kirjoitan mielisairaalan autuaasta nujertajasta.
Kyseessä on lähellä ns. lapsenmielisyyttä olevan mieshoitaja. Hänen ainoat tuntemat hoitomenetelmät potilaita kohtaan ovat nujertava ja kova vallankäyttö. Hän on ymmärtänyt hoidon niin,että potilailla ei ole mitään oikeusksia vaan he ovat sairaalassa kärsimässä vapaus ja oikeuksiensa menettämisrangaistusta. Heitä tulee koko ajan epällä rikkeistä joita tämän alkukantaisen hoitajan päässä pyörii aamusta iltaan. On epäiltävä esim. reseptien hamstrauksesta ja kaikenlaisista rikoksista aiken aikaa. Lisäksi potilaat ovat ilman muuta alhaisia vastenmielisiä ihmisiä joita tulee rangaista jatkuvasti.
Iloisin mielin hoitaja kiiruhtaa pitämään pikaoikeudenkäyntejä, joissa hän saa soveltaa julmaa luonnettaan täysin vapaasti.Meillähän on oikeus tehdä mitä tahansa, koska olemme mieleterveystyöntekijöitä, hän ajattelee.
Ainoastaan alamaisella ja nöyristelevällä käytöksellä potilas voi kuvitella joskus pääsevänsä pois sairaalasta. Silloin saatesanat ovat uhkaavat: Varokkin vastaisuuden varalle, meillä kyllä riittää keinoja sinun vangitsemiseen sinä lurjus.
Kun potilas on saanut parkinsomismin hoitoon Ipsatol lääkettä, josta seuraa hetkeksi euforinen olo, niin autuas nujertava vastoin lääkärin määräämää annostusta kieltää lääkkeen käytön sallien vain minimimäärän koska lääkkeestä seuraa hyvä olo. Nujertajan suuri huoli on se, että hyvää oloa olisi tulossa. Pitäähän potilaan kärsiä, sillä he ovat sairaalassa suorittamassa rangaistustaan ja oikeaoppinen mielisairaus on tuskaisa joten hyvää oloa ei saa missään vaiheessa tulla.
Hän on autuas. Nujerrettuaan pikaoikeudenkäyntien jälkeen potilaat hän odottaa Tohtori Aurinkoiselta eli osastonlääkäriltä kiitosta, hän on kuin koiranpentu.
Kyseessä on lähellä ns. lapsenmielisyyttä olevan mieshoitaja. Hänen ainoat tuntemat hoitomenetelmät potilaita kohtaan ovat nujertava ja kova vallankäyttö. Hän on ymmärtänyt hoidon niin,että potilailla ei ole mitään oikeusksia vaan he ovat sairaalassa kärsimässä vapaus ja oikeuksiensa menettämisrangaistusta. Heitä tulee koko ajan epällä rikkeistä joita tämän alkukantaisen hoitajan päässä pyörii aamusta iltaan. On epäiltävä esim. reseptien hamstrauksesta ja kaikenlaisista rikoksista aiken aikaa. Lisäksi potilaat ovat ilman muuta alhaisia vastenmielisiä ihmisiä joita tulee rangaista jatkuvasti.
Iloisin mielin hoitaja kiiruhtaa pitämään pikaoikeudenkäyntejä, joissa hän saa soveltaa julmaa luonnettaan täysin vapaasti.Meillähän on oikeus tehdä mitä tahansa, koska olemme mieleterveystyöntekijöitä, hän ajattelee.
Ainoastaan alamaisella ja nöyristelevällä käytöksellä potilas voi kuvitella joskus pääsevänsä pois sairaalasta. Silloin saatesanat ovat uhkaavat: Varokkin vastaisuuden varalle, meillä kyllä riittää keinoja sinun vangitsemiseen sinä lurjus.
Kun potilas on saanut parkinsomismin hoitoon Ipsatol lääkettä, josta seuraa hetkeksi euforinen olo, niin autuas nujertava vastoin lääkärin määräämää annostusta kieltää lääkkeen käytön sallien vain minimimäärän koska lääkkeestä seuraa hyvä olo. Nujertajan suuri huoli on se, että hyvää oloa olisi tulossa. Pitäähän potilaan kärsiä, sillä he ovat sairaalassa suorittamassa rangaistustaan ja oikeaoppinen mielisairaus on tuskaisa joten hyvää oloa ei saa missään vaiheessa tulla.
Hän on autuas. Nujerrettuaan pikaoikeudenkäyntien jälkeen potilaat hän odottaa Tohtori Aurinkoiselta eli osastonlääkäriltä kiitosta, hän on kuin koiranpentu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielisairaalassa toteutetaan ns. "potilaan etua" joka on milloin mitäkin ja voi olla mitä tahansa. Oleellista on kuka sen määrittää. Kun tämä "potilaan etu" menee sääntöjen edelle, säännöt menettävät merkityksensä. Jäljelle jää vain viidakon laki. Viidakossa voima ja valta on ainut turvallisuuden tae.
Mielisairaaloille eriarvoisuus on julkinen salaisuuus. Kaikkein syvin juopa on henkilökunnan ja potilaiden välillä, mutta hierarkiaa on myös mainittujen ryhmien sisällä. Hierarkia on henkilökunnan intressien mukaista, sillä mielisairaaloiden olemassaolo perustuu vallankäyttöön ja vallankäyttö perustuu hierarkiaan.
Autuaalla nujertajalla on asenne jonka mukaan joko hän on absoluuttisesti alistanut potilaan ja vienyt häneltä kaikki oikeudet tai sitten päinvastoin. Nujertajan mielestä "hulluus" (mitä se sitten onkaan) tekee potilaasta pohjattoman vihaisen ja uhkaavan häntä kohtaan, ei suinkaan hänen oma käyttäytymisensä. Nujertajan asenne sisältää itsensä toteuttavan ennusteen joka puolestaan vahvistaa asennetta.
Tolkuton pelko aiheuttaa Nujertajassa stressiä joka taas aiheuttaa kiukkuisuutta joka puretaan helpoimpaan kohteeseen eli hierarkisissa yhteisöissä alimpiin portaisiin eli tässä tapauksissa potilaisiin. Usein stressin lähde on muualla kuin itse potilaissa, lähinnä ylempien portaiden vallankäytössä. Tälläinen tilanne luo pitemmän päälle asenteen jonka mukaan voima ja valta on ainut ihmisarvon mitta. Niimpä kaikki pyrkivät hankkimaan valtaa keinoja kaihtamatta mikä tekee mielisairaalasta varsinaisen käärmeenpesän.
Vastaavaa asennetta ilmenee jopa vanhaintalojen hoitajissa liikuntakyvytöntä vanhusta kohtaan. Käden nostaminen saatetaan tulkita "rauhattomuudeksi", mistä seuraa pakkolääkitys tai pakkopaita. Psykologinen sumu estää hoitajaa näkemästä uhan(?) mittasuhteita.
Pikaoikeudenkäynneissä ei ole oleellista onko jokin väite tosi, mahdollinen vai epätosi, oleellista on se kenen väite se on ja uskottavuus (mutta kenen silmissä?) riippuu täysin väittäjän asemasta hierarkiassa. Vapaassa yhteiskunnassa väite perustellaan järjellä mutta mielisairaaloissa voimankäytöllä ja sen uhkailulla. Tämä on yksi motiivi mielisairaaloille jyrkentää hierarkiaa sadistisilla hoitomenetelmillä. Tämä asenne taas kärjistää riitoja (psykologian mukaan niitä ei ole olemassakaan), jotka synnyttävät potilaissa tarpeen syyttää mielisairaalaa. Noidankehä on valmis.
Henkilökunta kuvittelee että heidän asennemaailmansa on yleinen ja itsestäänselvä normi myös vapaassa yhteiskunnassa.
Mikäli Nujertaja olisi päässyt poliisiksi hänellä olisi virtahanskan maine ja takana hämäräperäisiä putkakuolemia tai jos hän olisi päässyt vartijaksi hän potkisi miestä Kontulan ostarilla.
sellaisia hoitajia jotka ovat luontaisesti sadisteja ja tulleet nimenomaan sitä ominaisuuttaan toteuttamaan sairaalaan?
Eräs tapaamani hoitaja oli sellainen, että kun vastustin hoitoa hän tuli kauhistuneena ja kuiskaten selittämään, ettei lääkäriä saa vastustaa. Tämän hoitajan mielestä osaston lääkäri on pyhä ja on vähintäinkin yhtä nerokas kuin Pohjois-Korean johtaja.
Yleensä hoitohenkilökunnan omituisuudet ja rikokset selittyvät alhaisella henkisellä kapasiteetilla: Luulo mielivaltaoikeuksista ei ole mitenkään harvinaista ts. siitä, että potilailla ei ole mitään oikeuksia.
Monesti potilaat ovat vain julman systeemin pelinappuloita.
Sadistin leiman saa sellaisella johtamistavalla johon liittyy pelkkää rangaistusta (johon kuuluu myös pelon lietsonta) mutta ei lainkaan palkitsemista. Sellainen on hyvin tehotonta varsinkin jos säännöt muuttuvat alati ja arvaamatta. Johtaminen on hyväksynnän säännöstelyä mutta psykiatria taas hyväksynnän kiistämistä. E. Goffmanin mukaan taas henkilökunnan hyväksynnän tavoittelu on potilaan minuuden riistämisen strateginen vipu. Onko Nujertaja koskaan palkinnut potilasta mitenkään?
Kun Nujertaja huomaa potilaan tekevän jotain ei-toivottua hän saa psykologisen kohtauksen. Silloin Nujertajan pitää tehdä jotain näyttävää ja äkkiä, muutoin hän kokee menettävänsä asemansa, päätös tehdään tunnepuuskassa ja ilman harkintaa.
Luulisi olevan pitkällä tähtäimellä viisaampaa ensin vähän harkita päätöstä. Näitä päätöksiä sitten selitellään jälkikäteen ontuvilla läpipsykologisilla selityksillä. Tälläisten selitysten syöttäminen silminnäkijöinä olleille muille potilaille saa heidät hämmennyksiin: "eikö ne entiset säännöt olleetkaan totta?".
"Tämän hoitajan mielestä osaston lääkäri on pyhä ja on vähintäinkin yhtä nerokas kuin Pohjois-Korean johtaja."
Hoitajan kriittinen silmä on sokaistunut osaston lääkärin toiminnan tolkuttomuuksille, tolkuttomuuksia ei joko huomata tai ne selitellään parhan päin. Sokaistuminen tapahtuu pikkuhiljaa pienin askelin, ensin ei vain uskalleta sanoa ääneen ja näin tottumuksesta tulee pikkuhiljaa toinen luonto joka pikkuhiljaa syrjäyttää vanhan luonteen.
Professori JP Roos on arvellut että sosiaaliviraston mielivaltaiset päätökset selittyisivät alhaisella henkisellä kapasiteetilla. Ehkäpä hän on samaa mieltä myös mielisairaalan mielivallasta.
Onko mielivaltaoikeudet pelkkä luulo vai todellisuutta onkin oikeastaan hyvä kysymys. Monet oikeusturvaa vaativat aktiivit kansalaiset eivät aina ymmärrä lain ja moraalin eroa. Yksinkertaistaen laki on valtaeliitin moraali.
Laki ei kiellä pakkoauttamista, asettaapa vain ehdoksi mielisairauden jonka lääkäri määrittää, määrittämistavasta ei vain sanota yhtään mitään. Onko niin että valtio on siirtänyt osan lainsäädäntövallasta viranomaisille? Perustuslaissa sanotaan että valtiovalta saa siirtää omaa valtaansa viranomaisille vain vähässä määrin ja jos asiantuntemus sitä edellyttää. Ainakaan minusta oikeus pakkoauttamiseen ei ole vähäistä valtaa ainakaan pakkoautetun kannalta.
Elämme yhteiskunnassa jossa psykologia on tehnyt systeemistä ihmistä viisaamman. Toinen sosiaalivaltion piirre on yhteiskunnan tapa kohdella kansalaista kuin hän olisi jotenkin sairas.
Psykologian ristiriitoihin kuuluu tolkuton painoarvo "hullun" sanoille vaikka psykologian mukaan "hullu" onkin tyhmyyden huippu ja ilkeämielinen vääristelijä.
Hullun sanojen älyllistä painoarvoa ei huomioida reagoinnissa eikä älyllistä painoarvoa edes saa punnita koska joku auktoriteetti on sanonut ettei hullun sanoilla ole painoarvoa niin sehän on psykologian mukaan niin ja muuta väittävät leimataan hulluiksi. Kehäpäätelmä muuten.