No nyt sitten sovitiin miehen kanssa, että keväällä jätetään ehkäisy pois ja aloitetaan tjot. ! Ja mitenkö sen tein? Toivoin ja odotin että mies suostuis. Puhuin ja puhuin tunteistani ja lapsenkaipuusta, sekä tietysti pisteenä iin päälle; lähipiiriin meidän kaveriporukassa on syntynyt ihastuttavia vauvoja. Mieskin on kyllä aina tiennyt haluavansa lapsia. Mä (23 v) oon kuumeillut jo niin pitkään, mies on erittäin erittäin hitaasti syttyvää sorttia (25 v).
Tulis jo kevät, lähtis jo lumet, niin lähtis myös e-pillerit mun elämästä.. =)
Onko täällä muita kuumeilijoita, joilla tjot alkaa pian??
Tulis jo kevät, lähtis jo lumet, niin lähtis myös e-pillerit mun elämästä.. =)
Onko täällä muita kuumeilijoita, joilla tjot alkaa pian??
Vastaukset 15
Vanhimmat
mitä tarkoittaa tjot?
meillä juuri keskustellaan ja pohditaan vauvan tekoa.. mua polttelis jo ihan hirveästi mut mies vielä epäröi. kiitos muuten vinkeistä,eiköhän se munkin mies tule niillä järkiinsä.. ;)
Tjot tulee sanoista tulee jos on tullakseen. Eli ei aleta yrittämään mitenkään erityisesti tai stressaamaan. Ei ovulaation etsimistä tms. Jätetään vaan ehkäsy pois ja jos ja kun vauva ilmottaa tulostaan se on superiloinen yllätys. Lisäksi ei myöskäään kerrota kenellekkään ehkäsyn posjätöstä =)
Toivottavasti säkin saat miehesi pään kääntymään!! Useimmitenhan se on niin, että me naiset halutaan niitä ensin. Meillä on miehen kaa pitkä suhde takana, ja puolisentoista vuotta oon kuumeillu aikas paljon. Eikä kuumeilua ainakaan helpota mun tapani surffailla vauvakuume- ja vauvanvaate sivuilla.
Kannattaa varautua sit siihen että se ensitjot muuttuu aika pian "tosi"yrittämiseks (päivien laskeskelu, oireiden kyttäily jne.) jos mitään ei ekojen yritysten jälkeen kuulukaan...
Muutama kuukaus tätä ja kun ei edes SITTENKÄÄN, niin kaiken huolen, ressin, pettymysten, masennuksen, syvän vitutuksen, turhaantumisen ja lopulta luovuttamisen jälkeen on taas pakko siirtyä tjottiin.
Sori, en nyt halua latistaa etukäteen, mut näin se vaan menee.
Nimim. kokemusta on.
Me kanssa aloitettiin "tjot-menetelmällä", mutta kummasti sitä rupeaa käyttämään ovisikkuja yms., kun vuosi jo yritystä takana ja yks keskenmenokin... Toki voi onnistuakin, jos on herkästi raskautuvaa tyyppiä ja miehen simpat erityisen kestäviä!
mekin ollaan miehen kans jo vuoden alusta ooteltu et jos olis tullakseen, mut viel ei oo kukaan ilmotellu tulostaan. monta pettymystä on ollu mutta onnea teille kuitenkin yritykseen :)
Heippa!
Me kanssa eilen keskusteltiin mun miehen kanssa vauva-asiasta ihan tosissaan ja päätettiin alkaa yrittämään ens syksynä. Siihen on vielä pitkä aika, tiedän, mutta meillä on vielä opiskelut kesken ja halutaan hoitaa ne ensin alta pois. Valmistutaan molemmat viim. syksyllä, joten silloin olis gradustressikin pois. Ihanaa kun ollaan molemmat tästä samaa mieltä. Nyt sitten vain odotetaan syksyä. Luulen, että meillä menee melkein heti siihen tosissaan yrittämiseen, vaikka ensin aloitetaanki ihan stressittöminä. Olen niin paljon lukenut lapsettomuudesta ja raskautumisen vaikeuksista että pieni pelko karmii selässä, että mitä jos meilläkin on hankaluuksia raskautua. Vauvan haaveilu on niin ihanaa!
Joo, kyllä meilläkin mielessä on se, että saattaa mennä pitkäkin aika ennen kuin raskaus alkaa. Eli mä olen kyllä henkisesti varautunut siihen. Yhtään en voi etukäteen sanoa, meneekö meilläkin se sitten tosi yrittämiseksi jos mitään et tapahdu. Voi olla. Luultavasti. Ja kauhea stressi huonontaa mahdollisuuksia vielä entisestään. Omilla vanhemmillani oli vaikeuksia saada eka raskaus alulle, he odottivat sitä pari vuotta. Tosin, koskaan ei voi tietää miten juuri meillä käy.
Tänään vielä keskusteltiin asiasta, ja todettiin että tammikuun vielä syön pillereitä ja sitten annetaan vauvalle tilaisuus. Yritetään molemmat nyt tässä vaiheessa ajatella positiivisesti, että tulisin ilman pitkiä odotusaikoja raskaaksi.
Toivon kaikille plussia ja isoja masuja!!!!
Sun teksti oli aikaslailla tutunlainen, paitsi että me jätettiin pillerit pois viime kuussa. Minä oon ollu vauvakuumeessa jo kauan ja miekkonen sit sulautui ajatukseen...Olen ajatellut, että täytyy vaan elää normaalia elämää siihen asti, kun sit on raskaana. En aio ainakaan 6kk aloittaa mitään ovistestei...Yritän olla ajattelematta asiaa ja luottaa siihen, että vauva saa alkunsa silloin, kun sen aika on.
Puhuimme kuitenkin kihlattuni kanssa,että on ihan hyvä alkaa tutkia asiaa ihan rauhassa esim,mitä minussa tapahtuu raskaana olon aikana, mitä tulee sit välttää ja mitä kantsii tehä...mutta ei mitään stressiä asiasta...ja päätettiin myös, että vasta ekan ultran jälkeen kerrotaan asiasta...tää on niin kuin meidän juttu =)
Tällä palstalla on mielestäni aika negatiivisiä juttuja, paljon epäonnistumisia ja huonoja asioita..Ihanaa oli kuulla sun optimistiset ajatukset..Minusta lapsen hankkiminen, vaikka se kestäisikin, on ihana ja hyvä asia..ei sen takia kannata parisuhdetta ajaa kuoliaaksi..Uskon myös siihen, että se tapahtuu, kun sen aika on...
Tammikuu tulee nopsaan, usko mua =) Sitten vaan hommailee...Aurinkoa päiviisi...
No teillä onkin sitten jännät paikat edessä!!Ilmoittele kuulumisias välillä. Millaisessa elämäntilanteessa muuten oot?
Meillä vähän hassumpi tilanne kun molemmat ollaan vasta lopettelemassa opiskeluja ja vakitöitä ei vielä kummallakaan ole. Eli välillä tuntuu vähän hullulta ajatus, jos en vaikka ehtisikään saada mitään työtä ennen raskautumista. Tosin siinä on taas se kääntöpuoli, että voihan olla, että saan työpaikan mutta raskautuminen kestää... Mutta uskon että kaikki järjestyy jotenkin. Ja mies nyt ainakin saa varmasti työtä jostain. Ja onhan monet naiset todella luoneet uraansa vasta lasten saannin jälkeen. Noh, tunteet ja ajatukset ja pelot menee kyllä laidasta laitaan ainakin mulla. Sitä miettii, et kuinka paljon paremmin kaiken vois rakentaa (omat asunnot tms) mutta olisiko se sitten itsestäänselvyys, että lapsi tulee kun kaikki on valmista?! Tuskinpa.
Mutta sulle toivon pikaisia plussauutisia!!!
Muiks,
Meillä siihe nähden tilanne eri, koska molemmat ollaan töissä. Mä valmistuin pari kuukautta sitten ja mulla on osa-aikatyö, kihlatulla vakityö. Me ollaan täs mietitty kovastikkin, et jos asunto ostettas, mutta saas nähdä =)
Toivon kovasti, et mun työ kestää ja pystyn olee sen 5kk ennen raskauden takii "lomalle" jääntii töissä, koska sitten sais enempi tukea kelalta..mutta niin kuin sanoit, koskaan ei voi tietää milloin se vauva haluu tulla =) Sekun ei tule kello kaulassa...ja eihän noista töistäkään tiedä *)
Onhan se hieman jännittynyt olo, tää koko alku...mutta päivä kerrallaan, ni ehkä se joku päivä haikara seisoo meidänkin ovella =) Mä uskon,että oma stressivauvasta ja kauhee vouhaaminen vain hidastaa vauvan tulemista...täytyy osata nauttii joka päivästä ja etenkin vielä siitä ajasta kuin meitä asuu vain kaksi kotona (sekin on ihanaa aikaa)...
Pakko kuitenkin myöntää, että tää tunne on epätodellinen--nyt se vauva voi todellakin tulla tai sit voidaan kuulla, ettei sitä koskaan tule...outoja fiboja =)
oikein iloisia päiviä sinulle..
te ajattelette ihan liikaa työtä...ei se vauva välitä onko sen äiti huippuvirassa vai ei...pääasia että vauva saa rakkautta!!! voi tulla onnelliseksi vaikka olisikin vähemmän rahaa. sitä paitsi jos ei ole tarvetta pukea lastaan burberryyn pärjää varmasti...
miksi kolmikymppiset aina haluu saada työn ja asunnon ennen lasta...sit te huomattekin ettette tuukaan raskaaksi ja tuutte tänne valittaa
Niin se on ihan totta ettei pitäis ajatella sitä työtä, koska ainakin mun elämässä oman lapsen saaminen on tällä hetkellä tärkeintä ja työura tulee vasta sen jälkeen. Lähinnä ajattelen sitä työtä vain ja ainoastaan siksi, että se minimi äitiyspäiväraha on tosi pieni. Mutta pärjättävähn sillä sitten on! Ja sitten vaan ostaa vaunut ym sängyt käytettynä.
Onks sulla Alicia sitä, että yrität mennä päivä kerrallaan mutta silti mietit esim. pinnasängyn paikkaa jo etukäteen. Mä oon kyllä kieltämättä huomannu, että vähän hössötän. Esimerkiksi tänään kävin kattomassa onko meijän kellarissa paikkoja vaunuille ja makkaria oon stressannu kun sinne mahtuu lähinnä vaan meijän parisänky... Nää mun etukäteishössöttämiset ei oikein sovi siihen tjot-ajatteluun. Pitäs nyt vaan rentoutua ja olla ajattelematta koko asiaa.
Mulla on kyllä kanssa samat jännitykset jo päällä kun sulla. Tuntuis niin oudolta olla raskaana! Ja sit välillä pelottaa et mitäs jos ei tuukaan raskaaks? Ja mitäs jos tulee ja sit saakin keskenmenon? Ihan kaikki asiat maan ja taivaan välillä pyörii mielessä. Ja miettii että onko tämä nyt oikea ratkasu? Eli ota näistä ajatuksista nyt selvää..Haluaisin kauheesti puhua näistä tunteista jollekin kavereista, mutta en kyllä yhtään jaksais vastata
mihinkään joko oot raskaana -uteluihin.
Lisäks mies on sitä mieltä, et tämä on vain meidän juttu ja pidetään se vain meidän tietona. Onneks täällä netissä voi purkaa tuntojaan.
Alicialle; nyt pois netin äärestä! Meet suorinta tietä miehes kanssa makkariin tekeen jotain ihan muuta.... ;)
Ja sulle raskaana87, onnea odotukseen!!
Minäkin olen aina ajatellut, että lapsi ei tarvitse rahaa vaan rakkautta ja kyllä Suomen maassa on sen verran hyvä sosiaalihuolto, että kyllä sitä pärjää...MUTTA nyt kun sitä on miettinyt asiaa ja alkaa miettii, et mitä kaikkea se vauva tarvii, niin valitettavasti rahaakin tarvii...en halua olla mikään rikas, mutta haluan pystyä tarjoamaan lapselleni turvatun elämän...Minusta jokainen itse tekee omat ratkaisunsa, toiset haluavat sinnitellä tiukalla rahalla, toiset eivät...Ei saa tuomita ketään...
Glögille: Olen aivan samaa mieltä tuosta, ettei asiasta pysty oikein puhumaan ja mekin ollaan sovittu,että vasta sitten ekan ultran jälkeen asiasta puhutaan muille. Hirveesti on juttui mielessä ja tuntuu, ettei niistä voi puhuu ollenkaan...noh, mä oon yrittänyt laittaa ajatukset tuleviin häihin (vuonna 2008), vaikka niihinkin on aikaa... =)
Joskus ajatukset tuppaa harhailemaan esim. kun ollaan katsottu asuntoja, joita voitas harkita ostaa, niin kyllä mä katon aina, et millanen on vessa, mahtuuko sinne hoitopöytä, mahtuuko pinnasänky makkariin...ja ollaan me käyty kihlatun knassa vaunuja hyssyttelee kaupassa =) Mutta minusta nuo ovat aika normaaleja asioita..
kyllähän sitä sängyssä yrittää aikaa viettää, mutta mulla ku on ilta/yötyö (nytki töissä) niin se hieman haittaa...mutta täytyy soveltaa =) ja toivoa, että siittiöt ois vikkelänlaisia *)
Me olemme kans tjottailemassa! Marraskuusta periaatteessa on yritetty, mutta kuun puoleenväliin taisi mennä, ennen kuin oikeasti ekan kerran siinä mielessä oltiin liikkeellä. No, eka kierrosta meillä ei tärpännyt, tais ovis olla siltä kertaa jo ohi, mutta nyt ensi viikolla yritys jatkuu! : )) Meillä oli häät viime keväänä ja silloin päätettiin, että vauvakuumeelle tehdään jotain.
Meillä tilanne on semmoinen, että mies valmistuu vielä tän vuoden puolella ja työnhaku on jo käynnissä. Mun opinnot on ens kevään istumista gradua vaille valmiit. Voipi olla, että gradu ei ehdi ihan valmistua, mutta ikä painaa jo omasta mielestäni ja yksi tutkinto minulla jo on taskussa.
Stressiä siis on eikä elämäntilanne taloudellisesti niin vakaa ole kuin olisi hyvä, mutta joskus se on aloitettava perheen perustaminen.
tjot menossa. Pillerit jätin pois 5kk sitten, koska ensimmäinen raskaus alkoi heti pillereiden pois jättämisen jälkeen, nyt ihmetyttää kun ei vieläkään....Ajattelin tilata ovus-testejä jospa sitten...