Kiinnostaa kovasti kokemukset sellaisesta järjestelystä, että lasten koti pysyy, mutta vanhemmat vuoroviikoin vaihtavat kotia. Yhteishuoltajuus olisi meillä ainoa vaihtoehto, mutta tuo vaihtoehto voisi olla aika hieno ainakin teoriassa. Silloin riittäisi myös yksi iso asunto, lasten reissatessa eestaas pitäisi molempien asuntojen olla melko tilavia.
Mitään kauheita riitoja ei taustalla ole, eikä kolmansia osapuolia. Nyt vaan huolestuttaa tosiaan tuo lasten suhtautuminen eroon. Isässä ei ole mitään suurta vikaa, kykenee kyllä huolehtimaan lapsista vuorollaan, ja haluaakin sellaista. Hänellä vaan on matkatyö, matkojen aikana lapsista huolehtisin minä. Muutoin siis vuoroviikkosysteemillä mentäisiin.
Nauraako lastenvalvoja meidät pihalle, jos tällaista lähtisimme esittämään? Mitä käytännön ongelmia tähän järjestelyyn voisi liittyä?
Mitään kauheita riitoja ei taustalla ole, eikä kolmansia osapuolia. Nyt vaan huolestuttaa tosiaan tuo lasten suhtautuminen eroon. Isässä ei ole mitään suurta vikaa, kykenee kyllä huolehtimaan lapsista vuorollaan, ja haluaakin sellaista. Hänellä vaan on matkatyö, matkojen aikana lapsista huolehtisin minä. Muutoin siis vuoroviikkosysteemillä mentäisiin.
Nauraako lastenvalvoja meidät pihalle, jos tällaista lähtisimme esittämään? Mitä käytännön ongelmia tähän järjestelyyn voisi liittyä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan kaunis ajatus ja lasten parasta ajattelette hienosti, mutta voipi olla ongelmia matkassa.
Mietin lähinnä tulevaisuutta ja mahdollisia uusia puolisoita. Suostuisivatko he muuttamaan joka viikko eri asuntoihin?
Jos eivät ja lasten hoitojärjestelyt tämän takia muuttuisivat, voisi heidän suhtautuminen uusiin puolisoihin olla melko nihkeää
hoitavat tapaamiset ym lasten asiat, ja jos ei sopuun pääse, valvoja ehdottaa tai päättää.
Lastenvalvoja ei päätä ylipäätänsä mitään, vaan ja ainoastaan toimii "kumileimasimena" vanhempien sopiman elatusmaksun ja tapaamisien osalta.
Mistäköhän juontaa moinen legenda, että lastenvalvoja päättäisi riitatapauksissa ?????
Voitte ihan vapaasti keskenään sopia mistä tahansa järjestelystä. Ei ole välttämätöntä mennä lastenvalvojan luo. Jos ei ole tarkoitus maksaa kuukausittaisia elatusmaksuja niin ei ole edes mitään varsinaista hyöytä vahvistuttaa sopimuksia lastenvalvojalla.
Omakohtaisten kokemusten mukaan järjestely voi toimia hyvin eron alkuvaiheessa mutta pitkällä tähtäimellä ei välttämättä toimi. Aikuiset tarvitsevat omat kodit - viimeistään siinä vaiheessa kun uudet puolisot astuvat kuvaan. Näin ollen tehkää vaikka sopimus vuodeksi ja mietitte sillä aikaa pysyvämpää ratkaisua.
Sopikaa myös miten kustannukset jaetaan, mikä on vaihtopäivä, miten tiedonkulku hoidetaan jne. Onnea matkaan!
Bodil Rosengren
Yksin- ja Yhteishuoltajien liiton pj
http://www.yyl.fi
http://www.bodilrosengren.net
Hassut asiat, kuten se, jääkö koriin paljon lasten pesemätöntä pyykkiä, tai kumpi ostaa enemmän ruokaa jääkaappiin, kumpi kääntää sähkösaunaa liian usein päälle, alkaa rassaamaan pidemmän päälle. Toisen nenä haluaa sensitive-pulveria, toinen taas omenahuuhteluainetta, viikkosiivouksista tulee sanomista ym ym
Alussa menee, mutta ongelmia alkaa tulla viimeistään siinä vaiheessa kun uudet puolisot astuu mukaan kuvioihin.
Sehän on siis jokaisen todettavissa että normaali, aikuinen ihminen ei vähintään parisuhteessa pysty olemaan ilman munaa/p-ua viikkoakaan, edes juuri tällaisissa tapauksissa kun oman lapsen hyvinvointi painaa päälle.
olethan sinä ollut ilman jo 20 vuotta ja tulet olemaan seuraavat 50,miten se selitetään?
kun ajatellaan eteenpäin elämään. Suurella todennäköisyydellä elämään ilmaantuu uudet elämänkumppanit kummallekin.... Eipä taida löytyä kumppania, joka alkaa tälläiseen "ralliin". Toimiva ajatus, jos kumpikin tekee lupauksen ettei uusia puolisoja ilmaannu :), se oli vitsi.... huono.
Ajatuksen tasolla ei huono, mutta käytännössä erittäin huono :(. Kyllä jollain tavalla tuntuisi, että aikuisten yksityisyyskin kärsisi moisesta järjestelystä. Erikoinen keksintö, mutta voihan sitä ehdottaa, jos tuntuu, että teillä toimisi. Ei kukaan täällä voi tulla sanomaan, ettei homma toimi. Voihan se teillä toimia. Te tunnette itsenne ja puolisonne. Voi olla hienokin ratkaisu, mutta ei sopisi minulle :). Toivottavasti löydätte hyvän, teille sopivat järjestelyn.
jokunen vuosi sitten suositteli. Tiedän itse muutamia (tosin todella hyvä tuloiisia) perheitä, joissa homma toimii näin. Siis lapset asuu sitä kotia, mikä oli perheen koti ennen eroa, ja vanhemmat omissa uusissa kodeissaan. Vuoroviikoin äiti ja isä asuvat sitten lasten kanssa. Näissä tietämissäni kuvioissa on uusia puolisoitakin mukana. Yhteistä näille pareille on se, että ovat kaikki hyvin koulutettuja ja tienaavia (eli ei aiheuta ongelmaa ylläpitää kahta kotia/vanhempi), lisäksi ovat melko työorientoituneita muutenkin, eli sellainen seurustelu, jossa nyhjätään uuden kumppanin kanssa jatkuvasti, ei tulisi kysymykseen muutenkaan, kuin korkeintaan sunnuntaisin. Moni onkin varmasti nähnyt tv;ssä erään tällaista elämää viettävän naisen :-) Sen enempää identifioimatta. Uskallan sanoa, että todella hyvä ratkaisu joillekin - toisille ihan mahdoton.