aloin tässä miettii että miksi mä ylipäätään hankin kirjoja..tosiasiahan on se että oikeastaan kaikki nä mun kirjani löytyis myös kirjaston hyllyltä, eli sen takia en niitä haali, etten niitä muuten pääsisi lukemaan. Juttu on myös se että harvemmin luen kirjaa useammin kuin kerran..eli kysymys on että miksi mä ylipäätään ostan kirjoja itselleni kun ne lopulta kuitenkin päätyvän vain hyllyyni pölyyntymään..Kuitenkin mun tekee aivan jätjettömästi mieli ostaa itselleni kirjoja. Esim juuri luin erään lainaamani kirjan joka oli niin hyvä, että ajattelin että mähän ostan tän. Tuli sitten mieleen että mitä varten..Antakaa mulle hyvät ihmiset edes jotakin oikeutusta sille, että haluan ostaa kirjoja, että oman kirjakokoelman haaliminen olis vähän henkisesti helpompaa:) kiitos
kirjan ostaminen..
kertokaas..
5266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sellaista kirjaa kannata ostaa jota ei aio yhtä kertaa enempää lukea. Minä ainakin luen omia kirjojani moneen kertaan. Jos joku kirja tuntuu vain pölyttyvän hyllyssä eikä sitä yhtään kiinnosta lukea, sen voi viedä divariin tai kirpparille tai lahjoittaa kaverille.
Kyllä sä ne vielä jossain vaihees elämäs aikana tuut lukemaan toiseen kertaan...usko pois...ja voit näyttää lapsilleski et *tämmösii me nuoret siihen aikaan luettii*
Minäkin oon tullu ostaneeks kirjoja jo aika kasan (n.60 kpl) enkä oo yhtään vielä katunu... ja sitä paitsi ne näyttää hyvältä hyllyssä:)
ps. älä IKINÄ laske et kuinka paljon on rahaa menny kirjoihin...siit saa vaa kauheen debiksen ko miettii et mihin muualle ne olis voinu kuluttaa
Jotkut keräilevät postimerkkejä, toiset taidetta, jotkut jopa kirjoja. Jonkun mielestä ryijy näyttää hyvältä seinällä, toisen mielestä kirjahyllyt. Itsekin ostan nykyään pääasiassa jo lukemiani/kirjoja joista olen kovasti pitänyt, ja katson sen olevan järkevää toimintaa, ei tule harhalaukauksia. Eiväthän läheiseni sitä kaikki ymmärrä, mutta kaikilla meillä on kärpäsemme:)
Lempikirjansa voi omistaa vain, jotta niitä voi hypistellä, ihailla ja välillä lueskella sieltä täältä. Niitä voi lainailla kavereille (jos uskaltaa, minä en juuri sitä tee). Kirjat ovat koriste-esineitä, tarvekaluja, ihanaa turhuutta ja ylellisyyttä. Ne ovat välttämättömyys ja elämän suola.
Mieheni satsaa elektroniikkaan, minä johonkin sellaiseen, mikä ei vanhene vuodessa-parissa.
...on suhteellinen käsitys. Ja kirja koristeena. Kun niitä alkaa olla kohtuullisen paljon, kuten itselläni (taitaa mennä jo kolmannella tuhannella), hyllyistä ja kirjoista alkaa tulla huoneiston hallitsevin elementti. Välillä tuntuu, että näitä on kyllä hieman liikaa, siis sekä kirjahyllyjä että kirjoja, ja kun niitä vain kerääntyy lisää ja lisää ja lisää niin, että hyllyistä välitkin on käytetty, tila alkaa ahdistaa. Tai tilanpuute. Mutta toisaalta, on niitä niin mukava lukea uudestaan ja uudestaan. Ja on sellaista massiivista kirjaseinämää mukava katsoakin, sellaisena rauhoittavanakin kohteena.
joka tätä "hullutusta" harrastaa... Mä ainakin tunnen oloni kotoisaksi kaikkien kirjojeni ja niiden myötä pölyjeni keskellä... Kirjojen, joita en kaikkia aio edes lukea uudelleen, koska en ehdi. Niitä uusia (ja vanhoja) "tulee jostain" koko ajan lisää... (kirppareilta, antikvariaateista, alemyynneistä...)
Jokaisella omat hullutuksensa... Voisi olla huonomminkin...?! :)