Tarvittais

Tähän vuodenaikaan veneet valmistelevat lähtöä Kanarialta kohti Karibiaa. Musto HPX:n lisäksi suosittelen varaamaan väljät shortsit, lierihatun, mutta en t-paitaa. Se ei suojaa käsivarsia auringolta. T-paidat käyttöön vasta kun olet saanut vähän suojapigmenttiä nahkaasi. Musto HPX:n punainen muuten haalistuu paljon nopeammin kuin keltainen. Laatu on ollut kestävä, vaikka oli kallis ostaa.
Jos meinaat nyt lähteä Itämerelle, joku survival-suit karvalakki voi olla parempi kuin shortsit.

seilaat? kirjoitti:

Tähän vuodenaikaan veneet valmistelevat lähtöä Kanarialta kohti Karibiaa. Musto HPX:n lisäksi suosittelen varaamaan väljät shortsit, lierihatun, mutta en t-paitaa. Se ei suojaa käsivarsia auringolta. T-paidat käyttöön vasta kun olet saanut vähän suojapigmenttiä nahkaasi. Musto HPX:n punainen muuten haalistuu paljon nopeammin kuin keltainen. Laatu on ollut kestävä, vaikka oli kallis ostaa.
Jos meinaat nyt lähteä Itämerelle, joku survival-suit karvalakki voi olla parempi kuin shortsit.

Jatkan vielä kertomalla kokemukseni Musto HPX:stä, ocean mallisesta. Vaikka sen ostohinta oli kallis, käyttöhinta vuotta kohti on ollut halpa. Se kesti kovaa käyttöä yli 15 vuotta (avomerikisoja, retkiä Shetlantiin ym, pari Atlantin ylitystä ja yksi pallon kierto), ennenkuin päälliseen tuli ensimmäinen repeämä. Ilmeisesti aurinko oli polttanut hauraaksi, koska samoilta alueilta kangas oli haalistunut melkein valkoiseksi. Heijastinnauhat haurastuivat jo paria vuotta aikaisemmin ja meri huuhtoi ne pois yhden yön aikana, kun oli "keliä". Housujen henkselit ovat virttyneet, niitä olen korjannut pari kertaa. Vaimon samanikäinen keltainen Musto on yhä siisti, ei juurikaan haalistunut, ja on ehjä. Kerran jo ostin halvalla uuden purjehdushaalarin, eri merkkisen. Se ei ollutkaan yhtä mukava päällä kuin Musto HPX, hiosti ja tuntui tukalalta. Huppukin oli huono, pipo kiertyi kun päätä käänsi eikä huppu pysynyt paikallaan tuulessa. Jos taas kiristysnauhan veti tiukalle, huppu oli silmillä. Niinpä teippasin vanhan Muston repeämät ja jatkoin sen käyttämistä. Hupun pitää olla paksu ja lämmin. Harkitsen ensi kevääksi uutta Mustoa, ellen löydä mitään halvempaa vastinetta. Kokohaalari on virheinvestointi, jos tekee pitempiä retkiä. Ehkä käy pieniin saaristoretkiin. Merellä pitää olla erillinen väljä takki ja kainaloihin ulottuvat housut, nekin väljän ilmavat. Myös saappaiden täytyy olla niin tilavat, että villasukat mahtuu ilman kiristystä. Kotimainen Jalas pilkki/metsäsaapas on ollut mukava, hengittävä ja vesitiivis materiaali. Kalliimmat Goretex purjehdussaappaat eivät olleet läheskään yhtä mukavat. Niiden pohjatkin kovettuivat vaarallisen liukkaiksi jo parissa vuodessa. Katso haalareita ostaessasi myös, onko housuissa jonkinlainen vesitiivis sepalus. Aika hankalaa, jos kusihädässä täytyy aina riisua takki ja ottaa haalarin henkselit olkapäiltä ennnenkuin pääsee rakon tyhjennykseen. Naisen anatomia ei tietystikään edellytä sepalusta hänen haalarissaan.

ainoa hyvä kirjoitti:

Jatkan vielä kertomalla kokemukseni Musto HPX:stä, ocean mallisesta. Vaikka sen ostohinta oli kallis, käyttöhinta vuotta kohti on ollut halpa. Se kesti kovaa käyttöä yli 15 vuotta (avomerikisoja, retkiä Shetlantiin ym, pari Atlantin ylitystä ja yksi pallon kierto), ennenkuin päälliseen tuli ensimmäinen repeämä. Ilmeisesti aurinko oli polttanut hauraaksi, koska samoilta alueilta kangas oli haalistunut melkein valkoiseksi. Heijastinnauhat haurastuivat jo paria vuotta aikaisemmin ja meri huuhtoi ne pois yhden yön aikana, kun oli "keliä". Housujen henkselit ovat virttyneet, niitä olen korjannut pari kertaa. Vaimon samanikäinen keltainen Musto on yhä siisti, ei juurikaan haalistunut, ja on ehjä. Kerran jo ostin halvalla uuden purjehdushaalarin, eri merkkisen. Se ei ollutkaan yhtä mukava päällä kuin Musto HPX, hiosti ja tuntui tukalalta. Huppukin oli huono, pipo kiertyi kun päätä käänsi eikä huppu pysynyt paikallaan tuulessa. Jos taas kiristysnauhan veti tiukalle, huppu oli silmillä. Niinpä teippasin vanhan Muston repeämät ja jatkoin sen käyttämistä. Hupun pitää olla paksu ja lämmin. Harkitsen ensi kevääksi uutta Mustoa, ellen löydä mitään halvempaa vastinetta. Kokohaalari on virheinvestointi, jos tekee pitempiä retkiä. Ehkä käy pieniin saaristoretkiin. Merellä pitää olla erillinen väljä takki ja kainaloihin ulottuvat housut, nekin väljän ilmavat. Myös saappaiden täytyy olla niin tilavat, että villasukat mahtuu ilman kiristystä. Kotimainen Jalas pilkki/metsäsaapas on ollut mukava, hengittävä ja vesitiivis materiaali. Kalliimmat Goretex purjehdussaappaat eivät olleet läheskään yhtä mukavat. Niiden pohjatkin kovettuivat vaarallisen liukkaiksi jo parissa vuodessa. Katso haalareita ostaessasi myös, onko housuissa jonkinlainen vesitiivis sepalus. Aika hankalaa, jos kusihädässä täytyy aina riisua takki ja ottaa haalarin henkselit olkapäiltä ennnenkuin pääsee rakon tyhjennykseen. Naisen anatomia ei tietystikään edellytä sepalusta hänen haalarissaan.

HPX on jees pallonkiertoon, mutta mielestäni liian kankea Itämerelle. MPX:llä pärjää Atlantilla mainiosti, sekä toimii itämerelläkin ok:sti.Eli mihin käyttöön haet? Rotsien mallithan on lähes samat, HPX vaan paksumpaa Ocean Gorea.

ainoa hyvä kirjoitti:

Jatkan vielä kertomalla kokemukseni Musto HPX:stä, ocean mallisesta. Vaikka sen ostohinta oli kallis, käyttöhinta vuotta kohti on ollut halpa. Se kesti kovaa käyttöä yli 15 vuotta (avomerikisoja, retkiä Shetlantiin ym, pari Atlantin ylitystä ja yksi pallon kierto), ennenkuin päälliseen tuli ensimmäinen repeämä. Ilmeisesti aurinko oli polttanut hauraaksi, koska samoilta alueilta kangas oli haalistunut melkein valkoiseksi. Heijastinnauhat haurastuivat jo paria vuotta aikaisemmin ja meri huuhtoi ne pois yhden yön aikana, kun oli "keliä". Housujen henkselit ovat virttyneet, niitä olen korjannut pari kertaa. Vaimon samanikäinen keltainen Musto on yhä siisti, ei juurikaan haalistunut, ja on ehjä. Kerran jo ostin halvalla uuden purjehdushaalarin, eri merkkisen. Se ei ollutkaan yhtä mukava päällä kuin Musto HPX, hiosti ja tuntui tukalalta. Huppukin oli huono, pipo kiertyi kun päätä käänsi eikä huppu pysynyt paikallaan tuulessa. Jos taas kiristysnauhan veti tiukalle, huppu oli silmillä. Niinpä teippasin vanhan Muston repeämät ja jatkoin sen käyttämistä. Hupun pitää olla paksu ja lämmin. Harkitsen ensi kevääksi uutta Mustoa, ellen löydä mitään halvempaa vastinetta. Kokohaalari on virheinvestointi, jos tekee pitempiä retkiä. Ehkä käy pieniin saaristoretkiin. Merellä pitää olla erillinen väljä takki ja kainaloihin ulottuvat housut, nekin väljän ilmavat. Myös saappaiden täytyy olla niin tilavat, että villasukat mahtuu ilman kiristystä. Kotimainen Jalas pilkki/metsäsaapas on ollut mukava, hengittävä ja vesitiivis materiaali. Kalliimmat Goretex purjehdussaappaat eivät olleet läheskään yhtä mukavat. Niiden pohjatkin kovettuivat vaarallisen liukkaiksi jo parissa vuodessa. Katso haalareita ostaessasi myös, onko housuissa jonkinlainen vesitiivis sepalus. Aika hankalaa, jos kusihädässä täytyy aina riisua takki ja ottaa haalarin henkselit olkapäiltä ennnenkuin pääsee rakon tyhjennykseen. Naisen anatomia ei tietystikään edellytä sepalusta hänen haalarissaan.

Ei niitä asuja käytetä missään atlantilla. Ei ne haalistu mistään auringosta koska ei pidetä lämpöisillä aurinkoisilla seuduilla. Purjehdusasut kuuluvat Hangon kesän ravintolan baariin.

p.p. kirjoitti:

Ei niitä asuja käytetä missään atlantilla. Ei ne haalistu mistään auringosta koska ei pidetä lämpöisillä aurinkoisilla seuduilla. Purjehdusasut kuuluvat Hangon kesän ravintolan baariin.

Sitäkin porukkaa valitettavasti löytyy ja Hanko on otollinen paikka heitä bongata esim. Sirri!

Monissa haalarihousuissa kastuu takapuoli, kun on muutaman tunnin istunut märällä alustalla. Miten tässä? Eihän ala hiostaa muutaman tunnin käytön jälkeen? Onko polvissa ja peffan kohdalla vahvikkeet? Hinta?

vesitiivis kirjoitti:

Monissa haalarihousuissa kastuu takapuoli, kun on muutaman tunnin istunut märällä alustalla. Miten tässä? Eihän ala hiostaa muutaman tunnin käytön jälkeen? Onko polvissa ja peffan kohdalla vahvikkeet? Hinta?

Hyvä sadeasu maksaa niin paljon rahaa, että kannattaa tosissaan kartoittaa olosuhteet, joissa pukua käyttää. Kotimaisen huippusesonkin pärjää loistavasti retkeilykauppojen poistorekeissä roikkuvilla retkeilyyn tarkoitetuilla kuorivaatteilla. Mikäli kausi jatkuu jäihin saakka, tai purjehdukset on vuorokausien avomeriosuuksia, niin sitten jämerämpää kampetta.

Käytössäni on ollut sekä HPX:ät, että MPX:ä. Molemmat ovat hyviä, mutta itselleni MPX on ollut parempi. Kaulus ja huppu, takin tärkeimmät osatekijät, ovat markkinoiden parhaimpia. Takapuoli kastuu kaikissa vetimissä, kun tarpeeksi kauan istuu. Tai mikä tahansa muu paikka, josta puku ei pääse hengittämään taitosten tai vaikkapa valjaiden takia.

Muston huonot puolet ovat äkkiä lueteltu. Hinta, hinta ja hinta. Pro Sailorin ystävänpäivämyyntiä kannattaa kytätä. Sieltä sain omani järkevään hintaan, mutta halpa se ei ollut vielä sittenkään.

Pelkkä sadeasu ei kesää tee, yhtä tärkeää on se, mitä alle laittaa. Mikä tahansa huippupuku on pilalla, kun päälleen vetää ensin puuvillaisen t-paidan.

Pitkät urheilukalsarit ja paita alle, sitten fleeceä kylmyyden mukaan. Nykyiset purjehdusasut ovat periaatteessa pelkkiä kuoriasuja, jolloin se lämpimyys ja mukavuus tehdään siellä asun alla olevilla vaatteilla. Tämä on mielestäni oikea suunta, sillä paksu ja lämpöeristetty sadeasu on aina märkä ja painaa tolkuttomia ja on liian kuuma ja kankea. Sadeasun tärkein pointti on istuvuus, liikkumavapaus ja ne pikku yksityiskohdat, jotka tulevat esille vasta vuosien käytössä. Huppu on se, joka muissa puvuissa on ollut järjestään susi.