Eihän niitä synnytysvideioita sais etukäteen kattoo...mutta minäpä katon, kun en hysterialtani mitään muutakaan keksi. Yritän kai jostain löytää videonpätkää jossa synnytys olis menny jokseenkin kirkumatta suoraa kurkkua...
Onko näin että siinä vaiheessa kun vauva tulee ulos, niin se koskee kertakaikkiaan niin paljon että siinä pääsee suusta melkein ylieläimellisiä ääniä?...Hhhrrr...Todella pelottavaa..
Sitten vielä kun sanotaan että sieltä se vauva vaan "luiskahtaa" kun vähän ponnistat vaan...ei kyllä taida olla ihan niin...näissäkin videoissa, ihan laskin, että pään ulos tuleminen, kun se jo näkyy, siihen vaiheeseen kun se on kaulaa myöten ulkona, kestää useita minuutteja!! Entä ne naisraukat, siinä vaiheessa kun pää on ollut tulossa ja nainen repeämispisteessä..ne on tosiaan ihan kirjaimellisesti raakkuneet kitarisat levällään... =S Herrajumala. Se ponnistaminenkin, ennen sitä vaihetta kun pää edes on näkyvissäkään, on saateltu leveiden huutojen kanssa.
Käykö siinä tosiaan niin? Sattuuko se NIIN paljon?
Pelkopolille ollaan tässä menossa jo...en tiedä miten aion synnyttää näillä peloilla.
Onko näin että siinä vaiheessa kun vauva tulee ulos, niin se koskee kertakaikkiaan niin paljon että siinä pääsee suusta melkein ylieläimellisiä ääniä?...Hhhrrr...Todella pelottavaa..
Sitten vielä kun sanotaan että sieltä se vauva vaan "luiskahtaa" kun vähän ponnistat vaan...ei kyllä taida olla ihan niin...näissäkin videoissa, ihan laskin, että pään ulos tuleminen, kun se jo näkyy, siihen vaiheeseen kun se on kaulaa myöten ulkona, kestää useita minuutteja!! Entä ne naisraukat, siinä vaiheessa kun pää on ollut tulossa ja nainen repeämispisteessä..ne on tosiaan ihan kirjaimellisesti raakkuneet kitarisat levällään... =S Herrajumala. Se ponnistaminenkin, ennen sitä vaihetta kun pää edes on näkyvissäkään, on saateltu leveiden huutojen kanssa.
Käykö siinä tosiaan niin? Sattuuko se NIIN paljon?
Pelkopolille ollaan tässä menossa jo...en tiedä miten aion synnyttää näillä peloilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
itse en ainakaan huutanu tai kirkunu kivusta ja tuskasta. kiitos nykyisten kivunlievitysten en tuntenut juurikaan kipua vauvan pään tullessa ulos...
Olen lykännyt vauvan tekoa jo 5 vuotta pelon takia. Tuskin koskaan hankin lapsia. Aina hoitajat vakuuttavat, että kipulievitystä saa, mutta esim. ystäväni ei ehtinyt sitä saada koska kätilö ei kutsunut henkilöä laittamaan epiduraalia...
Mitä kivunlievitystä sinä sait?
Itselläni ainakin oli sellainen synnytys, jossa kipu oli jotain niin musertavaa, ettei sellaista ollut koskaan voinut kuvitellakaan. Kivunlievitykset kyllä sain, mutta kun ponnistin tunnin verran 4,7 kiloista vauvaa ulos, niin kyllä siinä vain kuuli itsensä ulisevan, kuin haavoitettu eläin.
Tietenkin synnytykset ja kivun kokeminen on yksilöllistä. Joillain se on helpompaa, joillain vaikeampaa. Eikä vauvat ole yleensä niin isoja, kuin omani oli. Onneksi en tiennyt sitä etukäteen.
Kaikesta kivusta huolimatta, synnytys on kuitenkin aika pieni hetki ihmisen elämässä, kyllä sen kestää, kun on pakko. Ja täytyy todeta, että se kipu unohtuu aika äkkiä, vaikka en ihan heti synnytyksen jälkeen olisi uskonut, että koskaan sanon näin.
Kannattaa käydä siellä pelkopolilla juttelemassa, jos siltä tuntuu. Tiedän, ettei tällaisia kokemuksia ole hyvä kirjoittaa ihmiselle, joka jo valmiiksi pelkää, mutta en kyllä näe mitään syytä valehdellakaan. Synnytys ei ainakaan omalla kohdallani ollut mikään helppo, eikä siitä selvitty pienellä kivulla.
Ei se niin kauheeta ollutkaan, oli mun kommentti kun synnytin ensimmäisen.Mä kans pelkäsin ihan hirveesti sillon tai mua peloteltiin(kiitos,ihanan EX-anopin)!
Hetken musta tuntu että koko alapää repee kun vauvan pää tuli ulos,oli sellanen polttava kipu,vaikka tehtiin eppari.
Mä huusin/karjuin ainakin sen takia siinä vaiheessa kun ponnistaa sai, että saisin jostain voimaa.Pahiten huusin siinä avautumisvaiheessa kun näki käyrältä TAAS tulevan supparin,ne oli kivuliaita.Pään ulostulon jälkeen en tuntenut enää mitään kipua=)Kyllä siitä selviää!Mäkin menossa ponnistelemaan alkukesällä=)
huudettiin joo mutta ei se nyt kaikilla ihan "kurkku suorana" tapahdu.sattuuhan se enkä usko että sitä kukaan kieltääkään mutta se kipu on hyvin erillaista kuin mikään muu kipu ja siihen kipuun ei kuole.omasta synnytyksestä voin sanoa että sattui ja huutoa tuli kyllä mutta hengissä selvittiin ja mukava kokemus oli.supistukset oli pahimmat varsinkin automatkalla sairaalaan.vauvan pään ulos tulo ei juurikaan supistusten rinnalla tuntunut eikä mielestäni edes kestänyt kauaa.
Kunpa voisin edes jotenkin tietää miltä se kipu sitten tuntuu...voin vaan kuvitella ja kauhistella nyt. Pelottaa vaan niin paljon, enkä siitä tietenkään millään muulla selviä kun vaan menemällä synnyttämään pakon edessä sitten keväämmällä. Huh...
huutanu ollenkaan..Varmaa on se että saat ylieläimellistä voimaa synntytksessa..Se on sellanen voimavara josta nainen éi teidä ennen synnytystä..Minä sain hyvät kipulääkkeet joten ei kipu nyt siteämätöntä ollu..Mulla ponnistusvaihe kesti kuulema 35min, tuntu paljon lyhyemmältä ajalta..Kyllä muaki pelotti kun rupesin odottamaan..mutta synnärillä ne pelot sitten katos, siis kipupelko.En sano ettei se tuntus missään, kyllä se tuntuu mutta se kipu unohtuu sillä hetkellä kun saat lapsesi syliisi..
Tuo on myös kiinni omasta asenteesa..Yrität ottaa rauhallisesti..Nyt mulla on tollanen ihana kohta 7kk nassukka tossa sitterissä naureskelemassa.Ne synnytyspelot kyllä häipyy..Eikai synnyttäminen voi olla niin pahaa kun monet haluavat vielä monta lasta sen ekanki jälkee=)) Mulla jo kamala vauvakuume..
Kyllä se siitä..Puhu polilla kipulääkkeistä ja missävaiheessa mitäkin voi ottaa..Kun minä menin synnyttämään niin kysyin heti että mitä kipulääkettä voin ottaa ja mitä on vielä otettavissa jos rupeaa tuntumaan liian pahalta..
He kyllä tietävät sielä ja tekevät varmasti parhaansa että kivut ovat mahdollisimman pienet..
Kiitos tuosta lohduttavasta viestistä, se oli oikein nätisti kirjotettu. Yritän oikeen kovaa tsempata nyt loppuun asti ja tosiaan, puhun kaikki murheet siellä pelkopolilla kans. Kiitos kaikille! Hyvää odotusta!
Hei
itse sain pelon vuoksi sektion. Olen todella onnellinen.
hyvä ystävä! :-) Kaikki ponnistusvaiheet eivät ole niin kauheita!
Ensisynnytin viime kesäkuussa käynnistyksellä, ilman puudutusta (siis ilokaasun voimalla) eikä ponnistusvaihe sattunut LAINKAAN! Tuli 2. asteen repeämä, enkä tuntenut koko repeämistä! Normaalisti kipukynnykseni on matala, esimerkiksi kuukautiskivut ovat mielestäni kamalia, ja niistä olenkin kärsinyt aina. Mutta synnytys meni hyvin ja ponnistus kivutta!!!Luota itseesi synnyttäjänä, panikointi ei ainakaan helpota asiaa! Kyllä sinä siitä selviät - ihan niin kuin naiset jo tuhansia vuosia ovat selvinneet!
..Lähinnä puhisin ja ähisin ja puhkuin. Mutta en huutanut. Ja mulla epiduraali vei kaikki kivut niin, etten tuntenut lainkaan kipua...
Ponnistaa sai kyllä niin maan penteleesti, mutta ei mua sattunut :) Vasta jälkeempäin oli paikat vähän hellänä, mutta nekin parani parissa viikssa normaaleiksi. Eipä siis huolta :)
Luulenpa, että suurin osa synnyttäjistä ei huuda ponnistusvaiheessa kivun takia, vaan ihan muusta syystä. Minä en varsinaisesti huutanut, mutta kun ponnistin täysiä henkeä pidättäen, niin jossain vaiheessa ne ilmat vaan tuli ulos keuhkoista eläimellisen äänen saattelemana. Varmasti kuulosti hurjalta, mutta en todellakaan huutanut kivun takia.
Jokaisella on tietysti erilainen kokemus, mutta suurimmalla osalla taitavat pahimmat kivut olla siinä vaiheessa jo ohi, kun alkaa ponnistamaan. Minulla ainakin avautumisvaiheen supistukset olivat paljon tuskaisempia kuin ponnistaminen, vaikka ponnistin ilman kivunlievityksiä ja sain toisen asteen repeämän.
Täällä toinen pelkuripöksy, joka synnytti 5,5kk sitten vaikka pelkäsi synnytystä kuin kuolemaa. Nykyaikana on aivan erilaista synnyttää kuin ennen vanhaan. Minulla oli aivan väärä kuva synnytyksestä ja siksi pelkäsin. Minun synnytykseni oli pitkä kestoltaan (14 tuntia) kuten ensi synnytys yleensä on. Pitkissä synnytyksissä on se hyvä puoli etteivät ne ole rajuja ja saa kaikki kipulääkkeet ja näin. Siis mä en ainakaan kiljunut, en näkynyt verta tms. Et älä pelkää, ihan oikeesti. Aika menee synnytyksessä nopeasti. Kun sä olet sen tehnyt niin sä huomaat että olet suurennellut asioita raskauden aikana ja pelännyt turhaan.
Minäkin pelkään ihan hirveästi, koska olen kipuherkkä. Minua kuitenkin rauhoittaa tieto siitä, että synnytys on luonnollinen juttu ja nainen on suunniteltu selviämään siitä. Lisäksi lohdullista on se, että nykyään on hyviä kivunlievityskeinoja, toisin kuin ennen... Ollaan onnellisia ettei tarvinnut synnyttää silloin! =)
Tämä hieman poikkeaa aiheesta, mutta voiko synnytyksen jälkeinen masennus johtua traumaattisesta synnytyskokemuksesta, esim. sietämättömästä kivusta?
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja jopa psykoosiin voi vaikuttaa todella moni asia, myös traumaattinen synnytyskokemus joka saattaa aiheuttaa myös traumaperäisen stressioireyhtymän. Mitenkään suora syy ja seuraussuhde noilla ei kuitenkaan ole, ja jos esim. sairaalassa saa käydä asiallisesti läpi mahdollisesti vaikeaa synnytystä vaikka kätilän tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on todennäköisyys siihen että se juurikaan psyykeen vaikuttaisi hyvin pieni. Silloin se tuppaa eniten vaikuttamaan jos kokemusta mitätöidään tai siitä ei pääse puhumaan kenenkään kanssa...
enemmän kuin synnyttäminen. Olen synnyttänyt kolme lasta ja aina synnyttämään mennessänni olen ajatellut, että ai niin se sattuu todellakin aivan sairaasti. Minä en ainakaan tiedä mikä sattuisi enemmän, eikä sitä pääse karkuun. Mutta se on sellainen kipu joka unohtuu heti, kun saa vauvan viereensä. Eihän lapsia syntyisi perheeseen kuin yksi, jos se kipu jäisi päällimmäiseksi äidin mieleen. Pitää ajatella, että synnytys kestää ihmisen elämää ajatellen pienen pienen hetken ja lapsen kanssa elät hänen rinnallaan niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Lapsi tuo ilon, mutta lapsi voi raastaa sydämesi irti kirjaimellisesti, kun huonosti menee. Ei elämästä tiedä, mutta nauti syntymisen ihmeestä ja toivo, että sinulla ja lapsellasi olisi tasainen ja onnellinen tie edessäsi.
En aijempia vastauksia lukenut mutta täytyy sanoa että ei se todellakaan omalla kohdalla tuollaista ollut mitä kirjoitit!
Itse pelkäsin todella paljon synnytystä mutta se meni paremmin kuin mitä edes kuvittelin.
Puudutteita en ehtinyt saamaan kun poju tuli niin kovalla kiireellä.
Voisin melkeinpä sanoa etten ehtinyt tuntemaan kipua. :D
Pari kertaa ponnistusvaiheessa kirosin kun kätilö kovasti pyysi ponnistamaan ja en aluksi uskaltanut kunnolla.
Synnytys oli todella helppo ja ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia, joka tuntui mielestäni vain muutamalta minuutilta.
Helppojakin synnytyksiä todella on, niinkuin minulla!
Koita saada pelkosi kuriin, mutta älä enään katsele niitä synnytysvideoita!
Tsemppiä koitokseen, hyvin se menee! :)
siis se hän on yksilöllistä...
mulla jäi hyvä mieli synnytyksestä vauvani oli
4.220kg ja mulle synnytys ei ollut todellakaan sellasta ku kuvittelin...
mulla nyt melkein oli luonnollinen synnytys ku ei keretty enäään antamaan ponnistusvaiheen takia puudutuksia...
seisoin 2h sängyn vieressä ja odottelin tusklissani että vavii laskeutuisi että saisin ruveta ponnistaamaan.. supistuksen oli ihan kauheita... mutta sit ku pääsi ponnistamaan niin kaikki helpottui..
vauvan ulostuleminen ei sattunut laisinkaan ihan pientä polton tunnetta... repesin pikkasen ja laitettiin neljä tikkiä... mutta en tuntenut repeymää...
että sellasta.. pieni pelko ei ole haitaksi...=)
hyviä vointeja