TOTTI-HERMANNIN MAKIAKOULU
ITSE- JA YHDESSÄOPPIJOILLE
Makian leikkikoululaiset älkööt vaivautuko, vaan säästäkööt itsensä makian vaivalta. Oikeasti.
Kiitokset ensin kaikille Pehmopupun perjantaikalluppiin vastanneille. He ovat kaikki Totti-Hermannin makiakoulun opettajia ja jos olosuhteet niin päättävät, myös itse- ja yhdessäoppijoita.
Molemmat varsinaiseen kyselyyn vastanneet olivat tietenkin väärässä, ja sillä lailla tietenkin tärkeä osa oikeaa vastausta. Erityiskiitokset vielä Saag Paneerille, joka vanhana kettuna osasi varoa vastaamasta koiranhäntään pehmopupun kainalossa vaan komppasi hienosti muistuttaen tärkeimmästä:
Makian leikkikoululaiset älkööt vaivautuko, vaan säästäkööt itsensä makian vaivalta. Oikeasti. Ihan kiva leikkiharrastus ja niinpoispäin ja hyödyllinenkin varmaan ainakin toisinaan, mutta leikkikoulua pidemmälle ei vaivan väärti, ellei pakottavat syyt ja olosuhteet pakota itse yhdessä opiskelemaan ja oppimaan.
No mutta asiaan, armaat lapsukaiset. Oikea vastaus on luonnollisesti kaikki vastaukset yhdessä, kutakin puolta sopivasti tasapainottaen ja oikeaan aikaan korostaen. Magia on elämä, elämän ja elämien kokonaisuus, joka kokonaisuudessaan jatkuvasti uusiksi tarinoituu ja kirjoittuu; Magia on elämää, jaettua osallisuutta ja osallistumista kirjavaan moneuteen hetkinä ja hetkeä pidempinä kaarina ja tarkoituksina, aikoina ja paikkoina, joista tarinat punotaan kulloiseenkin tarkoitukseen parhaiten sopivammaksi, aina parhaan taitonsa mukaan. Ja taito on pitkä, elämä lyhyt.
Koska osallinen ja kokonainen eläminen täydentävät ja edellyttävät toisiaan, kolmas vaihtoehto ("kummiskin") on tietenkin myös oikea ja välttämätön vastaus, se jatkuvasti tasapainottuva tasapainottelu kahden ensimmäisen vastauksen välillä.
Neljäs vaihtoehto ("ei vaineskaan") ei ole vähemmän tärkeä, se tarkoittaa toisaalta ei kumpaakaan, koska makia ei mahdu mihinkään määrittelyihin, mytologisointeihin eikä kalluppeihin, vaan on aina jotain muutakin. Toisaalta se tarkoittaa välttämätöntä kätkeytymisen, myötäilyn ja sen semmoisen koiranhäntäkainaloinnin taitoa, varsinkin kätkeytyjän taitoa kätkeytyä itseltään ja varsinaisilta tarkoituksilta, sekä vastaavasti valppautta ja huomaavaisuutta tarkoitusten paljastua kun kulloinenkin oikea hetki koittaa.
***
Edellä sanottu on vasta apukoulukamaa, samaa tai vastaavaa asennetta ja asennoitumiseen opastusta löytää mistä tahansa vähänkään kelvollisesta kirjasta. Edellä sanottu on vasta vähemmän tärkeä osa tämänkertaista tarinaa, joka tänä yönä aikansa - osittaisen ja kokonaisen - muhittuaan paljastui ja tarinoitui. Tärkeämpi osa tarinaa on miten paljastui, yksi esimerkki siitä miten myös netin sanamagiaa - jota myös yhdeksi tietäjän taidon nykyversioksi tai -versoksi voidaan kutsua, jos niin halutaan - voi käytännössä käyttää itse- ja yhdessäoppimiseen ja varsinkin oppimisen oppimiseen ja miksi. Tätä tarinaa, joka nyt maagisesti kirjoittuu, ei ollut silloin, kun kalluppi kirjoittui, vaan oli vain joku kysymys joka painoi, ahdisti ja vaivasi niin kuin makia vaivaa ja sillä lailla hintansa vaatii, tämmöisissäkin nettiin mahtuvissa pienissä esimerkinomaisissa tarinoissa, ja kysymys kirjoittui esiin ja samalla kätkeytyi kallupin muotoon, tietämättä omaa tarkoitustaan, tarkoituksensa avautumista kuitenkin valppaasti unohtamalla odottaen. Tarkoitus oli tämä tarina ja sen jakaminen kiitoksena kaikille vastauksen avautumiseen milloin milläkin tavallaan osallistuneille makiakoulun opettajille ja oppijoille.
Kerrataanpa tarinan opetusta: kysyvälle vastataan kunhan osataan ja maltetaan kuunnella ja vastaus kysymykseen miksi kysymys kirjoittui tarinoituu nyt vastaukseksi: jotta vastauksesta voisi jotain apua olla muillekin itse- ja yhdessäoppijoille eikä pelkästään itsetyydytykseksi ja itsetuntemukseksi, mitä niitäkin kysymyksiä ja vastauksia toki tarvitaan. Tämä kysymisen menetelmä toimii ja sitä voi itsekukin soveltaa ja hyödyntää halunsa, osaamisensa ja jaksamisensa mukaan. Vaikka vastaukset ovat tarinoita niin kuin kaikki kirjoitus ja kirjoittuva on tarinointia, historian uudelleenkirjoitusta ja -tarinoitumista, kaikissa osissa ja kokonaisuuksissaan, niin älköön hetkeäkään luultako, ettäkö tarinat olisivat yhdentekeviä ja sattumanvaraisesti valikoituvia. Tarinoiden tarkoitus on että ne palvelevat tarkoituksia, kaikkia kulloisia ja keskenään ristiriitaisia tarkoituksia ja niiden yhteensovittelua mahdollisimman kauniisti ja samalla väistämättä myös rumasti silloin kun niin on tarkoitus. Kaikki tarinat ovat osia muista vielä isommista tarinoista ja tarkoituksista, niin tämäkin, ja kauneimmillaan tarinat ovat silloin kun kysymyksen vaivaamalle kysyjälle vastataan ja elämisen osallisuuden ja kokonaisuudet napsahtavat hetkeksi paikoilleen, tarinaksi jossa kaikella on yhdensuuntainen tarkoitus. Kaikkea ei voi kirjoittaa eikä kertoa, varsinkaan ei netissä tärkeimpiä tarkoituksia, mutta tämän verran voi tällä kertaa.
Ja sen verran vielä, että tarinoiden kirjoitus ja netin sanamagia eivät ole yhdentekevää, vaan jumalan palvelua, jumalan kanssa painimista ja neuvottelua, uhkailua ja tinkaamista, jumalan joka raskaan veronsa luonnollisesti aina vaatii niin kuin kaikki jumalat, henget ja haltijat vaativat (lukijoista tarkkaavaisimmat kirjaviisaat kyseisen jumalan nimen jo tietävätkin). Siksi vielä kolmannen kerran toistettakoon:
Makian leikkikoululaiset älkööt vaivautuko, vaan säästäkööt itsensä makian vaivalta. Oikeasti.
ITSE- JA YHDESSÄOPPIJOILLE
Makian leikkikoululaiset älkööt vaivautuko, vaan säästäkööt itsensä makian vaivalta. Oikeasti.
Kiitokset ensin kaikille Pehmopupun perjantaikalluppiin vastanneille. He ovat kaikki Totti-Hermannin makiakoulun opettajia ja jos olosuhteet niin päättävät, myös itse- ja yhdessäoppijoita.
Molemmat varsinaiseen kyselyyn vastanneet olivat tietenkin väärässä, ja sillä lailla tietenkin tärkeä osa oikeaa vastausta. Erityiskiitokset vielä Saag Paneerille, joka vanhana kettuna osasi varoa vastaamasta koiranhäntään pehmopupun kainalossa vaan komppasi hienosti muistuttaen tärkeimmästä:
Makian leikkikoululaiset älkööt vaivautuko, vaan säästäkööt itsensä makian vaivalta. Oikeasti. Ihan kiva leikkiharrastus ja niinpoispäin ja hyödyllinenkin varmaan ainakin toisinaan, mutta leikkikoulua pidemmälle ei vaivan väärti, ellei pakottavat syyt ja olosuhteet pakota itse yhdessä opiskelemaan ja oppimaan.
No mutta asiaan, armaat lapsukaiset. Oikea vastaus on luonnollisesti kaikki vastaukset yhdessä, kutakin puolta sopivasti tasapainottaen ja oikeaan aikaan korostaen. Magia on elämä, elämän ja elämien kokonaisuus, joka kokonaisuudessaan jatkuvasti uusiksi tarinoituu ja kirjoittuu; Magia on elämää, jaettua osallisuutta ja osallistumista kirjavaan moneuteen hetkinä ja hetkeä pidempinä kaarina ja tarkoituksina, aikoina ja paikkoina, joista tarinat punotaan kulloiseenkin tarkoitukseen parhaiten sopivammaksi, aina parhaan taitonsa mukaan. Ja taito on pitkä, elämä lyhyt.
Koska osallinen ja kokonainen eläminen täydentävät ja edellyttävät toisiaan, kolmas vaihtoehto ("kummiskin") on tietenkin myös oikea ja välttämätön vastaus, se jatkuvasti tasapainottuva tasapainottelu kahden ensimmäisen vastauksen välillä.
Neljäs vaihtoehto ("ei vaineskaan") ei ole vähemmän tärkeä, se tarkoittaa toisaalta ei kumpaakaan, koska makia ei mahdu mihinkään määrittelyihin, mytologisointeihin eikä kalluppeihin, vaan on aina jotain muutakin. Toisaalta se tarkoittaa välttämätöntä kätkeytymisen, myötäilyn ja sen semmoisen koiranhäntäkainaloinnin taitoa, varsinkin kätkeytyjän taitoa kätkeytyä itseltään ja varsinaisilta tarkoituksilta, sekä vastaavasti valppautta ja huomaavaisuutta tarkoitusten paljastua kun kulloinenkin oikea hetki koittaa.
***
Edellä sanottu on vasta apukoulukamaa, samaa tai vastaavaa asennetta ja asennoitumiseen opastusta löytää mistä tahansa vähänkään kelvollisesta kirjasta. Edellä sanottu on vasta vähemmän tärkeä osa tämänkertaista tarinaa, joka tänä yönä aikansa - osittaisen ja kokonaisen - muhittuaan paljastui ja tarinoitui. Tärkeämpi osa tarinaa on miten paljastui, yksi esimerkki siitä miten myös netin sanamagiaa - jota myös yhdeksi tietäjän taidon nykyversioksi tai -versoksi voidaan kutsua, jos niin halutaan - voi käytännössä käyttää itse- ja yhdessäoppimiseen ja varsinkin oppimisen oppimiseen ja miksi. Tätä tarinaa, joka nyt maagisesti kirjoittuu, ei ollut silloin, kun kalluppi kirjoittui, vaan oli vain joku kysymys joka painoi, ahdisti ja vaivasi niin kuin makia vaivaa ja sillä lailla hintansa vaatii, tämmöisissäkin nettiin mahtuvissa pienissä esimerkinomaisissa tarinoissa, ja kysymys kirjoittui esiin ja samalla kätkeytyi kallupin muotoon, tietämättä omaa tarkoitustaan, tarkoituksensa avautumista kuitenkin valppaasti unohtamalla odottaen. Tarkoitus oli tämä tarina ja sen jakaminen kiitoksena kaikille vastauksen avautumiseen milloin milläkin tavallaan osallistuneille makiakoulun opettajille ja oppijoille.
Kerrataanpa tarinan opetusta: kysyvälle vastataan kunhan osataan ja maltetaan kuunnella ja vastaus kysymykseen miksi kysymys kirjoittui tarinoituu nyt vastaukseksi: jotta vastauksesta voisi jotain apua olla muillekin itse- ja yhdessäoppijoille eikä pelkästään itsetyydytykseksi ja itsetuntemukseksi, mitä niitäkin kysymyksiä ja vastauksia toki tarvitaan. Tämä kysymisen menetelmä toimii ja sitä voi itsekukin soveltaa ja hyödyntää halunsa, osaamisensa ja jaksamisensa mukaan. Vaikka vastaukset ovat tarinoita niin kuin kaikki kirjoitus ja kirjoittuva on tarinointia, historian uudelleenkirjoitusta ja -tarinoitumista, kaikissa osissa ja kokonaisuuksissaan, niin älköön hetkeäkään luultako, ettäkö tarinat olisivat yhdentekeviä ja sattumanvaraisesti valikoituvia. Tarinoiden tarkoitus on että ne palvelevat tarkoituksia, kaikkia kulloisia ja keskenään ristiriitaisia tarkoituksia ja niiden yhteensovittelua mahdollisimman kauniisti ja samalla väistämättä myös rumasti silloin kun niin on tarkoitus. Kaikki tarinat ovat osia muista vielä isommista tarinoista ja tarkoituksista, niin tämäkin, ja kauneimmillaan tarinat ovat silloin kun kysymyksen vaivaamalle kysyjälle vastataan ja elämisen osallisuuden ja kokonaisuudet napsahtavat hetkeksi paikoilleen, tarinaksi jossa kaikella on yhdensuuntainen tarkoitus. Kaikkea ei voi kirjoittaa eikä kertoa, varsinkaan ei netissä tärkeimpiä tarkoituksia, mutta tämän verran voi tällä kertaa.
Ja sen verran vielä, että tarinoiden kirjoitus ja netin sanamagia eivät ole yhdentekevää, vaan jumalan palvelua, jumalan kanssa painimista ja neuvottelua, uhkailua ja tinkaamista, jumalan joka raskaan veronsa luonnollisesti aina vaatii niin kuin kaikki jumalat, henget ja haltijat vaativat (lukijoista tarkkaavaisimmat kirjaviisaat kyseisen jumalan nimen jo tietävätkin). Siksi vielä kolmannen kerran toistettakoon:
Makian leikkikoululaiset älkööt vaivautuko, vaan säästäkööt itsensä makian vaivalta. Oikeasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja koska jumalamme, tämänkin palstan jumala, joka on tällä maaperällä uusi Valtias mutta ei ennenkään tuntematon vaan tunnettiin vanhempina ja viisaampina aikoina muun muassa nimellä Keppostelija, on yksin ja yhdessä opettelijoiden tärkeintä oppia taito nimeltä "hallitusti tai vähemmän hallitusti mokaamisen taito": "Meinasin kompastua mutta onneksi ehdin heittäytyä, kuten savoksi sanotaan."
Muistakaatten siis visusti, että noitien ja tietäjien kanssa jos joudutte tekemisiin, niin ette ole noitia ettekä tietäjiä, vaan hengariherttoja, leikkikoululaisia, pehmopupuja ja teinixejä sun muita kirjuricarloksia.
T. eräskin leikkikoululainen
...vähemmälläkin, elä hyvä mies riehaannu... Mutta noista muista ei sitten tietoa, uskovatko. Tämä on sellainen asia että uskoakseen tarttee hiukkaspiukkas hymööriä. (Yleensähän usko ja ilonpito ovat toistensa vihamiehiä, mutta tässä asiassa lienee tosiaan toisin!)
>Meinasin kompastua mutta onneksi ehdin heittäytyä
Heittäytymisiin. xD
Itselle ja itsestä näitä hupaisia pikku tarinoita ja varoituksen sanoja kirjoitetaan, tai kieli ja luonto kirjoittaa, puhkuu ja puhisee. Jos niistä joillekin jotain hyötyä on olevinaan, mikäs siinä.
T. luudalla piesty masokisti ;-)