Tässä otteita Päivämiehen pääkirjoituksesta vuodelta 1978:
Kirkko
Oulu 4.10.1978
Viime aikoina on kirkko ollut monella tavalla esillä. Sitä on arvosteltu asiasta ja asiattomasti....
Asiallisin arvostelu on kohdistunut kirkon ekumenisuuteen ja maallistumiseen.
Luterilaisuudesta on vain nimi. Eräässä hiippakunnan vuosikirjassa syytettiin lestadiolaisuutta, että sillä on vain sakramenttaalinen yhteys kirkkoon, mutta suurella osalla luterilaiseksi tekeytyvää kirkkokansaa, muutamia pappeja mukaan luettuna, ei ole sitäkään, puhumattakaan opillisesta luterilaisuuden tunnustuksesta.
Lestadiolaisuus on pohjimmiltaan syvästi juurevaa luterilaisuutta ja siinä pysyy. Muutosta ei voi tuoda edes Raamatun muuttaminen. Raamattu ei muutettuna ole Jumalan—, vaan ihmisen sanaa ja sen viitoittamana ei kukaan löydä Jumalan valtakuntaa.
Ekumenian toteuttamisen edellytys näyttää olevan Jumalan sanan muuttaminen kaikille oman mielensä mukaan sovellettavaksi. Lait ja asetukset muuttuvat, yhteiskuntajärjestystä voidaan muuttaa, mutta Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kun lapsesta asti opetetaan tällaista muunnettua Raamattua, ei ole ihme, jos ihmisiltä katoaa Jumalan sana.
Toiseksi on kirkkoa arvosteltu maallistumisesta. On tapauksia, jolloin pappi näyttää huonoa esimerkkiä jopa moraalittoman elämänsä kautta. Eletään haureudessa ja alkoholi on muutamille kompastus. Kun jotkut virkaveljet ovat näihin puuttuneet, on heitä pidetty pikkumaisina ja turhautuneina...
Moniavioisuuskin on saamassa jalansijaa. Jos maallinen oikeus onkin myöntänyt eron, ei sitä ole tehnyt taivaallinen oikeus.
Avioliitto on Jumalan asettama ja pyhä. Vain kuolema tekee miehen laista vapaaksi.
Vajoaminen ekumeenisuuteen ja katolisuuteen on saanut järkyttäviä muotoja. Eräässä kirkon äänenkannattajaksi itseään korostavassa lehdessä pääkirjoituksen paikalla annettiin ymmärtää, että ekumenia ei ole enää kenellekään ehdon vallan asia. Mitä silloin voidaan sanoa uskomisen ja omantunnon vapaudesta? On järkyttävää, että kansalaisten perusoikeuksia, jotka ovat antaneet turvallisuutta, aletaan murentaa elämän kalleimman asian, uskon ja sielun autuuden kustannuksella.
Tämän seurauksena tarjotaan kansalle sirkuksia ja muuta huvia. Ooppera- ja sirkuslava eivät ole kirkon miesten paikkoja. Jos sirkus nähdään olevan kirkon kanssa samalla asialla, kyllä silloin on paha silmä vika.
Usein saarnat ovat syntiä väheksyviä, ihmisten myötätuntoa etsiviä ja hedelmänä on, että ihmiset vaipuvat yhä syvempään paatumuksen yöhön. Itseään rakastetaan enemmän kuin Jumalaa ja seurauksena on eripuraisuus ja kaikkeen tyytymättömyys. Lihaa ruokkiva, kevyt, maailmallinen musiikki, hengellinen pop, joka saa lihan liikutuksia aikaan, on kaiken yläpuolella. Rippikouluopetuskin irtoaa Jumalasuhteen rakentamisesta ihmissuhteiden hoitamiseksi.
Sen sijaan, että kirkko toimintoineen heräisi näkemään omat puutteensa, levitetään tietoisesti elävästä kristillisyydestä kaikennäköisiä valheita ja täysin perättömiä, tai ainakin vääristeltyjä juttuja.
Suuresti ihmetyttää, että tällaista sallitaan, jopa siihen syyllistyneitä julkisesti saatetaan kiitellä hyvästä ja kristillisestä työstä.
Jumalan seurakunta kuitenkin seisoo, sillä siellä asuu Jumala. Maa ja taivaskin katoavat, mutta Jumalan valtakunta ei koskaan katoa. Yksilöt lankeilevat, mutta Jumalan seurakunta ei lankea. Vainot ovat tulleet ja saattavat yhä voimistua, mutta turha on potkia tutkainta vastaan. Paljon on vainojen aikana marttyyrikuoleman kautta siirtynyt Herran omia ajasta iäisyyteen, mutta he eivät ole kuolleet, vaan siirtyneet parempaan osaan, ei tuskaan ja vaivaan, vaan iloon ja riemuun....
Kirkko
Oulu 4.10.1978
Viime aikoina on kirkko ollut monella tavalla esillä. Sitä on arvosteltu asiasta ja asiattomasti....
Asiallisin arvostelu on kohdistunut kirkon ekumenisuuteen ja maallistumiseen.
Luterilaisuudesta on vain nimi. Eräässä hiippakunnan vuosikirjassa syytettiin lestadiolaisuutta, että sillä on vain sakramenttaalinen yhteys kirkkoon, mutta suurella osalla luterilaiseksi tekeytyvää kirkkokansaa, muutamia pappeja mukaan luettuna, ei ole sitäkään, puhumattakaan opillisesta luterilaisuuden tunnustuksesta.
Lestadiolaisuus on pohjimmiltaan syvästi juurevaa luterilaisuutta ja siinä pysyy. Muutosta ei voi tuoda edes Raamatun muuttaminen. Raamattu ei muutettuna ole Jumalan—, vaan ihmisen sanaa ja sen viitoittamana ei kukaan löydä Jumalan valtakuntaa.
Ekumenian toteuttamisen edellytys näyttää olevan Jumalan sanan muuttaminen kaikille oman mielensä mukaan sovellettavaksi. Lait ja asetukset muuttuvat, yhteiskuntajärjestystä voidaan muuttaa, mutta Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kun lapsesta asti opetetaan tällaista muunnettua Raamattua, ei ole ihme, jos ihmisiltä katoaa Jumalan sana.
Toiseksi on kirkkoa arvosteltu maallistumisesta. On tapauksia, jolloin pappi näyttää huonoa esimerkkiä jopa moraalittoman elämänsä kautta. Eletään haureudessa ja alkoholi on muutamille kompastus. Kun jotkut virkaveljet ovat näihin puuttuneet, on heitä pidetty pikkumaisina ja turhautuneina...
Moniavioisuuskin on saamassa jalansijaa. Jos maallinen oikeus onkin myöntänyt eron, ei sitä ole tehnyt taivaallinen oikeus.
Avioliitto on Jumalan asettama ja pyhä. Vain kuolema tekee miehen laista vapaaksi.
Vajoaminen ekumeenisuuteen ja katolisuuteen on saanut järkyttäviä muotoja. Eräässä kirkon äänenkannattajaksi itseään korostavassa lehdessä pääkirjoituksen paikalla annettiin ymmärtää, että ekumenia ei ole enää kenellekään ehdon vallan asia. Mitä silloin voidaan sanoa uskomisen ja omantunnon vapaudesta? On järkyttävää, että kansalaisten perusoikeuksia, jotka ovat antaneet turvallisuutta, aletaan murentaa elämän kalleimman asian, uskon ja sielun autuuden kustannuksella.
Tämän seurauksena tarjotaan kansalle sirkuksia ja muuta huvia. Ooppera- ja sirkuslava eivät ole kirkon miesten paikkoja. Jos sirkus nähdään olevan kirkon kanssa samalla asialla, kyllä silloin on paha silmä vika.
Usein saarnat ovat syntiä väheksyviä, ihmisten myötätuntoa etsiviä ja hedelmänä on, että ihmiset vaipuvat yhä syvempään paatumuksen yöhön. Itseään rakastetaan enemmän kuin Jumalaa ja seurauksena on eripuraisuus ja kaikkeen tyytymättömyys. Lihaa ruokkiva, kevyt, maailmallinen musiikki, hengellinen pop, joka saa lihan liikutuksia aikaan, on kaiken yläpuolella. Rippikouluopetuskin irtoaa Jumalasuhteen rakentamisesta ihmissuhteiden hoitamiseksi.
Sen sijaan, että kirkko toimintoineen heräisi näkemään omat puutteensa, levitetään tietoisesti elävästä kristillisyydestä kaikennäköisiä valheita ja täysin perättömiä, tai ainakin vääristeltyjä juttuja.
Suuresti ihmetyttää, että tällaista sallitaan, jopa siihen syyllistyneitä julkisesti saatetaan kiitellä hyvästä ja kristillisestä työstä.
Jumalan seurakunta kuitenkin seisoo, sillä siellä asuu Jumala. Maa ja taivaskin katoavat, mutta Jumalan valtakunta ei koskaan katoa. Yksilöt lankeilevat, mutta Jumalan seurakunta ei lankea. Vainot ovat tulleet ja saattavat yhä voimistua, mutta turha on potkia tutkainta vastaan. Paljon on vainojen aikana marttyyrikuoleman kautta siirtynyt Herran omia ajasta iäisyyteen, mutta he eivät ole kuolleet, vaan siirtyneet parempaan osaan, ei tuskaan ja vaivaan, vaan iloon ja riemuun....
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.srk.fi/index.php?p=artikkeli_1
"9. Jumalan sanan saarna on menettänyt merkitystään kirkkomme työssä. Sanan arvostuksen tilalle on tullut sakramenttien merkityksen ylikorostaminen. Saarna parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta tulisi olla julistuksessa keskeistä. Augsburgin tunnustus opettaa:..."ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen syntien anteeksiantamuksen... Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synnistä luovutaan..." (Augsburgin tunnustus 12)."
KATOLISESSA KIRKJOSSAHAN SE OIS TUO RIPPI SAKRAMENTTIKIN. LUTERILAISUUDESSA EI OLE KUIN KASTE JA EHTOOLLINEN.
Eikös julkirippi poistettu 1800-luvulla laista?
Mielenkiintoni herätti oheinen kohta:
"Lihaa ruokkiva, kevyt, maailmallinen musiikki, hengellinen pop, joka saa lihan liikutuksia aikaan, on kaiken yläpuolella."
---> Mitä ovat lihan liikutukset?
tanssiravintoloissa ja vaikkapa eläkeläisten päivätansseissa.
En ole koskaan ollut, mutta jotenkin tuli mieleeni että sellaisissa paikoissa on niitä lihan liikutuksia :)
"Tämän seurauksena tarjotaan kansalle sirkuksia ja muuta huvia. Ooppera- ja sirkuslava eivät ole kirkon miesten paikkoja. Jos sirkus nähdään olevan kirkon kanssa samalla asialla, kyllä silloin on paha silmä vika."
Tuon takia en siis lapsena päässyt koskaan katsomaan sirkukseen taitavia temppuja tekeviä eläimiä ja ihmisiä. Muut lapset sinne meni. Vieläpä tuota ehtii käydä katsomassa.
Kirkko ja sirkusko samalla asialla:-) no jopa jotakin..
"..levitetään tietoisesti elävästä kristillisyydestä kaikennäköisiä valheita ja täysin perättömiä, tai ainakin vääristeltyjä juttuja."
Oiskohan kysessä ihmisten kova tarve saada kertoa jossakin mitä tapahtuu hoitokokouksissa kun ovet suljetaan ja alkaa seurakunnan sisäinen puhdistusoperaatio.
Monet vl:t sanovat että, kirjoitusten sävy on muuttunut pahemmaksi. Toisaalta onko se ihmekään? Kyllä se varmasti herättää ihmisissä monenlaisia tunteita kun ikävät hoitokokouskokemukset leimataan valheiksi ja harhaisiksi muistikuviksi. Koska ei pystytä avoimeen ja rakentavaan keskusteluun, osittain SRK:n lausuma että, anteeksipyyntöä ei olla edes harkittu saa ihmiset reagoimaan.
Miten voitaisiin kirjoittaa kauniisti ja ylistäen uskonnollisesta joukon opista, joka ei pysty hyväksymään myös kriittistä asennetta? Onhan kritiikki ihan aiheellista kun vl:t ei yleensä myönnä että, hoitokokouksissa olisi ollut jotain väärää. Ihmeellistä miten sellaisten hoidettujen omaiset ovat jaksaneet olla hiljaa, joiden hoidettu omainen päätyi itsemurhaan? Tai sekosi mielisairaala potilaaksi.
Elikkä siis vl:t eivät voi nyt syyttää että, ihmiset tyhjästä olisivat kritisoineet. Ja että ei olisi mitään syytä arvostella.
Hämmästelen suuresti mitenkä asiallisesti ja varovaisesti monet hoitokokouksissa hoidetut ylipäätänsä ovat kertoneet kokemuksiaan. Miten he ovat pystyneet elämään noin 30 vuotta vaieten ja olemalla hiljaa kun kokivat vääryyttä. Kyllä se pitäisi vl ihmisten tajuta että, se on loukkaavaa mitätöidä hoidettujen tunteet ja kokemukset, syyttää hoidettuja siitä että, tulivat väärin kohdelluiksi.
Se taitaa olla niin että, nähdään aina hyvinä ihmisinä kaikki jotka ovat vanhoillslestadiolaisia ja pahoina kaikki jotka eivät ole ja jotka joutuivat väärin hoidetuiksi. Toisen syyllistäminen ja vikoilu kun taitaa olla se pääasia. Vikaa ei koskaan ole uskovaisissa itsessään, vaan aina muissa.
Erehtymätön Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus, erehtymätön seurakunta ja erehtymättömät hoitajamiehet. Lista sääntöjä joita ei saa kyseenalaistaa. Omat mielipiteet ja käsitykset asioista tulee muokata sellaisiksi kuin muut sanovat että niiden täytyy olla.
Mikä on vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus? Vaikea arvioida. Ainakin nykyinen krtiikki hoitokokouksia ja opillisia kohtia kohtaan on suurta. Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuuden asettaa hyvin kyseenalaiseksi sekin että, vl-liikkeen sisällä vl:t kokevat ahdistusta ja haluavat saada selvyyttä mm.hoitokokouksista. Ja enää kun ihmisiä ei hoideta sillä tavalla kuin julkiripin aikaan hoidettiin. Listat sallituista asioista muuttuvat. Vieläpä muutama vuosikymmen sitten monikin tv:m omistava erotettiin. Nykyään käyvät seuroissa kuin muutkin ja netti-tv:stä katselevat elokuvia ja monenlainen musiikki on kuunneltavissa kun laittaa koneeseen äänet päälle.
Ainakin sikäli tämän Jumalan valtakunnaksi itseään kutsuva joukon oppi on muuttunut että, enää ei eroteta kuten erotettiin muutama vuosikymmen sitten. Erottamista ei enää ole samoin perustein eli Jumalan sana liikkeessä on muuttunut. Suvaitsevaisuus on lisääntynyt ja ihmisten kyttääminen jäänyt vähemmälle. Kukapa enää viitsii kannella johtoportaaseen jos joku nainen käyttää vaikka e-pillereitä? Onhan 2000-luvulla pari naista erotettu ehkäisyn käytön vuoksi. Mutta harva kertoo asiasta enää eteemmäksi jos selviää että joku ehkäisee. Yleensäkään moni ei kerro edes lähimmille vl-ystäville asiasta.
Yksilöllistyminen ja oman uskon korostus alkaa olla tavallista vl-joukossakin. Kuten muussakin yhteiskunnassa uskonnon kohdalla. Yksilöllistytään ja tehdään omia valintoja muuttuvan yhteiskunnan mukana. Suomen oloissa ei toimisikaan ehkä Amish-tyylinen uskonyhteisö. Varsinkaan kun monet vl:t ovat korkeasti koulutettuja työssään sidottuja yhteiskunnan eri tehtäviin.
Taitanee siis vanhoillislestadiolaisuus pikku hiljaa kadota siitä asetelmasta ja muodosta mietä se oli vielä muutama vuosi sitten. Tulee uudenlainen vl-yhteisö, jossa hoitokokousaikoja muistellaan pahoina aikoina ja niistä ajoista halutaan olla irti. Näytetään ympäröivälle yhteiskunnalle että, enää ei ole hoitokokousmeininkiä sopeutumalla entistä paremmin vallitsevaan kulttuuriin sekä yhteiskuntaan alkaen luopumaan entistä enemmän joistakin kielloista, mm.ehkäisy-sekä tv-kiellosta.
Jos jokin asia on tarkoitettu pysymään vuosisadasta toiseen, niin se säilyy. Kuten kristinusko ja usko Jeesukseen on säilynytkin. Mutta kristinuskon pojha onkin muussa kuin erikoisissa säännöissä, joita asetellaan uskomisen ehdoksi. Perinnäissäännöillä ei päästä pitkäkestoiseen kestävyyteen, vaan säännöt muuttuvat, katoavat ja tulee uusia. Samoin erilaiset uskovien yhteisöt muuttuvat ja muokkaantuvat maailman muuttuessa, ne eivät säily samanlaisina jos ne rakentuvat katoaviin arvoihin ja perusteisiin jotka eivät kestä.
Mutta yksi säilyy ja se on usko Kristukseen ja Jumalaan.
Galatalais kirjeen 1 mukaan
3 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille -- Kristuksen,
4 joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.
5 Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
Matteus 24
35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa
Alustukseksi tämän tekstin voi ottaa joka puolella Suomen rauhanyhdistysten teemailtoihin. Tähän on koottu asiallisesti ja ilman kiihkoa hyvin ne tosiasiat, joiden keskellä usea tekee matkaa ja ajattelee sisimmässään. - Kiitos kirjoittajalle! Eri asia on mitä tulisi vastauksia ry:n seinien sisältä.
Alustukseksi sopisi "kirjotuksia?" tekijän teksti jokaiseen rauhanyhdistyksen keskusteluiltaan.
Tässä on hyvin ja asiallisesti tuotu esille tämän päivän keskustelujen kritiikki. Hyvin on osattu kertoa tämän päivän keskeiset ongelmat rauhanyhdistyksellä kävijöiden elämässä. Ihmisten on turha yrittää peittää tosiasioita, jotka ovat tulleet julki internetin välityksellä. Kiitos osuvasta kirjoituksen avauksesta Arkistomapille ja kirjoituksia? kirjoittaneelle erinomaisesti yhteenkootuista keskustelunaiheista.
Sain vanhoja lehtiä suuren määrän käsiini. Ne saatuani päätin rekisteröityä palstalle aikomuksenani kirjoitella niistä otteita. Nuo lainaukset kertovat varmasti autenttisesti, miten ennen ajateltiin ja toimittiin. Eipähän tarvitse tyytyä tuohon hataraan muistiin, kun on mustaa valkoisella.
Ei muuta kuin anna tulla vain niitä -70 luvun kirjoituksia tänne palstalle että kaikki näkevät kuinka syvällä tuona ajanjaksona on käyty. Kaikki asiat ja historian kiemurat on tuotava totuuteen, vain sillä tavoin voidaan rakentaa kestävä perusta uudelle alulle.
Muutos tarvitsee aina tekijänsä.
"Jumalan seurakunta kuitenkin seisoo, sillä siellä asuu Jumala. Maa ja taivaskin katoavat, mutta Jumalan valtakunta ei koskaan katoa. Yksilöt lankeilevat, mutta Jumalan seurakunta ei lankea."
Miksi SRK ei myönnä olleensa väärässä hoitokokousten suhteen? Jos anteeksipyyntö tulisi ja myönnettäisiin että on oltu väärässähengessä, niin tuo kirjoituskin kumoutuisi. VL-liike pitää itseään Jumalan seurakuntana, ja joutuisi myöntämään, että sekin on langennut uhoilusta huolimatta, "Jumalan seurakunta ei lankea".
Tuo Päivämiehen pääkirjoitus on vain aikansa tuote. Moni muukin asia oli 70-luvulla toisin. Ei sitä silloin pidetty mitenkään poikkeuksellisen jyrkkänä. Nykyisessä virtuaalis-tieteellisessä nettimaailmassa se sen sijaa voi tuntua jopa pöyristyttävältä.
Tällaista pimeää tekstiä tarkastellesani nykytila näyttää positiivisessa valossa. Päivämiestä lukeissani voin ainakin siis lohduttutua sillä, että joskus on olleet pasmat vielä pahemmin sekaisin ;)
tähän pystyy nekin, jotka ovat olleet kymmeniä vuosia vl-liikkeen saarnamiehinä ja pappeina! Ei ole merkinnyt mitään, vaikka lapsia on liuta ja yhteistä avioliittoakin kymmeniä vuosia.
"Moniavioisuuskin on saamassa jalansijaa. Jos maallinen oikeus onkin myöntänyt eron, ei sitä ole tehnyt taivaallinen oikeus.
Avioliitto on Jumalan asettama ja pyhä. Vain kuolema tekee miehen laista vapaaksi."
äärettömän maailmankaikkeuden miehistä tajuaa
todellisuuden naisellisella tavalla (sielunlaki),
kristinusko on ihmiskunnan suurin erehdys ja
rahavallan pimitys.