Paljon puhutaan lakiuudistuksesta ja siitä ,mitä ehdoitukset sisältävät ja mitä asiakkaista sen tulisi siältää.
Hienoa, että asia puhuttaa. Mutta totuushan on ettei laki auta, ellei sitä noudateta.
Itse ihmettelen lakiesityksen ehdoitusta velvoittaa virkaihmiset nykyistä tehokkaammin tekemään lastensuojeluilmoituksia.
Mielestäni nyt olisi kiire nostaa pöydälle kysymys, millä perustein ilmoituksen saa tehdä ja kuka on sitten oikeutettu arvioimaan tarvittavat toimenpiteet ja lapsen senhetikset olot.
Tällähetekllä tilanne on se, että laissa säädetään huostaanoton tarpeellisuuden arvioinnista kolmella kohdalla, joiden on täytyttävä, jotta huostaanotto voidaan tehdä, puhutaan lapsen olosuhteista, turvallisuudesta ja aina on todettava ettei avohuollontukitoimet ole riittäneet.
Mutta kuka voi määrittää, milloin avohuollontukitoimet eivät riitä?
Kuka voi sanoa, mikä on riittämätöntä vanhemmuutta?
Kuka määrittelee turvallisuuden?
Kenen mittarit sanelevat olosuhteet? Sosiaalityöntekijä.
Mutta mihin hän perustaa päätöksensä riittämättömyydestä?
Omaan arvomaailmaansa. Mitään kriteerejähän laki ei esitä, eikä muuten uudistuskaan!
Kuka määrittelee lapsen edun ja millä mittarilla sen toteutuminen eri vaihtoehdoissa arvioidaan?Määrittelyn tekee sosiaalityöntekijä.
Mittarina toimii hänen ammattitaitonsa tai ammattitaidottomuutensa, hänen omat ihanteensa ja norminsa.
Mikä on vanhempien rooli kuviossa?
Olla hiljaa ja hyväksyä sosiaalityöntekijän näkemykset ja avohuoltotoimenpiteet, riippumatta siitä, millaisina hän tai hänen lapsensa ne kokevat, sillä jos olet erimieltä, sinut leimataan yhteistyökyvyttömäksi vanhemmaksi ja avohuollontukitoimet kirjataan riittämättömiksi....
Jos sos.tt. näkee tukitoimen hyvänä, on se otettava, vaikka se tuntuisi turhalta tai peräti vahingolliselta ja vaikka tukitoimen perässä juokseminen maksaisi työpaikkasi. Ja jos niin käy sos.tt. voi pelastaa lapsen köyhyydeltä ottamalla tämän huostaan, niinkö?
Hyvät ihmiset, ottakaa kantaa! Kirjoittakaa kansanedustajille, lakivaliokuntan, sos. ja trv.valiokuntaan, peruspalveluministerille, kuntien hallintoon ja lehtiin. Asia pitää saattaa tiedoksi niin laajasti, ettei kansan näkemyksestä jää epäselvyyksiä!!!
Hienoa, että asia puhuttaa. Mutta totuushan on ettei laki auta, ellei sitä noudateta.
Itse ihmettelen lakiesityksen ehdoitusta velvoittaa virkaihmiset nykyistä tehokkaammin tekemään lastensuojeluilmoituksia.
Mielestäni nyt olisi kiire nostaa pöydälle kysymys, millä perustein ilmoituksen saa tehdä ja kuka on sitten oikeutettu arvioimaan tarvittavat toimenpiteet ja lapsen senhetikset olot.
Tällähetekllä tilanne on se, että laissa säädetään huostaanoton tarpeellisuuden arvioinnista kolmella kohdalla, joiden on täytyttävä, jotta huostaanotto voidaan tehdä, puhutaan lapsen olosuhteista, turvallisuudesta ja aina on todettava ettei avohuollontukitoimet ole riittäneet.
Mutta kuka voi määrittää, milloin avohuollontukitoimet eivät riitä?
Kuka voi sanoa, mikä on riittämätöntä vanhemmuutta?
Kuka määrittelee turvallisuuden?
Kenen mittarit sanelevat olosuhteet? Sosiaalityöntekijä.
Mutta mihin hän perustaa päätöksensä riittämättömyydestä?
Omaan arvomaailmaansa. Mitään kriteerejähän laki ei esitä, eikä muuten uudistuskaan!
Kuka määrittelee lapsen edun ja millä mittarilla sen toteutuminen eri vaihtoehdoissa arvioidaan?Määrittelyn tekee sosiaalityöntekijä.
Mittarina toimii hänen ammattitaitonsa tai ammattitaidottomuutensa, hänen omat ihanteensa ja norminsa.
Mikä on vanhempien rooli kuviossa?
Olla hiljaa ja hyväksyä sosiaalityöntekijän näkemykset ja avohuoltotoimenpiteet, riippumatta siitä, millaisina hän tai hänen lapsensa ne kokevat, sillä jos olet erimieltä, sinut leimataan yhteistyökyvyttömäksi vanhemmaksi ja avohuollontukitoimet kirjataan riittämättömiksi....
Jos sos.tt. näkee tukitoimen hyvänä, on se otettava, vaikka se tuntuisi turhalta tai peräti vahingolliselta ja vaikka tukitoimen perässä juokseminen maksaisi työpaikkasi. Ja jos niin käy sos.tt. voi pelastaa lapsen köyhyydeltä ottamalla tämän huostaan, niinkö?
Hyvät ihmiset, ottakaa kantaa! Kirjoittakaa kansanedustajille, lakivaliokuntan, sos. ja trv.valiokuntaan, peruspalveluministerille, kuntien hallintoon ja lehtiin. Asia pitää saattaa tiedoksi niin laajasti, ettei kansan näkemyksestä jää epäselvyyksiä!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos median julkaisukynnystä on vaikea ylittää; se on nimittäin esim. Hesarilla aivan uskomattoman korkea. Pienemmissä lehdissä lukijoiden sananvapaus toteutuu huomattavasti monipuolisemmin.
Lakiuudistuksesta sen verran, että monet hyvältä tuntuvat ehdotukset menettävät merkityksensä, jos huostaanottojen käsittelyä ei saada käräjäoikeuksiin. Siinä mielessä olen edellisen kanssa samoilla linjoilla, että sossuparin tai kiireellisen huostaanoton kohdalla jopa yhden sossutyöntekijän arvio MISTÄÄN asiasta ei saa olla pohjana huostaanottoon toistaiseksi.
Mitä hyötyä nykylainkaan huostaanottoperusteilla on periaatteessa ollut vuosikausiin???
Esim. minun lapseni ei ollut tehnyt rikosta, eikä vaarantanut itse mitenkään terveyttään. Myös sossut myönsivät, että kotioloissa ei ollut puutteita, lasta ei ollut kohdeltu väärin tai kasvatettu huonosti. Jäljelle jäi lain 3:sta kohdasta vain 1 ainoa: lapsen etu. Sen sossut perustelivat sillä, että koska vanhemmat eivät ole psykiatrian ammattilaisia, tehdään hoidollinen sijoitus psykiatrisen hoidon saamiseksi lastenkodista, koska sairaalaan olisi jouduttu jonottamaan puolitoista vuotta. Siis näin väännellen NÄYTTI lapsen edulle asia tähän asti.
Laitos, joka huostaanoton vaati, ei suostunut kanssani mihinkään yhteistyöhön ennen kuin huostaanottopaperit oli allekirjoitettu. Ja sen jälkeen alkoikin ilmetä kummia:
Vanhempien ja lapsen tapaamisia rajoitettiin.
Lapsen yhteydenpitoa laitoksen ulkopuolelle rajoitettiin.
Hoitavassa henkilökunnassa ei ollut yhtään psykiatrian ammattilaista.
Lapsi sai tavata lääkäriä vain yhden kerran 3,5 kk:n aikana.
Vähän toistakuukautta kestäneen 'hoidon' jälkeen lapsi pelkäsi hysteerisesti omahoitajaansa.
Lastenkodin oma lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen.
Mihin hel......n se lapsen etu oikein hävisikään?!?!?
Tuon kaiken jälkeen lastenkotiin lähetteen kirjoittanut yliopistollinen sairaala kieltäytyi antamasta tutkimus- ja vastaanottoaikoja. Miksikän? Eivät halunneet varmaankaan sen paljastuvan, mitä traumoja kauhea paikka ja väkivaltainen kohtelu olivat lapselle aiheuttaneet.
Ja tässä maassa oli siis VOIMASSA OLEVA Lastensuojelulaki kun tuo kaikki tapahtui.
omakin lapseni siellä, tunnistan paikan!
Aivan loistava ajatus että jossain määriteltäisiin selkeästi huostaanoton perusteet! Ei tarvitsisi meidän pähkäillä että riittääkö vai eikö riitä, onko perusteet vai eikö ole perusteita. Jos joku sellaisen määritelmän onnistuu tekemään joka pätee joka perheeseen niin aivan varmasti lämmöllä otetaan vastaan!
Lakia Ei noudateta Tosiasia on Todistaja puttuu .
AINA TODISTAJA JA 3mp ÄÄNITIN.
asiakirjat salaisia Ratsastavat salaisilla asiakirjoilla Ogelm!a!!!
Valtapeli lapsi ja perheet uhreja!!!
Lapsella oltava kaksi Vierasta todistajaa.
3.mp äänitin!!
Mitähän sinä "yksi sossu" mahdat tarkoittaa tuolla, että mielellään pitäisi määritellä perusteet huostaanotolle, ettei teidän tarvitsisi miettiä, riittävätkö perusteet??
Siis lähtökohtaisena ajatuksena jo se, että mieluiten otatte huostaan???
Järjetöntä.
ensimmäistä kohtaa ole aika riittävästi määritelty jo nykylaissa? Sossun esittämät perusteet niiden täyttymisestä olisi saatava käräjäoikeuden arvioitavaksi. Ei koskaan noin tärkeässä asiassa pitäisi riittää 1-3 sossun arvio huostaanoton tarpeesta.
Lisäksi uuteen lakiin olisi saatava tarkoin määritellyksi se, mikä on lapsen henkistä kaltoinkohtelua, koska sitä harjoitetaan enemmän kuin tarpeeksi lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä.
puoleen sossu voisi kääntyä arvion tekemisessä olisi kai aika onnistunut vaihtoehto.