halua kuolla. Taas tänään sain sen todeta. Vaikka kuinka uskottelisin itselleni että haluan, niin en silti koskaan pysty sitä tekemään. Eipä siinä mitään, sehän pitäisi olla vaan hyvä juttu. Mutta kun en myöskään pysty enää elämään. On niin vittumaista kun ei kykene tekemään mitään mitä pitäisi ja kaikki on niin saatanan vaikeeta koko ajan. Elän koko ajan kuin viimeistä päivää. En maksa laskuja, kun enhän minä ole olemassa enää silloin kun se muistutus tulee. Ja kuitenkin aina olen. En myöskään pidä yhteyttä kavereihin tai yritä hankkia uusia, koska enhän minä ketään tarvitse. Ja kuitenkin tarvitsen. Tapanhan itseni juuri yksinäisyyden takia. Kohta minulla ei ole enää ketään tai mitään ja saan todella huomata elämän lipuneen ohitse ja kaiken olevan jo myöhäistä. Ja sitten varmaan jo pystynkin sen tekemään, mutta en haluaisi niin kuitenkaan käyvän. En halua vanhentua enää yhtään kun koko ajan elämäni epäonnistuu yhä enemmän ja enemmän ja kaikki tuntuu vaan pahemmalta ja pahemmalta. Nytkin tuntuu jo siltä että koska tämänastinen elämäni on kerran epäonnistunut niin turha enää on edes yrittää. Enkä oikeasti uskaltaisi edes yrittää kun kuitenkin epäonnistuisin ja sitten vasta vituttaisikin. Sekoaisin varmaan lopullisesti. Siispä nyt minun pitää tyytyä elämään kaikessa hiljaisuudessa ja yrittää sulkea pois mielestäni kaikki ne hienot asiat mitä normaaleilla ihmisillä on ja mitä minä en koskaan tule saamaan. Se oliskin ehkä helpompaa jos ei ne muut ihmiset koko ajan onnistuisi muistuttamaan minua niistä. "Missä sun tyttöystäväs on ja koskas sinä alat perhettä perustamaan?". No vitustako minä tiedän?! Enhän minä koskaan ketään saa kun olen tälläinen paskaluuseri. En koskaan keksi edes mitään sanottavaa kellekkään ja pelkkä ilmekin on aina niin masentunut, että ihmiset kiertävät jo senkin takia mut kaukaa. Koita tässä sitten harrastaa jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Kun nyt saisi vain jostain sen viimeisen sysäyksen lähteä täältä, ennenkuin kaikki loputkin asiani menee umpikujaan elämä oikeasti on ohitse.
Kun nyt saisi vain jostain sen viimeisen sysäyksen lähteä täältä, ennenkuin kaikki loputkin asiani menee umpikujaan elämä oikeasti on ohitse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
taas vähän purkautua. Ei tarvitse vastata tähän vuodatukseen.
kyllä mullakin oli aikonaan sama tunne mikään ei tuntunu miltään ja kaikki otti päähän ajattelin,että taidanpa tehä kiikun itelleni niin loppuu tää ainanen paskan jauhanta.mutta periks en antanu itteesä ku ottaa niskasta kiinni ja tekee selväks että eteenpäin mennään vaikka olis mikä.kyllä se aurinko vielä sullekin paistaa ku jaksat uskoo että tästä selviää se on susta itestäs kiinni ja aina saa apua ku osaa sitä pyytää.ei muuta ku tsemppiä vaan siitä se lähtee.