Sain eilen tietää, että äitini viidenkympin rajan lähestyttyä ja sitä kauhistella, päätti repäistä ja ostaa avoauton (kuulemma elämän pituinen haave, tosin en ikinä ole kuullut tästä haaveesta). Siinä meni sitten 15 tonnin kaaraan ja koko eläkesäästöt, hip hurraa!!! ja velkaa vielä päälle. Ei siinä sinänsä mitään, itsekin olen äitin kanssa samaa mieltä että elämää eletään nyt eikä sitten eläkeläisena, mutta eikö kiva viikonloppu haikon kartanossa olisi riittänyt, eikä talouden vaarantaminen. Itse olen ainoa lapsista joka asuu omillaan ja opiskelutkin juuri aloitin joten odotin hieman tukea kotoa päin, mutta näköjään omillani pärjätään siis. Varmaan rahaa saisin, mutta sehän nyt sitten menisi pois pikkuveljiltäni jotka ovat vielä taloudellisesti riippuvaisia äidistä. Mielipiteitä miten viidenkympin kriisiä pitäisi hallita? Onko joku muu mennyt ja laittanut samanlailla rahaa menemään hetki mieliteosta?
Viidenkympin kriisi
kärsivä tytär
332058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
raju. Mistä sinä kärsit? Kirjoituksessasi tunnuit kuitenkin ymmärtävän äitiäsi.
Itse en usko koko viidenkympin villitykseen. Kai se villitys tulee missä iässä vain, jos on jäänyt nuoruutta elämättä.
Kun on lapseton pari, joko sitä kriisiä ei tunnekaan, tai sitten koko ikä on tuota kriisiä. Kun ei tarvi elää muille kuin itselleen, ja puolisolleen, saa kai elää niin perusitsekästä elämää, ettei siinä enää viidetkympit asiaa miksikään muuta. Näin meillä, ei kai kaikilla.
Kyllä ne on ennemminkin erilaiset elämänvaiheet ja -tapahtumat, joista ne kriisit syntyy, jos on syntyäkseen. Siinä ei pahemmin ole iällä merkitystä.
Vaan kun se on muodikasta puhua puhua erilaisista ikäkriiseistä, ja selitellä näin kaikenkaltaisia tapahtumia.
Ja jos joku haluaa avoauton, eikä ole holhouksen alainen, niin minkäs teet?
elinaikanaan jokainen voi tehdä rahoillaan mitä lystää. Ostaa avo-auton tai mennä Haikkoon. TAI tehdä molemmat. Ja perijöitä vihtuttaa.
Itse pienistä rahoistani jaan lapsilleni sen verran kun pystyn.
rassaa, eikös äippä oo itse maksumiehenä? Vai pyysikö sinua avittamaan. ANNA äitisi elää. Myös tytär, vaan ei kärsivä.
Voin lohduttaa teitä kaikkia, että eiköhän ne ajelut avokaaralla lopu, jahka alkaa kunnon pakkasille! Onhan sentään jo marraskuu.
oli tähän aloitukseen sanottavaa? Järki on sinut jättänyt jo vuoden 56 pakkasilla?
Huu haata koko juttu ei 15.000€ osteta avoautoo
Pappamopon,kun täytän[jos] 60... mitä te vaan ostatte?
Lappia pikkupikkupalan...
:)
sinne ihka ihanaan Lappiin, ostin matkailuauton. Ihan ikioman ja kyll mää oon tyytyväinen ihteeni. Ihan tosi, joskus auto tuntuu enemmän kodilta kuin ok talo mikä on "oikea" koti.
ps.siellä autossa on oma tuoksu, joka on ihan ihmeellinen, ei sitä osaa kertoa. Ihan ikävä matkalle, vaikka auto on näköpiirissä. Varmaan Lapin kaipuuta.
vielä mökki sinne..siksihän tässä lottovoittoa ootellaan kieli pitkällä...
Pitänee tyytyä lainaamaan toistaiseksi tyttären perheen asuntovaunua...:)
On se vaan kumma paikka, tuo Lappi...
Eimun tulis mieleenkään tehdä mitään repäsevää. Täytän vuoden päästä 50 v. ja siinä ei ole mitään villityksiä ainakaan mulle tullut, eikä tule. Ei kiinnosta, haluun elää rauhassa yksin jo.
En ole kuullut ennen moista villityksen tekoa, mutta yritä nyt puhua äitilles, ja jos se ei kuuntele, pyydä apua joltain lähisukulaiselta, kyl äitilläs nyt menee liian kovaa.
omalta osastolta, mut mitä sitten ku tulee 60v riisi?
Herrajjestas kun olen vanaha, äsken juur olin 59 ja nyt jo kuuskymmentä pamahti mittariin.
Ihan tuntuu kun elämä alakas justiinsa loppummaa kyllä on monimuotosta tääki aikakaus.
Peilissä näkkyy sama naama, vaan jo hauvvan partaalla hoippuva, voi minnuu, nii, mut en valita, höpsistä....
Hei,
äitisi on nuori ja jos haluaa toteuttaa kerrankin haaveitaan, niin asia on valtavan ihana, jos hän pystyy siihen. Jos lapset ovat täyttäneet 18 vuotta, heidän on jo viimeinkin otettava vastuu elämästään. Onnea äidille ja hänen unelmansa toteutumiselle.
50-vuotias saa käyttää rahansa miten haluaa ja toteuttaa haaveitaan. Se ei ole villitystä. Hän on kasvattanut lapsensa aikuisiksi, lapset hankkikoot rahansa itse.
Juu ,kyllä nyt muoria viijään.`Muistuta äitees kuitenni ,että pannee pipan tiukasti päähän.Tällä korkeuvella on ainaski liian raitista avoautolla sörötellä.
Sitäpaitsi ei tuo minusta mittään kummaa oo,pappani osti ekan moottorikelkkansa liki 80:na.Kerkes jonkun talven rahdata rankoja mettästä.Oli kuulemma helpompaa niin!!!!!!!
Jotta ei kun iloisia ajeluja äitilles ja lakkaa sinä kajehtimasta toisen rohkeutta. pls!
viimeinenkin lapsi muutti kotoa, jäin kissan kans kahdelleen ja kyllästyin maksamaan kallista vuokraa. Parin viikon sisällä sain pankista lainan ja ostin kodin. Kyllä lapset hieman ihmettelivät, mutta hyväksyivät ratkaisuni. Olen tyytyväinen.
Haaveitaan täytyy toteuttaa, ettei katkeroiodu!
(en minä, en ole niin vanha vielä) mutta miksi oletat että äitisi kustantaisi sinun opiskelusi? Missäs isä on?Mikset itse kustanna opiskeluasi? Sinun elämähän se on! Olet jo aikuinen, käsitin?
Viikonloppu Haikon kartanossa vastaan avoauto? Oletkos ihan tosissasi?
Huh! Taidat olla sellanen 20v., joka luulee että elämä jatkuu ikuisesti?
Millons sä meinasit että äitis sitä elämää sitten saisi elää ellei nyt viiskymppisenä? Paljonks luulet että hällä elämää jäljellä, voi kuolla vaikka just nyt sydänkohtaukseen paineitten alla tai muusta syystä!
Sun äitis on nyt toteuttanut YHDEN MIELITEKONSA, etkö soisi sitä hänelle?
Kuvittele mitä kaikkea hän on jäänyt paitsi saadakseen sinulle ruokaa pöytään, vaatteita, harrastuksesi, vaikka mitä! Ja kehtaat valittaa yhest auton hankkimisesta! Ihmiset hankkii autoja päivittäin, eikä ne oota että lapset kasvaa ensin ja tulee toimeen omillaan!
Mieti nyt vähän, ennenkuin alat nälvimään äitiäsi, kaikki, siis melkein kaikki ihmiset laittavat rahaa vielä turhempaan kuin johki vaan 15 tonnii maksavaan autoon!
Taidat tosiaan olla vielä aivan lapsi...
yhtään kertaa et ole vastannut sinulle vastanneille ihmisille, olet siis raukempi kuin äitisi, joka haluaa pistää vähän rahaa itseensäkin, sen rahan oisit halunnut opintoihisi. Kyllä oot P ihminen sinäkin!
Pystyt haukkumaan omaa äitiäs julkisilla palstoilla, muttet vastaamaan toisten kysymyksiin jotka ovat SINULLE OSOITETTUJA itse!Roskakuskitkin ovat sivistyneempiä kuin mitä sinä tulet tuolla tyylilläs ikinä olemaan! Tarvitset enemmän kuin vähän koulutusta siinäkin asiassa.
Anteeksi vain, mutta jokainen on oman onnensa seppä, niin myös äitisikin, jonka elämä saattaa päättyä tosiaan jo tätä seuraavalla sekunnilla ja sinä et olisi hänelle yhtä fuckin autoa suonut?!
Mietis vähän!
enemmän huolissasi ja kiinnostunut kuin äidistäsi. Niin luin tekstistäsi. ;))
Eikö äidilläsi ole oikeus nauttia haluamallaan tavalla omista säästöistään?
Ehdotan, että sallit äitisi nauttia kaikista niistä asioista, jotka hän voi itselleen suoda. Kyllä sinulle varmaan kuitenkin jää vielä jotain perintöäkin. Kun on itse säästänyt, pitäisi joskus saada vähän tuhlata - itseensäkin. Äitisi on oppinut jotain tärkeää: Myös itsestään pitää osata pitää huolta ja toteuttaa unelmiaan - ennenkuin on liian myöhäistä. Ehkä viisikymppisenä alkaa huomata, ettei ehkä enää ole kovin monia kymmeniä aktiivisia vuosia edessä. Elämä on rajallinen.
sen perään hetken mielijohteesta kannettavan tietokoneen ja tosi upean kännykän, tosin ostosten välillä oli pari kolme kuukautta. Olin molemmilla kerroilla menossa ruokakauppaan mutta askeleet johtivat konekauppaan ja enkä ole katunut pätkääkään. Olen tosi tyytäväinen itseeni, nyt voin treenata aivojani teknisillä vempaimilla ennaltaehkäisten mahdollista dementiaa. Anna äitisi nauttia elämstä ja hanki oma elämäsi omalla työlläsi.
Tuli lähetettyä terveisiä netissä, liekkö ikäkriisiä vai ei?
Vaikka kyllä minä siitä pojasta kamalasti tykkäsin, kun hän oli niin söpö!
voi rakastaakin niin että laidat ryskää ja
jos töppäilee voi kaiken panna vanhuuden
syyksi:)
Varmaan ihan rakastin häntä, mutta siitä on kauan. Mutta edelleen haluan häneltä,
no en minä sitä tarkoita, hyi miten likainen mielikuvitus teillä joillakin on. Hän oli koulupoika.
Mutta jotakin on jota edelleen haluan häneltä.
"Jotakin jäi"
jäi:) Kaikille meille jää kaipuu menneeseen ja
vielä kun muistaa vain ne hyvät asiat sieltä.
Tuosta sinun mielikuvituksestasi, kyllä minullakin
tulee joskus mieleen ne iäksi menetetyt tarjolla
olleet tilaisuudet joita ei nuoren miehen
arkuuden vuoksi tullut koettua, vaikka monesti ilmapiiri olisi ollut hyvinkin otollinen;)
Liian nuoria silloin,lapsia vielä, eikä hän edes tiennyt minun tunteistani, ennenkuin paljon myöhemmin, toivoin aina että hänkin olisi tykännyt, edes vähän.
Sinunkaan mitään menettäneen, kaikkia asioita ei vain ole tarkoitettu tapahtuvaksi ;)
ei niistä nyt haittaakaan olis ollut;)
Jännää miten hyvin varhaislapsuudesta säilyy
muistot juuri siitä vastakkaista sukupuolta
olevasta leikkikaverista, vaikka jo ekalla
luokalla ovat yäk:))
Hänelle ihan kokonaan yäk, koska hänellä oli tapana ;) ;) nämä, alaluokilla jo. ;)
kun äitisi kerrankin repäisee ja tuhlaa ITSEENSÄ niin sinä itket sitä ettei rahaa jäänyt SINULLE?
Ai että viikonloppu jossain kylpylässä olisi riittänyt niin olisi jäänyt enemmän rahaa sinulle! Hyi helekutti millainen tytär!
...tosiaan laittanut rahaa meneen, tosin ei ollut minusta yksin tuo asia "kiinni", ja monin verroin suuremmista summista puhutaan. Eikä oo edes pientä ruostuvaa avoautoa. :(
Mut kotini on!
Ei saanut minua kadulle, SUOMALAINEN 50 NAINEN vaikka yritys oli hyvä!