Olisikos jollakin kokemusta, hankalasta koirasta ja uudesta perheenjäsenestä! Vähän päälle viikon päästä olisi laskettu aika ja mietin nyt kuumeisesti, että miten se vauva pitää koiralle esitellä, jotta ei tulisi elämästä kamalan vaikeaa! Koira on 12-vuotias, pieni uros, joka puolustaa reviiriään hyvinkin määrätietoisesti, rapussakaan ei saisi muita kulkea, ilman, että siitä nostetaan äläkkä. Koira ei ole koskaan joutunut asumaan lasten kanssa eikä lapsia oikein hyväksy, varsinkaan omassa kodissaan. Siskoni lapsi(5v)on koirallemme vieläkin vain tyyppi jota on pakko sietää, hänen kyläilessään koiran kotona, lapsi ei saisi liikkua eikä puhua, muuten koiraa räksyttää taukoamatta. Koskaan ei tosin ole koira lasta purrut, mutta luulen, että purisi jos lapsi kiusaisi, eli vetäisi korvista tms. Tosin kyllähän lapsillekin täytyy selväksi tehdä, että koira on elävä olento, jota ei saisikaan millään lailla kiusata! Rakas koiramme on siis hankala tapaus, huvinkin hankala! Joten: Millä kouluttaisin sen hyväksymään uuden perheenjäsenen, en 12 vuoden jälkeen tahtoisi siitä luopuakaan!
Vauva ja koira
bluikku
9712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos haluatte pitää koiran, suosittelisin hankkimaan koulutukseen apua esimerkiksi "koira psykologilta". Kyselkää paikallisista koiraseuroista tai katsokaan netistä. Koiranne pelkää lapsia (ovat arvaamattomia, meluisia ja satuttavat) ja todennäköisesti sillä on huonoja kokemuksia lapsista. Koira ei pure lasta pahuuttaan vaan siksi, että se on ajettu tilanteeseen jossa se kokee puollustautumisen tarpeelliseksi. Tuo yleinen räksyttäminen viittaa myös siihen, että koira pelkää vähän kaikkea. Koira voidaan kouluttaa pois tuosta pelkäämisestä (rapussakulkijat, lapset, ilotulitteet), mutta teidän pitää nähdä koulutuksen vaiva.
Vähän olette hommassa myöhässä, mutta vielä ehditte hakea apua ja ohjeita siitä miten toimitaan.
Luulen, että enemmänkin on kyse ärsyyntymisestä kuin pelosta, koska huonoja kokemuksia ei koiralla lapsista ole, eikä oikein muustakaan! Luulen, että koiramme pitää itseään lauman johtajana ja käyttäytyy siksi niinkuin käyttäytyy, myönnettävä on, että olen antanut hänen ottaa sen roolin silloin aikoinaan. Tiedän nyt ehdottomasti paremmin, koiraa on ehdottomasti koulutettava, koiran oman mielenrauhansakin vuoksi. Kiitos sinulle vastauksesta, pitääpi ottaa selvää koirapsykologien taksoista. Halua koiran kouluttamiseen näinkin vanhalla iällä löytyy kyllä!
ÄLÄ IKINÄ LUOVU KOIRASTASI KOSKA KOIRASI ON OLLUT SINULLE USKOLLINEN 12 VUOTTA ÄLÄ HYLKÄÄ HÄNTÄ KUN LAPSI SYNTY.
NIIN MONET TEKEVÄT KOSKA LUULEVAT ETTÄ KOIRA ON VAAN SILLOIN TÄRKEÄ KUN EI OLE OMA LASTA.
OLEN KUULLUT NIIN IKÄVIÄ TARINOITA ETTÄ NYTKIN ITKETTÄÄ.
KOIRAT OVAT ELÄMÄN ILOA M,UTTA VALITETTAVASTI JOSKUS HE JÄÄVÄT POIS KUN LAPSI SYNTY.......JA SE ON SUURIN VIRHE MITÄ IHMINEN VOI TEHDÄ
juu ei ole tarkoituskaan luopua koirasta, ei semmosesta jonka kanssa on asuttu ja vietetty elämää 12 vuotta noin vaan luovuta!
kiitos vastauksesta ja onnea.
t.muukalainen
Ensinnäkin..koira haukkuu saadakseen huomiota tai suojellakseen reviiriään..ei siis oikeastaan mitään väärää vaikka se ihmisestä onkin rasittavaa...
Koira on laumaeläin. Kun lauman jäsen saa pentuja, se ei anna toisten lauman jäsenten tulla heti haistelemaan, vaan emo pitää muut jäsenet loitolla hieman aikaa. Eli kun tuotte vaavin kotiin, ette anna koiran heti tulla katsomaan mikä möykky on talossa, vaan pidätte hieman loitolla..(ja me aikoinamme toimme synnytyssalista vauvalta haisevan "rätin" koiralle haisteltavaksi muutamaa päivää ennen kotiin tuloa.en tiedä auttoiko asuaa mutta tuotiin kuitenkin). Kun lapsi kasvaa (ja miksei jo näin vauva-aikanakin) koiralla tulisi olla joku ns. pakopaikka. Joku rauhallinen paikka, mihin lapsi ei käpälöidensä kanssa pääse ja mihin ei mahdollisesti kuulu niin hyvin vaavin itku jne.(huom tämä myös sen 5 v. kanssa) Ja muistatte huomioida vaavin ohella myös koiraa. Sitä ajattelee että "tottakai muistetaan", mutta niin vaan kävi meilläkin että elukat ei saaneetkaan enää niin paljoa huomiota(myönnän jopa ehkä laiminlyöneeni lemmikkejä leikkimisessä)kun vauva vie aika lailla koko ajan(ja välillä lemmikit veti sellasia huomionhakukohtauksia että siinä meinasi itku tulla..ja juuri silloin kun olin yksin, vauva tississä kiinni). Mutta kirjoittaa vaikka lapun jääkaapin oveen "muista huomioida koiraa" ja antaa sen hetken aina välillä lemmikille.(meillä kissan kanssa riittää kun hän saa vetää päikkärit mun kanssa samassa sängyssä, kainalossa). Ihan kuin olisi mustasukkainen leikki-ikäinen talossa:) mutta aika hyvin ne koirat tajuaa että toinen on vauva ja pieni...vaikka toki on näitä tapauksia kun koira on tappanut vauvan mutta ehkä näillä koirilla on jo jtn vikaa ollut päässäkin.(vaikka yleensä syy löytyykin sieltä taluttajasta).Ei ollut tarkoitus pelotella!
Tuire Kaimio on hyvä eläintenkouluttaja. Hän on kirjoittanut monta kirjaa koirien koulutuksesta, kannattaa etsiä kirjastosta tai kirjakaupasta. Hän on kouluttanut paljon eläimiä(mm.koiria, susia, oravia, lintuja)mainoksiin ja elokuviin yms.(mm.Poika ja Ilves elokuvan Ilves on Tuire Kaimion kouluttama). Hänen kirjoistaan löytyy varmasti apukeinoja ja eiköhän netistäkin löydy jotain googlettamalla. Onnea Vauvan Odotukselle, toivottavasti koiran kanssa menee hyvin.
Minulla on sekä hyviä, että huonoja kokemuksia vauvasta ja 12 v koirista.
Alusta alkaen, yritimme tutustuttaa vauvaa koiriin. Toinen koiramme tuli aina vastaan ja haistelemaan vauvaa, toinen ei piitannut yhtään.
Tämä, joka ei vauvasta välittänyt, on aina ollut ns. ihmisen koira, hakee silitystä ja on näkösällä jatkuvasti. Toinen koira taas on pitänyt lauman johtajanaan tuota toista urosta, "kadoten" jemmaan, kun on halunnut olla rauhassa. Ja huom! juuri tuo muriseva koira on ollut se, joka on aina leikkinyt lasten kanssa, eikä ole koskaan osoittanut olevansa vihainen, sen enempää aikuiselle, kuin lapsillekaan.
No, lapsi kasvoi, heti kun vauva aloitti liikkumisen, alkoi toinen koiramme murista sille. Toinen kävi edelleen häntä heiluen haistelemassa pienokaista.
Missään vaiheessa ei lapsemme päässyt "tukistamaan" koiria ja edelleen yritimme huomioda tasapuolisesti niin lasta, kuin koiriakin. Aina kun lapsen siirsi sylistä pois, hyppäsi tuo muriseva otus syliin. Mustasukkaisuutta....
Toinen koira kulkee aina lenkeillä vaunujen vierellä, tuo lapsesta piittaamaton huiteli koko ajan flexin kantaman päässä.
Lapsemme ollessa 11 kk, kävi koira sitten lapsen kimppuun, purren häntä otsaan. Ja lapsi ei edes koskenut koiraan. Ikävä kyllä, lähti minulla 12 vuotta ollut koira sitten välittömästi. Onneksi eräs ystäväni otti sen ja koira nauttii nyt olostaan huomion keskipisteenä, yksinäisen ihmisen kaverina.
Toinen koiramme taas antaa lapsen tehdä mitä tahansa, makaa selällään lattialla ja nauttii olostaan. Tulee aina tervehtimään lasta häntä heiluen. Tämä koira tietysti kaipasi ensin kaveriaan, mutta on pikkuhiljaa (tapahtumasta 6 kk) ottanut oman paikkansa ja voisi sanoa, että nauttii nyt "ykkösenä" olemisesta. Mutta, on edelleen kaikille ihmisille oma ihastuttava ja hullunkurinen itsensä. Ja mikä tärkeintä, hyväksyy kasvavan lapsen osaksi laumaansa.
Koirat siis molemmat uroksia, ikäeroa 7 kk, pieniä terrierejä.
Joten riippuu aivan koirasta ja sen alkuperäisestä luonnosta, kuinka siinä käy.
Hysteriaan en kehoita, mutta mikäli murinaa vauvalle ilmenee, kehoitan suhtautumaan siihen todella vakavasti. Erästä koiran kasvattajaa/kouluttajaa lainatakseni; siinä vaiheessa peli on jo menetetty...
kiitos vastauksestasi, viestisi oli hyödyllinen!
voi ei, toivottavasti meillä ei noin käy! Täytyy vaan kovasti yrittää huomioida myös koiraa.
Kiitos sinullekin vastauksesta. Ehkä mä jo näiden neuvojen avulla pääsen alkuun.