Olin 9:llä viikolla raskaana ja tein abortin vajaa kuukausi sitten.Tilanteeni oli älytön kaikkine vaiheineen.Olin eroamassa pitkäaikaisesta poikaystävästäni uuden ihastuksen vuoksi,juuri muuttanut pois asunnostamme ja jo aloittelemassa uutta suhdetta kunnes paljastui,etta olen raskaana miehelle josta juuri olin eroamassa.Ihastukseni yritti ymmärtää tilanteen ja olisi halunnut jatkaa suhdettamme,abortti oli ainoa järkevä ratkaisu hänen mielestään.Minä halusin ainoastaan palata exäni luo ja onnekseni ovet olivat vielä avoinna entisessä kodissani ja expoikaystävani valmis tukemaan minua kaikissa ratkaisuissani.Hän rakastaa minua yli kaiken ja olisi halunnut pitää lapsemme.Minä rakastan häntä myös ihastuksestani huolimatta,enkä todellakaan osannut tehdä ratkaisua lapsen suhteen.Tiesin, että lapseni isästä tulisi maailman paras ja rakastavin isä ja joka toinen päivä halusin pitää vauvan ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta,toisina päivinä en tiennyt ollenkaan mitä haluan.Kävin lääkärissä ja katselin ultrakuvia kuin kuka tahansa odottava äiti.Itkin ja yritin miettiä tulevaisuuttani.Opiskelumme ovat kesken,rahaa ei liiemmin ylimääräistä ja mitä enemmän asioita mietin,sitä vaikeammaksi kaikki kävi.Pitkitin ratkaisun tekoa ja aborttipäivänäkään en ollut varma päätöksestäni.Poikaystäväni,ystäväni ja vanhempani ovat olleet tukenani,mutta en ole selvinnyt asiasta heistä huolimatta.Näen kamalia painajaisia ja itsesyytökset vaivaavat.Ajattelen kuolemaa päivittäin ja pelkään.Mietin miten minua tästä vielä joku päivä rangaistaan ja koen,ettei minulla kuitenkaan ollut oikeutta päättää kuka syntyy kuka ei ja että olen tappanut lapseni.Nyt olen hakemassa ammattiapua,sillä näin ei voi jatkua.Minulla on pitkälti elämää elettävänä ja paljon suunnitelmia toteutettavana.Kertokaa minulle miten pystyn antamaan anteeksi itselleni ja jatkamaan eteenpäin?Kaikki neuvot tarpeen.
ei ole helppoa...
minä vaan
12576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se, että sinulla on paha olla todistaa, että sydämesi
on vielä paikallaan ja tunnet vastuuta teoistasi. Älä
turhaan yritä kovettaa itseäsi vaan hyväksy, että
tuli tehdyksi virhe. Kyllä suru aikanaan haalistuu
ja sitten voit jatkaa elämääsi, seuraavalla kerralla (?)
varmaan valitset toisin.
minä en ainakaan ikinä voisi antaa itselleni anteeksi jos oisin oman lapseni tappanut!
Toivottavasti et voi sinäkään.
Käy siellä hoidossa vaan ja toivon ettet pääse ikinä asian yli.
Sen mitä teit; ON MURHA!!!
Se kostautuu kaikki kun tulee sinun kuoleman vuoro. Olet nimittäin riistänyt yhden ihmishengen!!!!
Kiitos sulle nimim PEILI.Jo näyttää valoisemmalta,olen aloittanut juttelutuokiot psykologin kanssa ja kyllä tämä tästä ajan kanssa.Kaikki tunteeni ovat normaaleita,minulla tulleet vain voimakkaammin esiin.
Ja sulle MIIA lyö lyötyä!
Mua oksettaa sun kaltaiset ihmiset ja senpä takia sun sanalle en korvaani lotkauta!!Ennemminkin säälin sua,sillä ton kirjoituksen perusteella voin kuvitella sut mielenkiinnottomana läskiperseisenä vanhana piikana tai onnettomassa liitossas rumana ja katkerana ties mistä mitä jäikin nuorempana tekemättä!!Pidä mielipitees omana tietonas jos ei tuu ulos parempaa sanottavaa!
ja lapsilla on jyrkät mielipiteet, kunnes ikä niitä pehmentää;)
Minä toivon sinulle voimia ja jaksamista. Uskon, että ratkaisusi oli oikea ja jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna hyvään perheeseen.
Hyi hyi; läskiperseinen vanhapiika?? Hmm.. Ja sinun ikäsi olikaan?
Kaipa sitä mielipiteensä saa sanoa? Minusta se on vaan niin että abortti on raaka murha, ja siispä ihmettelen että joku vapaehtoisesti haluaa eroon raaasti omasta lapsestaan?
se on sairasta, ja pakko kai sitä välillä on lyödä lyötyä kun ei muuten tajuta! Ja sinulta se ensimmäinen isku itseesi lähti!
Ja vielä tuohon puuttuen, olen 29v kahden lapsen äiti, 10v naimisissa ja erittäin onnellinen.
Abortti on jotain sellaista mistä sen tekijät joutuvat kärsimään. Ja suoraan sanottuna te oksetatte minua kun ajattelee että joku voi tehdä sellaista, omalle jälkeläiselleen.
niin että HYI SINUA!
niinhän se on.Kiitos Laalaa.
Minä tiedän jo ratkaisuni olleen ainoa oikea mahdollinen,sen jälkeiset tunteet vain täytyy vielä purkaa niitä kaikkia ymmärtääkseen.
Olen hyvässä alussa,nyt jo asiat paremmalla mallillaan.
silloin niitä ei ole pakko tehdä. Seksin harrastamienn on silti täysin sallittua. Mikään ehkäisy ei ole sataprosenttisen varma. Onneksi suomalaisilla naisilla on mahdollisuus turvalliseen aborttiin.
Sinun lapsesi varmaan kärsivät noin suvaitsemattomasta äidistä, mutta ilmeisesti olet joku kiihkouskovainenkin.
anna olla jo.Minua(ja tuskin ketään muutakaan)ei kiinnosta sinä tai todellinen perhetaustasi.Mene leikkimään lastesi kanssa ja pihtaa mieheltäs!Mitä ylipäätään tee tällä palstalla?Elät väliin jäänyttä nuoruuttasi?Sinulla luulisi näin sunnuntaina olevan parempaakin tekemistä.
..vaan mutta olen kyllä ateisti.
ja mitä sellaista kysyä tarvitsee; jos ei halua lapsia; sterilisaatio on olemassa!!
Ei tarvitse turhia kauheuksia suorittaa..
ja kiitos vain, mutta minun lapseni voivat todella hyvin!
..mutta minulla on kyllä aikaa.. ja miksikäs sinä sitten luet jos niin hermoja vie?
Minun nuoruuteni oli mitä mahtavin.
Kiitos vain teille huolenpidosta molemmille!! :)
ja minun ei tarvitse mieheltäni pihdata! :)
ellei jo ole kolmen lapsen äiti.
Kierukan laittajat, pillereiden popsijat, murhaajia kaikki, eivät anna alkio kiinnittyä kohtuun. Raakaa touhua, hirteen kaikki!
Hitto, tuollaiset vanhat akat jotka ei tajua mistään mitään saisi pysyä tiukasti vihkiraamattu ja lakikirja kädessä, muka niin helvetin hyvin ymmärtämässä mikä on oikein ja väärin!