oletteko saaneet lapsia vielä lähellä viittäkymmentä, itse toivoisin vielä vauvaa, miten on mennyt, kertokaa!
äidiksi
nelikymppisenä?
161208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lapsen iäkkäänä, tosin en ensimmäistä. Lapsi on terve ja ikäisekseen aika välkky...Odotus meni ok. väsyneempi vain olin kuin muilla kerroilla, mutta olen kuullut nuoristakin, jotka ovat raskauden aikana väsyneitä. Vauvasta osasi nauttia enempi kuin aiemmista...
älä mummo enää.
hyi vanha nainen ja vauva huh huh
älä mummo enää.
hyi vanha nainen ja vauva huh huh...........
Täytyy miettiä vähän pitemmälle. Kuinka vanha olet ennenkuin lapsesi olisi täysikäinen, koulutettu ja omillaan? Riittävätköhän voimavarasi vielä eläkeläisenä murkku-ikäisen kanssa?
Olisiko lapsesta noloa kun kavereitten mummot ois saman ikäisiä kuin oma äitinsä?
Muista. Sinä ET nuorene lapsen myötä.
taisivat itse olla parikymmpisiä vasta,ja kuvittelevat että elämä loppuu kun täyttää 40...
siskoni sai juuri esikoisen 40v hän on nyt.Ja suunnitelmissa on vielä ainakin toinen lapsi.
Riskithän lisääntyy iän myötä,mutta sen varmaan tiedätkin.
Eiköhän se ole jokaisen oma asia,ei tarvi heti tyrmätä.
Jos luonnolliseti tulee raskaaki vielä yli 40 on se vaan lahja!!
Yleensä nämä myöhään heränneet on juuri niitä ihmisiä jotka joka paikassa poraavat "miks helvetissä te teette niitä kakaroita riesaksenne,mä en ainakaan sellasta paskatykkiä haluu pilaan mun piletystä,eivät oo ees sulosii ja pilaa mun kropan jnejne" ja sit ne yhtäkkii tajuu olevansa 40 ja ihan yhtä "väsähtäneitä" ulkonäöllisesti kuin lapselliset kanssasiskonsa,perheettömii ja onnettomii..Ja piletyskin alkaa maistuu puulta kun parikymppiset vie kaiken huomion..
Sit aletaan itkemään niitä lapsia..Väenvängällä käydään kaikki hedelmöityshoidot eikä suostuta tajuamaan sitä että onnensa ohi voi todella tässäkin asiassa nukkua. Gynekologisesti naisen vartalo on vanha jo 30vuotiaana.Muistakaa se te 45vuotiaat yrittäjät.
Onneksi mun äitini ja lapseni mummu(42) tyydyttää hoivaviettinsä koiriinsa ,eikä ole alkanut sekoilemaan mitään "mä tahdon vauvan"-juttuja..
Juu ja kyllä,ikäni alkaa kakkosella,niin kun mielestäni tuoreiden äitien iän pitäisikin...
"Juu ja kyllä,ikäni alkaa kakkosella,niin kun mielestäni tuoreiden äitien iän pitäisikin... "
Onko vähän törkeetä tulla tänne tommosta pistämään?? Millä perusteella mielestäsi äitien "pitäisi" olla 20 jotain ku saa lapsia?? Eiköhän sen pitäis olla jostain muusta asiasta kun iästä kiinni! Tiedän monta kakskymppistä jonka olis ollu parempi odottaa ja kauan ennen ku hankkii lapsia!
Usein vanhemmat äidit ovat jo kokeneempia, enemmän nähneitä, rauhallisempia ja sitoutuneempia kuin nuoremmat (en sano että nuorissa äideissä mitään vikaa)!!
Itse olen 24 enkä vielä äiti - ehkä pian... mielummin itse haluaisin ennemmin lapset vanhempana ja viisaampana, kuin 20 vuotiaana kakarana joka loppujen lopuksi katuu kun hankki muksut liian nuorena kun jäi oma elämä elämättä!!!
Alkuperäiselle kirjottajalle:Itse sen tietää onko vielä voimavaroja ja mahdollisuutta pienelle lapselle. Paljonhan se vaatii ja vie voimia! Uskon kuitenkin, että kyllä äiti sen tietää jos kokee olevansa vielä siihen valmis :)
Tsemppiä ja voimia sinulle päätöksiin :)
tyhmä tai jotain? Jos ikä alkaa kakkosella, niin se tarkoittaa silloin vielä 29 vuotiastakin. Sanonpa vaan näin vanhemman äidin tyttärenä, että olisi ollut paljon mukavampaa jos äiti olisi ollut nuorempi minut saadessaan, että olisi jaksanut leikkiä ym ja olisi ymmärtänyt nuorta ihmistä paremmin. Itse päätin jo nuorena, että en kovin vanhana lasta tee ja tämä päätös ihan lasta ajatellen. Itsekkäitä ovat ne jotka tekevät lapsen vielä vanhana, eivätkä sitten jaksa, eivätkä ymmärrä nuoruutta, kun omasta on niin kauan aikaa.
tyhmä, mutta kiitos kysymästä...
Mielestäsi se sitten varmaan menee niin että 29 vuotias on vielä "tarpeeksi nuori" mutta 30 onkin sitten jo liian vanha???
Kyllä äitiys on jostain ihan muusta kiinni kuin iästä, eikä suurinosa voi päättää nuorena että koska ne lapset hankitaan. Kaikkien elämä ei kuitenkaan mene sitä rataa mitä on alunperin suunnitellut!
Äitini ystävä sai juuri lapsen 41 vuotiaana ja hyvin on ainakin jaksanut tähän asti. Sanoi vielä että on osannut ajatella monia asioita paljon järkevämmin kun nuorempana kun sai ekat lapset!!!
Eli se ei todellakaan ole välttämättä iästä kiinni! Jos sinä halusit (ja jo etukäteen suunnittelit) että hankit lapset nuorena niin hyvä sitten sulle, mutta kaikkien elämä ei mene samanlailla!! Kyllä vanhempi äiti on ihan yhtä hyvä kun nuorempikin ja ehkä jossain mielessä jopa parempi! Ennemmin sitten vanhempi ja kokeneempi äiti kun nuori jolta jäi nuoruus elämättä ja haikailee sitten sen perään!!!
..täällä kysellä:-)
Antaa paukkua vaan.
Itse olen ensi vuoden keväällä 41 kun synnytän viidennen lapseni. Vanhin on jo 22 ja hänellä jo kaksi lasta eli olen "mummokin" sanan varsinaisessa merkityksessä:-)
Mielestäni nelikymppiset alkavat olla jo aikuisia, aikaisemmin ajattelin että nuoria ovat 20-39-vuotiaat ja aikuisia 40-60-vuotiaat.
Minua ei ollenkaan haittaa että minua luullaan vanhimman tyttäreni siskoksi ja kymmenen vuotta nuoremmaksi. En todellakaan ole vanha.
Viihdyn nuorten kanssa ja olen täynnä energiaa.
Jätä omaan arvoon nuo mummopuheet, moni kolmikymppinen on "vanhus" henkisesti ja jopa fyysisestikin jos on antanut itsensä rupsahtaa.
Meitä on moneksi ja oikeaa ikää äidiksi ei ole.
ja gyne kertoi että vielä on hyvät tsanssit, sanoi tuntevansa vanhempiakin synnyttäjiä, eka lapseni viisivuotias.
Itse olen saanut lapset kolmenkympin paikkeilla, ihan ok ikä minulle. Mutta äitini oli 44-vuotias, kun aikanaan sai minut, ja on monesti sanonut, että osasi/jaksoi/kerkesi kaikesta eniten nauttimaan vauva-ajasta minun kanssani. Hän on nyt 79-vuotias, hyväkuntoinen mummo, joka jaksaa vielä leikkiä ja viettää aikaa hyvinkin näiden nuorimmaistenkin lastenlasten kanssa. Ensimmäisen lapsen äitini sai ollessaan 23v ja kaikkiaan meitä on neljä, eli ei mikään suurperhe tai muuta. Ikinä en ole ajatellut häntä mitenkään sen kummempana kuin muidenkaan äitejä. Kai se on enempi persoonasta kuin iästä kiinni, se tarvitseeko hävetä vai ei.
mut ei kyllä sit enää kun on melkeen viiskymppinen!!
jotain rajaa nyt sille oman navan tuijottelullekin. ellei sitä aikanaan oo saanu aikaiseksi muuta kuin biletystä ja uraputkea ni syytä on lopettaa se kitinä ja elää valintojensa mukaan eikä ikuisen nuoruuden tavoittelussaan koittaa epätoivon vimmalla vielä lapsiakin vääntää hoitojen kanssa. totuushan kuitenkin on se, ettei edes joka viiden lähes viisikymppinen todellakaan raskaudu luonnollista tietä ja niinhän sen on luonto tarkoittanutkin.
itse nyt 32 vuotiaana saan toisen lapseni viikon sisään ja tähän jää meidän lapsilukumme koska omasta mielestäni olen jo sen verran vanha että haluan nauttia elämästäni vielä senkin jälkeen kun lapset on omillaan. ja ennen kaikkea haluan nauttia lastenlapsistani jos niitä luoja suo. millä minä niistä enää nautin ja jaksaisin osallistua heidän hoitoonsa jos olen yli 80 vuotias??
Kyllä se on joillakin helppoa tuo arvostelu iästä. Oma tarina seuraava:Ikä nyt 38-v.Lukuisten raskauksien jälkeen ONNEKSI yksi lapsi,kohta 10v. Ollessani 16-v tajusin suurimman haaveni elämässä olevan monta lasta.Keskenmenojen, tuulimunaraskauksien ja kohdun ulkoisten raskauksien kanssa olen elänyt nämä vuodet.Ehkäisyä olen elämäni aikana käyttänyt vain 6kk.Niin ja asiaan,jos nyt tulisin raskaaksi niin en hemmetti vieköön osaisi muuta kuin iloita aiheesta.
että meidän lapset olisi helpolla saatu?? ei todellakaan, mutta se ei ollutkaan tässä se pointti vaan se, että pitää osata kohdata tosiasiatkin tosiasioina.
okei, meillä on kohta kaksi lasta ja enempää en aio enää hankkia tarvittaisiin siihen sitten hoitoja tai ei. nämä kaksi on tullut 10 vuoden hoidoilla ja nyt siirryn ehkäisyyn, varmuuden vuoksi.
ja edelleen mun mielestä niiden kohta viiskymppisten on syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kohdata tosiasiat. koska vaikka meillä ei vieläkään olisi yhtään lasta niin 35 ikävuoden jälkeen en siltikään olisi enää jatkanut yritystä. elämässä on muutakin ja muitakin kuin biologisesti itse synnyttämät lapset.
Meillä on miehen kans kaksi lasta 20-30v. väliltä ja iltatähti syntyi ollessani 44-vuotias. (ehkäisy petti). Luulin vaihdevuosiksi. Menkat oli pitkään epäsäännölliset, muitakin oireita.
Molemmat ollaan aktiivisia, terveitä ihmisiä. Ajateltiin, että pidetään toki. Vaikein päätös IKINÄ oli, kun lapsivesinäytteessä todettiin, että lapsella voi olla downin syndrooma. Itkettiin ja mietittiin, mitä nyt. Päätettiin edelleen pitää.
Lapsella oli downin syndrooma. Rakastuuhan siihen lapseen kovasti, ehkä juuri siksi, että lapsi on tavallistakin puolustuskyvyttömämpi ja niin hyväntuulinen. Rakkauden lapsi.
Sitten sydän voi särkyä (ei ehkä sen vuoksi, että lapsi on kehitysvammainen) vaan sen vuoksi, että tämä pienokainen ehkä kuitenkin kuolee ennen sinua.
Näihin asioihin ei ole yhtään oikeaa vastausta, eikä yhtäkään oikeaa tietä. Yhtä lailla joku nuorempana tehdyistä lapsista voi olla kehitysvammainen. Riski kehitysvammoihin kasvaa iän myötä. Kuitenkin, kun kaikki on kohdallaan, jättäisikö "luvatun" lapsen syntymättä? Entä jos lapsi olisikin terve, mikä on oikein? Kuka tietää?
Jaksaako? Kyllä jaksaa. Paremmin kuin nuorena. (monesta syystä, joita en näe nyt tarpeellisena selittää). Voin sanoa, että vanhemmissa äideissä on se todellinen potentiaali.