Tuota ei oo niin helppoa kääriä haarukan ympärille kuin tavan pastaa, kuten ei sitä paksua putkipastaakaan. Niin kun yrittää tehdä, niin kaikki kastikkeet roiskuu pöydälle kuin vesi helikopterin lavoista. Kuuluisiko tuota siis syldä ihan veitellä ja haarukalla, paloittelemalla se lyhyemmäksi? Vai onko kyseessä jokin ''taitolaji''?
nauhamakaroonin syönti
Italialaisen ruoan ystävä
41013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässä tapauksessa kannattaisi ottaa se lusikka avuksi ja kiertää se tagliatelle sen avulla haarukan ympärille :)
Italiassa ei paljo koskaan käytetä lusikkaa apuna. Ei se oo vaikeeta se minkäänlaisen nauha- tai spagettityyppisen pastan syöminen pelkällä haarukalla, helposti oppii. Jos on vaikeuksia niin sitä haarukkaa voi pitää vähän pystyasennossa ja kieritellä sitte siinä, lusikan käyttämist pidetään Italiassa vähän junttimaisena juttuna, ei mikää hieno etikettijuttu siellä, jotku harrastaa maaseudulla, lähinnä vanhat äijät. Vähän niiku Suomessa vanhat mummot aikoinaan ryypiskeli kahvia sokerin kera tassilta.
no tuossa spaghetin syömisessä on italiassa ihan oma taktiikka joka opetetaan lapsille hyvin varhain - itseäni opetti vaihtari-vuoteni alussa host-isä. kannattaa reippaasti kysyä paikallisilta, neuvovat mielellään turistia joka on kiinnostunut oikeaoppisista pöytätavoista.
vaikeaa tuota tekniikkaa (ja onko se tekniikka sitten yksi ja ainoa, jokainen tietysti soveltaa sitä haluamallaan tavalla) on näin sanallisesti selittää... tärkeää siinä on se, että ottaa haarukkaan aluksi reunaan vain pari spaghettia joita alkaa lautasen tyhjällä kohdalla kierittämään ympäri, sen jälkeen nostaa haarukkaa hiukan ilmaan ja laskee uudelleen kieritettäväksi. saman voi toistaa siis kaksi tai vaikka neljä kertaa, ihan kuinka nopeasti sen spaghettin saa siihen haarukkansa ympärille sitten kietaistua. nopeasti sen oppii :)
Kerroit tosiaankin sen ihka oikean tavan ihan perusteellisen oikeaoppisesti; tosin monet italialaiset ei aina vaivaudu sitä tolleen tekemään vaan paljon näkee myös sellasta että pitkää pastaa nopeesti epämääräsemmin kieritetään haarukan ympärille, kauhotaan suuhun (eikä haittaa vaik vähän roikkuis suusta), Italiassa ei spagetin syömistä välttämättä pidetä sellasena juttuna jossa pitäis olla jotenki kauheen paska jäykkänä, eli että sinne suuhun täytyy työntää viimesen päälle kieritelty design-paketti.
Suomalaisessa ruokakulttuurissa ollaan niin neuroottisen hysteerisiä aina funtsimaan sitä että mitäköhän muut ajattelee ku mä syön, kattooks ne, millä pitää syödä, saako yhtään maiskutella, saako välillä pistää lusikan pois, saako puhua yhtään ruoka suussa, saako, pitääkö, ja mitäköhän kauheeta kohta seuraa?
Ei ihme et moni suomalainen esim työpaikkaruokaseurue on niin jäykkä (ku ei oo viinaakaa saatavilla). Ja suomalainen ruoka onkin usein tän perinteen pohjalta sellasta rankasumentaliteettista; ylikirpeitä puolukoita jotka aiheuttaa helposti sylkirauhasen tulehduksen, niin kovaa jälkiuunileipää et hampaat lohkee, appelsiinikeittoa!!, mautonta sitkeetä lihaa lihakeitossa, viiliä ja talkkunaa,helmipuuroa, kylmää vitamannapuuroa....eli mielipuolien suunnittelemia ruokille joita on alunperin ollu tarkotus syöttää ainostaan pakkopaitaan sidotuille kuolaaville avuttomille hulluille.