Moi! onkos muita joilla todettu raskausdiabetes?
minulla todettiin ja nyt joudun 1yöksi sairaalaan siihe tarkkailuun mitä siellä sitten oikein tapahtuu? mitäs jos arvot pomppaa kovinkin paljon koholle niin mitä sitten joutuuko sitten koko loppuajaksi sairaalaan vähän pelottaa kun ensimmäistä odototan. toki tiedän, että ruokavaliolla ja liikunnalla on suuri osa vaikuttaa asiaan ja pitämään arvot kohdillaan.
minulla todettiin ja nyt joudun 1yöksi sairaalaan siihe tarkkailuun mitä siellä sitten oikein tapahtuu? mitäs jos arvot pomppaa kovinkin paljon koholle niin mitä sitten joutuuko sitten koko loppuajaksi sairaalaan vähän pelottaa kun ensimmäistä odototan. toki tiedän, että ruokavaliolla ja liikunnalla on suuri osa vaikuttaa asiaan ja pitämään arvot kohdillaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10165;10170;10187
Koska olet menossa sinne osastolle? Minulle on tehty sokeriseuranta jo niin monta kertaa että en edes muista kuinka monesti!=) Elikkä ne ottaa sinun käsitaipeesta verta 1.5-2 tunnin välein..en tiiä miten usein sinulta otetaan kn monesti se riippuu kans että missäpäin suomea sitä asuu..Minulta ne kuitenki otti ennen ja jälkeen aterian, elikkä kyllä oli verisuonet hieman kovilla...No tulos oli kuitenkin liian korkea, kun odotin mun esikoista jouduin heti seurannan jälkeen aloittaa insuliinin ja sitä harjoittelin sairaalassa pari päivää mutta sitten sain ihan lähteä kotiin ..toivottavasti sait edes jotain selvää mun selityksestä...tai apua? Olen hieman väsynyt ja aina ei mee kirjoitukset niinkuin haluaa...ja kaiken muun lisäksi tulee polttoja silloin tällöin...
Itselläni on raskausajan diabetes, mutta täällä päin ei onneksi tarvinnut sairaalaan mennä sen vuoksi, vaan olin 2 kertaa terv. keskuksen sokerirasituskokeessa. Tämän jälkeen sain lähetteen sairaanhoitopiirin diabetes/äiteyspoliklinikalle, josta minut laitettiin kotiseurantaan (ts. sain verensokerimittarin, mittausohjeet ja ruokavalio-ohjeet kotiin). Seurannassa todettiin, että sokerit eivät pysy hanskassa. Polilta sain sitten insuliinit ja ohjeistuksen niiden käyttöön. Sairaalaan ei siis suinkaan joudu loppuajaksi, vaikka joutuisi insuliinia pistämään. Sokereita en saanut talttumaan edes ekan polikäynnin jälkeen pikainsuliinillakaan vaan minulle jouduttiin aloittamaan myös yöksi pitkäkestoinen insuliini. Ei tuota sokeriasiaa kannata pelätä, se vaatii vain hieman opettelua ja ainakin minunlaiselleni pitkin päivää syöpöttelijälle uusien ruokailutottumusten omaksumista. Inhottavinta varmaan on (jatkuvan itsensä pistelyn lisäksi), kun kehotetaan välttämään hedelmiä ja tuoremehuja. Tylsää.. Joskus tekee niin mieli. Kaikki eivät tosiaan suinkaan edes saa insuliinia, vaan ruokavalio riittää. En nyt pystynyt vastaamaan tarkalleen kysymykseesi, mutta olen kohtalotovereilta kuullut, että sairaalassa lähinnä oleilet ja sokeriarvosi mitataan n. kahden tunnin välein, etenkin ennen ja jälkeen ruuan. Siitä sitten tehdään johtopäätökset insuliinihoidon tarpeesta. Sitä en osaa sanoa otetaanko verensokerin mittaamiseen tarvittava veri kyynärtaipeesta vai sormenpäästä, olen kuullut, että molempia käytetään riippuen paikasta. Jatkossa sinun raskautesi edistymistä seurataan tarkemmin. Itse käyn polilla n. joka toinen viikko, siellä katsotaan sokeriarvoni (joista pidän kotimittarilla edelleen kirjaa)ja ultrataan vauva, jottei ole kasvanut liikaa. Jos insuliinimääriä täytyy muuttaa, niitä muutetaan. Itsekin toki niitä muuttelen sallituissa rajoissa kotona tarpeen mukaan.
Synnytystä suositeltiin siirrettäväksi yliopistosairaalaan lähimmän sairaalan sijasta, koska on todennäköistä, että vauva joutuu vähintään sokeriseurantaan syntymänsä jälkeen, mutta hän voi myös tarvita tehohoitoa, johon isossa sairaalassa on paremmat valmiudet. Nyt olen 38 viikolla, vauva on masussa normaalikokoinen ja hyvin voiva sokeritaudista huolimatta ja vaikka arvoni eivät vieläkään ole olleet aina täysin kohdallaan (ja vaikka välillä olen sortunut syömään aterian päälle pullan tai vähän suklaata..:). Joten ei tuo sokeriheittely ole maailman loppu, vaikka se pelottavalta tuntuukin aluksi, suurimmalle osalle se ei myöskään jää synnytyksen jälkeen vallitsevaksi olotilaksi. Toivottavasti pärjäilet ruokavaliolla, mutta ei se insuliinikaan maata kaada, onnea tutkimuksiin!