Onko edes mahdollista pärjätä

Lähes aina lukuaineissa pärjääminen on vain kiinni siitä, kuinka paljon olet valmis siihen panostamaan. Kyllä noilla arvosanoilla on ihan hyvät mahikset.

Kielistä sinun ei tarvitse stressata hirmuisesti. (Tietääkseni) kaikkien tiedekuntien opiskelijat joutuvat käymään muutamia kielikursseja (äidinkieli, englanti ja ruotsi), mutta varsinkin jos opiskelet luonnontieteitä niin muutama hassu opintoviikko niistä riittää.

Englanninkielentaito on silti tärkeä, sillä suurin osa kurssikirjallisuudesta on yleensä "kolmannella kotimaisella". Sekin kuitenkin kehittyy hyvin käyttäessä, varsinkin kun oman alan termistö alkaa käydä tutuksi.

Yliopistossa ei pärjää, jos ei ole tottunut tekemään itsenäisesti töitä. Jos on tottunut olemaan mukana muodon vuoksi ja tekemään niinkuin käsketään, voi käydä huonosti (ei valmistu ikinä). Mutta yliopistossa ei myöskään pärjää, jos on tyhmä kuin saapas eikä pysty analyyttiseen ajatteluun. Omia hoksottimiaan kanttaa siis terottaa.

Superfiksu, supersuorittaja tms ei tarvitse olla.

Englanninnumeroa en näkisi ongelmana, vielä. Yksi asia on, että lukio painottaa kieliä paljon, mikä on sinulle luultavasti täyttä tuskaa, mutta toki myös mahdollisuus oppia - ota se siis positiiviselta kannalta! Fakta on, että yliopistossa lähes kaikki alat ovat kaksikielisiä, eivät ruotsin takia, vaan englannin. Sitä on pakko osata niin paljon, että pystyy vaivatta lukemaan alansa ammattikirjallisuutta.

Yliopistossa kaikkein tärkeimpiä ovat reaaliaineet. Mulla oli kaikki reaaliaineet (paitsi fyssa ja kemma) 10 lukion päättärissä ja reaalista L. Kielet ei sujunu kovin hyvin. Pääsin silti ekalla yrittämällä yliopistoon ja vielä alalle, jonne on vaikea päästä. Todella hyvin oon pärjänny, sivuaineita on vaikka millä mitalla ja opintopisteitä tulee heittämällä :)

Yläasteen ja lukion kielen numerot eivät välttämättä kuvaa myöhempää kielitaitoa lainkaan. Minä kirjoitin englannista B:n ja numero oli 6 (yläasteella 8), mutta nyt 5 vuoden yliopisto-opintojen jälkeen puhun todella hyvää englantia ja kirjoitan tieteellistä tekstiä paremmin englanniksi kuin suomeksi.

Mielestäni sinulla on hyvä todistus ja olet varhain lähtenyt pohtimaan asiaa. Olet vielä nuori, ja aivojesi kehitys on kesken. Oppimaan voi oppia ja siihen lukio on hyvä välivaihe. Jos tilanne on hirmu paha, voit hankkia tukiopetusta.

Kieliä kyllä tarvitaan yliopistossa, mutta varmasti yliopistosta löytyy paljon tyyppejä, keillä on ollut ysiluokalla kielistä huono numero. Kieliä voi petrata vielä yliopistossakin, joten niistä ei kannata stressiä ottaa.

Sitä paitsi vaikka et päätyisikään yliopistoon lukiosta, myös ammattillisella puolella työelämässä arvostetaan lukiokoulutusta. Mielestäni sinulle jää silloin myös enemmän mahdollisuuksia valita tuleva ala. Itse koin lukio-opiskelun mukavana ja rentona.

Ensin tärkein:
Tee aina kuten sydämesi sanoo. Jos mielesi tekee jo nyt yliopistoon, käy lukio ja hae sinne. "Onkohan musta siihen, onkohan tää nyt ihan ajanhukkaa, kannattaakohan nyt kuitenkaan" -pohdinnat pois kokonaan. Voin kertoa, etten ikäisenäsi tiennyt laisinkaan mitä tulisin tekemään sitten isona, ja se oma tie löytyi siitä(kin) huolimatta. Älä jää kiinni kannattavuus- ja suorittamiskoukkuihin. Mieti mitä haluaisit tehdä tai mikä tuntuu kiinnostavalta, ja lähde sitä kohti välittämättä "kannattaako?" -kysymyksistä ollenkaan. Tämä ei päde pelkästään sinuun, vaan myös suurimpaan osaan muista samaa pohtivista, olivat he sitten minkäikäisiä tahansa.

On aivan mahdollista, että mielesi muuttuu tai löydät jonkin aivan toisen mielettömän kiintoisan alan lukioaikanasi -- pidä siis mielesi avoimena, älä mittaa tulevia mahdollisuuksiasi muiden mielipiteillä tai pelkillä arvosanoillasi. Persoonasi ja kiinnostuksenkohteesi muuttuvat vielä monta kertaa, eikä kukaan muu paitsi sinä itse voi antaa pätevää mielipidettä siitä, mihin parhaiten sovellut.

Sitten kielistä:
Älä stressaa niitä. Jos jo nyt hoksaat että niissä on parannettavaa, sulla on erittäin paljon aikaa keskittyä asian korjaamiseen. Lähde siitä, että pystyt ja osaat -- älä tuomitse itseäsi esim. "en osaa yhtään englantia" tai "mulla on huono kielipää" -ajatuksiin. Jos hallitset ruotsia jokseenkin hyvin (ainakin todistuksesi perusteella näin näyttäisi olevan), hallitset lopulta myös samalla tavalla englantia, jos suhtaudut asiaan avoimesti ja teet sen eteen töitä.

Rohkeutta! Hyvin sinä tulet pärjäämään.

Yliopisto on aivan leikkikehä. Tuntuu ihan leikkimiseltä suurimmaksi osaksi. Mitään muuta väliä ei näköjään ole kuin se, että suorittaa kurssit. Osata ei tarvitse -skaakaan.

Kyllä yo:ssa pärjää, kún vaan pitää hallituksen linjan ja suorittaa opintonsa nopeasti ja ilman oikeaa oppimista. Jos haluaa oppia kunnolla, niin on hieman vaikeampaa, mutta ei sekään mahdotonta.

Minulla oli 9. luokalla kaikki arvosanat välillä 6-7, kun en ollut avannut kirjoja, eikä tuolloin kiinostanut hevonpers... vertaa opiskella. Nyt opiskelen yliopistossa loistavin arvosanoin (n. 75% täysiä), joten kyllä noilla papereilla siinä mielessä pitäisi pärjätä heittämällä. Ainoa hommeli tuossa on se, että peruskoulun, eikä sen enempää lukionkaan papereilla ole mitään merkitystä yliopistoon pääsyn jälkeen.

Kyllä on sen verran hyvät numerot sulla taskussa että lukioon vaan ja sieltä yliopistoon!Yläasteen numeroilla ei sinällänsä ole niin paljoa merkitystä, lukiossa pärjää jos jaksaa lukea. ja kun teet lukiossa hommia hyvin niin varmasti pärjäät yliopistossa. Yliopistossa tarvitaan kielitaitoa, koska jotkin tenttikirjat on esim englanniksi. Mutta kerkeät hyvin vielä opiskella kieliä lukiossa ja vaikka ei mestari olisi niitä puhumaankaan niin selviää kyllä. Tsemppiä!