Tuli mieleen semmoinen kysymys äideille, joille on tehty
synnytyspelon takia sektio, että oliko kohtelu asiallista?
Mulla itellä on voimakas synnytyspelko ja toivon saavani
sektion, mutta pelkään, että mua kohdellaan jotenkin huonosti
sen takia.. et ei arvosteta tai jotain.. et pidetään pelkurina, huonona ihmisenä. tms. Et hoitajat ja muut on jotenkin tylyjä tai jotain.. varmaan ihan hölmöä miettiä tommosta.. mut semmonen tässä tuli vaan mieleen..
synnytyspelon takia sektio, että oliko kohtelu asiallista?
Mulla itellä on voimakas synnytyspelko ja toivon saavani
sektion, mutta pelkään, että mua kohdellaan jotenkin huonosti
sen takia.. et ei arvosteta tai jotain.. et pidetään pelkurina, huonona ihmisenä. tms. Et hoitajat ja muut on jotenkin tylyjä tai jotain.. varmaan ihan hölmöä miettiä tommosta.. mut semmonen tässä tuli vaan mieleen..
Vastaukset 15
Vanhimmat
pelkäät synnytystä, siis mikä siinä pelottaa niin paljon että haluat sektion? Kai teidät että jos lapsi on vatsassa oikeinpäin ja kaikki on muuten hyvin voi olla riskimpää synnyttää sektiolla..
kirjoittaja, mutta itse pelkään synnytystä sen takia, että sitä ei koskaan tiedä miten se etenee vaikka vauva olisikin mahassa oikein päin ja olen kuullut jo synnyttäneiltä, että väliliha on leikattu auki ilman puudutusta ja imukuppi synnytys on tehty ilman puudutusta sekä tikit ommeltu synnytyksen jälkeen puuduttamatta, että eiköhän tässä ole jo tarpeeksi pelon aiheita, vai mitä? Eikä toisia voi arvostella section takia, vaikka se tehtäisiin "vain" synnytyspelon takia!
ihan samalla tavalla siinä tulee/voi tulla yllätyksiä kuten synnytyksessä. ei se mikään kaikenkattava taivas ole missä ei ikinä mitään odottamatonta tapahdu ja kaikki olis vaan helppoa ja kivaa.
vatsan alueen iso leikkaus on AINA vatsan alueen iso leikkaus, tehdään se sitten sektion tai jonkun muun syyn takia. AINA voi tapahtua yllätyksiä, jopa pahempia kuin normaalissa synnytyksessä. sinun oma elimistösi jo pelkästään voi reagoida täysin ennalta arvaamattomalla tavalla käytettäviin puudutus/nukutusaineisiin, puhumattakaan vauvan reagoinnista. ja näistä reaktioista on leikki kaukana.
sektio on ihan hyvä tapa synnyttää, KUN siihen on olemassa järkevät perusteet. ärsyttää yli kaiken kun ihmisillä on joku kummallinen käsitys sektion kaikkivoipaisuudesta, helppoudesta, mukavuudesta ja kivuttomuudesta. ihan niin kuin se olisi joku taivas??? sitä se ei todellakaan ole, eikä siihen tule lähteä sen perusteella että "kahvipöydässä joku pahansuopa työkaveri on kertonu pari kauhujuttua imukupista" (eikä niidenkään juttujen todenperäisyydestä ole edes varmuutta!)
olen kyllä itse synnyttänyt ilman puudutuksia ja sektioita että tiedän kyllä mistä puhun. ja en edelleenkään aio suostua sektioon kuin siinä tapauksessa että vauvalla on TODELLINEN hätä jolloin hänen terveytensä ja turvallisuutensa vuoksi se on välttämätöntä. sen verran hyvin tiedän myös kaiken sen ammattini pohjalta mikä voi mennä niin isossa leikkauksessa pieleen, että no thank´s....
mä mietin kanssa aikani, että miten mua kohdellaan, miten muhun suhtaudutaan jne. Mut tulin siihen tulokseen, että tää on mun kroppa ja mun vauva ja jos niin paljon pelkään, että tulee uniin ja mietityttää päivisin niin se on sektion paikka. Jostain syystä pelkään lääkäreitä, sairaaloita jne kuollakseni.. Niin, tietty sektion jälkeen joutuu jäämään pidemmäksi aikaa hoitoon, toipuminen kestää pidempään ja ainahan se olisi luonnollisempaa synnyttää alateitse varsinkaan, jos minkäänlaista estettä ei ole.
Mut älä mieti enää hoitsujen, kätilöiden tai muun henkilökunnan suhtautumista.. niiden pitäisi osata ottaa tilanne ihan ammattimaisesti.
Ennemmin mä jo odotan, et muut mammat alkaa riehumaan, voivottelemaan ja jakelemaan negatiivisia kommentteja.. eli hyvin todennäköisesti nämä super-mammat pitää meitä huonompina jne.
Yks synnyttänyt kaverini oli imettänyt lapsiaan kuukauden päivät, josta jo joku yliäiti oli kauhistunut.. eikä nämä kaverini lapset ole yhtään sen sairaampia tms. kuin muidenkaan.
Ihmisillä on outo taipumus puuttua muiden elämään, siis ihan kaikkeen, ja arvostella muita. Mutta eiköhän se ole niin, että kukin taaplaa tyylillään.
Kertoile kuulumisia, että mihin loppujen lopuksi päädyit.. Meen ite parin viikon kuluttua ensimmäiselle "pelko-klinikalle" ja oon jo päättänyt, et sektiolla tulee syntymään mun vauva.
synnyttää lapseni(en ole nyt raskaana) tulevaisuudessa keisarinleikkauksella, koska synnytys pelottaa liikaa ja olen nyt jo valvonut yöni miettien tätä asiaa ja pelkään että en edes uskalla yrittää tulla raskaaksi, koska asia jo tässä vaiheessa tuntuu näin raskaalta... Mutta kun olet käynyt siellä pelkopolilla keskustelemassa sectiosta synnytyspelon takia, niin olisi hienoa jos voisit laittaa vähän tietoa siitä, että mitä siellä sanottiin...olisin todella kiitollinen :)
-Nainen 24-
Heh, minä olen myös 24-v enkä ole vielä raskaana.. ja myös mulla on ollut unettomia öitä ja ahdistusta tämän asian kanssa.. lapsia saisi tulla tässä jossakin vaiheessa, mut just kans huolestuttaa et miten uskaltaa jättää pillerit pois kun tää asia on nyt jo näin ahistava..
Minä olen päättänyt valita sektion, koska en halua, että minulle käy kuten äidilleni minua synnyttäessä.
Hänellä oli paikat niin pienet, että väliliha repesi emättimestä peräaukkoon asti. Tämän lisäksi minä en mahtunut ulos ja siitä aiheutui minulle hapenpuutetta, synnyin sinisenä. Parantuminen kesti kauan. Olen perinyt äidiltäni pienet paikat ja siksi valitsen sektion.
tutkimus on jo kipeää tekevä juttu, koska myös minulla on erittäin pienet paikat(lääkärin toteamus)
Onkohan tämä minkäänlainen syy saada vähän helpommin keisarinleikkausta?
kävin ensimmäisen kerran maanantaina Kätilöopistolla keskustelemassa kätilön kanssa synnystyspelostani. Mielestäni minut otettiin todesta ja kohdeltiin muutenkin asiallisesti. Kätilö kertoi molemmista, sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä, hyvät ja huonot puolet.
Uusi keskustelu aika on viikon sisällä ja jos siihen mennessä olen varma sektiosta niin varataan aika lääkärille, joka päättää leikkauspäivän (mulla on nyt rv 31 menossa).
Kysyin vielä, että mitäs jos lapsukainen päättää tulla maailmaan ennen sovittua sektiota.. sitten tämän kätilön mukaan tehtäisiin hätäsektio (mikäli ehtii paikalle).
Mä en enää anna yöunieni synnystyspelon tulla uniini vaan aion yrittää nauttia loppuraskaudesta.. palailen vielä asialle tuon toisen keskustelun ja lääkärissä käynnin jälkeen.
Mites teillä muilla on mies/sukulaiset/ystävät suhtautuneet asiaan?
pelättävää kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Mulle tehtiin kahden tunnin ponnistusvaiheen jälkeen hätäsectio ja ei todellakaan ollut helppo kokemus. Leikkauksessa menetin paljon verta ja olin heikossa kunnossa pari viikkoa. Onneks mies hoiti vauvaa paljon ja huolehti kotiasioista. Tulehdudarvot nousivat ja olin antibioottitiputuksessa. En missään nimessä halua ikinä enää, että mulle tehdään sectio, ellei vauvan hyvinvointi sitä vaadi. Minä siis pelkään mahdollista sectiota.
Itse halusin sektion, ja sen sain. Koko raskauden ajan sain kuulla kunniani, sekä muilta äideiltä että ammattihenkilökunnalta. Ensin ei kuunneltu, sitten naureskeltiin, sen jälkeen kiellettiin... Mua pidettiin aivan hulluna narisijana. Hakeuduin itse äitiyspoliklinikalle rv36. Jouduin suorastaan sanalliseen tappeluun lääkärin kanssa. Mulla oli kassillinen tilastoja, dokumentteja, olin ottanut asioista selvää. 1,5h tunnin sanallisen tappelun jälkeen elektiivinen sektioaika kirjoitettiin rv39.
Lapsivedet menivät kuitenkin ennen sovittua leikkauspäivämäärää, joten sektio tehtiin päivystyksenä (ei kuitenkaan kiireellisenä). Ja sektio oli kokemuksena aivan loistava. Leikkaussalissa oli rento tunnelma, myös opiskelijoita paikalla. Tyttö syntyi nopeasti ja pääsi isän kanssa punnituksiin ja kylpyyn sillä välin, kun leikkaushaavaa ommeltiin kiinni. Noin 20min saliin menon jälkeen olimme koko perhe yhdessä heräämössä vauva rinnalla.
Olin osastolla samassa huoneessa samaan aikaan alakautta synnyttäneen äidin kanssa. Meistä tuli tosi hyvät ystävät. Maidot nousivat samaan aikaan, pääsimme kotiin samaan aikaan. Ainut ero toipumisessamme oli se, että olin ensimmäisen päivän sängyssä, kun epiduraalipumppu oli vielä selässä kiinni. Tottakai haava oli kipeä, mutta niin on alapääkin synnytyksen jälkeen. Kyllä me molemmat oltiin laitoksella kaksinkerroin, jos aivastettiin tai purskahdettiin nauruun.
Minun ja mieheni kokemus sektiosta on todella positiivinen. Ja kyllä itse olen sitä mieltä, että sektio oli helppo tapa synnyttää. En kärsi virtsankarkailusta ja alapää on kuin ennenkin. Ainut muisto sektiosta on arpi karvoituksen keskellä.
En kadehdi tippaakaan niitä äitejä, jotka ovat käyneet läpi supistelut ja alatiesynnytykset. Mutta arvostan heidän päätöstään synnytystavastaan - itselleni en ole samaa arvostusta saanut missään vaiheessa. Mutta enpä sitä odottanutkaan - enkä sitä tarvitsekaan. Tiedän itse, että tein itselleni parhaimman ratkaisun.
Odotan parhaillaan toista lastani rv20. Tällä kertaa kaikille, myös ammattihenkilökunnalle, tuntuu olevan aivan selvää, että toinenkin lapsi syntyy sektiolla. Odotan sitä innolla.
Mutta sen voin sanoa, että helpolla sektiota ei saa. Oma kohteluni oli kyllä täysin epäasiallista. Onneksi lopputulos oli kuitenkin se mitä halusin. Että rohkeasti vaan päämäärää kohden, jos sektiota haluaa: vaatimalla.
Minulla on hyvin samanlainen kokemus sektiosta. Päätin jo raskauden alkuvaiheessa että alakautta en synnytä. Tuntui ettei kukaan ottanut tosissaan eikä kuunnellut. Kun sitten pelkopolille pääsin jouduin tosissaan taistelemaan lääkärin kanssa että sain sektioajan rv 39. No sitten kävi kumminkin niin että synnytys käynnistyi jo pari viikkoa ennen sovittua sektiota. Minulle oli aikaisemmin luvattu että mikäli synnytys käynnistyy aikaisemmin tarvitsee vain tulla sairaalaan ja leikataan, mutta kuinkas kävikään..jouduin odotella kauheissa supistuksissa ja tuskissa monta tuntia sairaalassa ja tapella lääkärin kanssa. Hän ei olisi halunnut minua leikkaukseen päästää. Että meni todella luottamus tämän sairaalan toimintaan. Eikö sen pitäisi riittää että kerran on päätös sektiosta tehty! Tuli sellainen olo että lääkäri pitkitti turhaan sektioon pääsyä että lapsi kerkeäsi syntyä alakautta. Olin täysin paniikissa ja en koskaan enää uskalla raskaaksi hankkiutua. Mutta kannattaa ehdottomasti taistella sektion eteen. Sektio oli minulle ainakin se taivas! Itse toimenpide oli nopea ja toipuminen nopeaa myös..suosittelen! Älkää antako periksi lääkäreille!
eli missä sairaalassa tuollaista kohtelua saa? Luulisi sentään, että kun on luvattu, ei enää tarvitsisi tapella, mutta ei kai sitten siihenkään voi luottaa.
No seinäjoen keskussairaalassa tälläistä kohtelua olen saanut..
Kuulostaapa kamalalta! Ehkäpä leikkaussalissa on ollut jonoa tai asialle löytyy jokin fiksu selitys? Olisi nimittäin virhe laittaa "jo sektiopäätöksen saanut" äiti synnyttämään alateitse. Tuollaista ei mielestäni saa tapahtua eikä ihmisten tarvitse asiaa pelätä! Jos sektio on kirjattu papereihisi, niin siitä ei saa eikä voi tinkiä!
Kurjaa, että kohdallasi asia ei mennyt oikein asiallisesti.