Ajatuksia runonlailla
on kadonnut pois.
Vaan talven mailla
iloa loskaan tois.
Joulurunoja rustaamaan
ja tontut lailla pukin
pulkkaa kiskomaan.
Kasvot hymyyn ukin
saisi kerrassaan.
Runot joulunajasta
mielen herkäksi saa.
Omasta lahjapajasta
yhteisestä ajasta.
Piiloon kääröt nuo
kunnes pukki tuo.
on kadonnut pois.
Vaan talven mailla
iloa loskaan tois.
Joulurunoja rustaamaan
ja tontut lailla pukin
pulkkaa kiskomaan.
Kasvot hymyyn ukin
saisi kerrassaan.
Runot joulunajasta
mielen herkäksi saa.
Omasta lahjapajasta
yhteisestä ajasta.
Piiloon kääröt nuo
kunnes pukki tuo.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ompa hauskaa aikaa
joulun odotuksen taikaa
valmiina joulu verraton
aattoiltana kaikilla on.
Voihan vanhakin iloita
joulusta paljon nauttia
rauha kun täyttää sydämmen
siitä voi nauttia jokainen.
Mikä vois olla kauniimpaa
jos lumisen joulun vielä saa
jouluvalot loistamaan
kaikille iloa antamaan.
Vielä jouluun onhan aikaa
vaan toiveita lähetän
kun lahjoillas luot
joulun taikaa
niin jaa sitä meillekin
Tämän foorumin ovet ei pelaa
niitä lahjoillas voitele
vain pienoinen on
toive tämä
nyt pyyntöä kuuntele.
Kun jouluksi lahjasi annat
tänne suomi 24:lle
ja pussisi meille kannat
ei ovien taa
jää silloin
kukaan palelemaan
Ei hermotkaan kiristä meillä
kun ovet liukkaasti aukeaa
ethän kulkemaan
eksy minnekään
vaan luokemme saavu
täällä odotetaan.
Menee ihan riman alta, älkää aikuiset tämmöistä, please.
Nuthän on muotia
asioita huutia
runon sanoilla
ihan mukavilla.
Silloin tulee toivomus
kaikille vapaus
runoja kirjoittaa
asioita oivaltaa.
Olen huumori päällä
kuten eilenkin täällä
nyt muutankin mieltä
siks vaihdankin kieltä.
Älä murehdi liikaa
runot on taikaa
ne paranee vain
uutta oivaltain.
Ihmetykseen mä heräsin
kaikki rohkeuteni keräsin
kun aukaisin oven palstalle:
jo luulin runoni kadonneen
vaan siinä se seisoo tököttää
ja sinua oikein nolottaa
vaan ootahan aikaa pikkuisen
kyllä valvoja kohta poistaa sen.
Olet runoilija varmaan kuuluisa
kun vanhojen vitsit nolottaa
mutta aikaan emme saa parempaa
kun lonkkaa ja päätä kolottaa
vaan esimerkkiä meille näytä
ja palsta hienoilla runoillas täytä
jospa oppia vielä voisimme
kun uusia värssyjä laadimme.
Kiitos arvosteluistasi!
Sydämessä asuu pienlapsi
omistaa sen harmaahapsi.
Sen sieltä jos kaivaa
sille tietä raivaa
näyttää päivät paremmilta
myös vuodet nuoremmilta.
Turhaan, kiristelee paita
niin on elämän laita.
Hymy ilon tuo ihmisiin
päiviin harmaisiin.
Pimeys pois haihtuu
valoon sysi vaihtuu.
Sydämeen avaruutta
oisko toive uutta..
Voi, voi ketä nolottaa
taitaa hammasta kolottaa.
Tullut on kai pahatuuli
poistuvan sen luuli
kun ikävästi sai sanoa
lupaa sulta emme anoa.
Toinen palsta jos miellyttää
sinne voithan kierähtää.
Arvostelua ei sallita
meitä et jallita.
fiiuliN somasti kirjoittaa
hyvän fiiliksen kirvoittaa.
Kirjoittajat samaa pataa
ja akut jälleen lataa.
Kriitikko pois naukut
meillä riittää paukut.
Iloa olla saa
arvosteus naurattaa.
Kun itse kysyy ja itse kehuu, ei ehdi kritiikki päätä huimata.
Onks sulla katkera mieli
vai muuten vain paha kieli
väkisin yrität riitaa haastaa
sitten sun täytyy kaveria vaihtaa.
En voi runoasi kehua
se taitaa olla ala-arvoista
kirjoittele vähän parempaa
sit voisin sinuakin kehua.
Joku sua kuitenkin harmittaa
leikin tässä osaanottavaa
älä lue runojani ollenkaan
jos olotilas oisi hiukan parempaa.
Voisko epäillä nyt hän
että oomme sama ihminen
fiiulin ja monica
muuten en mä ymmärrä
vai oisko seuranamme täällä
hurtti pilkanhaluinen
joka pahalla on päällä
syystä jota tiedä en
mietin tässä, arvailenkin
kenpä voisi olla hän
mutta aivan selvästikin
on hän kademielinen
älkää tytöt välittäkö
minua hän tarkoittaa
kun en vanha höperöhkö
osaa aikoinani lopettaa
Itse kirjoittelin vastaavanlaisia runoja kansakoulun toisella luokalla. Kovasti niistä pidettiin, tottakai, kun olivat pikkulapsen kirjoittamia.
jäänyt kannen alle vakka?
Siitä hysytys juontaa
Enpä muuta siul sakka,
outoja sanoja vain suoltaa.
Hae toinen palsta vaan
siellä ehkä tarvitaan.
Kiitos etet osaa enää
kun muoto tekee tenää.
Roiskahti kakkaa nololta
riman alta mololta.
Häntä nolottaa, nolottaa,
kun riman alta molottaa.
Muna viisaampi kanaa
aakkosia suhteissa tavaa.
Maineen siinä tärveltää,
kun kriitikon siipensä kärventää.
Ala loppusointuja posottaa,
tule, yritä sanoin ystävyys osoittaa.
Ajatuksias nyt säästä
mistä tulevatkin päästä.
Anna muiden kirjoitella
sanoillansa iloitella.
Tulkaa vaan nyt kaikki mukaan,
lapsellinen tääl ei kukaan.
Lapsen mieltä kyllä piisaa
siit ei tule lainkaan riitaa.
Luola iso nyt sä kaiva
vaikka ois siin pieni vaiva.
Siten pääset riman alta
suus, myös sulje haukunnalta.
Olet näköjään huomannut oman tilanteesi. Yritä oppiakin siitä jotain!
Marras vettä sataa,
aika kuin etana mataa.
Ylös raketit, sumun takaa
niitä nähnyt ei kukaan.
Nyt läpi harmaan
vain hämärän pukkaa.
Kutsutpa "töytään",
kate ja kynttilät pöytään,
saan ystävät kylään.
Alkaa iloiset jutut,
toisensa kohtaavat tutut.
Aukes aamu pimeänä
oudon lämpimänä.
Sade ikkunaa piiskaa
lumet pois liiskaa.
Pilven taa
valo katoaa.
Päivä askarteluun
mukavaan ajankuluun
tänään uhraan näin.
Siihen yllättäin
kiinni jäin.
Ystäville voin antaa
pienen ilon kantaa.
Hymyyn kun saan suun
pimeän saa unhoittuun.
Huoneen valoiseksi
mielen iloiseksi.
Vesikävely on uutta
voisko mua muuttaa.
Tunnin vettä poljen,
sitten avaan soljen.
Saunan löylyssä
selkä köyryssä
lihaksia haudon.
Pesu, hiusten laitto
sekä pyyhkeen taitto.
North-ice-lämmin ylle,
lähden kävelylle
kotiani kohti.
Marras haihtuu, aivot pohtii.
Mulle oli aivan uutta,
vedessä kävely tuo.
Jos elon ihanuutta
ja vetreyttä luo,
Ehkä koittaa uskaltaisin
ja kipinän saisin.
Mä miettimään
tätä jään.
Eipä enää muuta
kuin uimahalliin suunta.
Mukaan pyyhe, uimapuku,
lisäks vaikka ikäsuku.
Kiristellään liivin solkee,
siitä vettä alat polkee.
Tehokas on tuokin jobi
sanoi mulle Topi.
Pimeä päivässä asustaa
aurinkoa näin vastustaa.
Tonttu takaa talon
näkee syttyvän valon.
Polku kapea kaita
varjostava aita.
Kuuluu kuiskaus pien
osaathan tien.
Tonttu antoi merkin
oli hetki herkin.
Lumeen piirtäen
teki sydämen.
Että runoko pitäisi kirjoittaa
ihan joka ikiseen lähtöön.
Jo aamutunteensa ilmoittaa,
kova vaatimus - Herra nähköön!
Mut' jotain tässä mä turisen
kun ratsua laukkaan raaputtelen.
Kai on tulossa taas päivä sateinen
nenä märkänä sen läpi kulkien.
Ruuneperikin
Väri se on harmaakin, veliseni,
vaikka se värjäsi monet eiliseni
sen vaaleat ja tummat sävyt tuovat
mieleeni soinnut, jotka aina luovat
muistoihini menneisyyden mielikuvan,
lapsuus kodin,harmaan hirsituvan
jonka seinän pihtaa pinttynyttä siellä
katsomassa kävin, lapsuuteni tiellä.
Patinoituu harmaa mökin pinta
Sekö lienee elämäni hinta.
Huoneeseen kun ikkunasta katsoin
värienkin muistoin kyynelillä maksoin.
Lapsuuteni ajan osin harmaat muistikuvat
ja maisemassa harmaat ladot, harmaat tuvat
harmaannuinhan itsekin ja veliseni, sinä siellä,
päivä harmaakin on lahja elon tiellä.
Tänään päivä tää
ilon hetkiä näyttää.
Upea on ihminen
ja kuljet hymyillen.
Vuodet ravistele ei,
vain nuoruuden vei.
Komea seitsenkymppinen
huomaa kaikki sen.
Onnittelut paikallaan
sulle taijotaan.
Syntymäpäivääsi vietämme
kotisi tänään täytämme.
Tahdomme onnitella
harteilles taputella
kehumme kuntoasi
ihaillen ihoasi,
vaikka rypyt poskillasi
ovat syventyneet, ihan tosi,
ne kertovat elämästä
ilosta, ikävästä,
naurusta syntyneet
auringossa kylpeneet.
Suukko poskellesi rakkain
vanhenit kuin varkain
lapsesi olenhan,
äiti tunnethan
silitän poskeasi
me olemme lapsiasi.
Syntymäpäivääsi juhlimme
silmies sineen katsomme
vuoteelles istahtain
ajattelen vain
juhlaasi saavuimme
jälleen halaamme...
Äiti, tänään jaksatko
kanssamme nauratko
silitän poskeasi
turhaan häpeät ryppyjäsi
ilosta syntyneitä
auringossa kylpeneitä.
Juhlimme syntymäpäivääsi..
äiti, muistamme elämääsi.
Viikonloppuna mummin luo
lapsukaiset viilettää.
Joululahjat tehdään nuo
iloiseen nauruun lennättää,
joulutontun muoto uus.
Yhteinen ilon hetki
sen upea ihanuus,
on satumaan retki.
Paketoidaan lahjat omat
niistä saatiin somat.
Lasten kasvot loistaa
päivän harmaan poistaa,
mummi on onnessaan
vielä askarrellaan.
Piiloon paketit joutaa
pukki aattona ne noutaa.