Lähihoitajan näyttötutkinto hanurista

Aivan, eivät nuo numerot välttämättä kerro totuutta osaamisesta.Mikäli työpaikan arvioija ei pidä kyseisestä opiskelijasta, voi hän antaa jo tämänkin perusteella huonon numeron. Numerosta opiskelija voi tietenkin halutessaan valittaa.

Itselläni on kokemusta kummaltakin puolelta. Arvioin opiskelijoitani näytössä, kun he ovat niitä työpaikassani antamassa, minuun vaikuttaa kyllä ammatilliset perusteet, mutta tiedän, ettei näin ole joka paikassa. Kolme vuotta sitten annoin itse näyttöjä aikuispuolella, kun päivitin entistä ammattiani. Meidän piti lisäksi laatia laaja raportti kirjallisena, johon piti vetää teoriat kirjoista. Siitä eivät kaikki pitäneet, mutta minä pidin. Näin pystyin yhdistämään teorian ja käytännön ja se oli myös osio, johon opettajalla oli mahdollisuus enempi vaikuttaa. Käytännössähän näyttöä vastaanottava opettaja on nykyisin täysin ulkona tästä käytännön näytöstä, kun kaikki on kiinni siitä, mitä suullisesti ihmiset saa itsestään ulos. Ainakin minulle jäi kaikista näytöistä jotain taskuihini ja joita vein palatessani työhöni. En tiedä, onko systeemiä helpotettu ja siten huononnettu juuri sitä varten, että näyttöjä tulee antamaan nyt myös nuorisopuolen opiskelijat? Tsemppiä sinulle ja valita mikäli haluat koulusi kautta eteenpäin!

allekirjoitan täysin tekstisi! Hiljaiselle ja ei niin puhelahjoilla loistavalle nuo arviointikeskustelut voi olla tiukka paikka, koska arviointitilanne rakentuu pitkälle keskustelun varaa. Jos vähäänkään sortuu olemaan vaatimaton kostautuu se heti numerossa. En usko hetkeäkään etteivätkö henkilökemiat ja pärstäkerroin jossain muodossa vaikuttaisi arviointiin.

Myös arviointikriteerilomakkeen kohdat (pallukat) ovat monesti niin vaikeaselkoisia ja irti käytönnön työelämästä, eivätkä ne useinkaan sovellu juuri kyseiseen työssäoppimis- ja näyttöpaikkaan.

Tuo on kyllä aivan totta! Olen myös tullut huomaamaan, kun on kuullut opiskelijakavereitten selityksiä työssäoppimispaikoista ja niiden vaatimuksista, miten epäoikeudenmukainen koko järjestelmä on.
Joku voi tosiaan saada kiitettävän tekemättä juuri mitään, sen sijaan, että joku toinen on voinut joutua hyvinkin vaativaan työssäoppimispaikkaan ja saada heikomman numeron.

Miten tuollainen ylipäänsä jaksaa motivoida ketään? Kunhan läpäisee, niinkö?

Luulen, ettet valittaisi, jos sinulla olisi mennyt hyvin. Eli olisi vain kehuttu kovasti...

Mistä sinä tiedät, miten muitten arviointi on menny? Et ole voinut käsittääkseni olla kuin korkeintaa omissasi ja muut nyt ovat sitten arvailuja. toiset vivat kehua ihan vain aikansa kuluksi ja toiset taas ovat sellaisia, että valittavat kaikesta.

Lopeta energian kuluttaminen moiseen ltyperyyteen ja keskity hoitamaan potilaita, jos se on mahdollista.

Lähihoitajaksi näytöillä minäkin

Ihan samaa mieltä...näyttötutkinto voi hallita loppuelämääsi koska se antaa todistukseen numeron,ja voit saada mitä vain jos ei pärstä miellytä...lisäksi siinä vaaditaaan paljon enemmän kuin monessa muussa koulutusmuodossa.Esim. minulla eka näyttö kahden viikon päästä vaikka aloitin koulun vasta huhtikuussa..kaksi viikkoa harjoittelua töissä ja näyttö-hyvin menee.Olisi kiva tietää kuka oppii oikeassa työpaikassa kahdessa viikosaa koko systeemin ja työt...ei kukaan.Ihan syvältä koko juttu.

mulle kävi niin epäreilusti juuri tuon takia vuosia sitten, mutta edelleen ärsyttää etten myöhemmin ottanut yhteyttä opettajaan. sain neljän viikon harjottelujaksosta 4. viikon kestävästä näytöstä meinasin saada 2 koska arvioija ei tykännyt minusta, se oli aivan selvää. Näytön arvoija suorastaan valehteli opettajalle minusta ihme juttuja, ja minä lukkiudun äimistyksissäni niin etten saanut sanottua juuri muuta kun ettei tuo pidä paikkaansa... onneksi sain sen verran sanottua että numero tippui "vain" 3:seen.

Todellakin pärstäkerroin sanelee paljon miten tuo viikko sujuu. Ja jos työpaikalla ennestään huono henki, kaikki kaatuu opiskelijan päälle. Itse jouduin tilanteeseen, että näytönvastaanottaja "lakaisi minut maton alle", koska oli kaikelle katkera. Itsellään oli jokin pätemisentarve ja kosti sen minulle. Jopa opettaja ihmetteli jälkeenpäin hänen käytöstään ja arvosteluaan. Näytönarvioija jopa haukkui minun suunnitelman aivan huonokis ja opettaja kehui sitä, että on hänen mielestään tosi hyvä.Toivottavasti kukaan ei joudu sellaisen ihmisen kohteeksi toista kertaa.

Kun opettaja ei tule työpaikalle katsomaan tutkintotilaisuutta miten kolmikanta on todellinen jos ei vielä koskaan nähnyt edes oppilasta koska nyt uudessa tutkintoperusteissa on oltava jäävi kanta. Luottamus on oltava hyvä ja ammattitaitoinen työpaikalla. Työntekijät ovat kovilla mutta he todellisen työn siellä tekevät mutta onko heillä aina aikaa opettaa? arvioitsija koulutus olisi käytävä perusteet ovat muuttuneet työnantajan annettava motivaatioita henkilökunnalle lisää. Näin saadaan ammattitaitoista henkilökuntaa.
Olen itse juuri tälle alalle tulossa.

Minulla tuoretta kokemusta näytöistä ja hommahan riippuu aikapitkälle siitä millainen työpaikan arvioija sattuu kohdalle ja mitkä on henkilökohtaiset kemiat hänen kanssaan. Arviointi perustuu liikaa sattumankauppaan. Itse sain esim. kaikesta teoriaopiskelusta kiitettävän, mutta näytöstä tuli hyvä, kun arvioijaksi sattui sellainen, joka kaivoi "tikulla silmää".
Jos jatko-opiskelemaan lähden, en missään nimessä ota alaa missä lopullinen arviointi perustuu arvioinnilta ailahtelevaan näyttöön.

No voi hanuri.

Tänään KTO:n arviointi ja tuloksena H2, itse tiesin olevani kiitettävän arvoinen, pystyin perustelemaan kaiken aivan täydellisesti ja tein näyttöviikolla jopa enemmän ja monipuolisemmin töitä, kuin työntekijät koko top-aikanani! Arvioija etsimällä etsi vikoja ( sanoi ennen näyttöviikkoa antavansa H2), lisää jämäkkyyttä ja rohkeutta, ne olivat ainoat puutteet. Kriteereistä mietin näitä kohtia, ei niitä siellä missään kyllä vaaditakaan. Olen kyllä aivan äimän käkenä, opettaja tietenkin peesaili arvioijaa (joka valmistunut lh:ksi vajaa vuosi sitten ja työpaikkalla ollut hiukan yli pyoli vuotta). Ei mene läpi minun oikeustajullani tällainen...

Niin totta.Harmi vain kun itsellekkin jäi paskan maku tämän takia suuhun kyseisestä alasta vaikka työ oli ihanaa.

Onko mahdollista että työvoimapoliittisessa koulutuksessa opiskelijan näyttöön pääsy katkaistaan muutaman poissaolopäivän vuoksi jotka ovat olleet sairaalassa käyntejä pakottavan syyn vuoksi?
Tämä käytännössä tarkoittaa siis sitä ettei hän pääse näyttöön ja koulu loppuu sitten siihen? Näin ainakin tutor-opettajan viestin perusteella?
Tiedän että koulua on käyty erittäin tunnollisesti,on ollut sairauspoissaoloja mutta lääkärintodistuksella.
Kyllä niin helvetisti harmittaa kaikkia osapuolia!!

Itse olen ollut näytön vastaanottajana ainakin yli kahdellekymmennelle opiskelijalle, sekä aikuis- nuoriso ja työvoimakoulutetuille. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että arviontikriteerit ovat vaikeaselkoisia ja joitain osioita on todella vaikea näyttää neljän viikon työssäoppimisjaksolla, puhumattakaan varsinaisesta näyttöviikosta.
Olen sitä mieltä, että jokaisen joka ryhtyy työpaikkaohjaajan tehtävään pitää olla itse motivoitunut omaan työhönsä. Itse en halua arvioida varsinaista näyttöä vaan pikemminkin asennetta ja mahdollisia valmiuksi suoriutua ammatin tuomista haasteista. Olen kuullut ohjaajista, jotka ovat antaneet opiskelijalle työtehtäviksi kynien teroittamista ja paperipyyhkeiden puolittamista. siinä sitä todella oppii...
tsemppiä vaan kaikille alalle aikoville ja vaatikaa sitä ohjausta ..

On totta, että kaikkien naamataulu ei aina miellytä. Kuitenkin tärkeätä muistaa, että kun työnsä tekee hyvin, on asiakaslähtöisellä asenteella. Ja vaatii vastauksia, usein niitä myös saa. On toki niitäkin, jotka haluavat ikäänkuin mustamaalata, joko kateuttaan tai jonkin henkilökohtaisen syyn vuoksi., Silloin on hyvä ottaa asia puheeksi näyttökeskustelussa ja perata asia, sekä muistuttaa ammatti asenteesta, jolloin henkilökohtaisuudet pitää itse kunkin pystyä jättämään taka-alalle ja ottaa yhteisen edun tavoite, eli asiakaskunta. Tosi asiahan on, että vain ja ainoastaan asiakas joutuu kärsimään, kun työyhteisö ei toimi. Me emme ole etsimässä ystäviä töissä, vaan teemme hyvää tiimityöskentelyä ja haluamme onnistua, tällä asenteella usein pärjää, vaikka naamataulu ei aina kaikkia miellyttäisikään. Jokaisesta voi ajatella mitä tykkää, mutta töissä sitä ei paranisi kantaa mukana, se syö turhaa energiaa ja kostautuu liian usein syyttömiin. Positiivinen energia kantaa pitkälle.

Olen seurannut läheltä ja vähän kauempaakin tutkintojen vastaanottoa sekä ohjausta työpaikalla.
Ensinnäkin työpaikkaohjaajan pitää ja hänen tehtäviinsä kuuluu ohjeistaa selkeästi opiskelijaa erilaisissa tehtävissä mitä varsinkin tutkintotilaisuuksissa tehdään. Tällöin oppilaalle muodostuu objektiivinen ja selkeä kuva tutkintotilaisuudesta.
Toiseksi arvijoitsioiksi ei koskaan saisi valita huonolla itsetunnolla valittua arvijoitsijaa joka valitettavasti usein purkaa omaa epäonnistumistaan lahjakkaankin opiskelijan päälle tutkintotilaisuudessa. Ja aina pitää tutkinto tilaisuuden olla oppilaalle rakentava ja opettavainen, ei koskaan tyrmäävä ja perusteeton pannukakku.
Kolmanneksi olen samaa mieltä siitä että tutkintojen ohjaus sekä arviointi tällä naisvaltaisella alalla vaatii suurta remonttia.

Totta on että näytön arvosanalta puuttuu kiinteä perusta. Näytön vastaanottajalla esim. huono viikko ja vaikka näytön antaja tekee kiitettävää työtä ja hallitsee teoriat niin siitä huolimatta tulee H2 tai T1. Kyllä suorituksen pitäisi olla hyäksytty tai hylätty ja hylkäämiselle vankat perusteet.

Onko teistä kukaan tehanyt oikaisupyyntöä? ja onko auttanut?

Samoja ajatuksia on noussut mieleni, kuin niin monella muullakin tässä ketjussa.

Itse olin päiväkodissa ja koko harjoittelun ajan kyselin vähän väliä, että mitä voisin tehdä ja yritin olla oma-aloitteinen.
Asenne minua kohtaan oli koko ajan vähättelevä. Tekemisistäni oikein etsimällä etsittiin virheitä. Nielin pettymykseni kuitenkin, koska ajattelin, että jos olen napit vastakkain työpaikan henkilöstön kanssa arvosanani jäävät huonoiksi.

Tiedän, että olen ahkera ja tunnollinen työntekijä. Aina olen ajoissa paikalla ja yritän tehdä ylimääräistäkin hommaa kysymättäkin.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut riittävän.

Arviointikeskustelussa en osanut tuoda itseäni esille hyvässä valossa enkä kyennyt puolustamaan itseäni. 2 sain vaikka mielestäni olisin ansainnut 3.

Samalla kurssilla minun kanssa oleva sai myös harjoittelusta numeron 2 vaikka oli puolet harjoittelu ajasta ollut sairaslomalla ja kehui ettei ollut joutunut yhtään vaippaa edes vaihtamaan koko harjoittelunsa aikana.

Kyseinen henkilö on kuitenkin suustaan aika kova ja luulen, että hänelle oli sattunut sellainen arvioija, joka ei ollut uskaltanut antaa 1, vaikka olisi ehkä halunutkin.

Epäreilua siis on!!! Harjoittelujakson arviointi ei vain toimi näin!!!

Valitettava fakta on että arvosanalle ei ole kiinteää perustusta. Itse sain k3:n vaikka näytön vastaanottaja koetti vääntää h2:sta. Ja vääntö oli sitä että hänen mielestään plaa plaa eli mielestään minun olisi pitänyt olla jo täysi ammattilainen vaikka näyttöviikolla mielipiteensä oli aivan toinen. Kieltämättä koko työharjoittelu oli aivan takapuolesta osaamattoman ja välinpitämättömän ohjaajan vuoksi.

Oma kokemus on sama kuin useilla täällä kirjottaneista. Lisäksi minulla ei Kutun näytönarvioijani tullut edes arviointitilaisuuteen. Oli merkannut vaan pallukan kohtaan H2. Arviointi käytiin topohjaajani (jonka nimeä ei ollut top papereissa vaan sairaslomantakia eräs toinen arvioi topin..) ja open kanssa.

Olin perustellut kaiken huolellisesti ja ollut hyvin aktiivinen työssäni. Kiitosta tuli työkavereilta ja menin hyvillä mielin arviointiin. H2 tuli. Omastamielestäni todellakin K3. Kaikki sanomani käännettiin ja väännettiin. Ope sanoi että tässä arvioidaan toppia ja näyttöä, joten siksi top ohjaajani (joka oli ehkä 3 viikkoa samoissa vuoroissa, lopusta ei ollenkaan) kävi tähän arviointiin. opiskelukaverini sai samasta paikasta K3 ja hänen kanssaan keskusteltua kyllä selvää on että hlökemiat/miten osaa puhua asiat ratkaisee nämä arvosanat.

Mielestäni n'äyttö systeemi on turha ja ei todellakaan kannusta opiskelemaan ja tekemään parhaansa. Latistava tunne on tullut kaikista arviointikeskusteluista. Asukkaiden ja hlökunnan palaute ja kannustus on kuitenkin vienyt eteenpäin.

mielestäni näytönarvioinnin tulisi olla opiskelijaa kannustava ja kiitosta pitäisi antaa.

"Miksi valmistuva lähihoitajaparka joutuu tällaiseen rääkkiin - päästäkseen alalle, jolla armahtavaa ja toisista ihmisistä (erityisesti heikommista) huolehtivaa mielenlaatua kysytään...? " Todentotta. :D

Joku kirjoitti poissaoloista. Työvoimakoulutuksessa ainoa salilttu poissaolo on sairauspoissaolo ja siitä pitää olla virallinen dokumentti.

Itsehän keskeytin koulutuksen hoidon ja huolenpidon tutkinnon osan jälkeen. Koskaan en ole niin kamalaan tilanteeseen joutunut, kuin arviointikeskustelussa.
Minut lytättiin aivan täysin ja mm. asioita, joista minua oli kehuttu harjoittelun aikana, käytettiin arviointikeskustelussa minua vastaan.
Koulun puolesta arviointiin osallistuva opettaja oli täysin työpaikan arvioijan kannalla, kuuntelematta mitään minun näkökulmia ja koskaan edes näkemättä minua työssä. Kuinka kolmikantainen arvostelu voi toteutua, jos opettaja on paikalla arvioijana vain ja ainoastaan arviointikeskustelussa? Kysynpähän vaan.
Tilaisuudesta poistuin itkien, minä, joka en koskaan ole julkisesti itkenyt.

Nyt jälkikäteen kun mietin, niin olisi pitänyt olla allekirjoittamatta se arvostelu ja viedä asia eteenpäin. Kai siinä jotenkin iski niin pahasti järkytys, ettei tajunnut silloin ajatella, kun opettajakin vain hoputti, että "noniin, nimi paperiin, niin tämä on tällä selvä"...

Näin siis Hesotessa tuetaan opiskelijaa...

Olen aloittamassa lh-opinnot tammikuussa 2013. Jäipä kamala kuva näytöistä, ainakin kirjoituksienne perusteella..

aloitin lh opiskelut elokuussa 2012, kto:n näyttö takana, K3 :) vaikka näyttöviikolla oli muuttuvia tilanteita paljon, ei mennyt asiat kaikki putkeen ja vuorot vaihtuivat yms. Mutta myöntämällä omat virheeni, kertomalla tarvittavat asiat joita en voinut näytössä näyttää, aktiivisuudella ja olemalla oma itseni sain tuon numeron. Nyt Hoh:n top jakso ja näyttö edessä, jännittää kun en tiedä millainen paikka jne, mutta luotan vankkaan teoriapohjaani ja sen soveltamiseen käytännössä, aktiivisuuteen ja vuorovaikutustaitoihini ja lähden taas K3:sta tavoittelemaan.'
Tsemppiä kaikille ja muistakaa, on se T1 jo hyväksytty suoritus, kaikki ei vaan välttämättä pärjää kaikilla osa-alueilla kiitettävän mukaisesti, mut se VUOROVAIKUTUS on varmaankin tärkein osa monessa jutussa ja samoin vankka teoriatieso, siitä sitten vaan käytöntöön soveltamaan ja oppimaan. Top-jaksosta kaikki irti! Ja vaikka kemiat ei kohtaisi, kyse on muutamista viikoista vain.

Jakaumaa pitää saada vaikka väkisin. Kaikki ei voi olla hyviä tai huonoja. Pannaan nyt tuo vaikka ryhmään h. Lisäksi pitäs arvostella asiaosaaminen ja kahvipöytäosaaminen erikseen, molemmille voi olla käyttöä kylläkin. Naisten alalla kemiat on a ja o.

Koko näyttösysteemi on aikansa elänyt. Kuka tämmöisen keksinyt. Pitäisi saada jokin muu toimiva systeemi. Tämä ei yksinkertaisesti toimi. Kehoittasin kaikkia, joilla huonoja kokemuksia harjoitteluista, näyttöviikoista ja näytöistä, arviointikeskusteluista ottamaan yhteyttä opetushallitukseen. Sieltä ne asiat lähtevät. Mitä useampi valittaa, niin saadaan tämä hemmetin näyttösysteemi muutettua ja muutos siihen. Tämä ei vain toimi oikein tälläisenaan. Soitin itse opetushallitukseen ja sanoivat, ettei kukaan ole valittanut, joten ei tarvetta muuttaa systeemiä. Hyvät ihmiset ja varsinkin ne, jotka ovat tulleet väärin kohdelluiksi harjoitteluissa, näytöissä tai jossakin asiassa, joka liittyy tähän systeemiin ja sen toimivuuteen, niin VALITTAKAA YLEMMÄLLE TAHOLLE, NIIN SAADAAN AIKAAN MUUTOS KOKO NÄYTTÖSYSTEEMIIN. Sitä vain kärsitään omissa nahoissa kaikki epäoikeudenmukaisuus. Ei asiat niin muutu. VALITTAKAA SAAMASTANNE HUONOSTA KOHTELUSTA, NIIN SAADAAN AIKAAN NÄYTTÖSYSTEEMIN MUUTOS. Tämä nykyinen systeemi ei kohtele kaikkia oikeudenmukaisesti ja väärinkäytöksiä sattuu koko ajan, mutta vika on siinä, että kärsitään ja valitetaan toisillemme voi, voi, kun pitäisi saada aikaan suurempi muutos. Ja siihen tarvitaan ihmisten valituksia. Ei asiat muuten muutu. Ja taas opiskelijat joutuvat kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Opiskelijoille ei ole mitään lain turvaa näissä asioissa. Näyttöviikot voidaan keskeyttää tuosta vaan. Harjoittelut voidaan keskeyttää, jos naama ei miellytä ym. Ettekö tajua, että myös opiskelijoilla on oltava lainsuoja. Ei opiskelijoita voi kohdella mielivaltaisesti. Tällä hetkellä tämänkaltainen lainsuoja näissä asioissa puuttuu. Asioihin on saatava muutos ja se lähtee teistä hyvät opiskelijat. Valittakaa ja antakaa äänenne kuulua myös valtakunnallisesti. Ei ketään hyödytä itkeä sisäänpäin kaltoinkohtelua. Antakaa kokemuksenne ulos ja varsinkin huonot kokemukset. Tajutkaa tämä.

Arviointikriteereitä, vaikka ovat kaikille samat, tunnutaan kyllän puolin ja toisin tulkitttavan miten sattuu...

Mutta kerro tarkemmin, millaista epäoikeudenmukaisuutta ja huonoa kohtelua olet kokenut. Herää myös kysymys, miksi opiskelija on päästetty antamaan näyttöä, jos se joudutaan keskeyttämään? Näytön keskeyttämisen syynähän pitäisi olla potilasturvallisuuden vaarantuminen, ei opiskelijan naaman miellyttävyys. Opiskelijan osaamisen tasoa on toisaalta pitänyt arvioida jo ennen näytön antamiseen siirtymistä, minkä tarkoituksena on nimenomaan ollut arvioida opiskeljan kykyä antaa näyttö ja siten ehkäistä näytön keskeytymisiä. Missä siis mättää, jos näyttö keskeytyy?

Minä olen sitä mieltä että tuo näyttö on ihan höpö höpö ja sama vaikka saisin nollan. teen kaikki normaalit työt 6 viikkoa ja näytän yhden viikon. paperipuoli on vain sitä että saavat opettajatkin töitä. meidän koulussa ne eivät edes ole osanneet ohjata miten niitä täytellään. ole siinä sitten saamassa ykköstä eli läpimenona. Höpötystä koko koulu. Harmittaa kun lähdin ja saatankin kertoa näytössä että se oli siinä ja marssia kotia . ...

Itse en tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin tai enemmän, 60 sivua päiväkirjoineen jokaiselta päivältä jokaisesta toiminnosta perustelut täysin avattu ja omaa aikaa kului kymmeniä tunteja näyttöviikolla itseopiskeluun ja pohtimiseen mitä olen näyttänyt. Toimintatuokioita pidin joka päivä monipuolisesti viikkosuunnitelman mukaan (laulu,tanssi tuokio, kuvaamataidon työ, ohjaamani retki, leivontaa ja jokainen tuokio oli suunniteltu paperille ja huomioitu ikävaatimukset eli leivonnassa tietyt lapset saivat käyttää veistä ohjastusti ja mihinkään työhönsä en koskenut omilla käsillä vaan alusta loppuun tekivät ihan kokonaan itse) ja kyseessä pieni paikka jossa näytönvastaanottaja ol sitä mieltä että teen kaikki hänelle kuuluvat työtehtävät näyttöviikon aikana. Olisi samaan aikaan pitänyt perustella mitä teen kun juoksentelen hurjana ja ahdistaa mitenköhän ne keskustelut teorioista kerkeenkö käymään läpi? Toki virhekkin tuli tehtyä välipalalle meinasin laittaa vain leivät mutta sanoivatkin tuolta että tarvitsee enempi että jaksaa pidemmälle päivää ja korjasin toimintani seuraavalle välipalalle. Kai rokottivat sitten siitä? Muuten toimin hienosti omasta mielestäni mutta nyt on kyllä tunne ettei ainakaan minun parhaani riitä, en tiedä mitä olisin voinut enempi tehdä.. No eipä musta mitään lähihoitajaa näytä tulevan ja nyt aivan kauhulla valmistutaan seuraavaan näyttöön, tavoitteeksi otan T1 kun ei parhaani riitä, alkuunkaan.

Kumman vaikeasti teillä nuo näytöt sujuneet. Omalla kohdalla aina näytössä ollut vain yksi työntekijä muiden joukossa ja tehnyt hommat niinkuin muutkin vuorossa olijat. Tai toiminut työparina näytön arvioijan kanssa. Ei niin että tehdään myös arvioijan työt samalla vaan ihan normaalit hommat työparina/itsekseen.. Loput mitä ei pystynyt näyttämään on arvioijan kanssa keskusteltu läpi ja esitelty tarvittavaa dokumentaatio asian suhteen.

Arviointikeskustelussa olen itse kertonut oman näkemykseni ja arviointini näytön kriteereistä osio kerrallaan, ei jokaista kriteeriä yksitellen, sitten arvioija kertonut oman näkemyksen ja opettaja kirjannut muistiin ja esittänyt välillä vain tarkentavia kysymyksiä johonkin työtehtävään liittyen.

Kaikista näytöistä K3 vaikka suunnitelmat on mennyt rimaa hipoen läpi.

Näin siis Tredussa.

En minäkään oikein ymmärrä tätä näyttöasiaa. Työssäoppimisen ja sen arvioinnin pitäisi riittää. Siellähän ollaan kuitenkin yleensä ainakin kuukausi, joten eikö siinä pitäisi ihan normaalin työn näyttää taidoista ihan tarpeeksi.

Ja kaikki listaamasi asiat pitävät paikkansa.

Sellaisenkin työssäoppimisissa huomasin, että asiat olisi pitänyt tehdä aina prikulleen samalla tavalla kuin joku henkilö on tehnyt 50 vuotta. Itse olen siis suurtalouskokki. Jos tiskasin esimerkiksi, niin saattoi joku napista, että astiat ovat kuivaushyllyllä väärissä paikoissa. Yksi tällainen pakkomielteinen kävi sitten aina siirtämässä jonkun kipon ylähyllyltä alahyllylle tai vasemmasta laidasta oikeaan... Ja kun jollain kuivauspaikalla ei ole yhtään mitään merkitystä, kun kuivumisen jälkeen ne viedään kuitenkin omille paikoilleen kaappeihin.

Samaten kun laitoin ruokaa, olisi minun pitänyt laittaa maustepurkit ja astiat ja kauhat apukärryille samaan järjestykseen kuin paikan keittäjä on aina laittanut. Ei missään nimessä niin, miten itse koin helpommaksi.

Senkin olen huomannut, että joku oikein puhelias ja suulas ja "hyvä tyyppi" voi saada taitojaan paremman numeron kun taas hiljaisen puurtajan ajatellaan olevan huonompi, vaikka hän olisi lahjakas, ahkera ja tunnollinen. Ja liian usein jos työpaikalla on huono työilmapiiri, kaikki purkavat tympääntymisensä harjoittelijaan olemalla tälle ilkeitä.

Olen tässä pakonsanelemana alaa vaihtamassa ja lähihoitajan opinnot on ollu yksi vaihtoehto.Mutta kyllä rupeaa mielenkiinto häviämään,kun näitä kokemuksia lukee😞Voi vaan kuvitella millaista olisi sitten työskennellä akkavaltasessa työpaikassa,jossa pätemisenhaluiset ämmät tekee työnteostakin helvettiä!No thanks!

Olen samaa mieltä . Koin harjoittelujaksoni aikuisena opiskelijana (50-vee) syrjivänä. Olen hiljainen puurtaja ,ahkera ja tunnollinen. Ohjaajallani oli todella negatiivinen asenne minua kohtaan ja se sai minut ahdistumaan. Hän sai monia asiakkaitamme ahdistumaan rumalla ja loukkaavalla käytöksellään. Puutuin asioihin ja sanoin suoraan kun palelavalle mummolle ei annettu lisää peittoja tai villatakkia näin halutessaan. Miesasiakas joka koputteli pyyntöään päästä aamukakalle, käytettyään ulostusta pehmittävää lääkettä, joutui odottamaan vaikka oli osaston 10:stä ainoa kävelevä asiakas. Työjärjestys oli kaikkea muuta kuin kuntoutusta edistävää toimintaa. Hoitajasta oli mieluisampaa antaa asiakkaan paskoa kurat housuunsa ja jårjestää minulle ylimääräistä työtä muutenkin kiireisen osaston aikatauluihin. Kiusantekoa se minusta oli. Hoitajilla on valtaa ja osa käyttää sitä väärin. Minut tuomittiin epäonnistumaan opiskelijana. En saanut koskaan lähihoitajan tutkintoa läpi vaikka juurikin vanhustyö oli minulle kaikkein rakkainta. Esimieskin puolusti ohjaajan toimintaa. Tämä oli käymyt haukkumassa minua säännöllisesti varmistaakseen asemansa. Olin epävarma ja hän sai minut tuntemaan vielä huonommaksi. Kun ohjaajan tulisi tukea oppijaa ja rohkaista häntä. Hyviäkin ohjaajia oli muissa laitoksissa, missä tein muut osaamisalueet. Ja jotka sain läpi kunnialla. Olin todella masentunut ja kävin jopa psykologisissa tutkimuksissa oppimisvaikeuksista. Niistä ei löytynyt mitään vikaa tai syytä epäonnistumiseeni. Nyt on sellainen olo etten ikimaailmassa hakeutuisi tuollaiseen työyhteisöön. Teen siivoustyötä yksinäni ja nautin hiljaisuudesta. Kahden vuoden opinnot meni hukkaan.

Juu, minusta näyttöviikot on tosi epäreilu juttu, koska silloin ei välttämättä ole vireimmillään ja viikon aikana voi sattua kaikkea ikävää. Mulla nimittäin kuoli mummi ekan työharjoittelun aikana ja jouduin autokolariin, jonka seurauksena oli niskat ihan sökönä enkä voinut kipujen takia niin paljon leikkiä lasten kanssa ja ohjaaja ei katsonut hyvällä. Just näyttöviikon eka päivänä peräänajoon jouduttiin, joku ajoi liikennevaloissa perään. Sain harjoittelusta 2, kun 3 on paras ja aluksi ohjaaja puhui että saan varmaan kevyesti 3. Pitikin sattua kaikki tolle työharjoittelulle. Sitten vanhusjaksolla puolestaan kuoli eräs toinen sukulainen ja olin tosi järkyttynyt siitä, koska koko ajan tapahtunut negatiivista jotain mun opiskelujen aikana. Sain siitäkin harjoittelusta 2, vaikka se oli mulle ihan tuskaa ja en meinannut jaksaa.

Toi näyttöviikko ei tosiaankaan kerro yhtään mitään, kyllä se pitäisi olla koko työharjoittelun aika mitä siinä arvioidaan. Näyttöviikolle kun voi pahimmassa tapauksessa osua mitä tahansa ikävää. :( se on jännä kuinka sosiaalisuutta monissa paikoissa painotetaan ja ehkä tosiaan sellainen hiljainen ja kiltti työntekijä voi saada heikomman arvosanan kuin vähemmän puurtava ja puhelias.

Henkilökemiat myös kertoo paljon. Joissain paikoissa voi olla narsistisia ohjaajia, jotka kyttäävät jokaista pientäkin liikettäsi. Tosin en muista että meidän ryhmällä olisi kellään ollut ja ainoa hylätty tuli tytölle, joka ihan oikeasti hylättynsä oli ansainnut, kun nukkuu tunneilla ja ei lue kokeisiin yms.

Samanlaisia kokemuksia on tullut esim. viittomakielen ohjaajan näytöistä, että opettajien suosikit pääsevät helposti läpi näytöistä mutta vanhemmille tai jotakin sairautta sairastaville annetaan etukäteen päätetty hylätty ja suositellaan mukauttamista miltei väkisin. Siten koko opiskelu on käytännössä mitätöity ja ei voi sillä todistuksella hakea työtä. Sen sijaan oppilaitos lypsää valtiolta 1,5 kertaiset tukiaiset väkisin mukauttamansa opiskelijan vuoksi. Eli paljon olisi opetusministerillä korjattavaa lainsäädännössä, ettei tämmöisiä porsaanreikiä olisi koulutussysteemissä, joka on veronmaksajien varojen tuhlausta.

Ehkä tulevaisuudessa hoitoalan näyttötutkintoon tutkinnon suorittaja tarvitsee lakimiestä katsomaan, että näyttötutkinto suoritetaan lain hengessä niin, että kaikkien osapuolien oikeus tulisi turvattua. Nyt opiskelijat ovat villiä riistaa mielivallalle ja hylkäämiselle, eikä valitukset yleensä rehtorille tai johtokunnalle johda muuhun, kuin pitkäaikaiseen työttömyyteen ja opiskelu-uran mitätöimiseen. Lakimieshän saa olla paikalla oppilaallakin, jos epäilee syrjintää, joka on laissa kielletty.

Teoriakoulutus on mitä on, ruokatunti paras :)
Monesti opettaja on teoriatunnilla hätäinen, rämmitään suppea raapaisu läpi kun ei muuta ehditä.
Tärkeitä asioita kuten vs. mittaaminen, pistokset ja siirrot yms. käydään vain hätäisesti.
Usein kuultu lause: Kyllä te sitten topissa... opitte.

Työssäoppimista ohjaa työntekijä, joka usein lasketaan vahvuuteen tai 1/2 vahvuuteen.
Siksipä opiskelijalle ei jää aikaa harjoitella juuri mitään, vaan katsotaan vierestä ja kokeillaan kerta tai 2.
Etenkin jos opiskelija on hiljainen tai muuten sisäänvetäytyvä ei häntä rohkaista mitenkään.

Näyttöviikko tai ne (5pv) on sitten kerron itse mitä teen ja miksi.
Vastaanottajan pitäisi kirjata huomioitaan jokapäivä kuten opiskelijankin.
Arviointikeskustelussa asiat otetaan vasta esille.

Arviointikriteerit on aina samalla tavalla kirjoitettu.
T1 osaan vaatimukset ja toimin ohjattuna (kun joku kertoo seuraavan työn).
H2 osaan vaatimukset ja hoksaan joitakin asioita omatoimisesti.
K3 osaan vaatimukset ja toimin omatoimisesti muita ihmisiä tukien.

Asioita on ahdettu jokaisen osion katu,hohu ja kutu liikaa, jotta niitä missään voitaisiin näyttää.
Kotihoitoa ei voi oikein hyvin oppia muualla kuin oikeassa kotihoidossa.
Silti oppimisympäristöinä käytetään hoivakoteja.

Ainakin näyttösuunnitelman teko olisi hyvä saada enemmän yhteistyönä tehtäväksi.

Eipä tuossa vielä mitään, ammattikoulutusta aiotaan entisestään "uudistaa" lue. säästää.
Jo nyt valmistuu ammattilaisia, jotka ovat vaarallisia työssään.
Mitään hätähuutoa ei hallinnossa kuulla, kaikki on pisan mittareiden mukaan hyvin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/sehan-viela-tappaa-jonkun-sahkoasentajien-koulutus-huolestuttaa-opettajia-ita

Samaa voidaan sanoa sote alalta.
Lähihoitaja ei osaa mitata verensokeria kunnolla.
Ei eroteta erilaisia insuliineja jne.

Aivan naurettava systeemi. Ainakin siinä määrin että näytön arvioijaksi pääsee kuka tahansa, ilman koulutusta. Jos ei kemiat kohtaa opiskelijan kanssa, niin on jopa kiristetty opiskelijaa. Esim. opiskelijalla teetetty omia töitä(itse istuttu kahvilla tai rampattu tupakalla). Saatetaan jopa pyytää lisää harjoitteluviikkoja opiskelijalle, koska työpaikalla pula työntekijöistä ja sijaista ei haluta palkata. Arviointikeskustelussa arvioija voi väittää mitä vaan, kun toinen arvioija taas samassa työssä näkee aivan toisin.

Harjoittelujaksolla ollaan oppimassa lähärin työtä. Ja näyttöviikolla sitten näytetään mitä ollaan opittu.
Siis näytön vstaanottaja arvioi vain näyttöä, ei harjoittelujaksoa. Näyttö saattaa epäonnistua vaikka harjoittelujakso olisi mennyt hyvinkin, ja olisi saanut kiitosta asiakkailta ja muilta hoitsuilta.

Näytön jutuu hylkäämään mm. näyttäjän unohdettua pistää asiakkaan insuliinin, unohtnut putoamisvaarssa olevan asukkaan sängynlaidan alas, tekemällä virheen lääkkeenjaossa jne.

Opiskeljijan ohjaaminen on myöskin lähes aina raskas tehtävä. Kiireessä täytyy neuvoa, ja valvoa että ohjattava ei tee mitään suurempia virheitä sekä olla vastuussa oman työnsä lisäksi opiskelijan työstä.
En halua sanoa rumasti, mutta vaikuttaa että oma-aloitteisuus on vähentynyt some kulttuurin myötä.

Kyllä kans niin tympii olla muka Aikuisopiskelijana koulutuksessa kun suurin osa parikymppisiä ja alle kolmenkympin, jotka tunnilla näppäilee vain puhelinta ja opettaja opettaa itestään selviä asioita tai sellaisia asioita, jotka vois opiskella ittekseen ja tekis siihen sitten vain opettajan antamat tehtävät.
Ehkä lopetankin ja vaihdan erilaiseen.
Missä koulussa opettajat on opetettu opettaan aikuisia ja missä on hyvät koulutustilat?
kertokaa vinkkejä!

Vuonna 2018 on tullut hyviä uudistuksia koulutukseen. Eli oma ohjaaja ottaa myös näytön vastaan. Siinä on harjoittelun aikana monta viikkoa aikaa huomata, miten tulee ohjaajan kanssa toimeen. Ei tule sellaista v...mäistä yllätystä, että hyvin menneen harjoittelun jälkeen tuleekin hirveä näytönvastaanottaja, jonka kanssa ei tule toimeen. Näyttösuunnitelmia on myös HELPOTETTU huomattavasti. Ennen piti "avata" arviointipöytäkirjasta kaikki kriteerit, eli "mustat pallukat", ja se oli sitten se näyttösuunnitelma. Nyt suunnitelma on ihan erikseen, ja "avattavia" kohtia huomattavasti vähemmän. Sitähän tämä touhu muuten on, että näytön arvosana tulee hyvin pitkälti sen perusteella, miten tulet sitten tosiaan sen oman ohjaajan kanssa toimeen. Niinhän se ei saisi mennä, mutta niin se valitettavasti menee. Hoitotaidoilla ei niin väliä, kunhan vain henkilökemiat pelittää. P...ska opiskelija saa hyvän arvosanan, kun hänestä pidetään, ja hyvä opiskelija huonon numeron, tai ei pääse läpi ollenkaan, jos hänestä ei pidetä. Siinä mielessä syvältä koko tutkinto.