oon 27 vuotias ja naimisissa. masennuksesta oon kärsinyt jo 16 vuotta, välillä pahemmin, välillä vähemmän. lääkitys on päällä jo seittämättä vuotta. aina kun yrittää, ensin lääkärin kanssa keskusteltuani, lopettaa lääkitys niin siitä ei tule mitään, seinät kaatuu päälle ja ahdistaa. nyt on taas vaihteeks tosi paha kausi. lääkitys ei minun mielestä tehoa tarpeeksi, yhtmittaa masentaa ja ahdistaa elämän vaikeus, rahan vähyys ja päätöksien tekeminen ja kaikkinen suoriutuminen elämässä. mies on töissä, itse työttömänä. ja nyt kaiken huipuksi on tullut alkoholi minun elämään.
kärsin unettomuudesta myöskin, en millään saa unta ja yöunet jäävät vähäisiksi. on mukava juoda itsensä niin känniin ettei muista mitään saati sänkyyn menemistä, se on ainoa keino jolla saan nukuttua tai vaikka en saisi niin en muistaisi sitä, upeeta. isä on alkoholisti ja varmaan kohta kuoleekin siihe, äiti on luultavasti myös. et kai sitä voisi sanoa että itsekkin on...
miehelle valehtelen omasta alkoholin käytöstä ja olosta, ei sille voi kertoa, se vaan moralisoisi ja mollaisi ja saisi masennukseni pahentumaan. se ainoa ihminen joka todella minua rakastaa ja huolii minut... ettei sillekään voi kertoa... masentaa niin helvetisti...
käyn juttelemassa kahden viikon välein terapeutille mutta sillekin valehtelen etten käytä alkoholia mutta muuten kerron kaiken totuuden mukaisesti. en tiä miksi valehtelen sen.
on niin mukava juoda itsentä känniin kun sillon ei muista ja tajua miten paskaa ja vaikeeta minun elämä on. silti vaikka itselleen sen voi myöntää että on ongelma juomisen kanssa kunnei sitä pysty pitämään aisoissa ja jonkinlaisissa rajoissa niin muille myöntämisessä on vaikeuksia. eli olenkohan nyt alkoholisti??
jotenkin tuntuu ettei siinä ole mitään pahaa että juon joka ikinen ilta ja melkein aina umpikänniin ja muistinmenetykseen asti. ketä se nyt haittaa sit, onko siitä nyt mitään pahaa sit? ainakin se lievittää masennusta sen illan osalta. en osaa enää mennä nukkumaan ilman alkoholia...
masennus pahenee, taas tuntuu ettei ole mitään syytä elää... lisää viinaa tahtoo... en vaan pysty myöntään... olenko ihan menetetty tapaus jo? jotenkin tuntuu että olisi hyvä päästä "lataamoon" jonnekin laitokselle missä saisi ymmärrystä tähän kaikkeen. en vittu ainakaan syyllistämistä ja moralisointia kaipaa. vittu ihminen minäkin olen!!
kärsin unettomuudesta myöskin, en millään saa unta ja yöunet jäävät vähäisiksi. on mukava juoda itsensä niin känniin ettei muista mitään saati sänkyyn menemistä, se on ainoa keino jolla saan nukuttua tai vaikka en saisi niin en muistaisi sitä, upeeta. isä on alkoholisti ja varmaan kohta kuoleekin siihe, äiti on luultavasti myös. et kai sitä voisi sanoa että itsekkin on...
miehelle valehtelen omasta alkoholin käytöstä ja olosta, ei sille voi kertoa, se vaan moralisoisi ja mollaisi ja saisi masennukseni pahentumaan. se ainoa ihminen joka todella minua rakastaa ja huolii minut... ettei sillekään voi kertoa... masentaa niin helvetisti...
käyn juttelemassa kahden viikon välein terapeutille mutta sillekin valehtelen etten käytä alkoholia mutta muuten kerron kaiken totuuden mukaisesti. en tiä miksi valehtelen sen.
on niin mukava juoda itsentä känniin kun sillon ei muista ja tajua miten paskaa ja vaikeeta minun elämä on. silti vaikka itselleen sen voi myöntää että on ongelma juomisen kanssa kunnei sitä pysty pitämään aisoissa ja jonkinlaisissa rajoissa niin muille myöntämisessä on vaikeuksia. eli olenkohan nyt alkoholisti??
jotenkin tuntuu ettei siinä ole mitään pahaa että juon joka ikinen ilta ja melkein aina umpikänniin ja muistinmenetykseen asti. ketä se nyt haittaa sit, onko siitä nyt mitään pahaa sit? ainakin se lievittää masennusta sen illan osalta. en osaa enää mennä nukkumaan ilman alkoholia...
masennus pahenee, taas tuntuu ettei ole mitään syytä elää... lisää viinaa tahtoo... en vaan pysty myöntään... olenko ihan menetetty tapaus jo? jotenkin tuntuu että olisi hyvä päästä "lataamoon" jonnekin laitokselle missä saisi ymmärrystä tähän kaikkeen. en vittu ainakaan syyllistämistä ja moralisointia kaipaa. vittu ihminen minäkin olen!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jätä sitä alkoholia vähemmälle ainakin.
Kerrot terapeutille, että on tullut tuon alkoholinkin kanssa vähän pulmia.
Alkoholi on jo alkanut hallitsemaan sinua ja sinun olemistasi.
Haluatko että se määrittää sinut, sinun olemisen ja tekemisen???
Jos juot noin paljon, niin et pysty sitä enää salaamaan mieheltäsi. Eli kyllä se sen huomaa. Eri asia on, "haluaako" hän sitä vielä huomata.
Moi
Sun todellakin pitää lopettaa sopan otto. Se vain vaikeuttaa asioita. Jos olet työttömänä pitää sinun käydä vaikka 5 kertaa päivässä lenkillä. Aina , kun vituttaa tämä maailman meno. Itsellä helvetin vaikeita kausia. Lääkitys on vain apuväline. Jos meinaa olla yhteiskunnan menossa mukana on vain revittävä itsensä mukaan.
Mistä tiedän:
Nimimerkillä kokemusta on.
Minulla ei ollut rahaa, ei töitä, tuli ero, ahdisti, masennuin, otin soppaa.
Nykyään voin hyvin!!! Olen töissä vaikkakin lääkitys.
helpommin sanottu kun tehty. ei ole niin helppoa. ja taas huomaan ettei mua ymmärretä, huoh... täsä just mietin et onko keinoa saada iho tunnottomaks kunnei oikee oo tota kanttia viillella itteensä. ois aikas hyvä. oon kuullu et lääkkeillä ja viinalla sais iteltään hengen pois, onkohan se totta? tuol ois kivasti kunpaakin. alkaa oleen tämä likka ihan loppu...
ja terapeutille. Se askel sinun pitää ottaa, siitä rupeaa helpottamaan. Pitää nöyrtyä, ja tunnustaa (tää ei ole mitään uskonnollista tuputtamista, en ole erityisen uskonnollinen). Sitten olet vastaanottavainen avunhakemiselle ja avulle. Ihminen luulee monesti, että menettää kasvonsa, kun tunnustaa asioiden olevan huonosti. Pahemmin siinä menettää, kun asia tulee pahalla tavalla julki. Sinun kannattaa vaalia sitä hyvää suhdettasi ja ajatella miehesikin asemaa, jos teet jotakin peruuttamatonta. Pyydä vaikka katkaisuhoitoon. Se alkoholi vie niin monta ihmistä huonoon kuntoon.
Voi, kun voisin jakaa omasta voimastani. Syöpä sinäkin muutama kuukausi kalaöljyä, ja muutenkin terveellisesti.
Mistä tietäisit milloin sinua on ymmärretty niin kuin sinä haluat?
Millaisen vastauksen sinä haluat?