Minä ole 21-vuotias ja olen nyt raskaana. Tässä ei ole mitään pahaa, vaikka opiskelut onkin hyvin pahasti kesken. Olen kihloissa ja lapsi on haluttu.
Sen sijaan se säikäytti, kun siskoni soitti eilen ja kertoi hänkin olevansa raskaana! Ja sisko on vasta 16. En meinaa toipua ollenkaan järkytyksestä.
Mulle mun sisko on aina ollut se pieni ja lapsellinen perheenjäsen, josta kaikki on saanut aina pitää huolta. Sisko on lapsi vasta, juuri lopetti nukeilla leikkimiset. Miten ihmeessä se voisi yhtäkkiä olla äiti? Vähän aikaa sitten hän kauhisteli mulle sitä, kun kerroin, että yritämme lasta. Ja nyt hän itse on samassa tilanteessa.. Tosin vahingon kautta.
Aborttia en hänelle suositellut, mutta tuen häntä kyllä, jos siihen päätyy.
En vaan oikein tiedä, pitäisikö mun tehdä jotain asialle. Mä olen aina halunnut huolehtia siskostani, mutta voinko enää tehdä sitä? Onhan mulla omakin lapsi tulossa.
Olen siskolleni myös jotenkin vihainen siitä, että hän vei multa oikeuden keskittyä täysin omaan lapseeni, vaikka vahinkoahan kaikki oli.
Siskon lapsen isä ei ilmeisesti vielä tiedä raskaudesta, sillä siskokin sai tietää vasta ihan pari päivää sitten. En oikein jaksa uskoa, että isä haluaa lasta, vaikka sitä tietysti toivonkin.
Piti vaan saada purkautua, kun koko juttu tuntuu mun mielestä niin kauhealta. Ja toisaalta on huono omatunto, että musta tuntuu tältä :( Pitäisikö mun sittenki olla iloinen raskaudesta?
Sen sijaan se säikäytti, kun siskoni soitti eilen ja kertoi hänkin olevansa raskaana! Ja sisko on vasta 16. En meinaa toipua ollenkaan järkytyksestä.
Mulle mun sisko on aina ollut se pieni ja lapsellinen perheenjäsen, josta kaikki on saanut aina pitää huolta. Sisko on lapsi vasta, juuri lopetti nukeilla leikkimiset. Miten ihmeessä se voisi yhtäkkiä olla äiti? Vähän aikaa sitten hän kauhisteli mulle sitä, kun kerroin, että yritämme lasta. Ja nyt hän itse on samassa tilanteessa.. Tosin vahingon kautta.
Aborttia en hänelle suositellut, mutta tuen häntä kyllä, jos siihen päätyy.
En vaan oikein tiedä, pitäisikö mun tehdä jotain asialle. Mä olen aina halunnut huolehtia siskostani, mutta voinko enää tehdä sitä? Onhan mulla omakin lapsi tulossa.
Olen siskolleni myös jotenkin vihainen siitä, että hän vei multa oikeuden keskittyä täysin omaan lapseeni, vaikka vahinkoahan kaikki oli.
Siskon lapsen isä ei ilmeisesti vielä tiedä raskaudesta, sillä siskokin sai tietää vasta ihan pari päivää sitten. En oikein jaksa uskoa, että isä haluaa lasta, vaikka sitä tietysti toivonkin.
Piti vaan saada purkautua, kun koko juttu tuntuu mun mielestä niin kauhealta. Ja toisaalta on huono omatunto, että musta tuntuu tältä :( Pitäisikö mun sittenki olla iloinen raskaudesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
päättää ensin mitä tekköö asialle ja sit sulla on mahdollisesti 9kk aikaa toipua järkytyksestä ja opetella elämään asian kanssa..voihan se olla mahtavaakin odottaa yhdessä pikkusiskon/ystävän kanssa jolloin voi verrata kokemuksia,tunnetiloja ja yleistä oloa (mahan kasvua jne)
oma henkilökohtanen mielipiteeni siskosi raskauteen on että 16-vuotias on aivan liian nuori ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä,mutta minun mielestäni myös jokaisella raskaana olevalla naisella/tytöllä on oikeus päättää kehostaan ja lapsistaan itse. toivottavasti vanhempanne ovat mukana auttamassa jos siskosi päättää pitää lapsen..toivon teille kaikkea hyvää!
sanoisin että iloitse siskosi puolesta..mä ite olin 17 ku tulin raskaaks..kaikki sukulaiset kauhisteli sitä ja se tosiaan sattui koska nyt mulla on maailman ihanin tyttövauva..kaveri tuli raskaaksi 15vuotiaana ja hyvin on pärjännyt, sen lapsi on jo kaksi vuotta!! sun pitää vaan yrittää tukea siskoas ja mietpä et sunki vauva saa sitten samanikäsen serkun ;) voimia sulle
Itse täytän torstaina 17 ja olen raskaana.
Tosin aika alussa vielä mutta kumminkin.
Taidan ymmärtää mitä ajat tuossa kirjoittamassasi takaa. Sinä siis raskaana ja olet aina huolentinut pikkusiskostasi. Kuulostaa siltä,että olet enemmän äiti kuin sisko hänelle. Hän tuskin kaipaa äitiä,vaan siskoa jolta saa tukea.
Ja ymmärrän sinua miitenkin,siskosi nuori ja pelkäät että häneltä jää nuoruus ja jotain hyvää kokematta. Mutta paras muistoni omasta nuoruudestani on lapsi joka vielä vatsassani,kun vanhana muistelen nuoruutta. Ei minua kiinnosta juominen,tai polttaminen tai huumeiden kokeilu.
Ja en voisi edes miettiä,että tekisin abortin. Lapsi toivottu ja rakastettu!
Kiitos kannustavista viesteistä.
Aikaa on jo kulunut jonkun verran, enkö ole enää ihan niin kauhistunut kuin mitä ensimmäistä viestiä kirjoittaessani.
Siskoni on nyt ihan innoissaan vauvasta, joten aborttia ei siis tule. Myös lapsen isä on kaikeksi onneksi ihan iloinen (hän on jo 20 v.) Äitikin on jo aivan intona, kun tulee yhtäkkiä tuplamummoksi :D Ei tämä enää siis tunnu niin mahdottomalta ajatukselta. Kai se pikkusiskokin voi äidiksi kasvaa :) Ehtii hän kuitenkin täyttää 17 tänä vuonna ja on kuitenkin ammattikoulussa, jonka toivottavasti saa joskus loppuun.
Vähän vieläkin hirvittää, mutta eiköhän se tästä :)
"Olen siskolleni myös jotenkin vihainen siitä, että hän vei multa oikeuden keskittyä täysin omaan lapseeni, vaikka vahinkoahan kaikki oli. "
Eli olet kateellinen, kun sinä ja lapsesi ette saa kaikkea huomiota!?
Aika luonnollinen reaktiohan tuo on. Ei kai omille tunteilleen mitään voi. Ei kateuden tunteminen ketään tee lapselliseksi, vasta se tekisi, jos alkaisi käyttäytyä sen mukaan. Kiukutella tai murjottaa. Alkuperäinen kirjoittaja tuntuu ainakin tuon viestin perusteella kypsältä ja vahvalta ihmiseltä, kaukana lapsellisesta.
Jaksamista ja mukavaa talvea sinulle ja siskollesi, mikä sitten onkaan lopputulos! Loppujen lopuksi varmaan huomaatte, että kaikki meneekin juuri niin kuin parhaaksi on. :-)
Mä sain 16v. ekan lapsen joka nyt aloitti koulun,aika menee liian nopeasti!!! Ja 3 näitä mussukoita on siunaantunut :) ENKÄ KADU HETKEÄKÄÄN!!!
Ajatuksissani nostin hattua alkuperäiselle kirjoittajalle, kun hän uskalsi laittaa tuonkin ajatuksen näkyviin. Sinä ehkä kuulut niihin ihmisiin, jotka eivät suostu myöntämään ääneen itsessään mitään piirrettä, joka ei olisi kaikkien mielestä hyväksyttävä?
Aloittajalta huomattavaa kypsyyttä ja hyödyllistä itsetuntemusta löytää tuokin ajatus itsestään, pukea se sanoinksi ja ymmärtää sen järjettömyys sen sijaan että kihisisi katkerana turpa norsunv*tulla kotona kuten useimmat suomalaiset tekevät.