keski-ikäiset suomessa

Vakavin ongelma lienee työelämän ongelmallisuus eli se, että siinä ei ole varoituksista huolimatta ajoissa tehty muutoksia. Tällä tarkoitan mm. työajan lyhentämistä ja ylipäätään tuottavuuden kasvun käsitettä ts. millä hinnalla sitä ei kannata tehdä. Me teemme päätökset aina kantapään kautta, vaikka niin ei tarvitsisi tehdä. Siinä piilee homo sapiensin eli viisaan ihmisen paradoksi.

Kun ei päätöksiä tehdä ajoissa, aika tekee sen, mistä seuraa, että ongelmat kasvavat. Se näkyy nyt... Työelämän jousto on paljon isompi käsite kuin voiton maksimointi eli se vaatii aikaa ja vaivaa ja asenteiden muutoksia kummallakin puolella, ennenkaikkea työnantajien.

Kansantalous ei pyöri ilman veronmaksajia, työssä ja tienaamassa pitää olla riittävästi väkeä. Nyt näyttää pyy kutistuvan entisestään. Tyhjästä on paha lypsää. Se on iso ongelma, joka on kohta käsissä.

Alkoholismi on valinta, mielenterveysongelmat osaltaan myös tietynlainen valinta (kun ei ole kysymys synnynnäisestä sairaudesta) , yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat myös valintoja. Kovaa puhetta, mutta itsekkyydellä on aina hintansa. Jos ei ystäviä halua hankkia, jos ei ongelmiaan pysty tai halua jakaa, jos ei apua hae....Aikuinen ei ole lapsi eikä voi odottaa, että kanssaihmiset ovat isiä ja äitejä, jotka ottavat vastuun muiden elämästä, jos tämä its ei sitä syystä tai toisesta halua ottaa. En syytä toki alkoholismin sairastuneita, mielenterveyspotilaita tai syrjäytyneitä, totean vain, että itsestään pitää jokaisen huolehtia.

Kaikkien näiden pohjalla on aikuisen valinta jossakin elämän tilanteessa. Kun antaa myöden ja antautuu virran vietäväksi, virta vie. Elämästään vastuuta ei voi sysätä toisten harteille, se pitää kantaa itse. Tämä ei ole lainkaan selvää useimmille aikuisille. Miten yhteiskunta voisi tukea ihmistä, joka ei halua itse itseään auttaa? Ei mitenkään. Ja miksi pitäisi tukea loputtomasti? Ei pidäkään. Mielestäni alkoholisteille ja mielenterveyspotilaille on aivan rittävästi auttavia käsiä jo nyt olemassa, jos itse haluaa itselleen apua. Siitä kaikki kuitenkin lähtee.

Vanhuuteen pitää valmistautua. Miten siinä yhteiskunta voisi auttaa? Ei mitenkään, koska vanheneminen on yksilöllistä. Sitä saa, mitä tilaa. Miten yhteiskunta voisi opettaa jälleen kerran aikuista ihmistä miettimään omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan, vanhuuttaan? Sellaista koneistoa ei ole, joka ajattelee toisen puolesta.

Hoitopuolella toki vanhuspalveluihin on nyt viimeistään panostettava eli mitä, millä hinnalla ja kuka tekee. Toivoisin myös päteviä tilastoja siitä, minkälaisia eläkkeitä ihmiset tulevat saamaan, koska suurin osa eläkeläisistä ei ole hyvätuloisia, eikä miljönäärejä luuloista huolimatta. Nämä tiedothan ovat helposti saatavissa ja laskettavissa. Päästään lähemmäksi niitä arvioita, mihin ihmisillä on varaa ja mihin ei, jos puhutaan vaikkapa vanhuspalveluista (asuminen, terveydenhoito, muut palvelut).

Totuus on, että tästä enempään palveluita ja tukimuotoja suomalaisella yhteiskunnalla ei tule olemaan varaa järjestellä, ellei eläkeläisten veroja koroteta roimasti.

onhan 50:llä varmaankin aika pitkä työhistoia, jonka perusteella eläkkeenkin luulisi ja toivoisi karttuneen, niin että voisi olla mahdollisuus 10v siirtymäajalla valita erilaisista muodoista
eläke-työ-tms (osa-aika juttuja)

nuoria olisi varmaankin tulossa työelämään - ja /kun
koulutuspoliittisilla päätöksillä vapautettaisiin
nuoremmat siitä 20-30v;n "putkesta"

keski-ikäiset voisivat sitten vuorostaan opiskella
;) ja varmaan sieltä voisi vastavuoroisesti saada paljon hyvää käytännön tietoa kiertoon

terveydelliset ongelmat:

ennaltaehkäisy on halvinta hoitoa
ja siihen auttaa valistus

mielenterveysongelmien kasvuun lienee yksi selittävä tekijä, että niitä diagnosoidaan enemmän/herkemmin ja tehokkaammin
silläkin saralla ennaltaehkäisy on tehokkainta hoitoa tai....varhainen puuttuminen

alkoholi ....... se on kyllä aika vaikea asia,
juominen on liikakäyttöä tiettyjen kriteerien jälkeen...ja sitten kun ne täyttyvät ao. ei itse myönnä, huomaa, halua.... ja sivullisilla ei ole keinoja puuttua
saapi juoda itsensä vaikka hengiltä
alkoholipolittisilla : hinta-saatavuus- keinoilla ei liene kovin suurta vaikutusta kulutukseen
ennaltaehkäisy-valistus ?

lihavuus: miksi terveellinen ruoka on kallista ja "läski" halpaa ?
hintapolitiikka
valistus

miksi sitten ihmiset liikkuvat vähemmän?

ehkä työelämän---yleinen elämän henkinen kuormittavuus heijastuu jaksamiseen vapaa-ajallakin ?

ehkä jonkinlainen kannustinlisä voisi motivoida ihmisiä liikkeelle ??? ( P. Niskan tapaan )
ja tulisivat nämä paikalliset kannustin- ja
muut lisät oikeudenmukaisesti jaetuksi,

vanhuuteen valmistautuminen:

jos kieltää ikääntymisensä niin eihän siihen sitten panostakaan


palveluja - tukimuotoja:

varmaankin terveydenhuollon saralla on vaikea saada jotain ennaltaehkäiseviä tarkastuksia,
vaikka nehän olisivat sellainen perusta millä terveyttämme mitattaisiin
sillä luulen, että th;n voimavarat ovat siltä osin nyt suunnattu vanhusväestöön

mutta hyvä se olisi keski-ikäisillekin
(työterveyshuolto toimii omalta osaltaan... )

sellainen yleinen "apaattisuus" olisi saatava loppumaan...sillä moni tuntee varmaankin, ettei asioille mahda mitään, vaikka haluaisikin
( ammatijärjestöjen heikkous, työnantajan markkinat, globalisoituminen ja sen mukanaan tuomat ilmiöt)

olisi luotava toivon ilmapiiriä

ja siihenhän tiedotusvälineillä on suuri osuus

vanhuuteen valmistautumisen palveluja ?
ehkä jotain seteleitä esim.uimahalleihin, punttisaleille tms
tuki-ja liikuntaelinten kunnossa pitävään toimintaan..... mielestäni tehokkaampaa kuin passiivinen kuntouttaminen ( hieronta tms)

ja ohjausta ko. toimintoihin,

helpottamalla kynnystä mennä ( halpaa...maksutonta...tai jollain kannustimilla)
sekä tukemalla/motivoimalla jatkaa
seurantaa vaikuttavuudesta, lisää motivaatiota
ja kannustaa jatkamaan

no sittenhän se meneekin niin, että kun fyysinen puoli on reilassa ehkä se tukee henkistäkin
jaksamista
ainakin osalle ja osaltaan

;)

Esititpä aika kovan kysymyksen.Itse ole jo pois
työ elämästa sairas eläkkeen kautta.Alkuun oli
tosi vaikeaa,olen tottunut aina lähtemään,kun on
pyydetty esimerkiksi ylitöihin.Sitten yhtä äkkiä
kaikki on ohi.Tunne oli,että tähänkö se sitten
kaikki loppui.Minua ei enää hyväksytä minnekään.
Mutta ei totuus ole tällainen,sitten alkaa uu-
det kuviot.
Ehkä tässä kohtaa,kun ihminen jää eläkkeelle,
olisi ehkä hyvä olla enemmän tietoa tarjolla uu-
sille eläkeläisille,ettei se elämä siihen lopu.
Tämä eläkkeelle jäänti jopa voi olla monelle
mielenterveys ongelma.Hyvin monet työntekijät
ovat olleet työ paikoillaan pidettyjä,luotetta-
via työntekijöitä,ovat olleet samassa työpaikas-
sa kymmeniä vuosia.Tällaisille ihmisille eläköi-
tyminen voi tulla suurempana yllätyksenä,mitä
he ovat osanneet odottaa.Jälestä päin huomaa,et-
tei ne lähtö kahvit ja kukkapuska,olleet oikeas-
taan minkään arvoiset.Jotain kallista jäi sinne
työpaikalle.

Tämä ikääntyvien syrjiminen työpaikoilla on
mielestäni jonkinlainen harha vanhemman työn te-
kijän osaamisesta.Vanhempi työntekijä hallitsee
työssään ne niksit,joita ei kirjoista saa.Vaan
ne on vuosien tuomaa kallis arvoista kokemusta.
Tätä pitäisi oppia enemmän hyödyntämään nuorem-
pien työn kouluttamisessa.
Kun esim. insinööri tulee koulusta uuteen työ-
paikkaan,niin hän on vielä pelkkä raakile.

Nämä terveydelliset ongelmat tulevat iän myötä.
Kellä milläkin tavalla.
Tämä alkoholi on kyllä ongelma,ehkä tuli vähän
rajusti.Mutta kun katsoo kuinka paljon läträtään
keski oluen kanssa.Sitä kaljaa pitää olla joka
päivä.Jos tällaisilta henkilöiltä kysytään,onko
kalja sinulle ongelma,vastaus on;ei ole.Mutta
jos tälle samalle henkilölle sanotaan;ole kuu-
kausi ilman,niin siihen hän ei pysty.
Tehköön jokainen omat johto päätöksensä.

Tämä vanhuus on mielestäni aika paljon asenne
kysymys.Meidän tulee hyväksyä se,että ikäännym-
me.Emme me voi,mitään että aika liukuu meidän
jokaisen ohi.

On vain parempi yhtyä lauluntekijän sanoihin:

Ei kultainen nuoruusjää unholaan!

Nyt huomaa paremmin,miten niin monet nuoret
hakkaavat päätänsä seinään voimansa tunnossa.