailmassa.
Ainakaan Ruotissa ei ole saanut pitää edes ruumisarkkuja hautaustoimistoissa näkösällä.
Vai onkohan ne Suomestakin hävinnyt jo hautaustoimistojen ikkunasta.
ei halua eikä jaksa nähdä asoita niin kuin ne todellisuudessa ovat. Ne on vaikeita hänelle ymmärtää. Ja hän yrittää paeta tosiasioita, tiedostamatta ja tahttomasti varmaan.
Kun eräs ihminen sai sairaita lapsia 6-7 kappaletta. Jotka kaikki kuoli ennen kouluikää. Ja lääkäri sanoi, että tässä vaimossa ja miehessä on sellaiset geenit, että se johtuu siitä. Ja että ne ei sovi yhteen.
Ja tämä nainen kertoi minulle, että ihmiset alkoi kaikkoaan kun tuli tällaista. Että ihmiset ei halua olla tekemisissä kuoleman kanssa,
..että kuolema on pelottva asia ihmiselle. Eikä siitä asiasta haluta kuulla eikä puhua kovin mielellään.
Ihminen haluua mielummin puhua ja ajatella asioita jotka koskettaa ajan rajan tämän puolisia asioita.
elämän kiertokulkuun ... maasta olemme tulleet ja maaksi jälleen tulemme. Elämä ylipäätään ... syntymä ja kuolema ovat normaaleja asioita. Kuolemanpelko vain on valtava ja se näkyy tämänpäivän yhteiskunnassa, ikuisen nuoruuden ihannoimisena. Mutta kuoleman eteen ei kukaan pääse, se on selvä.
Ihminen on kuitenkin tullut niin paljon tietoiseksi omasta itsestään ja ympäristöstään, että nämä asiat ovat tulleet väistämättä eteen. Minä kyllä uskon, ettei elämä pääty kuolemaan ja se on helpottavaa.
"Mutta miksi kuolema on niin pelottavaa?
Sehän kuuluu luonnolliseen 15.11.2006 klo 21.18
elämän kiertokulkuun ... maasta olemme tulleet ja maaksi jälleen tulemme. Elämä ylipäätään ... syntymä ja kuolema ovat
Minä kyllä uskon, ettei elämä pääty kuolemaan ja se on helpottavaa. "
Ihminen on ainoa eläin, joka tietää kuolevansa. Aina kuoleminen on ollut suuri tuntematon, ja ihmiselle vaikea asia, tapahtuipa se missä tahansa. Nykyäänkin on monia tapoja, jotka ovat peräisin hyvin pitkien aikojen takaa. Ja niitä noudatetaan jopa sairaalassa.
Kun joku kuolee, yleensä avataan ikkuna. Ei siinä mitään ihmeempää hajua heti tule, mutta aiemmin ikkuna on avattu siksi, että sielu pääsee vapaasti poistumaan. Kuollutta kuljetetaan jalat edellä, jotta hän ei näe, mistä lähtee eikä pysty siten tulemaan takaisin. Kuolleitten paluuta elävien joukkoon takaisin eli yhtä kuin kummittelemaan, on keksitty estämään monia konsteja. Aiemmin on kuollutta kuljettaneen reen jäljet lakaistu havuilla, nyt havut laitetaan auton ikkunaan ja myös haudalle ennen kukkia sekä mielellään kukkalaitteisiin. Haudan peittäminen kukin ja myöhemmin hautakiven laittaminen palvelevat samaa asiaa!
Että ei ole kuolemisen pelko hävinnyt sen mukana, kun kuoleminen suljettiin pois elävien näkyvistä laitoksissa tapahtuvaksi.
Jokainen valmistautuu kuolemaan tavallaan, harvoin kuollaan itseltään salaa paitsi äkillisissä onnettomuuksissa. Toiset eivät vain halua kuulla eikä nähdä sitä. Ei itsensä eikä omaisensa kohdalla.
Kuolemasta on paljon kirjoitettu viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, kun on alettu puhumaan ihmisen oikeudesta kuolla hyvä kuolema. Monia hyviä tutkimustöitäkin siitä on olemassa. Itse olen aika lailla tekemisissä tämän kuolema-aiheen kanssa sekä työn että opiskelun tiimoilta, mm kaikki opiskelussa vaaditut tutkimustyöt olen tehnyt kuolemasta. Jos haluaa lukea asiasta, Juha Pentikäinen, Aili Huhtinen ja Kalervo Nissilä ovat tutkineet ansiokkaasti aihetta. Gustaf Molanderilla on tutkimuksia sekä kuolevien itsensä että heitä hoitavien kannalta.
"kuoleman portilla" ensimmäisellä kerralla en ollut uskomassa,joten oli Jumalan armo,että sain lisäaikaa. Silloin sanoivat lääkärit jotka minua hoitivat,että jos olisin ollut lapsi tai vanhus,olisin menehtynyt, mutta olin nuori aikuinen ja elimistöni kesti sen sairaskohtauksen.
Toinen kerta oli muutama vuosi myöhemmin, olin silloin hiljakkoin saanut parannuksen armon,ja silloin olisin ollut valmis lähtemään, hyvästelin ystävänikin ennenkuin tajuttomuus tuli. Kun sitten heräsin monien toimenpiteiden jälkeen,olin ensin pettynyt siitä että elämä kuitenkin jatkui. Mutta sitten hieman toivuttuani osasin olla kiitollinen elämästä.
Siitä on kulunut kymmeniä vuosia, monia kremppoja on tullut lisää ja elämä on taistelua, mutta Taivaanisän kädessä on päivämme ja elämämme.
...
mustimmankin pilven takana paistaa aurinko :)