Meillä on ensi helmikuussa kolme vuotta täyttävä koira, hovawart tyttö, melko iso sellainen. Ongelmana on sen käsittämätön vilkkaus! Vaikka kuinka paljon ulkoilisimme ja leikkisimme sen kanssa, ei väsymyksen merkkejä ole näkyvissä missään. Tämän asian kanssa pystyy vielä elämään, mutta lenkillä käyminen on tuottanut alusta saakka ongelmia.
Tällä hetkellä ei ole ihmisten ilmoille asiaa, ei muiden ihmisten, eikä koirankaan takia. Jos vastaan tulee auto, koira jännittyy heti sen nähdessään ja auton ollessa kohdalla koittaa hyökätä renkaiden kimppuun. Pyöräilijän tai kävelijän vastaan tullessa koira jännittyy myös heti, ja vastaantulijan/takaatulijan ollessa kohdalla, koira raivostuu ja yrittää ihmisen luo vihaisesti haukkuen ja muristen. Tämä on minullekin hyvin raskasta, yli 30-kiloinen koira raivoissaan saa kiskottua ja riuhdottua melko lujaa. Ollaan koitettu monia keinoja hillitäksemme koiran käyttäytymistä, mm. suihkepulloa, makupaloja, rauhoittelua, kehumista koiran ollessa kunnolla ja rankaisemista (ei liikuta minnekään ennen kuin koira seisoo nätisti paikoillaan). Mistään ei ole ollut apua. Mieleen on noussut se vaihtoehto, että koira pelkäisi liikkua reviirinsä ulkopuolella? Koira tuntuu olevan levoton ja ahdistunut, esim. lenkillä kadun varressa, mutta metsässä se juoksee innokkaasti ja reippaasti ympäriinsä. Jos kotipihaan tulee vieraita, harvoin koira on vihainen, yleensä vain innokas tutustumaan.
Mutta tämä onkin toinen ongelma: koiran innokas tervehtimistapa. Vaikka minä tai joku muu tuttu, on poissa näkyvistä vain parikin minuuttia, koira innostuu ja villiintyy valtavasti nähdessään taas minut/jonkun muun. Siitä hyppimisestä ei selviä helpolla. Vaikka kuinka yrittäisi olla huomioimatta tai olla vihainen, ei siitä ole mitään hyötyä. Hyppiminen vain jatkuu ja jatkuu. Olen kyllä kuullut hovawartien olevan melko vilkkaita nuoruusvuosinaan ja rauhoittuvan iän myötä.
Haluaisin kuitenkin tiedustella, jos jollain muulla olisi samankaltaisia ongelmia? Ja jos on ollut, niin kuinka niistä on selvitty? Rakastan koiraani kuitenkin hirveästi, ja haluan antaa sille parhaan mahdollisen kodin:)
Tällä hetkellä ei ole ihmisten ilmoille asiaa, ei muiden ihmisten, eikä koirankaan takia. Jos vastaan tulee auto, koira jännittyy heti sen nähdessään ja auton ollessa kohdalla koittaa hyökätä renkaiden kimppuun. Pyöräilijän tai kävelijän vastaan tullessa koira jännittyy myös heti, ja vastaantulijan/takaatulijan ollessa kohdalla, koira raivostuu ja yrittää ihmisen luo vihaisesti haukkuen ja muristen. Tämä on minullekin hyvin raskasta, yli 30-kiloinen koira raivoissaan saa kiskottua ja riuhdottua melko lujaa. Ollaan koitettu monia keinoja hillitäksemme koiran käyttäytymistä, mm. suihkepulloa, makupaloja, rauhoittelua, kehumista koiran ollessa kunnolla ja rankaisemista (ei liikuta minnekään ennen kuin koira seisoo nätisti paikoillaan). Mistään ei ole ollut apua. Mieleen on noussut se vaihtoehto, että koira pelkäisi liikkua reviirinsä ulkopuolella? Koira tuntuu olevan levoton ja ahdistunut, esim. lenkillä kadun varressa, mutta metsässä se juoksee innokkaasti ja reippaasti ympäriinsä. Jos kotipihaan tulee vieraita, harvoin koira on vihainen, yleensä vain innokas tutustumaan.
Mutta tämä onkin toinen ongelma: koiran innokas tervehtimistapa. Vaikka minä tai joku muu tuttu, on poissa näkyvistä vain parikin minuuttia, koira innostuu ja villiintyy valtavasti nähdessään taas minut/jonkun muun. Siitä hyppimisestä ei selviä helpolla. Vaikka kuinka yrittäisi olla huomioimatta tai olla vihainen, ei siitä ole mitään hyötyä. Hyppiminen vain jatkuu ja jatkuu. Olen kyllä kuullut hovawartien olevan melko vilkkaita nuoruusvuosinaan ja rauhoittuvan iän myötä.
Haluaisin kuitenkin tiedustella, jos jollain muulla olisi samankaltaisia ongelmia? Ja jos on ollut, niin kuinka niistä on selvitty? Rakastan koiraani kuitenkin hirveästi, ja haluan antaa sille parhaan mahdollisen kodin:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aivan selkeä johtajuus ongelma. Koira kuvittelee olevansa vastuussa kaikesta ja hötkyilee sen vuoksi. Peruskoulutus auttaa ja visiitti
www.koiraneuvola.fi sivuille.
kuin edellinen, johtajuus-jutulta tuo kuulostaa. :)
Malttaako koiranne esim. haistella hajuja hössöttämättä lenkillä vai katseleeko se ympäristöä koko ajan ja ei osaa rauhoittua esim. sisätiloissa kunnolla eli kotonakin on ihan sähköjäniksenä? Seuraileeko se teidän perheenjäseniä kotona?
On aika yleistä myös se, että mitä enemmän koiraa aktivoi (lenkittää, leikkii, teettää tehtäviä ym.), sitä enemmän se sitä odottaa. Eli kaikkea pitää tehdä kohtuudella. Lenkitys on tietysti hyvä asia, mutta jos se alkaa menemään siihen, että juoksette jatkuvasti sen kanssa ulkona, ei koira opi sitä, että rauhoittuminenkin on ihan jees! :)
Koiraneuvolan sivuille vaan vinkkiä hakemaan, sieltä tulee paljon hyvää neuvoa teidänkin tilanteeseenne! Suosittelen!
Tutultahan tuo kuulostaa, sisällä ollessa koira seuraa joka paikkaan. Vaikka se olisi rauhoittunut lattialle makaamaan, ja minä yritän hiljaa livahtaa toiseen huoneeseen, ponnahtaa koira heti pystyyn ja seuraa mukana. Nyt ollaan tehty niin, että hommattiin kodinhoitohuoneen oviaukkoon portti. Koiran paikka on nyt siellä, ja jos portti jää auki, koira saattaa livahtaa muualle, mutta tiukalla komennolla: "Oma paikka!" palaa takaisin kodinhoitohuoneeseen. Menen käymään tuolla koiraneuvolan sivuilla. Kiitos kaikille avusta!:)
Tuo portti nyt tietenkin ehkäisee sen että koira ei pääse seuraamaan mutta ei se sitä ongelmaa pohjimmiltaan poista, ei poista käskykään. Samalta siltä koirasta tuntuu oli se sen portin takana, käskyn alla tai sitten että se pääsisi seuraamaan joka paikkaan.
Johtajuuteen liittyy toki rajojen asettaminen koiralle mutta ei se pelkästään riitä.
Jan Fennell kirjoittaa asiaa ja ne asiat hyvin pitkälle ovat samoja mitä www.koiraneuvola.fi sivuilla neuvotaan.
Itse kävin ihan fyysisesti Peetsan luona vaikka ajomatkaa kertyikin mutta ihmeitä ne ohjeet tekivät.
Siis ihan uteliaisuudesta kysyn. Onko se koira nyt siellä kodinhoitohuoneessa koko ajan?
Ei se mikään pitkäaikainen ratkaisu ole. Päin vastoin koira saattaa kärsiä enemmän siitä että se on nyt erotettu laumasta.
Miksi teillä on koira, mikäli sen pitää olla aina yksin kodinhoitohuoneessa? Toivottavasti ymmärsin viestisi väärin. Eikö koira tulisi ottaa nimenomaan kaveriksi eikä koristeeksi nurkkaan...
lukemaan Jan Fennelin kirjan Kuuntelen koiraani. Siinä pureudutaan kaikkiin tuon tyyppisiin ongelmiin. Neuvotaan yleisesti elämään koiran kanssa. Itsellä menetelmä työn alla ja suuri uros on alkanut näyttää muuttumisen merkkejä. Suosittelen lämpimästi. Lue muutaman kerran ajatuksella läpi kaikki teitä koskevat osiot.
ottaisin koiran kanssa perustottiksia heti tänään ja vastedes joka päivä, kunnes alkaa rauhoittua. Sille ei ole selvää, kuka käskee ja ketä. Aloita ihan yksinkertaisista käskyistä, muista palkata (ja mieluiten leikillä). Sitten kun hommat kentällä sujuu, riekkumistilanteissa otat koiran ihan samalla tavalla haltuun. Eteenistumisia, seuraamisia jne.
Tuo autojen ja polkupyöräilijöiden jahtaaminen viittaisi vahvaan saalisviettiin, jota voisit todella hyödyntää siellä koulutuskentällä. Osta esim. solmunaru tai juuttipatukka ja ala tehdä koiran kanssa. Nuoren koiran kunnioitus ei tule komentamisen kautta kuin korkeintaan väistämiskäyttäytymisen muodossa: osoita sille, että sinun kanssasi on kivaa ja sinua kannattaa kuunnella. Nyt heti.
"muista palkata (ja mieluiten leikillä). "
Hieman varovainen kannattaa olla tuon leikin kanssa palkkaamisella tässä vaiheessa. Jos koira todella kuvittelee olevansa johtaja leikin avulla se saa aika hyvin pönkitettyä sen egoa. Myöhemmin toki voi käyttää mutta ei siinä vaiheessa kun johtajuutta yritetään kaapata itselleen.
siitä mitä tapahtuu kun otetaan liian vaativa rotu! Ja sitten ei viitsitä sosiaalistaa sitä pentuna tarpeeksi...
Victoria Stilwellin tapaa kohdata "ongelma" ulkona kävelyllä. Kun koira alkaa vetämään nähdessään kiinnostavan, esim. ihmisen, niin käännetään heti suunta kohteesta poispäin, palkiten sitä kun taas kävelee nätisti. Tätä tehdään kunnes koira tajuaa mistä on kyse.. Voi vaatia monet kerrat, tv´ssä kun kaikki käy niin nopeasti ja hienosti.
Muutenkin ei haittaa vaikka kertaisi koiralle kuka on talossa pomo, jättää sen huomioimatta hetkeksi kun tullaan kotiin, ruoka kupin saa vain jos ensiksi esim. katsoo päin ja koskaan ei koira syö ennen tai samaan aikaan kuin ihmiset..aina meidän jälkeen, leikitään kun pomo haluaa ja lopetetaan ennenkuin koira ehtii sen lopettamaan, lenkillä kun koira on vapaana, varmista sen seuraavan sinua eikä päinvastoin, tee itsestäsi kiinnostavan.. jne..
" Ollaan koitettu monia keinoja hillitäksemme koiran käyttäytymistä, mm. suihkepulloa, makupaloja, rauhoittelua, kehumista koiran ollessa kunnolla ja rankaisemista (ei liikuta minnekään ennen kuin koira seisoo nätisti paikoillaan). Mistään ei ole ollut apua."
mielestäni kannattaa kokeilla yhtä koulutustapaa ja pysyä siinä. jos se ei tehoa niin tietty voi vaihtaa konsteja. mutta ei liian usein kuitenkaan.
itse harjoittelisin omalla pyörällä. siis kävelyttäisin koiraa pyörän kanssa.
koirakoulu voisi olla paikallaan jos niitä olisi lähettyvillä.