Mun ajatukset on nyt n. vuoden ajan pyörinyt enemmän tai vähemmän tiiviisti ruuan, laihduttamisen, oman kehon ympärillä. Vertailen jatkuvasti itteeni muihin ja saatan ahdistua ihan älyttömästi jostain mitättömistä pikkujutuista. Esimerkkinä se, että saatiin koulukuvat takaisin, kuva oli _todella_ epäonnistunut, näytän läskiltä possulta. Se sitten sai aikaan älyttömän ahdistuksen, itkuisuuden, välittömästi tiputin itteni ruohonjuuritasolle.
Tää on kamalaa, vaikka en kärsikään varsinaisesti syömishäiriöstä, enkä oikein tiedä, mihin tästä olis pitänyt kirjoittaa. En tiedä, mitä pitäis tehdä. Haluaisin laihtua, mutta itsekuri on todella huono.
En haluaisi myöskään sairastua syömishäiriöön, kirjotukset tulossa ensi syksynä jne.
Olisko kellään mitään neuvoja?
Oon kyllä kiitollinen ihan kaikista vastauksista.
Tää on kamalaa, vaikka en kärsikään varsinaisesti syömishäiriöstä, enkä oikein tiedä, mihin tästä olis pitänyt kirjoittaa. En tiedä, mitä pitäis tehdä. Haluaisin laihtua, mutta itsekuri on todella huono.
En haluaisi myöskään sairastua syömishäiriöön, kirjotukset tulossa ensi syksynä jne.
Olisko kellään mitään neuvoja?
Oon kyllä kiitollinen ihan kaikista vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen 21-v nainen, opiskelija ja olen elänyt saman ongelman kanssa kohta 10 vuotta. Kaikki alkoi ala-asteella, kun joku luokkakaveri uimahallissa huomautti pömppömahasta. Sittemmin olen koko ajan käytännössä ollut laihdutuskuurilla, vaikka ihan normaalipainoinen olen koko ajan ollut.
Mulle kertyy helposti makkaroita vyötärölle ja välillä ne vain ärsyttävät, mutta joskus vihaan läskejäni ja itseäni yli kaiken, kun en voi olla riittävän laiha.
Nyt on menossa ns. parempi kausi: voin tutustua ihmisiin ajattelematta miltä näytän enkä ole itkukohtauksiakaan saanut hetkeen. Uskon liikunnan harrastamisen auttavan asiaa, etenkin juokseminen ja pallolajit ovat sellaisia, mitkä sopivat syömishäiriöiselle. Ne ovat kuluttavia lajeja, joissa kehittyminen on helppoa.
Mä suosittelen sullekin jonkin liikuntajutun aloittamista. Se helpottaa myös kirjoitusstressiä.
Hyviä jatkoja!
käyn kyllä kerran viikossa kuntoliikuntajumpassa ja salilla, mutta tuntuu ettei se riitä. :/
ehkä se tästä taas. :)
puhua jollekin. vaikka kaverille tai psykologille jos ajatus ei tunnu pahalta.. Ihan vaan sen takia että noi ajatukset johtaa helposti syömishäiriöön. Tai ainakin ala ajatella muita asioita, kavereita, harrastuksia.. Mulla oli ihan sama tilanne kun sulla, mutta kun en tehnyt asialle mitään niin sairastuin s-häiriöön :/ Voin sanoa että ei ollut sen arvoista. Olisinpa silloin puhunut jollekin.