Eilen lähdin sohjokelillä vanhalla autolla hakemaan mökiltä jatkojohtoa. Hullu nainen ajattelin jo ylämäessä mennessä, kun juuri ja juuri pääsin ylös. Niinpä olin ylen onnellinen, kun selvisin myös takaisin. Näiden ilopilkkujen avulla putkuttelen eteenpäin, entä Sinä?
Elämän pikkuisia iloja.
sinihelmikki
7320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen hoitoalan ihmisiä, vietin tällä viikolla kaksi vapaapäivää, ja toisen päivän iltana jysähti päähäni ajatus tekemättä jääneestä työstä. En ollut varma, olinko unohtanut vai tehnyt sen, mistään en voinut asiaa tarkistaa!! Tänään heti aamusta tarkistin, ja Luojalle kiitos, tehty oli!! Sattuuko muille tällaisia totaalisia muistikatkoja?
Yhden yön unet meni.
iloa tai positiivisuutta itsessäni.
Kun on ollut haussa piiiiiiiiitkääään sellainen.
Varmaankin pitkälti yli kymmenen vuotta.
Työuupumus ja kuolema perheessäni ,mutta aika tekee tehtävänsä onneksi.
On jauhopeukalokin löytynyt,kivaa leipoa ja touhuta
kotona.
Mukavaa odottaa joulua....
elokuun alussa. Mieheni kuoli liikenneonnettomuudessa pari vuotta sitten. Olen selvinnyt melko hyvin, mutta lähimuisti pätkii. pystyn kyllä huolehtimaan kaikesta, mutta vaiva jäänee loppuiäksi eikä ainakaan parane- luulisin. Tälle päivälle osui monta ilonaihetta: sain viallisen modeemin vaihdetuksi, ystävällinen nuorimies oli asialla, sain kampaajan ilman ajan tilausta, auto ei lämmennyt liikaa ja sain ilmaisnumeron eläkeläisten lehdestä, jossa on kirjoittamani juttu. Ja päivää on jäljellä monta tuntia!
Lohduttavaa lukemista. Vuosi 2005 oli elämäni raskain vuosi, kaikki muuttui. Mieheni kuoli, menetin kotini ja työni, välillä olen vieläkin aivan maassa, ilo ja valo on vielä hakusessa. Yritän nauttia elämän pienistä asioista, sinnittelen ja odotan, että aika parantaa.
jaksamista. Minulle vuosi 2004 oli yksi parhaimmista. Mutta lucianpäivä muutti kaiken, mieheni menehtyi liukkaalla tiellä. Siitäkin on selvitty ja elämä jatkuu, joskin kaipaan rakastani, nytkin alkaa itkettää. Itku helpottaa. Olen huomannut, että näistä suruista ei juuri synny keskustelua. Kohtalotovereita tuntuu olevan.
Itsetunto kasvaa, juuri näistä, pikkuisista voiton hetkistä iloitessa.Sitä, kaiketikin, se pieni ihminen kaipaa, ainakin joskus.Onnistumisen iloa.
Sinihelmikki, Sinä tunnut olevan aivan symppis ihminen.Kiva kun käyt palstoilla, antamassa pieniä ajatuksen aiheita meille, itse kullekin.
ystävällisistä sanoista, lämmittävät mieltä. Olen lähdössä ensi kertaa paikallisten eläkeläisten vuosikokoukseen, saa nähdä onko aktiivista porukkaa enemmän kuin muissa piireissä.